Iltaa ihanaiset! Mä koetan täällä bloggailla pää kainalossa. Vieläkin kurkku vähän vihlottelee, mutta tänään tuo armas nuppini on taas jomotellut. Meni siis vähän myöhäseksi bloggailut tänään. Päikkärit saattoivat venähtää taas parituntisiksi. Ei hyvä! Toivottavasti saan yöllä unta.

Olin eilen ihan haavi auki, kun pääsin töistä kotiin. Postien joukossa nökötti tuttu kortti, mutta miten jo nyt? Livbox oli valmiina noudettavissa kotiin, jopas kummaa. Siis pelkästään positiivista, mutta yllättävää silti. Jotenkin on tottunut siihen, että boxi saapuu vasta lähempänä puolta kuuta, mutta tällä kertaa se tulikin jo hyvissä ajoin. Siis niin kiva juttu :) Kiitos vaan Livbox-tiimi :)

Mitäs täältä syyskuun aarreboxista sitten paljastuikaan? Kädet oikein syyhyää :D


Oho, tälläkin kertaa mun paketista kuoriutui kuusi eri tuotetta. Mutta mitä kummaa? Mun esittelykorttisessa on vain viisi. Onkohan mulle tullut yksi liikaa? Aa, nuo Bossin tuotteet lasketaan yhteen :) Tämä oli kiva juttu.

Vanha tuttu Louis Widmer, tällä kertaa kasvoputsarin muodossa. Widmeriltähän on tullut aiemmin jo silmävoide sekä kuorinta. Kiva siis päästä kokeilemaan putsaria. Ja tiedättehän te, turhaa edes sanon, mutta sanon kuitenkin, sitä parasta putsaria edelleen metsästämässä. Joskin tämä ei ole minun tykkäämäni geeliputsari vaan puhdistusmaito. En oikein ole päässyt niiden kanssa koskaan sinuiksi, vaikka hyviä ovat olleetkin. Tuntuvat vaivalloisilta jotenkin. Mutta testiin ehdottomasti tulee. Edellisestä boxista tullut Clarins on ihan kertaa vailla tyhjä.

Sitten nuo yhdeksi laketutu Bossin tuotteet. Mielestäni on todella kiva, ettei tullut pelkkää hajuvesinäytettä, sillä ne tuppaavat olemaan yleensä niin kovin pieniä. Saamme siis nauttia tuoksua myös vartalovoiteen muodossa. Mikäli tuoksu on hyvä, varmasti muuttaa iso hajuvesi hyllyyni, muttä pitää ensin nuuskutella. Vartalovoiteita mulla on riittämiin, mutta hyväntuoksuiset pääsee aina käyttöön. Katsotaan tai siis nuuskutellaan sopivuutta ;)

Taas Clarinsilta tuote. Oletteko huomanneet saman kuin minä, että Clarinsia on tullut boxeissa melko paljon? En valita, hyviä tuotteita ovat kyllä olleet, mutta hassua, että niitä on tullut aika paljon. Tällä kertaa sain pikakaunistajan. Joo, sellaista tänne todellakin tarvitaan. Aamuisin sängystä kun herää niin järkyttävän näköinen zombie painavine silmäpussineen, että kaikki kaunistajat tulee kyllä tarpeeseen. Mielenkiinnolla siis testailemaan.

Jippii, jippii! Meikkihamsteri on taas kovin tyytyväinen. Boxista paljastui uusi luomiväri <3 Olin niin pähkinöinä tuosta. Hypistelin Max Factorin Wild Shadow Potsia käsissäni muikea ilme naamallani ja ihastelin luomiväriä silmät kiiluen. Sain mustan jossa on glittereitä. On raaskinut sen enempää siihen vielä nakkejani upottaa. Pitää päästä testaamaan sitä ihan meikkiin :) Jee jee. Toivottavasti on hyvä!

