Mua harmittaa tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin, että meiltä on lähimpään Cubukseen niin pitkä matka. Me käytiin viikonlopun pikasukulaisvisiitillä myös pikaisesta hiukan kiertelemässä kauppoja ja mistään muusta kaupasta (okei, Hennesillä en edes käynyt)  en mitään ostettavaa edes löytänyt, mutta Cubus yllätti mut todella positiivisesta. Aiemmin olen vain kierrellyt siellä hieman skeptisesti, enkä uskonut löytäväni sieltä mitään kivaa. Kuitenkin kesällä ostettu laukku antoi pientä osviittaa, että taitaa meistä kahdesta tulla vielä erottamattomat :D

Voi niitä riemunkiljahduksia pääni sisäisesti, kun näin Cubuksen hyllyllä ihania syysvärejä housuissa. Niksukin taisi nähdä mun ilmeestä, että nyt kestää pieni ikuisuus tässä hommassa :D Mä menin oitis kaivelemaan lemppareista oikeat koot mukaan sovituskoppiin. Harmillisesti juuri niistä himotuimmista viininpunaisista oli juuri minun kokoni loppu, mutta ilokseni petrolia ja tumman tumman sinistä löytyi. Viininpunaisia metsästetään siis vielä ja niitä vaaleita housuja ostellaan sit ens kerralla :D Ja voi sitä ilon määrää, kun sovituskopissa housut päällä pällistelin peilistä. Nää oli niiiiin hyvän malliset päällä ja Niksu oli samaa mieltä :) Ehkä hitusen liian lyhyet lahkeet mun makuun, mutta istuvuuden takia kassan kautta ulos.

Cubus jäi kummittelemaan mieleeni ja nyt on joku päivä pakko ajella johonkin Cubukseen tutkimaan valikoimaa paremmin. Nämä Gemma-farkut kelpaa mulle kyllä kaikissa mahdollisissa väreissä eikä näitä todellakaan ole hinnalla pilattu! Voi siis hyvällä omalla tunnolla kasvattaa huonoa housukokoelmaani.

Tykkäättekö te Cubuksesta?

Voisko joku kääntää lämmitystä vähän kovemmalle? Jumankekka kun on kylmä! Aamulla vain +2 astetta ja mä palelen kuin olisi pakkasta ainakin -30. Voisko kesä vaikka tulla takas ja tällä kertaa +30 asteisena? Toisaalta, onhan tämä ihanaa, kun iltaisin on pimeä ja viileä. Tykkään niin paljon poltella kynttilöitä, käpertyä kultani kainaloon viltin sisällä ja lämmittellä nyt kahden pienen elukkapatterin kanssa. Ja tosiaan, se toinen pikku elukka muutti meille lauantaina vähän myös itsemme yllättäen, enkä tämän vuoksi osannut asiasta yhtään tännekään informoida. Me lähdettiin perjantaina tekemään pikavisiitti Niksun äidin luokse ja siellä tämä pikkuinen karvakerä touhuili. Niksu oli kyllä nähnyt sen jo silloin viimeksi, kun mä podin kovasti ikävää yksin kotona hänen touhutessaan suloisen kissimirrin kanssa. Niksu kertoi mulle tästä suloisuudesta kotiin palattuaan ja näytti mulle siitä videoita, kuinka suloinen se oli. Ja olihan se. Harmiteltiin yhdessä sitä, kun perheen toinen kissa kiusasi pikkuista oikein urakalla, kun ei sitä oikein hyväksynyt. Mutta jotenkin kisu pääsi unohtumaan mielestämme, kunnes nyt viikonlopun pikareissulla tapahtui jotain. Meidän alkuperäinen tarkoitus oli vain hakea moottoripyörä takaisin kotiin, mutta samalla kyydillä lähti myös suloinen Cata mukaamme. Me ei vaan raaskittu jättää sitä enää sinne ja se valloitti meidän sydämet täysin (tai Niksun jo silloin aiemmin). Me ollaan Niksun kanssa puhuttu jo aiemmin, että joskus kissa hankitaan, mieluiten sitten sinne omakotitaloon, mutta näin se elämä yllättää ja kissa muuttikin jo nyt. Cata otettiin mukaan kuitenkin pienellä vaihtoehto B:llä, "koeajalla", sillä meillä on kuitenkin entuudestaan tuo Tare. Vaihtoehto B oli se, että mikäli Cata ei vaan sopeudu meille jostain kumman syystä tai ne ei Taren kanssa tulisi toimeen, voisi Cata mennä takaisin Niksun äidin luokse. Me ei missään nimessä haluta laittaa kisua kiertoon, koska mikään eläin ei sellaista ansaitse, joten halusimme olla varmoja, että toinen pääsisi varmasti turvalliseen kotiin ja ympäristöön.


