Sekuntiviisari tikittää. Minuuttiviisari naksahtaa jälleen eteenpäin. Aika kuluu. Omani vain tuntuu välillä pysähtyneen. Kuolema. Se pysähdyttää kaiken, elämän. Pyörin omissa ajatuksissani todella paljon päivän aikana. Suuni ei enää jaksa tuottaa sanoja. Oliverin kanssa rakastan jutustella, mutta jos yhtään pitäisi avata mitä päässäni tai sydämessäni tunnen, olen mieluummin vaiti. Itken mieluummin, kun kukaan ei näe. Huudan tyhjyyteen silloin kun kukaan ei kuule. Koska mistä...
Kävelin pitkin kirkon käytävää. Tunsin, miten sydäntäni revittiin. Revittiin riekaleista riekaleiksi. Mielessäni pyöri...meidän pitäisi olla ristiäisissä, ei hautajaisissa. Sydäntä kuristaa, pala kurkussa. Kyyneleet valuvat poskillani. Näen rakkaita ihmisiä. Näen arkun. Se on kaunis. Silti niin väärä. Purskahdan ääneen itkemään. Sattuu, sattuu niin. Tuntuu kuin kuolisin. Niksun käsi kädessäni, hän kannattelee minua. Jokin muukin kannattelee. En pysyisi yksin. Halaan ensimmäistä rakasta lähimmäistä. Itken. Miksi...
Pysähtynyt sydän näkyy ruudulla... Miksi te ette tee mitään?! Miksi ette yritä elvyttää?! Lääkärin ilmeettömät kasvot kertoo jo paljon... Emme voi tehdä enää mitään. Kohtukuolema. Sana jonka opin tuntemaan heinäkuussa aivan liian läheltä. Sana, jonka ehkä olin joskus jossain kuullut. Asia, josta tiesin...mutta en tiennyt. "Kohtukuolemalla eli prenataalikuolemalla tarkoitetaan 22-viikkoisen tai yli 500 grammaa painavan sikiön menehtymistä kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana. Arviolta 0,4 prosenttia yli 22-viikkoisista raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suomessakohtukuolematapauksia on noin 240...
Oli kaunis keskiviikko päivä. Nautittiin pihalla lämmöstä ja auringosta. Vauva potki sopivasti ja käskin äitini tulla kokeilemaan. Äiti laittoi käden vatsalleni ja vauva vastasi. Lempeä potku ylävatsaan. Viimeinen hetki, kun muistan varmuudella pirpanan liikkuneen. Loppu päivä meni tohinassa. Oliver oli vähän kipeän oloinen. Ihan kuin nuha olisi tehnyt tuloaan, joten keskityttiin siihen. Tuli ilta ja kömmin Oliverin viereen nukkumaan. Oli niin kamalan hiljaista......