Viimoisena sitten Dr. Bonner Magic Soap, vartalosaippua. Suloinen pikku saippuu, mutta että vartalolle? Palasaippua vartalolle? Jaahas. Kuvittelen jo nyt mielessäni sen vaikean tapahtumasarjan, kun yritän suihkussa käydä peseytymään tällä. Ensin liukas saippua ei pysy käsissäni. Sitten kun olen sen tuhannen kertaa tiputtanut käsistäni, viimein liukastun siihen ja tömähdän lattialle persaus mustelmilla. :D No josko siinä ei ihan niin kävisi. Mielenkiinnolla kyllä kokeilen tätä kasviperäistä ja biohajoavaa saippuaa. Kerron sitten käviko mulle tuo ennustamani tapahtumasarja :D Kohta mä kipaisenkin saunaan, josko tuo pääsisi heti testiin. Ihan asiasta lentokoneeseen, ei taida hieman kipeänä olla järkevä mennä saunomaan. Mieli kuitenkin tekee lämpöön :)


Mitäs teidän Livboxeista paljastui? Ja te joille tuo ihana aarreboxi ei tule, niin onko tuotteet muuten tuttuja ja testattuja? Mielipiteet edelleen tuonne kommenttiboxiin jakoon :)

Tänä aamuna tuntui ihan siltä, kuin koko universumi olisi mua vastaan. Juuri kun olit saanut otettua itseäsi niskasta kiinni ja kävit tekemään töitä sen eteen mitä haluat, niin eikös joku saakelin pöpö tullut ja iskenyt. Kuinkas ollakaan. Mulla nousee vieläkin savu korvista, kun suututtaa niin kovin. Toisaalta tää ei ole yllätys. Niin moni lähipiirissä on ollut jonnimmoisen pöpön valloissa ja täällä töissäkin joku lentsu on riehunut. Mutta miksi juuri nyt? Ihan kuin universumi pistäisi ihan tahalleen mulle vastaan, etten varmastikaan onnistu yrityksissäni. Eilen meinaan kävin kunnon lenkillä äiteen kanssa ja illalla tein lihaskuntoa kotosalla ja nyt sit tämä olo. MÄ EN ALA! Nyt kun olisi oikeasti parempi kääriytyä sinne vällyjen väliin rauhoittumaan, niin mun tekee mieli lähteä lenkkipolulle vetämään hikitreeniä. Ei mee nallekarkit taaskaan tasan. Möh! Mä kyllä vähän suunnittelin, etten suostuisi ottamaan tätä tautia vastaan ja jos tämän päivän oikeasti taistelisin sitä vastaan, niin huomenna voisin kirmata taas pitkin hiekkateitä. Onnistuisikohan...?

Mä lupaan, että tää on toka vika kesäsaalis purku postaus, sillä tämän jälkeen on vuorossa enää äidin vietetyn Helsinkipäivän ostokset. Sit siinä olis kaikki kesällä haalitut jutut. Mutta myönnettäköön, Helsingin ostoksista muutama tuote saa oman postauksen vielä sen jälkeen. Mut mä olen löytänyt ihmeellisen paljon ostettavaa kerrankin. Normaalisti mulla on melko huono tuuri ostoksilla eikä mitään tunnut löytyvän, mutta tänä kesänä olen haalinut ehkä parhaimmat saaliini ikinä. Eli purkuhommiin.


Toinen harmaa collegepaita syksyyn. Eikös nää nyt ole muutenkin kovassa huudossa? Lörttömalli sopii meikäläisen makuun paremmin. Ja jotenkin tuossa vain natsasi kaikki. Hintakaan ei kirpaissut ollenkaan. Yksi lemppareista vaatehuoneessa tällä hetkellä.


Ja tosiaan, kuten leopardihaaremeita esitellessä taisin kertoa, etten aiemmin ole voinut sietää näitä pylly polvissa housuja, mutta nyt mulla on niitä jo kahdet. Hups! Oikeasti nämä ovat vaan niin rennot päällä, että kyllä se mukavuus ajaa ohi tyylikkyyden. Molemmat haaremit ovat olleet todella kovassa käytössä jo ja harmittelen aina, kun ovatkin pesussa :D


Ei selityksiä. Väri vaan niin ihana. Ja muutenkin ihana toppi.


