Voi kuinka meillä eilen olikaan ihanat pikkujoulut. Sain olla rakkaimpieni kanssa koko illan. Syötiin veljen avovaimon tekemiä pizzoja, jotka oli niin älyttömän hyviä, hänen ja äitini tekemiä karjalanpiirakoita ja herkkuna oli piparkakkukakku. Pelattiin Buzz-tietovisaa ja leikittiin lasten kanssa. Oli kyllä niin ihana ilta! Ikävähän heitä kaikkia tuli heti kun lähdettiin.

Tänään käytiin lisää ostoksilla ja syömässä äidin ja hänen miehen kanssa. Nyt meillä on menossa täällä lahjojen paketointia ja tässä kuvaa eilen jaetuista paketeista.


Kohta pitää valmistautua nukkumaan ja töihin menoon. Vielä viis päivää pitäis jaksaa.
Mites teillä meni viikonloppu?

Kuinka mahtavan, upeen, mielettömän, siisti keikka oli! Mä olisin voinut jatkaa bilettämistä vaikka kuinka kauan pidempään. Fiilis oli mieletön ja Duvdev sai koko jengin niin mahtavasti mukaansa. Aika meni ihan liian nopeasti ja voin sanoa, ettei mummotaudista ollut eilen kuulkaas mitään tietoa! Mä tanssin koko heidän soittoajan ihan täysillä ja jalat tekikin totaalisen kuoleman :D En muista milloin olisin tanssinut niin paljon kuin eilen. Meijät löytää tästä lähtien jokaiselta Infected Mushroomin keikalta, niin upeeta oli! Äänentoisto ei The Circusessa ollut mikään mahtavin, mut onneks se ei niin paljon haitannut, kuulohan siellä joka tapaksessa huononi :D Mä en voi tarpeeks kuvailla kuin upeeta tuolla oli, mut suosittelen ehdottomasti tulemaan seuraavalle keikalle! Infected soi tälläkin hetkellä tossa taustalla. Loved it!!!!



Nyt valmistautumaan kohti pikkujouluja :)

Ajelin eilen töiden jälkeen Vantaalle asti Jumboon shoppailemaan ja tapaamaan ystävääni R:ää pitkästä aikaa. Voi kuinka paljon olikaan ihmisiä liikenteessä, kaikilla varmaan mielessä sama asia kuin mulla eli lahjat. Sain lähes kaikki lahjat jo ostettua, vaikka vielä puuttuukin monta. Tai siis suurimmaksi osaksi puuttuu tuon ihanan mieheni lahjat.

Ystävääni odotellessa, kiertelin kauppoja ihan rauhassa ja menin Kicks:iin katsomaan miesten osastoa. Odottelin myyjiä jokusen tovin, sillä olisin kaivannut hieman apuja uuden tuotteen löytämiseksi. Odotin....ja odotin.... ja vielä pikkusen odotin. Ei tullut myyjää avuksi vaikkei heillä siinä ollut edes kauheasti tekemistä. Ja olisinhan toki voinut itsekin neuvoa kysyä, mutta päätin antaa olla, enhän kuitenkaan ollut edes varma ostanko mitään. Päätin kuitenkin mennä vielä katselemaan samoja tuotteita Stockmann Beautyyn. Heti ovelta sisään astuessani nuori nainen kyseli kaipaanko apua ja salamana pääsin tutkimaan valikoimaa hänen opastuksella. Taisin olla hieman hankala asiakas, kun mikään tuote ei meinannut (ja siis tässä välissä mainittakoon, etten uskalla vielä paljastaa mistä tuotteesta on kysymys vaikka kaikki varmaan jo arvaa, mut  jos tuo ukko kulta käy lukemassa..) kelvata ja kaikenlaisia kokeiltiin. Kerroin myyjälle tarkkaan mitä hain, mutta mikään ei vain tuntunut osuvalta. Oli jo luovuttamassa ja päätin etten sitten osta mitään uutta vaan sen vanhan tutun ja turvallisen. Kuitenkin viimeinen mitä hän minulle esitteli oli juuri se täydellinen mitä olin hakenutkin! Olin niin iloinen, myyjä auttoi minua niin ahkerasti ja tovihan meillä tutkiessa menikin. Sain tuotteen maksettua ja myyjä oli antamassa kuittia, kunnes hän huomasi ettei siihen ollut tullutkaan mitään tekstiä. Hän pahoitteli kovasti ja sanoi käyvänsä tulostamassa takahuoneesta uuden kuitin, vaikken sillä varmasti mitään edes tulisi tekemään, mutta varmuudeksi. Ensin hän kuitenkin paketoi lahjan nätisti. Olin tässä vaiheessa hänellekkin maininnut, kun en edellisessä kaupassa saanut apuja ja onneksi olin tullut hänen luokse, kun sain niin hyvää palvelua. Pian tyttö tulee takahuoneesta kuitin ja meikkipussin kanssa. Hän pahoitteli tapahtunutta ja kysyi pidänkö kosmetiikasta? No oi ja voi, tykkäänhän mä ja kovasti! Hän antoi mulle pussillisen Cliniquen tuotteita kotiin viemisiksi. Olin ihan haavi auki, että saanko oikeasti nämä kaikki? Olinhan jo muutenkin saanut niin hyvää palvelua, että olin jo siitä tullut niin hyvälle tuulelle. Kuitenkin hän tahtoi antaa sen, kun en saanut kunnon kuittia. Ihan järjettömän iso kiitos sille ihanalle myyjälle Jumboon :) Hän sai mulle niin hyvän mielen ja antoi joulutunnelmaa rutkasti lisää.

