Eilen kävin tekemässä ensimmäisen osan treenistä ja huh! Kyllä tuntuu ja nyt onkin lihakset vähän jumissa. Reilu tunti mulla meni ekan osan suorittamiseen. Toinen osa mennään kokeilemaan piakkoin.

1. Treenipäivä

JALAT
1. Jalkaprässi          3x10-12 / 40-50kg
2. Reisiojentajat      2x10 / 10-12,5kg
3. Reisikoukistaja   2x12 / 12,5-15kg
4. Kyykkykone      2x10 / 10-15kg

RINTA
5. Vinopenkkipunnerrus                    3x8-10 / 2,5-10 kg
6. Rintapunnerrus (kone/käsipainot)   3x10 / 10-15kg / 6-9kg

HAUIS
7. Hauiskääntö tangolla         2x10 / 10-15kg
8. Hauiskääntö käsipainoilla  2x10 / 4-6 kg (vinopenkillä nojaten)

VATSA/ALASELKÄ
9. Vatsarutistus vatsapenkillä       3x15
10. Selän ojennus selkäpenkissä  3x8-12


2. Treenipäivä

JALAT
1. Reisiloitonnus  3x20 / 20-30kg
2. Pakarakone    2x10 / 2,5-5kg
3. Reisilähennys  2-3x20 / 20-30kg

SELKÄ
4. Yläveto sivuilta    3x12 / 17,5-20kg
5. Alasoutu taljassa  2-3x12 / 15-20kg

HARTIAT
6. Hartiapunnerrus käsipainoilla 2x10 /3-4kg

OJENTAJAT
7. Ojentajat taljassa           3x10 / 10-15kg (narulla)
8. Ranskalainen punnerrus 2x10 / 2-3kg (käsipainoilla)

VATSA
9. Vastarutistus vastapenkillä 3x15
10. Jalkojen nosto                 2x10

* Alkulämmittely 10-20min
* Palautus sarjojen välillä 30-90s
* Loppuun hyvät venyttelyt



Eilen kävin siis koklaamassa tuon ekan treenipäivän. Tuntui hyvältä ja sopivalta treeniltä tähän hetkeen. Painoja nostetaan, mikäli ei riitä ja lihakset kasvaa.  Tein eilen 20min lämmittelyn ja ohjelman, venyttelyt jätin kotiin, niin mulla meni sen 1,5h. Mut painomäärät on melko alhaiset, sillä mitä puhtaammin suoritan rauhassa on siitä kuulemma enemmän hyötyä kuin painavemmat rykien läpi. Katsotaan miten käy.

Mitäs ootte mieltä ohjelmasta?

Kiitos teille ihanille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseen niin ihanasti ♥ Kyllä vähän jänskätti kertoa, mutta onneksi se on taakse jäänyttä ja edelleen mennään kohti parempaa "vartta". Sen vielä unohdian mainita, että pituutta multa löytyy sen 171 cm. Eli oliskos se sit niin, että 60kg olis se "normaali" paino? Vai peilikö se näyttää parhaimman tuloksen?

Pahimmat ongelma-alueeni ovat maha ja jenkkakahvat tai siis niitä vihaan kaikista eniten, multa löytyy kuuluisa uimarengas/pelastusrengas..mikskä sitä tykkää sanoa. Seuraavana tuleekin sisäreidet ja allit. Eli ne olis poistolistalla, absolutely! Muistan, kuinka yläasteella mun paidat oli pikkasen liian lyhkäsiä ja housumuotina oli tuolloin matalavyötäröiset farkut. Kuikas kävikään? Pakkanen pääsi juurikin tälle kriittiselle uimarengas alueelle ja sinnehän ne lämmitykseen tarkoitetut ihrat kerääntyivät ja saletisti tiensä sinne löysi myös herkut. Äiti varoitteli, mut eihän sitä teininä kuunneltu. Olisin luullut, ettei mulle inhottavia sisäreisiläskejä olis tullut, kun ratsastusta harrastaa, mut toisin luulin. Ei kukaan tartteis lisää itselleen, mä voisin antaa? Ja samoin allit...ei ne kauheen pahat oo, mut häiritsee mua ihan lahjakkaasti. Eli nää kohdat on ainakin sellaiset, mihin koitan keskittyä hartaammin muun kropan ohella. Hyvät vinkit näitten poistoon kelpaa :)