Kesäkuumalla on kiva käyttää mahdollisimman vähän vaatteita ja viileitä sellaisia, mutta mä en viihdy pelkässä topissa, ainakaan kodin ulkopuolella. Tuollaiset isot ohuet lörttöpaidat ovatkin mun kuuman päivän pelastus kun vetäisen topin päälle. Tykkään tuosta ihan hirmuisesti :)


Ja lisää toppeja. Näitä mä kuitenkin käytän ehkä eniten kaikkien vaatteiden alla, joten näitä on hyvä olla. Kiva olla erivärisiä, niin tuollaisten lörttöpaitojen kanssa saa vähän värimuutoksia. :)


Yksi lauantai käytiin Niksun kanssa shoppailemassa hänelle shortseja, kun alkoivat käydä kovin vähiin ja Seppälästä löytyikin sopivia alennuksesta. Ja silloin kaikki aletuotteet olivat ota kolme maksa kaksi periaatteella. Harmillisesti Niksu löysi vaan kahdet shortsit, eikä alehyllyköissä ollut enää oikein mitään muuta, niin mä sain käydä kurkkimassa naistenvalikoimaa. Ja onni! Sain ihan täydellisen syystakin. Eikä siitä tarvinnut maksaa senttiäkään. Sortsit olivat 20€ kappaleelta ja takki saman hintainen, joten sen sai käytännössä ihan ilmaiseksi. Ihan huippua! Ja Niksu oli kultainen, kun antoi mun valita itselleni kans, kun ei enää itse löytänyt mitään kivaa ♥


Käytiin kesälomareissulla Itä-Suomessa sukuloidessa myös sellaisilla pienillä messuilla ja mä bongasin sieltä niin kauniin sormuksen, että oli pakko saada. Multa ei löytynyt lompakosta kuin seitsemän euroa ja olin varma, että saisin pulittaa ainakin parikymppiä tuosta ihanuudesta. Hinnaksi sanoi 9€ ja tinkasin vielä, joten sain omakseni :)


Totesin kummitädilleni lakkoja hypistellessäni, etten saisi kyllä ostaa enää yhtään pulloa lisää omiin kokoelmiini ja äiti ainakin järkyttyy mun uutukaisista, mutta en vaan voinut jättää ostamassa. Toinen lakoista onkin jo esitelty, mutta tuo musta-hopeinen glitterpläjäys odottaa vielä vuoroaan. Olen myös rakastunut palavasti peililaseihin ja nuo Seppälän halpikset saavat nyt helpottaa oloani. Ray Banit olisivat kyllä ne täydelliset (varsinkin ne vihreät!), mutta niitä en kyllä raaski ostaa. Nämä olivat niin halvat, että ei haittaa, vaikka käyttämättä jäisivät.


Kun sisäinen harakkani herää onkaloistaan, ei sitä pysty pysäyttämään. Tällä kertaa Cubuksessa hypistelin monia ihania koruja ja matkaan lähtivät turkasen painavat ja näyttävät kultaketjut. Tykkään siitä, kun nuo oikeasti painavat paljon, tuntuvatkin ihan kunnon koruilta, eikä sellaisilta ontoilta höttöketjuilta. Ovatkin olleet käytössä jo monet kerrat, vaikka olenkin äärimmäisen huono vaihtamaan koruja. Näissä vaan oli sitä jotain. Näitä oli myös hopeisina ja ruusukultaisina ja jälkimmäiset jäivät kovasti himottamaan. En kuitenkaan nähnyt niille niin paljoa käyttöä.


Ja viimoisena vielä haalimani leffat. Neverending Story-Päättymätön tarina oli lapsena yksi lempielokuvista ja nyt kun se keikkui hyllyllä blu-raynä, mun oli vaan pakko ostaa sen. Eihän se enää niin huikealta tuntunut kuin joskus lapsena, mutta ihana se silti oli. I am Legend on mahtava leffa. Tykkään Will Smithin näyttelijäsuorituksesta ja uppoankin hänen mukanaan toiseen maailmaan ihan kokonaan. P.S. I Love you ja itkut. Tämänhän teille arvostelinkin hetki sitten. Ihana oli! Quantum on Solace on yksi niistä harvoista Bond-elokuvista joista tykkään. Nämä kolme uusinta siis ovat ainoat, joita suostun katsomaan ja joista oikeasti pidänkin. Nyt Skyfall on ainut joka meidän kokoelmista puuttuu ja sekin pitää ostaa kunhan teille eksyy.


