Mä huomasin, että nyt syksyn tullen mulle tuli ihan uudenlainen himotus meikkimaailmaan. Markkinoille on alkanut tulla ihan mielettömän ihania syyskokoelmia ja ne ovat sytyttäneet mun kadoksissa ollutta meikkaushimoa. Mähän olen tosiaan syksyn lapsi noin syntymäni mukaan, vaikka kesällä tunnen olevani kaikista eniten hengissä ja voimissani. Ehkä siinä on kuitenkin joku juju, kun syksyllä alkaa tulla niin erilaisia tuntemuksia. Olen ihastellut kokoelmissa olevia lämpimiä ja muurettuja sävyjä ja ne todellakin innostavat meikkaamaan.

Sain blogin kautta testattavaksi Isadoran Bohemian Flair syyskokoelman tuotteita sekä ihania Strobing Face kuultotuotteita ja voi mikä tulinen rakkaus mulla tulikaan näihin tuotteisiin. Aivan mielettömän ihania sävyjä ja tuotteita. Vaikka luomivärit ovat yleensä se mikä mut saa aivan intopiukeaksi niin tässä kokoelmassa kuitenkin sytytti eniten huulituotteet ja poskipunat. Katsotaan nyt vielä lähemmin, että mitä ihanaa kokoelmissa on.


Eikö olekin mielettömän ihania sävyjä? Bohemian Flair kokoelmaan kuuluu kokonaisuudessaan kolme eri luomiväripalettia. Minä sain testiin kaksi niistä ja harmillisesti juuri se paletti jäi uupumaan, joka kuvallansa mut maanisesti lumosi. Luomivärinelikko, joka minulle ei siis tullut on nimenomaan Bohemian, joka kokoelman nimeäkin kantaa. Äärimmäisen upea lämmin paletti, joka olisi kyllä saanyt paljon rakkautta :D Kolme erisävyistä kynsilakkaa. Kolme eri sävyistä huulituotetta, niin kynät kuin huulipunat ja kaksi sävyä poskipunia.

Strobing Face kokoelmaan kuuluu ihan mielettömän ihania kuultotuotteita. Kaksi palettia, kaksi nestemäistä tuubia sekä voidemainen tuubi. Vielä lisäksi yksi villikortti, eli uutuutena tullut Insane Volume Lash Styler ripsiväri, joka ei kumpaankaan kokoelmaan siis varsinaisesti kuulu. Halusin vain ujuttaa kaikki uutuudet samaan postaukseen :D



Aloitetaan nyt kuitenkin Bogemian Flair kokoelmasta. Ensimmäisenä ihanat kynsilakat. Jokainen näistä puhuttelee mua ihan mielettömän paljon. Upeat sävyt ja niin täydelliset syksyyn. Ennen kynsille pääsyä swatchasin kaikki kynsilakat kiekolle yhden kerroksen verran. Hieman kuultoa on kaikissa, joten parilla kerroksella saa varmasti täydellisen peiton. Ihanat isot siveltimet levittivät lakan todella helposti, joten lakkaus tulee olemaan helppoa. Ja kyllähän mä näistä jo yhtä kokeilin pikaisesti ja voin kertoa, että tiedän mitä kynsilläni tänä syksynä tullaan näkemään. Nämä kaikki lakat ovat kausisävyjä.



Huulituotteet tulivat onneksi uutuutena pysyvään valikoimaan. Nää on meinaan ihan pure lööv! Mielettömän ihanat sävyt ja ihanan helpot käytettäväksi. Huultenrajauskynät eivät vaadi teroitusta, sillä niitä käännetään putkilosta lisää värin vähentyessä. Rajaukset ovat vedenkestäviä. Huulipunakynissä sama tekniikka ja punat ovat kevyitä levittää. Rajauskynät ovat oikein kermaisia ja antavat hyvän pohjan punalle ja tuovat kestoa lisää. Rajauksia voi käyttää ihan vain sinällääkin punana kermaisuutensa vuoksi.


Huulipunakynät ovat erittäin kiiltäviä ja antavat huulille kosteutusta. Puna ja rajaus ovat yhdessä siis erittäin pitkäkestoisia.




Poskipunat ovat ihanan samettisia ja sopivan pigmenttisiä. Sävyä ei tule liikaa, joten ei tarvitse pelätä poskipunaövereitä :D Poskipunista tulee kevyt hehku ja lämpö poskille. Poskipunat tulevat uutuutena pysyvään valikoimaan. Pakkaukset ovat kovasti mieleeni. Läpinäkyvä kansi paljastaa sävyn välittömästi ja on sopivan kokoinen mukaan otettavaksi.


