Mun oli ihan pakko ensimmäisenä tänään töihin tultua laskea viikot, milloin se mun mammaloma oikein alkaa. Sen verran väsy jälleen, että toimin täysin puoliteholla. Aivot raksuttaa raksuttamistaan, eikä oikein tunnu mikään menevän perille :D Tasan seitsemän viikkoa siis vielä tätä arjen superväsymystä. Millainenkohan väsy oikein on sitten pojan synnyttyä? Voiko tätä väsymystä sit muistella hartaudella, että enhän mä niin väsynyt oikeastaan ollutkaan :D Tällä hetkellä tää kuitenkin tuntuu ihan liian tainnuttavalta.

Viikonloppu se sitten hurahti taas ohi ihan silmänräpäyksessä. Onneksi sain pari yötä nukuttua niin paljon kuin huvitti. Molempina aamuina heräsin vasta kympin aikaan, mikä on mulle jo ihan saavutus. Yleensä olen heräillyt viimeistään kahdeksalta. Nyt sitä unta vaan riitti ja olisi riittänyt vielä enemmänkin, mutta en kehdannut koko päivää tuhlata nukkumiseen. Meillä remontit etenee ja en meinaa pysyä pöksyissäni miten ihana meidän kodista tulee. Jos nyt itse saa kehua :D Niksu tekee niin hyvää jälkeä, että ihan itkettää katsoa. Ihana kuulla välillä kommentteja remontin keskeltä, miten tämä ja tämä kohta on tehty ajatellen meidän poikaa. En ehkä kestä <3 Minä puolestani touhusin pihalla. Pistin jo pihakalusteita talvisäilöön, siivosin risuja ja vähän muutenkin siivoilin pihaa. Seuraavaksi pitäisi vuokrata vaihtolava, mihin saadaan kipattua kaikki roskat ja purettu lattia. Toivottavasti lattiaa päästäisi purkamaan jo tällä viikolla, mutta se ei nyt kyllä ole vielä ihan varmaa. Niksun vuorotyö kun verottaa näistä hommista kuitenkin ihan sopivasti aikaa.


Viime viikolla tuli postin mukana aivan ihania PR-näyteitä. Näistä tulette kuulemaan sitten omissa postauksissa tietysti. Mutta voin ilokseni todeta, että mun kauan kadoksissa ollut kosmetiikka intoilu on tosiaan palannut takaisin. Jaksan jälkeen intoilla kaikesta uudesta ja innolla taas testaamassa kaikkea. Aloin olla jo hieman huolissani, että kadotanko mä nyt yhden elämäni suurimmista intohimoistani tuosta noin vain. Huh, en onneksi. Tuli vain tällainen ohimenevä laskukausi. Nyt odotan jo suurella innolla sitä, että meidän remontti on valmis ja pääsen tonkimaan kaikki kaapit ja siivoamaan kaiken läpikotaisin. Tai siis tällaisen tehtävän olen itselleni antanut ja tämä pitäisi saada toteutettua ennen pojan syntymää. Kerron teille pian, että mistä tämäkin kumpuaa.


Tänään pitäisi varmaan vähän leipoa jotakin. Huomenna on tosiaan se maaginen uuden vuosikymmenen aloitus. Vähän on töissä sovittu, että synttärisankari tuo aina jotain herkkua tarjolle. Vähän kyllä suunnittelin olevani laiska ja hakea jotain valmista :D Pääsee paljon vähemmällä. Marjapiirakan ehkä voisin heittää uuniin, siinä kun ei kauaa nokka tuhise. Ei meinaan tunnu olevan tuota energiaa nyt pistää tuommoiseen ylimääräiseen. Ruoanlaittokin tuntuu tänäpäivänä niin kamalan suurelta urakalta. Tekisi mieli vain köllähtää sänkyyn heti töiden jälkeen.



Eihän se taas auta itku mnarkkinoilla. Se on painettava pää kolmantena jalkana hommia ja kiltisti odotettava vapaita. Ihanaa alkanutta viikkoa!