Tämmöinen oli siis tokavika kesä haalinta. Löytyykö mitään kivaa teidän mielestä? Kunhan vielä saan sen viimeisen kesähaalinnan, olisi aika siirtyä syksyhaalintoihin :D Yhden haalinnan olen meinaan ehtinyt jo tehdä :D

Mut nyt mä alan nyrkkeilemään pöpöä vastaan. Pitäkää peukkuja, että mä voitan ottelun :)

Mä voisin kirjoittaa kauhisteluromaanin ajankulusta. Se on oikeasti ihan järkyttävää! Mutta säästän teidän mun parjannalta ja totean vaan, että miten mun nuorimmainen kymmilapsi voi olla jo kolme-vuotias? Saanen vaa kysyä? Missä ihmeen välissä hän kerkesi jo noihin lukemiin? No joo, kuten lupasin, en jatka paapatusta. Synttärit ovat muuten kyllä ihania juhlia, koska silloin kokoonnutaan yhteen ja nautitaan olosta. Ihania hetkiä yhdessä. Ne tekee elämästä elämisen arvoista. 

Niin uusi viikko sitten taas lähti käyntiin onko yllättävää? :D. Olin kyllä aamulla ihan sekaisin kellon herättäessä ja taidan olla vieläkin, mutta pakkohan se on taas vaan ahertaa. Näin mulla taitaa muutenkin kyllä jokainen viikko alkaa. Tänään joutui myös Niksukin lähteä takaisin töihin. Niin se loma vaan loppuu kaikilta aikanaan ai oikeasti, olenpa välkky tänään xD. Olisi kyllä paljon mukavampi olla vapaalla paljon enemmän. Eilen olin kyllä niin vapaalla, etten blogiakaan kerennyt tulla päivittelemään. Aamupäivä kului rautakaupoissa Vantaalla arvaatteko mitä ollaan käymässä tekemään? ;) ja sieltä suoraan kummitytön synttäreille herkuttelemaan. Oli ihana käydä synttäreillä, mutta voisiko joku tulla kieltämään, ettei itseään saa syödä ähkyyn herkuista! Tai joku voisi opetella tekemään pahempia tarjottavia, ettei kaikkea tartte maistaa. Siis oikeasti! Niin jumalaisen hyvää täytekakkua, että vieläkin vesi herahtaa kielelle sitä muistellessa ja kaikki muutkin tarjottavat. Apua! Pakko udella muutamat reseptit. Taisin palata reissusta kotiin rantapallon kanssa tai siltä ainakin vatsani muistutti :D Kiitos vielä Skeitille ihanista juhlista ♥

Huhheijjaa, nythän on jo syyskuu ja virallisesti syksy. Mihin se kesä vaan karkasi? Aivan liian nopeasti sanon minä, vaikka kyllä syksylläkin on monesti saatu nauttia ihanista keleistä. Ja se mikä syksyn tullen on mukavampaa, niin lenkkipoluilla ei tarvitse hikoilla pelkästä lämmöstä. Nyt huomaa sen kunnon liikunnasta tulleen hien. Juoksukin on paljon mukavampaa viileämmässä kelissä. Joskin liian kylmäkään ei tietty ole hyvä. Osaappa nyt päättää :D Tänään lämpötila tippui jo plus kolmeen ja se on vähän se. Nytkin istun kaulahuivi kaulassa toimistossani. Täällä on kovin vilpoisa. Kuumina kesäpäivinä täällä on vaikea hengittää kuumuuden takia ja pakkasen tullen voin helposti istua ulkotakki päällä koko päivän, eikä silti ole tarpeeksi lämmin. Ei taida oikein ilmastointi pelata tässä huoneessa. Olipas päräyttävän tärkeä tieto tämäkin. Taidan olla tänään äärimmäisen tomppeli :D