Luomivärinelikkoja kuuluu tosiaan kokoelmaan yhteensä kolme, minulle testiin tuli kaksi viileän sävyistä palettia. Toinen punertavan sävyinen ja toinen kylmä taupe. Näistä paleteista vain Soft Suede tulee pysyvään valikoimaan kun taas Vintage Velvet on kausisävy.


Luomivärit ovat upean pigmenttisiä ja tasaista Isadoralaatua. Olen aina pitänyt Isadoran luomiväreistä hyvän pigmentin ja laadun vuoksi. En ole vielä yhteenkään Isadoran palettiin pettynyt. Ainut vain, niin mun on varmasti hankittava vielä kolmas kokoelman paletti Bohemian, sillä se on vain niin mielettömän upea. Kaikki tuotteet tulevat elo-syyskuussa myyntiin.

Sitten Strobing Face kokoelma. Nythän on kovassa huudossa kauniin kuultavat ja hehkuvat kasvot. Youtube on pullollaan videoita, kuinka tehdä Strobing meikki. Tämä on peittoamassa kuulemma vahvaa contouringia, mutta mä en taida olla kumpaankaan kastiin täysin sopiva. Käytän korostusta ja varjostusta omalla tyylilläni :D Strobingia varten on todella tehty paljon erilaisia tuotteita ja Strobing Face kokoelmasta varmasti jokainen löytää oman suosikkinsa puuteristen, nestemäisten ja voidemaisen joukosta.


Minä olen aina ollut eniten mieltynyt puuterimaisiin tuotteisiin. Tähän vaikuttaa varmasti se, että omaan herkästi rasvoittuvan ihon, jolloin voidemaisia tuotteita ei ole tullut oikein käytettyä. Korostustuotteet muutenkin ovat olleet aika varovaisella käytöllä, koska naama kiiltelee omasta takaa myös ihan kohtalaisesti. Nyt raskauden myötä mun iho on kuitenkin hieman rauhoittunut eikä niin pahasti enää rasvoitu.


Puuterimaiset Face Sculptor Strobing paletit ovat mielettömän upeita. Nämä veivät tämän harakas sydämen ihan totaalisesti. Upeasti pigmenttiä ja kaunista hehkua tuovat sävyt on helppo levittää ja osaa näistä käyttäisin ihan luomiväreinäkin. Näistä kahdesta paletista en pysty edes päättämään, kumpi kauniinpi. Upeat!


Nestemäiset Strobing Fluid Highlighterit ovat täydelliset kesäiholle. Monesti kesällä iho ei tarvitse meikkiä juuri lainkaan, koska se on kauniisti päivettynyt eikä sitä haluta meikillä piilottaa. Varsinkin jos on hyvä iho. Itse näkisin nämä silloin täydellisiksi korostustuotteiksi. Tosin kuivasta ihosta kärsivät taas varmaan pitävät talvella tällaisten käytöstä. Itse tosin kuulun tähän kesäkastiin, vaikka huono iho onkin. Kuten aiemin sanoin, nestemäiset tuotteet ovat mulle olleet aina oma haaste. Näistä tuli kuitenkin niin mielettömän upea hehku, että pakko käyttää :D


Viimeisenä vielä voidemainen korostustuote, joka on erittäin helppokäyttöinen. Tuubista vain käännetään tuotetta lisää kun se alkaa loppua. Tuote on helppo lisätä kasvoille.


Kaikki tuotteet ovat oikein pigmenttisiä ja mielettömän kauniita. Vaikka kyseessä on korostustuote, niin jokaisessa on selkeästi oma sävy. Ihana valita meikin mukaan, tahtooko viileää vai lämmintä hehkua kasvoille. Harakka on todella rakastunut näihin. Koko Strobin kokoelma sai kyllä sydämeni sykähtelemään. Tuotteet tulevat syyskuun aikana myyntiin.

Viimeisenä vielä se villi kortti, Insane Volume Lash Styler ripsiväri. Tai eihän tämä mikään villi kortti ole sinänsä, ei vaan kuulu kumpaankaan kokoelmaan.


Ripsiväri ei ole vielä päässyt testiin, joten en osaa siitä sen enempää vielä sanoa, mutta ehdottomasti oma postaus, kun on testattu oikein kunnolla. Ihan mielettömän ihania tuotteita ja olen onnellinen, että meikkausinto on jälkeen palaamassa :)

Mikä tuotteista sai sun sydämen sykkimään eniten?