Maanantaina lueskelin ilmaisjakelulehtiä ja Robin Hoodin lehdestä bongasin paljon kuullun Hula Hula-vanteen. Hintaa sillä oli vain 9,50€ joten meni ostos sitten syteen tai saveen päätin käydä hakemassa sen. Myös Nelliina Liikunnanvihaaja-blogista on puhunut vähän tästä ja haluaisin myös kysellä teidän mielipiteitä. Onko tämä tosiaan huijausta vai auttaako tämä keskivartalon lihaksiin? Eilen ilokseni huomasin, että lapsena opittu lanteen pyöritys onnistuu vieläkin ihan helpolla, enkä tiputtanut hulaa kuin pari kertaa. Mies naureskeli tavalleni vetkuttaa, mutta hänpä ei saanut pyöritettyä yhtään :D Eli kokeillaan nyt tällaista. Ajoin pyöritellä tuota joka ilta (tai lähes joka ilta) ja katsotaan saanko aikaseksi muuta kuin mustelmille runnotun keskivartalon (ei meinaan kovin kivalta tuntunu nuo "nystyrät") vai auttaako tää oikeasti. Mielenkiinnolla siis odottelen tuloksia. Vaikka tuo ei mitään hyödyttäisikään, niin saatiinpahan hauska "peli". Kesällä pidetään vanteen pyöritys kilpailut naapurustossa :D

Päätin olla rohkea ja kertoa hieman painohistoriaani.

Olen lapsesta asti ollut melkoisen pyöreä enkä oikeastaan muista koskaan olleeni hoikassa kunnossa. Pieni kumpuinen vatsa kulkenut mukanani aina. Vaikka olin melko liikunnallinen, harrastin napatanssia, hetken aikaa kilpatanssia, ja hevostellut olen lähes koko ikäni, mulle silti kertyi painoa. En myöskään koskaan muista syöneeni mitenkään järjettömiä määriä ehkä aina enemmän ollut melkoinen pullahiiri ja makean perään (olenhan mä ehkä vähän vieläkin). Paino on myöskin ollut mulle aina todella arka aihe ja koulussa sainkin monet kerrat kuulla olevani "läski" tai "pullukka". No lähes kaikki luokkalaiseni tytöt olivatkin erittäin hoikkia minuun nähden, vaikken kuitenkaan ollut mikään liikalihava. Kuitenkin se mitä muut sanoo syöpyy melkoisen herkästi lapsen mieleen (vaikka koulukuvia katsoessa en mä oikeasti ollut edes läski vaan ehkä enemmänkin pyöreä) ja mä olin mukamas se luokan lihavin. Tähän saattoi toki vaikuttaa se, että luokkamme oli täynnä kuppikuntia eikä niitä voinut rikkoa ja jos pääsit sellaiseen sisälle, ei sua haukuttu. Enhän mä sellaiseen kuulunut. Mä halusin olla kaikkien kaveri ja onneksi mulla oli kuitenkin ne parhaat kaveritkin. Sama se mitä ne "suositut"tytöt sitten sanoivat, kun oli ystäviä vierellä ja huvittavinta oli se, kun mä en edes ollut luokkani lihavin. Lihavin tyttö vaan kuului tällaiseen kuppikuntaan eikä saanut haukkuja tästä syystä. Koulu voi olla raaka paikka lapselle, mutta onneksi on niitä aitoja ystäviäkin.