Ma: Golfia 2h 30min, kävelylenkki 30min
Ti: Kevyt pyöräily 30min, sulkapalloa 50min
Ke: Hölkkälenkki 4km 25min, palauttava kävelylenkki 40min
To: Kävely 40min
Pe: Ratsastus 45min, kävely 30min
La: Reipas aamulenkki tyhjään vatsaan 45min (shoppailua 4h)
Su: Aamulenkki tyhjään vatsaan 1h


Viime viikolla tuli harrastettua vähän erikoisempia liikuntoja ja pakko sanoa, että ne tuovat virkeyttä ihan eri tavalla. Maanantaina käytiin porukalla, äiti, isäpuoli, Niksu ja minä, pelaamassa golfia ja tällä kertaa se tuntui olevan todella kivaa. Ehkä seuran vuoksi eniten, kun ei tuo golf oikein multa ja Niksulta suju. Isäpuoleni on golfin taitaja ja kilpailuissa menestynyt ja hän koetti opettaa meille puupäille miten hommaa oikeasti tehdään. No, ei meistä yhdessä kerrassa ammattilaisia tullut, kivaa kuitenkin oli. Palloonkin aloin jo pikkuhiljaa osua :D Tiistaina otettiin Niksun kanssa sulkapallo ottelu ja mä taidan kuluttaa siinä kaikista eniten nauramalla xD Saan hirmuisia kikatuskohtauksia, kun vedetään monta "pikapalloa" putkeen. Tiedättekö silleen, että pallo viuhuu naaman korkeudella kamalaa vauhtia. Ja kun me onnistutaan pitämään pallo pelissä pitkään näin, mä saan siitä vaan hirmuiset naurut. Outo? Ehkäpä :D Ainakin siis kivaa on ja hiki virtasi oikein urakalla. Toivottavasti tulee vielä sulkkiskelejä, on se niin kivaa. Keskiviikkona mulle iski maha-ahdistus ja lähdin hölkälle. Olin niin inhon ja innon välimaastossa, etten oikeastaan edes tiedä mikä fiilis mulla lopulta oli, mutta hölkkä kulki kyllä ihan julmetun hyvin. Neljä kilsaa pysähtymättä. Viimeiset 500m vedin vielä niin täysiä kun pystyin ja suorituksen jälkeen oli oikeasti voittaja olo. Lähdin sen jälkeen vielä Taren kanssa kävelemään, että jalat palautuisivat suorituksesta. Ja tiedättekö, mulla ei sattunut tämän jälkeen jalkoja niin paljoa. Jes!


Torstaina kävin kuitenkin varmuudeksi melko rauhallisella kävelylenkillä, ettei jalat varmasti ottaisi yhtään itseensä ja eihän niissä tuntunut juur ollenkaan. Perjantaina lähdettiin Niksun ja Taren kanssa talleilemaan. Niksu ratsasti sellaisen lähes parin kilsan matkan ratsastuspellolle ja takaisin laitumelle, kun minä sitten kävelin Taren kanssa ne matkat. Minä hoidin ratsastelut pellolla ja Niksu kuvaili videoita. Meillä oli kyllä niin ihanaa. Tare nautti vapaudesta niin paljon, että se hymyili koko ajan. Meidän vanha herra sai hirmuisia ilohepulikohtauksia ja juoksi pellolla ympäriinsä. Tare seurasi koko ajan menoani ja lopulta testasin huvikseen, että miten se kulkisi hevosen vieressä. Kutsuin sen meidän viereen juoksemaan ja voi, olisittepa nähneet. Voisin yrittää muokata tai siis pyytää Niksua muokkaamaan teille siitä videosta osan, että näkisitte. Tare meni niin hienosti! Olin niin ylpeä tuosta meidän pötkylästä ♥ Minä tulin laukalla takaisin Niksun luokse ja hyvin Tare pysyi matkassa mukana. Se pitää hyvän välin hevoseen, eikä ollut tulossa jalkoihin juoksemaan. Me oltiin koko popoo sen jälkeen kyllä pelkkää hymyä :) Viikonloppuna aloitin molemmat päivät aamulenkeillä. Ehdottomasti edelleen paras tapa aloittaa päivä. :)

Näin siis tuli viime viikolla harrastettua liikuntaa. Kivaa oli kyllä kun näin jälkikäteen miettii. Vielä sitä lihaskuntoa listaan, niin varmaan alkaa näyttää aika hyvältä. Vai mitä sanotte?