Voi miten hektistä mulla on kuulkaas ollut viimeiset kaksi päivää. Eikä pelkkä hektisyys ole riittänyt, kun sain vaivoikseni vielä jonkun lentsun. Kurkku ollut niin kipeä, ettei ole sietänyt niellä ja nokkakin ollut tukossa ja vuotanut vähän väliä. Päättäis ees kumpaa tekee. En siis ole ehtinyt blogin pariin, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Tiistaina käytiin ensimmäisessä perhevalmennuksessa ja eilen oli vihdoin päivä, jolloin saimme virallisesti annettua Niksun kolkyt vuotis lahjan. Muistatte varmaan, että me porukalla hommattiin kuumailmapallolento. Aikataulut eivät oikein ole antaneet myöden ja viime viikolla tosiaan piti lähteä lentämään. Ilma tosin esti sen lähdön totaalisesti. Ukkonen aloitti juuri kun oltiin aloittamassa valmisteluja. Ehdittiin lennolle onneksi kesän viimeisenä päivänä, koska tänäänhän on virallisesti syksy. Mutta nyt on lahja annettu, lento suoritettu ja ihanat muistot tallennettu.

Mulla oli ihan kamala pähkäily Niksun pyöreitten lahjaksi. Meillä kun on kaikkea tavaraa eikä mitään tullut mieleen, mitä toinen voisi todellakin tarvita. Mitä Niksulla ei olisi? Tai mitä hän ei olisi kokenut? Siitähän se ajatus sitten lähti. Ei tavaraa vaan joku kokemus. Töissä vielä pähkäilin aivot sauhuten, mitä kivaa toiselle voisi keksiä ja sitten se putkahti päähän. Niksu oli puhunut monta kertaa, että haluaisi päästä kokeilemaan kuumailmapallolentoa. Siitähän se ajatus sitten lähti. Netti auki ja googleen hakusana joka tuotti tulosta heti. Kokemuskauppa.comista löytyi kuumailmapallolento ja otinkin heihin yhteyttä maaliskuun alussa. Mun perhe oli heti mukana lahjan hankkimisessa ja niin pistettiin lahjakortti tilaukseen. Voin kertoa, että saaja oli oikein otettu kun lahjakortin paketistaan löysi. Piti vaan hetken aikaa odottaa sopivaa hetkeä lennolle, kun aika piti valita tarkoin. Eilen viimein lento koitti ja saattiinkin ihan mielettömän upea keli lennollemme. Enkä todellakaan aikonut perua lentoa kurjasta olostani huolimatta. Tarpeeksi vaan vaatetta päälle ja eikun menoksi. Ja mikä mahtavinta, niin saatiin meidän hurjapää äitikin lennolle mukaan. Hän sanoi haluavansa mukaan, joten ostettiin äidillekin liput samalle lennolle meidän kanssa. Meidän lisäksi lennolla oli vielä yksi matkustaja,


Kuumailmapallolentoja lähtee useammasta paikasta ja me valittiin lähtöpaikaksi Mäntsälä, joka meitä lähinnä oli. Kokoontuminen tapahtui Mäntsälän urheilukentän luona ja tutustumisen jälkeen aloitettiinkin hommat. Oli erittäin mielenkiintoista päästä itse osallistumaan alusta loppuun kaikkeen tehtävään. Pallon täyttö. nosto ja tyhjennys, sekä tietysti itse lento. Sai kunnon perspektiivin, mitä kaikkea lentoa varten pitää tehdä. Koko homma aloitettiin sillä. että pistettiin ilmoille heliumpallo. Sillä tutkittiin lennon suuntaa ja näin ollen pystytään arvioimaan hieman tulevaa lentoa.


Sen jälkeen alkoikin se isoin homma. Ensimmäisenä valimisteltiin kori lähtöpaikalleen ja meidän opastettiin miten koriin mennään ja poistutaan. Kävimme myös läpi mitä tehdä laskeutumistilanteessa. Meidän lennolle jouduttiin tekemään vielä vähän varmempi laskeutuminen meidän raskauden takia. Raskaus ei ole este lennolle, mutta sitä ei myöskään suositella. Ja nyt itse lennon kokeneena suosittelen kyllä hoitamaan lennon ilman rakasta masuasukkia. Vaikka lento olikin erittäin turvallinen ja laskeutuminen ei meidän kohdalla ollut huono, niin varovaisuus ennen kaikkea. Meidän raskaus vaan yllätti meidän tämän lahjan oston jälkeen :) Raskauden takia katsottiin tosiaan laskeutumisen ajaksi paikat meille ja mulle valittiin korin turvallisin kohta. Opastuksen jälkeen olikin aika nostaa pallo ilmoille.