Pyöreänä sitten mentiinkin kohti aikuisuutta ja lihomista olikin havaittavissa melkoisesti 18-vuotiaasta eteenpäin. Elin vaikeaa aikaa tuolloin, johon vaikutti erittäin väärä "ystävä"piiri ja ex-poikakaveri (yökyökyök en ees haluu mainita...) Alkoholi oli heille melkoisesti elämää ja itsekin join sitä aivan liian usein. Onneksi osasin pikkuhiljaa ymmärtää missä piireissä pyörin ja tajusin jättää tyypin. Tällöin nousin vaa'an päälle ihan mielenkiinnosta ja lukema oli pyörryttävä, kauhistuttava, pysäyttävä. Vaa'an punaiseen digitaaliseen näyttöön ilmestyi numerot 101,5. Siis anteeksi mitä????? Kukas tähän vaa'alle oikein nousi, en ainakaan minä? Peilistä katsoi erittäin lihava ja surullisen näköinen tyttö. Kamalaa katsottavaa, oikeasti kamalaa. Miten olinkaan voinut päästää itseni niin kamalaan kuntoon. Yksin ollessani pääsin terveellisempiin tapoihin vaikka so called "ystävät" olivat edelleenkin ympärilläni. Kunnes vihdoin tuo ihana mieheni soitti mulle ja sovimme treffit. Hänkin muistaa meidän tapaamisen erittäin hyvin. Ensin hän katsoi, että olinpa aikuistunut siitä mitä aiemmin olimme nähneet ja huomasi myös tukevuuteni. En voi muuta kuin kiittää häntä, että hän sai mut kokonaan pois ihan väärien ihmisten piireistä ja auttoi aukaisemaan mun sinisilmäisyyttä. Siitä voi oikeasti olla paljon haittaa.



Rakastuminen laihduttaa, se on varma. Toista ikävöi jokaisen erossa olo hetken eikä ruokakaan silloin maistu. Eli kesällä 2006 alkoi nopea laihtuminen, muttei se todellakaan ollut tervettä laihtumista. En suosittele sitä tapaa kellekkään vaan ehdottomasti liikkumalla ja terveellisesti syömällä. Mulla oli aina ollut erittäin tuuhea ja paksu tukka, kunnes se oheni puolella. Onhan mulla siis edelleen hiuksia ihan sopivasti, mutta oli järkytys se ohentumisen määrä. Puolen vuoden päästä kipusimme siskon kanssa vaa'alle ollessamme siellä kylässä olikin lukema mittarissa muuttunut melko radikaalista. 59 kg olikin upea lukema. Olinkohan viimeksi ala-asteella painanut tuon verran? En voi muistaa, mutta lukema oli pienoinen järkytys! Eli puolessa vuodessa painoa putosi yli 40 kg. Peilistä katsoi edelleen pullukkatyttö mun silmissä, vaikka kaikki sanoi mun laihtuneen ja näinhän mä vaatteistani kun ne roikkuivat päällä, mutta silti. Lihavuus oli siis syöpynyt päähäni ja on siellä pikkuisen (tai melko paljonkin) edelleen. Pelkään lihomista, mutten kuitenkaan anna sen ottaa valtaa elämästäni. Mä olen sellainen kuin olen ja yritän päästä tavoitteeseeni terveellisesti liikkumalla ja syömällä. Voitte varmasti kuvitella kuinka järkyttävää onkin nähdä kolmenumeroinen luku vaa'alta. Se oli melko pysähdyttävä kokemus. Tähän en aio itseäni päästää enää ikinä! Se on varma.

Kävin eilen tosiaan tapaamassa Personal Traineria ja kävimme läpi kuntosalilaitteita ja kuntoani tällä hetkellä, että minkälaisen ohjelman hän mulle tekee. Kuulemma tavoitteeni ovat realistiset ja mahdolliset saavuttaa. Yritän paneutua nyt todella paljon tähän projekstiin ja saada tuloksia. Mun vaan pitää muistaa, ettei ne tulokset tule hetkessä, sillä mä olen vähän malttamaton tämmöisissä. Huomenna menen siis katsomaan ohjelmaani. Sen verran voin kertoa, että eilisen kokeilun tuloksena on tänään järisyttävän kipeet hauikset :D

Mikäs on ollut teidän pahin painonne? Veikkaan ettei kukaan päihitä mua.


p.s. Samanmoista aihetta tänään löytyy myös Iltalehden sivuilta

Taisimpa Guessin kellon myötä hurahtaa pikkasen merkkituotteistiin, tai ainakin Guessiin, sillä nyt on maksettu huuto.netistä voittamani laukku ja odotellaan sitä kotiin.





Nyt tätä ihanuutta sitten odotellaan kotiin. Itse ajattelin ensisijaisesti käyttää laukkua clutchina, sillä siitä saa helposti pois tuon olkahihnan, mutta tarvittaessa on hyvä saada se kuitenkin paikoilleen. Mulla ei ole valkoista laukkua ollutkaan herran vuosiin, joten tämä tuli kyllä sopivasti täydentämään varastojani. Arvatkaa vaan jäikö mulle himo moneen muuhunkin laukkuun mitä selaillessani löysin. Musta taisi tulla huuto.netin vakkari asioija, asia erikseen sitten kuinka useasti siellä huutelen. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa.