Mä olen tässä viimeiset viikon pähkäillyt. Vähän sitä mitä mä haluaisin itsestäni. En siis tarkoita sitä, että mikä ammatti tai mitä ajattelen vaan ihan tätä ulkokuortani. En ole ollut koskaan, ikinä tyytyväinen itseeni ja suorastaan hävennyt itseäni. Ei tunnu kivalta edes ajatella asiaa ja olenkin antanut sen olla tuolla jossain aivosopukoiden syvyyksissä, mutta nyt en taida enää oikein jaksaa kantaa tuota mörköä tuolla piilossa. Jotainhan tälle pitäisi sitten tehdä. Tiedosta, että tavallaan homma on melko helppo ja sen voi saavuttaa, mutta samalla jotenkin niin äärimmäisen vaikea. Sen kun syö ja liikkuu, niin eiköhän hommaan ala tulla jotain muutosta, mutta samalla olen huomannut joka kerta, että yks kaks maha onkin kasvanut ja jenkkakahvoista saa koko ajan vain paremman otteen. Tulen entistä surullisemmaksi ja itse inhoisemmaksi. Vaa'asta on tullut mulle pelotuslaite. Pelkään niin julmetun paljon nousta sille, sillä joskus se on näyttänyt mulle ihan järkyttäviä lukemia. Monet teistä varmasti ovat lukeneet painohistoriani-postauksen, mutta linkki siis tuossa, jos joku ei tiedä mistä puhutaan. Meiltä ei siis tällä hetkellä löydy kotoa ollenkaan vaaka sattuneesta syystä, mutta toki se olisi ehkä ihan hyvä olla. Tietäisi konkreettisesti missä mennään. Mutta se pelko siitä, mitä lukemia se voi näyttää. En vaan pysty. Mutta toistaalta, eiväthän ne lukemat mulle merkkaa yhtään mitään. En ole kuitenkaan ollut tyytyväinen itseeni silloin yli sata kiloisena, enkä laihimmillani, alle kuuskyt kiloisena. Tähän tarvitaan siis varmasti kahta asiaa. Sitä, että tekee asioita kroppansa muokkaamiseksi ja sen jälkeen oppisi tykkäämään siitä kropasta. Ihan perkuleen vaikeeta, oikeasti!

Mä veikkaan, että just sen takia mun jokainen laihdutus, kuntoilu, kohti parempaa elämää yritys on mennyt ihan penkin alle, kun oli tulos mikä hyvänsä, en silti vaan ole tyytyväinen. Voisinko koskaan olla? En tiedä. Oikeastaan pelkäänkin sitä, että tulenko koskaan edes olemaan. Sen nyt kuitenkin tiedän, että tähän nykyiseen minääni en ainakaan ole lainkaan tyytyväinen, joten jotain tässä siis olisi tehtävä. Vaikka mulla on tieto mitä pitäisi tehdä, olen silti jotenkin aivan hukassa. Aloittelin jo viime viikolla työstämään tätä hommaa päässäni enemmän. Mietiskelin ruokailujani, liikkumistani ja elämääni ylipäänsä. Ensinnäkin, mun ruokailuajat on jostain kuusesta. Välillä syöntien väliin saattaa tulla niin monta tuntia, että lopulta liian kovan nälän vuoksi tulee ahmaistua ruokaa aivan turkasen paljon liikaa. Välillä sitten taas tulee napsittua suuhun jotain vähän väliä. Ruoan terveellisyydestä puhumattakaan. Tästä varmasti olisi parasta lähteä liikkeelle.