Ei ole muuten mikään ihan helppo homma sekään. Kuvia ei tullut joka kohdasta napattua, sillä minäkin olin tuolla apulaisena hyörimässä. Miehet saivat pitää pallon suuta auki, kun sitä alettiin täyttämään ja minä olin äidin kanssa pallon huipulla kiinnittämässä pallon huippua umpeen. Toinen pallolennon järkkäreistä sitten ohjasi palloa köyden avulla oikeaan suuntaan nousussa. Tässä vaiheessa kori oli maassa kyljellään ja pallo nostaisi sen takaisin pystyyn.


Ensin palloa täytettiin viileällä ilmalla, että se saadaan sopivasti täyteen. Sen jälkeen pilotti alkoi hönkiä polttimilla lämmintä ilmaa ja siinä vaiheessa pallo täyttyikin hurjaa kyytiä. Koria piti pidätellä hetken aikaa meidän muiden avulla vielä maassa, että saadaan pallo sopivasti vakaaksi meidän kyytiin nousua ajatellen.


Sitten olikin itse nousu. Se tapahtui ihan silmänräpäytyksessä eikä sitä oikein ehtinyt edes ymmärtämään. Pallo nousi todella nopeasti ilmoille ja kohta jo katsottiinkin lähtöpaikkaa korkeuksista. Pakko myöntää, että hetken aikaa siinä piti haukkoa happea kun jännitys laukesi, mutta sen jälkeen lento olikin pelkkää nauttimista ja maisemien ihailua. Ja tapani mukaan tietysti kamalasti höpöttelyä. Minä kyselin meidän pilotilta kaikenlaista ja oli mielenkiintoista kuulla kaikkea uutta.


Meidän lentosuunta oli aika pitkälti koillinen ja alimmaisena näkeekin kuvasta mikä meidän lentoreitti olo. Ilma oli kohtalaisen tyyni ja pallo liikkui noin 15km/h. Nopeus hieman vaihteli lentokorkeudesta riippuen. Parhaimmillaan me kävimme 500m korkeudessa ja alimmillaan meidän kori hipoi puitten latvoja. Jännä juttu, miten jossain vaiheessa korkeuseroa ei enää ymmärrä laisinkaan. Meillä oli mittari, mikä kertoi korkeudestamme.




Maisemat olivat mielettömän upeita. Oli upeaa nähdä todella pitkälle ja nähdä maailma ihan eri perspektiivistä. Minä kun en ole lentokoneessakaan ollut kuin ihan pienenä lapsena. Siitä kun en oikein muistakaan mitään. Ihailtiin maisemia ja nähtiin kaikkea mielenkiintoista ylhäältä käsin.



Korissa tietysti seisotaan ihan polttimien alapuolella. Välissä on kyllä suoja, mutta voin kertoa ettei lennolla kylmä päässyt missään vaiheessa tulemaan. Vähän oltiin kahden vaiheilla, että oliko se aurinko vai polttimet, mitkä meitä niin paljon kuumotti. Sekä että, koska ei tullut viileä edes polttimien ollessa kiinni.



Meidän lentoaika oli 1h 10min ja tämä on yleisölennoille se perusaika. Tunnin verran, kunhan löytyy sopiva laskeutumispaikka. Napsin kuvia koko reissun aikana yli 200 kuvaa. Oli niin ihanan näköistä ylhäältä käsin.





Yksi jännimmistä kohdista oli, kun käytiin välillä melko lähellä maanpintaa. Näytti siltä, että me tormätään metsikköön, mutta eihän siinä tietysti niin käynyt.



Eikä oltu ainoita lentäjiä, jotka saivat nauttia upeasta kelistä.






Laskeutumisvaiheesta ei tietystikään ole kuvia, sillä piti ottaa laskeutumisasento. Tämä oli kohta, joka oikeastaan mua lennolla jännitti ihan eniten. Ihan vain tuon meidän tiitisen kannalta. Vaikka lentäjä olikin erittäin varma ja turvallisen oloinen, ei koskaan pysty sanomaan satavarmaksi korin laskeutumista. Kori voi töksähtää maahan melko kovaakin ja kaatua jopa kyljelleen. Meidän pilotti olu kyllä niin hyvä, että kolme pomppaisun jälkeen oltiin turvallisesti maanpinnalla. Turhaan jännitin siis laskua.


Laskeutumisen jälkeen sitten kaikki vermeet takaisin kasaan ja pallo korineen takaisin peräkärryn kyytiin odottamaan seuraavaa lentoa. Jokainen meistä sai lennon jälkeen diplomit. Meitä oli siinä neljä uutta ilmapurjehtijaa. Ihan mielettömän hyvä fiilis oli lennon jälkeen. Harmitti hieman nousta auton kyytiin ja ajaa takaisin lähtöpaikalle. Kyllähän siellä yläilmoissa olisi mielellään ollut pidempäänkin.