Tässä siis sisältöä. Kaikki tuli heti käyttöön. Tai kunhan pääsen kaikkia testailemaan.



R:n kanssa kierreltiin ja kaarreltiin Jumboa ja päädyttiin Hennesin aleja tonkimaan. Arvatkaa vaan oliko itsessä hillitsemistä siinä halvassa tavaramäärässä? Ei oikeastaan ja tästä olin melko yllättynyt. Mulla on nyt vaan ollut lahjat mielessä niin en raaski itselle ostaa juuri mitään, paitsi nappasin mä yhdet housut 20€ mukaan, koska niitä olin katsellut jo normaalihintaisinakin. Ihanat pökät :)



Vein R:lle joululahjaksi äitini neuloman punaisen paljetti hatun ja hän tahtoi sitten ostaa mulle lahjaksi valitsemani kalenterin. Ihanan pirteän värinen ja tuonne kyllä pitäisi mahtua mun kaikki tarinat :) Tällä hetkellä kalenterin virkaa onkin toimittanut itse tekemäni vihkokalenteri :D Kiitos vaan ystävä rakas <3

 Harmi kun ei värit toistu oikealla tavalla näin pimeällä kuvattuna :/ mutta turkoosi tuo on :)



Ja muitakin todella ihania kassatyttöjä oli Jumbossa, varsinkin Hennesissä. Kiitos teille, kun jaksatte olla iloisia! Oli jotenkin ihan erilainen tunnelma Jumbossa entä Itiksessä. Paljon rennompaa ja rauhallisempaa. Tai itisksessä kaikilla oli vaan huono päivä :D

Kertokaas mitä kivoja kauppakokemuksia teille on sattunu? :)

Mä vietin eilen niin kivan illan tallilla, kävin ratsastelemassa ilman satulaa pimeässä metsässä otsalampun ja tähtien loisteessa ja annoin maailman murheiden kadota pois mielestäni. Nautin täysin siemauksin, lauloin ja työnsin pelot ja mielikuvituksen tuoteet tällä kertaa jonnekkin minne aurinko ei paista. Oli siis todella ihanaa! Touhuilin vielä tallilla ja rapsuttelin molempia heppoja ja lähdin hyvillä mielin kauppaan hakemaan leipää.


Kassalta poistuessani kulman takaa kävelee vastaan eräs vanha tuttava pienen tyttönsä kanssa. Olin ihan häkeltynyt hänet tavatessani ja tokihan siinä kuulumiset pitää vaihtaa. Enpä olisi koskaan uskonut kuulevani niin järkyttäviä ja surullisia uutisia niin nuorelta (siis vuoden minua vanhempi) äidiltä. Hänestä oli kesällä tullut leski. Leski tuossa iässä. Kuinka kamalaa? Mies oli kuollut liikenneonnettomuudessa oman typeryytensä takia, tai näin ainakin tuttavani kertoi. Puheistaan huomasi, kuinka hän oli katkera miehelleen eikä selvästikkään ollut käsitellyt suruaan yhtään. Pienestä tytöstä näki, että isän poismeno oli vaikuttanut häneenkin. Kovasti kiukkuili ja äiti oli ihan tyhmä kaikessa. Tuttuni mukaan näin alkoi tapahtumaan pian poismenon jälkeen eikä tyttöön saa kunnon kontaktia enää. Vielä kaiken huippu oli, että he olivat yrittäneet toista lasta jo pidemmän aikaa ja hän oli raskaana onnettomuuden sattuessa. Hän teki todella rankan päätöksen ja keskeytti raskauden. Ei kuulemma pysty synnyttämään lasta miehelle, joka on kuollut. Hänellä on varmasti niin paha olla! Mulla käy niin sääliksi, ei kenellekkään pitäisi tapahtua tällaista. Mua jäi harmittamaan asia ihan kamalan paljon ja mietinkin heitä vähän väliä. Voi kun voisin auttaa!

Kotiin tullessani oli pakko mennä halaamaan omaa rakastani ja sanomaan kuinka kiitollinen olenkaan hänestä. Kuinka se aina unohtuukaan välillä ja päästää itsensä nalkuttamaan maailman turhimmista asioista, kuin siitä että sukat on väärässä paikassa. Miksi ei vaan osaa elää hetki kerrallansa? Näin joulun alla, menkää tekin jokainen halaamaan läheisiänne ja rakkaimpianne ja kertokaa heidän tärkeydestään. Koitetaan elää jokainen päivämme kuin se olisi viimeisemme ja pidetään huolta toisistamme! Muistetaan olla kiitollisia siitä mitä meillä on ja mitä tulemme saamaan. Autetaan hädässä kärsiviä ja saamme itse apua, kun sitä tarvitsemme, sillä jokainen meistä on tärkeä!