Siitä ajan kulumisesta en viitsi taas kerran mainita yhtään mitään. Te tiedätte kyllä mitä olisin sanomassa. Tänään on meinaan taas yksi etappi saavutettu. Raskautta tuli täyteen 28+0 viikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että enää 12 viikkoa jäljellä. Viimeinen kolmannes lähtee jännittynein mielin laskentaan. Tää on jotenkin ihan mieletöntä! Vaikea edes uskoa olevansa tässä tilanteessa. Mahaa on tullut ihan kivasti tuohon kannettavaksi ja tuntuu tää kroppa muutenkin ottaneen massaa matkaansa :D Mieli on alkanut suhailemaan yhä enemmän lasketussa ajassa. Olen ajatellut synnytystä ja kaikkea sitä, mitä vielä pitäisi ehtiä tekemään ennen pojan saapumista. Meillä kun on koti vielä ihan totaalisen vaiheessa täällä. Haluan uskoa ja luottaa siihen, että me ehditään tehdä kaikki valmiiksi.

Tämän viikon tiistaina oli tosiaan viimeinen perhevalmennus kerta ja mulle jäi vähän haikea mieli sen loppumisesta. Kivoja tyyppejä tuli nähtyä viikko toisensa jälkeen ja nyt ei sitten enää voidakaan kokoontua imemään itseemme oppeja vauvan kanssa olosta. Viimeinen kerta oli opastusta vauvan hoidosta ja meille kerrottiin imettämisestä. Meille kävi puhumassa myös neljä kuukautisen tytön vanhemmat ja he kertoivat mikä todella lapsen tultua yllätti eniten. Naisen mielestä hurjinta oli se, miten kiinni vauva oli tosiaan koko ensimmäisen kuukauden tississä. Siitä ei kuulemma pitkälle pötkitty. Kuulemma siihen kuitenkin tottui ja kivuistakin selvisi. Mekin Niksun kanssa toivotaan, että voisin imettää lasta, mutta koskaanhan sitä ei tiedä, onko se mahdollista syystä tai toisesta. Tärkeintä on kuitenkin, että poika voi hyvin ja on terve.


Vaatteita on meille siunaantunut jo niin paljon, etten usko meidän tarvitsevan niitä enää ainakaan kamalan paljoa lisää. Tai mistä mä tiedä mikä on sopiva määrä, kun mulla ei ole pienentäkään aavistusta :D Mulla on välillä olo, että olen niin hukassa, että tulenko mä osaamaan yhtään mitään vauvaan liittyviä asioita. Sitten taas tahdon uskoa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin ja me onnistutaan tässä hommassa ihan tarpeeksi hyvin. Kai nää jännitykset ja pelot on tässä vaiheessa ihan normaaleja. Myös synnytys on tosiaan alkanut pyörimään mielessä vähän aiempaa enemmän. Sekin jännittää ihan kohtalaisesti jo.


Mutta mites meidän poika? Voi jumpe, vahva on ja liikkuisa. Mulla sattuu mahaan välillä, kun toinen käy jumpalle ja venyttelemään. En tiedä punkeeko mun kyljestä läpi pää vai peppu, mutta sen verran kova paine aina yhteen kohtaan välillä tulee, että ihan meinaan revetä itkunauruun. Tuntuu hieman kipeältä ja samalla naurattaa, miten ihmeen perin toinen siellä masussa oikein on. Potkut ovat myös erittäin napakoita ja poika herätteleekin mua öisin niiden avulla. Liikkeetä näkyy hurjan hyvin jo mahan päältä katsottuna ja välillä viihdytänkin itseäni pienokaisen liikuntahetken aikana. On se jännän näköistä, kun maha hytkii ihan miten sattuu ja välillä pinnalla näkyy liikkuva jalka puolelta toiselle. Se mikä mua ihmetyttää, niin poika rauhoittuu aina, kun yritän antaa Niksun tunnustella kovia liikkeitä. Ihan sekuntti aiemmin on tullut sen päiväisiä potkuja ja heti kun Niksun käsi on masulla poíka rauhoittuu. Niksu sanoi, että siellä tiedetään isän käsi ja silloin pitää rauhoittua ;) Ihana ♥


En myös todellakaan kestä sitä, miten ihana tuo mies on tän raskauden kanssa. Masua pusutellaa, pojalle jutellaan ja musta huolehditaan. Välillä omasta mielestäni jopa ehkä vähän liikaakin :D Väiteltiin tässä yksi ilta meinaan kynsilakan käytöstä ja viimeinen asia oli vain, että jos voisin vähän edes vähentää käyttöä. No, jos nyt kerran viikossa sain lakata uudet siistit kynnet ;) Hyvin ilmastoidussa paikassa. Ajattelin kirjoittaa teille ihan oman postauksen myös kosmetiikan käytöstä raskauden aikana. Olisiko jotain muita toiveita, mitä haluaisitte kuulla, mitä täällä ajatellaan jostain raskauteen liittyvistä asioista?


Väsymys on ollut ihan kamalaa. Huomaan kyllä, että pahinta tästä tekee tämä arjen pyörittäminen. Lepoa tarvitsee oikeasti enemmän, mitä mä ehdin öisin harrastaa. Liian lyhyet unet ja nekin kun on niin katkonaisia. Saa herätä vähän väliä vessaan tai jos haluaa vaihtaa kylkeä. Siihenkin herään jo, kun se ei ole niin helppoa kuin ennen :D  Mahan siirtäminen puolelta toiselle vaatii jo vähän kikkailua. Myös tukea tarvitsee ja peittoa pitää aina asetella jalkojen väliin sopivaksi mytyksi. Kuinkakohan haastavaa tästä nukkumisesta tulee vielä isomman masun kanssa? :D Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja jännittyneen innolla odotan viimeisiä viikkoja.

Loppuun vielä taas erittäin edustava kuva meikäläisestä xD Tätähän tää yleensä on. Mä kun en ole mitenkään kuvauksellinen tyyppi ja kameran edessä keikurointi on vähän...no hassua. En ymmärrä, miten toiset osaa tuon poseeraamisen niin hyvin ja aina kaikki kuvat ovat niin onnistuneita otoksia. Mulla kun suurin osa on ilveilyjä ja ihme asentoja täynnä. Ainakin itse sain niin hyvät naurut kuvia katsellessa, että samapa se laittaa teillekin esille näitä "parhaita" räpsyjä :D


Nyt on kuitenkin aika lähteä taas levolle, kun väsyttää niin kovin. Vielä huomisen kun jaksaa, niin pääsee taas nukkumaan kunnon unet pariksi yöksi :D