Lauantaina tulimme sen verran myöhään pitkältä matkalta kotiin, että kaikilla oli kovaa matkaväsymystä, eikä tutustumista voitu kamalan kauaa harrastaa. Muutenhan matka itsessään sujui todella hyvin. Tare ja Cata nukkuivat aika pitkälti koko seitsemän tuntia ja olin todella yllättynyt, kun kissa matkusti niin upeasti ihan vaan sylissä. Kotona olikin sitten hämmästeltävää ja kummasteltavaa jokaiselle. Me Niksun kanssa huolehdittiin, että Cata saa tutustua rauhassa paikkoihin ja Tare kovasti vahti meininkiä. Eipä kauaakaan, kun Cata reipastui ja riiviövaihde pääsi käyttöön. Meidän sohva taitaa olla sen mielestä ihan mahtava, kun pystyy kiipeillä ja juoksemaan ihan hurjapäänä. Ja voitteko kuvitella, tuo pieni hurja karvapallo ei pelkää Tarea yhtään. Me ollaan välillä naurettu maha kippurassa, kun Cata juoksee sohvan toisesta päästä toiseen, mistä Tare kulkee ohi ja hyökkii päälle :D Tassut ilmassa ja sitten välillä karkuun. Tare raukka on välillä ihan hukassa kun ei ymmärrä Catan meininkiä. Mutta riiviö hetken loputtua Cata hakeutuu syliin nukkumaan ja johan ne Tarenkin kanssa nukkuivat ensin nenät vastakkain ja sen jälkeen molemmat mun kainalossa. Ainakin näin lyhyella tutustumisella kaikki näyttää menevän ihan hyvin. Siltikin vielä vähän jännittää mitä tuleman pitää. Eikös tuo pentu riehuminen vaan lisäänny vuotiaaksi lähentyessä? Näin ainakin olen ymmärtänyt. Tänään ne jäivät sitten ensi kertaa kahdestaan kotiin. Emme kuitenkaan jätä niitä samaan huoneeseen vahingoilta välttyäksemme. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä ne kahdestaan voisivat keksiä. Ja aikaa tutustumiseenkin on ollut kunnolla vain eilinen. Toistaiseksi kaikki näyttää menevän ihan hyvin, mutta ajan kanssahan tästä vasta saa kunnon kuvan. Oli tämä kyllä aikamoinen yllätys itsellemmekin. Ja kaiken hassuuden päälle, mä kärsin pienestä kissapelosta. Tästä sitten toisella kertaa.


Niin ja nyt siihen joka maanantaiseen rutiiniin ja viikon liikuntoihin. Eipä vieläkään mennä parhaalla mahdollisella määrällä ja heppojen palatessa, menee mulla taas siellä aika paljon aikaa. Tässä vaiheessa harmittaa ihan älyttömästi, kun mulla menee rahaa joka kuukausi hukkaan salimaksuun... :( Sinnekin pitäisi jossain vaiheessa päästä. Mutta se, miten tallitöitä tehdessä huomasin paineen vain kertyvän päähän en vain mitenkään uskalla lähteä salille rehkimään. Mua pelottaa, että mun pää oikeasti räjähtää. Eihän kukaan varmaan kuitenkaan halua aivonpalasia päällensä :D


Ma: -
Ti: Tallityöt 40min, ratsastus 1h 15min
Ke: Tallityöt 40min, ratsastus 1h
To: kävely 30min
Pe: - (7h autossa, aika suoritus!)
La: - (7h autossa)
Su: -


Katsotaan siis miten tästä edetään. :)

Mukavaa viikon alkua teille ihanille ♥

Meillä on takana reilu 1200km. Oli ihanaa nähdä sukulaisia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Samalla matkaamme tarttui pieni karvapallo.


Cata Kattinen on hurjan suloinen neiti, villi viikari ja kova kehräämään. Nukutaan vielä hurjan paljon ja ihmisten lähellä on paras paikka. Paitsi ei silloin kun riiviö hetki on päällä. Silloin riehutaan oikein urakalla. Lelut saa kyytiä ja niin saa kädetkin jos väärään aikaan laitat ne sen tielle :D Muovipussit ja pikku esineet on parhaita.


Taren kanssa ne vielä hakee omaa paikkaansa. Molemmat ovat hurjan kiinnostuneista toisistaan. Välillä kissa jahtaa koiraa ja välillä toisin päin. Kuitenkin leikin päätteeksi voidaan nukkua vierekkäin. Me kolmistaan vedettiin päikkärit. Kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä :)

Ihanaa sunnuntai iltaa <3

p.s. pää koettaa taas tappaa mut :(

Hämmästelin eilen postinjakajan postilaatikkoon jättämää pientä korttia, "sinulle on paketti noudettavissa postista". No mutta enhän mä nyt ollut tilannut mitään, vai olinko? Jos Hennesin myöhäistoimituksessa ollut paita olisi tullut, niin se olisi kyllä mahtunut luukusta sisään tai siitä olisi tullut tekstiviesti. Mikä kumma mua siellä postissa odotti? Kiinnotuneena kävin sen sitten tänään töiden jälkeen hakemassa.