Ruokailu ajat säännöllisiksi. Tulee varmasti olemaan haastavaa. Vanhoista huonoista tavoista on vaikea päästä vaan eroon. Se että on se aamupala, lounas, mahdollinen välipala, päivällinen ja iltapala. Ettei tulisi aina skipattua jotakin ruokailua ja seuraavalla sitten ahmittua. Se, että aineenvaihduta pysyisi koko ajan hereilla ja tekisi töitä. Joskin en mä tiedä onko mulla sellaista tosiaan enää ollenkaan. Mihin nyt tällaistakin lähteä selvittämään?

Ei sitä ainaista leivän puputusta. Työpäivät olen tähän asti elänyt pelkällä leivällä. Ei se paras vaihtoeto. Mulla ei vaan ole pienintäkään ajatusta, että mitä voisin ottaa siihen tilalle. Viime viikolla aamupalana söin vielä leipää, mutta lounaaksi oli tonnikalasalaattia. Se oli kyllä mukavaa vaihtelua. Pelkään vain nopeasti kyllästyväni siihenkin. Olen siis aivan hukassa, että mitä syödä mieluummin. Mikä pitäisi nälän tunteen poissa.

Nämä ehkä ne suurimmat esteeni. Mulla ei vaan löydy ideoita, että mitä kummaa sitä sitten söisi. Mä olen todella herkkä kyllästymään ruokiin ja samalla multa puuttuu se luovuus erikoisempien ruokien tekemiseen. Vinkkejä siis ottaisin erittäin mielelläni vastaan, jos jollakulla niitä vaan olisi jakaa. Mutta samalla, kun tiedän olevani melkoinen herkkupeppu, en myöskään halua siitä kokonaan luopua, vaikka voisin. Tämän aion kuitenkin rajata niin, ettei sitä ole liian usein.


Liikkuminen onkin sitten toinen homma. Tiedän kykeneväni siihen, mutta motivaatio karkaa usein teille tietämättömille. Äidin kanssa tuli treenattua hyvin, koska toinen oli koko ajan siinä mukana ja tukena, jos meinasi lipsua salitreeneistä, mutta äidin jäätyä kesäksi golfauksen pariin, jäi salikäymiset multakin pois. Olen vaan niin huono lähtemään yksin. Jos suutuspäissään liikuntaa ei lasketa. Netistä löytyy liikunnalle ideoita vaikka millä mitalla ja toistaalta tiedän mitä siihenkin vaaditaan, mutta tekemättä jää. Saan itseni vihaamaan itseäni entistä enemmän eikä loppua näy. Miten siis saada innostuneisuus ja motivaatio pidettyä yllä. Auttaisiko asiaan se, että ottaa itsestään kuvia joka kuukaisi ja yrittäisi konkreettisesti nähdä ne muutokset vai mitä? Mä meinaan näen itseni edelleen vaan sino isona tyttönä ja isohan mä olenkin. Ei tästä kauaa ole kun sain kuulla siitä ihan jostain muualtakin. Vaikka mulla on halua muuttua niin silti jotenkin onnistun aina sössimään koko homman. Miten saada tämä siis toimimaan? Pelkään myös sitä, että jos haluttuja tuloksia ei näy, vajoan entistä syvemmälle suohon tämän homman kanssa.

Mitä syyskuu siis toisi minulle? Tällä hetkellä yritän repiä itsestäni niin paljon irti, että tää homma lähtisi rullaamaan tällä kertaa OIKEASTI ja saisin tehtyä niitä muutoksia. Yritän muuttaa tapojani paremmiksi ja varmasti tulen täältä kyselemään tsemppejä ja vinkkejä ja niitä todella kaipaisin teiltä saavani. Aina siis silloin tällöin. Maanantait taitaa olla näitä liikuntapostaus päiviä, eli en mä tästä jatkuvalla syötöllä tule pölisemään.

Anteeksi tämmöinen kamalan pitkä avautuminen, taas kerran, mutta kiitän teitä nyt jo etukäteen kaikista tsempeistä ja tuesta jota annatte ja kiitos myös jo annetuista ♥ Olette ihan parhaita! Toivottavasti tällä kertaa mä oikeasti saan tän rullaamaan. Samalla jo nyt pelkään ihan hirmuisesti.


Huisin ihanaa alkanutta viikkoa ja urheillaan! :)