Käytättekö te paljon huuto.nettiä?

Mukavasti maanantain kunniaksi mä aloitin syömään aamupalaksi jo homehtunutta jogurttia, jes... Maistui pikkasen oudolle ja sitten tosiaan huomasinkin ne ihanat siniset läikät. Joko mulla on nyt oikeasti maha kipeä tai mun pää tekee taas tepposet. Ajatus on pahin.
Mutta nyt alkaakin sitten se kuntoilu, että saataisi tämäkin kroppa parempaan kuosiin. Ei tässä oikeasti auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä liikkumaan. Välttämättä mun motivaatio ei ole ihan kunnossa tähän koitokseen, mutta aijon silti yrittää parhaani. Olen tästä höpöttänyt teille, äidilleni ja miehelleni niin kyllä se vaan on pakko alkaa tekemään. Ajattelin myös koittaa päivittää tänne viikon liikuntasaldojani, josko se auttas tsemppaamiseen. Enemmän mulla on kropassa kiinteyttämistä kuin suoranaista laihduttamista, mutta kyllä jos sen 5 kiloa saisi pois niin olisi heti parempi olo. Tämän hetken painosta en ole satavarma, mutta 60 yläpuolella mennään. Varmaan siellä 65kg... Ehkä joskus uskallan kertoa painohistoriani, mutta oikeasti kammoksun sitä vieläkin niin paljon, että ehkä pitää kerätä vähän rohkeutta sen kertomiseen. Mä veikkaan ettei kukaan teistä osaa arvata paljon olen pahimmillaan painanut. Tästä johtuen taidan hiukka pelätä painon nousua ja halua oikeasti liikkua ja olla kunnossa. Eli tänään liikkumaan, ehkä zumbaamaan ja tarkoitus olisi varata aika personal trainerille ja tehdä sopiva ohjelma mulle. Tästä on siis hyvä aloittaa ja toki lenkkejä koiran kanssa pidennettävä. Samalla koitan saada raahattua salille mukaan tuota ukkokultaa ;)

Mukavaa viikonalkua! Kivaa kun on vain neljä päivää töitä :)

Kyllä tää aika vaan kuluu kamalan nopeasti eteenpäin. Kohta varmaan huomataan olevamme jo nelikymppisiä. Välillä sitä vaan tulee ihmeteltyä mihin se aika vaan katoaa niin nopeasti. Muistan vieläkin sen, kun olin 15-vuotias ja odotin niin kovasti, että täyttäisin 18-vuotta. Siihen tuntui olevan ikuisuus eikä vuodet menneet todellakaan nopeasti. Muistan monetkin illat, kun aika ei vaan tuntunut kuluvan millään eikä tekemistä ollut. Tämä on todellakin muuttunut. Aika kuluu mieletöntä vauhtia ja tekemistä olisi enemmän kuin laki sallii. Mutta mä olen onnellinen tähän aikaan ja hetkeen jossa elän. Olen kiitollinen jokaisesta läheisestäni ja toivon jokaiselle onnea elämään! Koitetaan jokainen tehdä elämästämme elämisen arvoinen ja ollaan onnellisia siitä mitä meillä on.

Aloitetaan siis uusi vuosi ja tehdään tästä vielä parempi mitä edellinen oli.

Tämmöisellä meikillä mä otin uuden vuoden vastaan.




Meillä oli todella ihana vuoden vaihto. Parit pommit lähetettiin ilmaan ja poksautettiin taas pieni kuoharipullo. Olimme tasan kello 12 äitini ja isäpuoleni kanssa ja katselimme upeita raketteja taivaalla. Kyllä ne vaan on upeaa katsottavaa. Jotkut eivät vaan osanneet tuossa nurmikkokelissä lähetellä pommeja vaan ne räjähtelivät maassa. Pikkasen tuli pupu pöksyyn, mutta onneksi olimme turvallisen matkan päässä.

Mites teidän vuoden vaihto meni? Eihän sattunut mitään onnettomuuksia?

Haluan vielä kiittää teitä ihania lukijoitani kuluneesta vuodesta. Olette olleet todella ihania, niin uudet kuin vanhatkin.