Vielä kotiin asti ihmettelin pakettia. Se oli vain valkoinen pahvilaatikko, joka kyllä painoi ihmeen paljon. En kyllä ole tilannut mitään tällaista. Oliskohan joku lähettänyt mulle jotain? En malttanut tehdä mitään muuta (paitsi käydä Taren kanssa pihalla) ennenkuin sain tietää mitä laatikosta paljastuu.


Mitä ihmettä? Mä sain kolme isoa putelia uusia Pantene Pro-V:n tuotteita! Muistin, että jostain nettisivulta kävin täyttämässä lomakkeen kyllä Pantenen näytteitä kokeiltavaksi, mutta mä odotin sellaisia pikku näytepusseja. Nyt mä sainkin sitten oikein kunnon tuubit :) Näytteitä oli jaossa silloin tietty määrä, oliskohan ollut joku 2000, ja mä ilokseni sainkin näitä testailtavaksi. Kyllä Pantene piristi tällä yllätyksellä. Olisihan ne pienet näytepussitkin jo olleet kivat, mutta nämä yllätti tosi positiivisesti.

Kerkesikö kukaan teistä saamaan näitä näytteitä itselleen?

Jihaa, perjantai :) Ihanaa viikonlopun alkua teille ihanille <3

Mä olin tänä aamuna ihan kuutamolla, kun kello herätti. Olin tosi vihainen sille, kun se soitti. Miksi se lauantaina herättää jo viiden jälkeen? Töljötin hyvää biisiä soittavaa puhelinta hölmönä jonkin aikaa ja koetin palautua maanpinnalle ja järkytyksekseni vihdoin muistin, et tänään olikin torstai ja töihinhän tuo kello herättelee. Mä olen tainnut nähdä unia vapaasta koko yön, koska olin niin asennoitunut siihen. Eihän siinä kuitenkaan auttanut muu kuin nousta ylös. Voi julma maailma, peiton ulkopuolella oli niin kylmää. Silmien auki saaminenkin oli tänä aamuna jotenkin tuskallisen vaikeaa, eikä edes viileä aamulenkki avannut niitä. Lauantaimieli takoi kovaa takaraivossa. Hämmästelin aamuvirkkuja lenkkeilijöitä suu ammollani ja edelleen silmät puoliummessa. Mistä kummasta nuokin saavat energiansa? Pitänee muistaa laittaa ostoslistalle vitamiinit. Onneksi nyt jo olen selvinnyt aamuisesta episodista ja olokin on lähes pirteä. Ja ilokseni voin kertoa, että viimeiset kolme päivää päätä on särkenyt hieman vähemmän. :)

Meillä oli suunnuntaina päämääränä lähteä shoppailemaan syysvaatteita. Kyllähän Niksu sai vaatteita, housut ja paidan, mutta mä en saanut mitään. Tai siis pyykinpesuaineitahan ei lasketa. Mun mielestä on niin ihanaa mennä yhdessä shoppailemaan vaatteita, varsinkin niin, että mä saan toimia Niksun makutuomarina. Harmillisesti meidän reissulla ei nyt vaan oikein saatu niitä, mitä lähdettiin hakemaan, mutta kerkeäähän tässä vielä. Alla olevassa asussa mä siis suhailin kauppojen hyllyvälejä.



Mua ei todellakaan ole tarkoitettu kameran eteen :D Mun asennot on tosi mahtavia ja julkaisukelpoisia kuvia ei oikeastaan edes ollut. Yhdessä kuvassa nauroin niin kovaa, että kaulan jänteet näytti aika rankoilta :D Kun ei osaa niin ei vaan osaa. Mutta siis asusta sen verran, että muuten mä olisin yhdistänyt ehdottomasti korkkarit tähän asuun, mutta mä en vaan jaksa kävellä niillä niin kauaa kuin on tarvis. Suosiolla siis lättäkengät jalkoihin ja menoks. Ja tuo laukku ♥ Se on vaan niin ihana. Se tulee ehdottomasti kulkemaan mun käsikynkässä paljon. Pitää kyllä ehdottomasti muistaa käyttää muitakin vähän aika sitten ostettuja laukkuja. Se omakotitalo suurella vaatehuoneella olisi pikkuhiljaa oikeesti tosi tarpeellinen :D

Kivaa lauantaita, eiku torstaita ;) Onneksi lauantaikin on ihan kohta :)