Meidän lento oli Mäntsälästä Paapioon, joka käsittääkseni kuuluu Pukkilaan. Kohtalaisen suora lento meillä oli. Iloisin vaikkakin vähän haikein mielin ajettiin takaisin kotiin. Nyt oli lento koettu ja oli ihan mielettömän upeaa! Mehän sovittiin, että me mennään pienokaisen ollessa tarpeeksi vanha, uudelle lennolle. Lapsen tulee olla vähintään kuusi vuotias päästäkseen lennolle. Varmasti mennään siis joskus uudestaan. En voi meinaan muuta kuin suositella kuumailmapallolentoa. Niin upeaa ja nautinnollista. Älkää kuitenkaan menkö raskaana ihan vain turvallisuussyistä :)

Kokemuskauppa järjestää siis näitä yleisölentoja, mutta myös yksityislentoja pystyy varaamaan, mikäli on sopiva oma porukka lähdössä. Kuulemma näitä lentoja on käytetty niin kosintoihin, pyöreiden täyttäville kuin myös polttareihin. Ja kyllä vaan tällaiselle lennolle voisi lähteä milloin vain.

Tuhannesti kiitoksia vielä meidän ihanalle pilotille! Lento oli mieletön :)

Voihan muonantahi sentäs! Tänään on ollut kyllä aika maanantai. Väsymys on ollut luokkaa miljardi, kurkku karheampi kuin hiekkapaperi ja kaikki on tuntunut maratonin suorittamiselta. Onneksi ihan kohta pääsee köllähtämään sänkyyn ja pääsee untenmaille. Olen haukotellut puolesta päivästä niin paljon, että suu repiää. Sama jatkuu siis vieläkin, joten parempi vaan pistää pää tyynyyn. Viime maanantain instakuva on kyllä osuva tähänkin maanantaihin. Mutta omapa taitaa vika olla, kun uupumus on näin kova. Viikonloppu tuli vietettyä kyllä parhaassa seurassa, mutta aikaisemminkin olisi toki voinut käydä nukkumaan. Lauantai tuli vietettyä tädin ja hänen miehen 120-vuotis juhlissa. Koko päivähän siellä tuli vietettyä rakkaiden sukulaisten kanssa ja pakko sanoa, että se on kyllä ihan parasta ♥ Oli kiva nähdä sukulaisia, joita ei ollut tullut nähtyä aikoihin ja se yhdessä olo on parasta mitä tiedän :) Tuli syötyä niin hyvää ruokaa, että ihan maha meinasi revetä. Se kun muutenkin pullottaa ihan kiitettävästi jo :D Ilta jatkui pitkälle yöhän ja taidettiin olla kotosalla vasta siinä kahden jälkeen yöllä. Osalla oli vähän paha olo :D Mulla oli olo vain todella uupunut ja vatsaan särki. Lähes koko päivä jalkojen päällä ja yö meni niin pitkälle. Eilinen olikin sitten pyhitetty täydelle levolle.


Arki soljuu eteenpäin unen ja valveen rajamailla. Olen päivät kohtalaisen väsynyt ja viikonloppuna sitten taas saa herätä siitä koomasta. Tosin lauantai aamuna kun heräsin, olin jo ihan varma, että täytyy lähteä lääkäriin. Mulla katosi näkö lähes kokonaan vasemmasta silmästä. Ihan pienen pisteen verran näin sillä ja koko ulkokehä särisi ja salamoi. Säikähdin ihan silleen pikkasen kovaa. Migreeniä mulla ei ole ollut aikoihin ja moisilla sahoilla se ei ole koskaan alkanut. Onneksi syyksi paljastui kiveksi jumahtaneet niskat. Mulla ei kiertänyt verta päähän ilmeisesti tarpeeki. Siine kun venytteli ja liikkui alkoi näkökin palautua. Kyllä se silti ehti säikyttää aika kovasti. Siitä on nyt selvitty ja olo on taas silmässä ihan normaali.


Viime viikolla meidän tosiaan piti päästä vihdoin lentämään kuumailmapallolla, mutta luonto oli sitä mieltä, ettei ole vielä sen aika. Koko iltapäivän ajan paistoi aurinko ja kun lopulta lähdettiin ajelemaan kohti nousupaikkaa, ilmestyi taivaalta ihan järisyttävä määrä pilviä. Juuri kun noustiin autosta ulos rysähti salama suoraan edessämme ja samassa jo paukkui. Ukkonen oli vahvasti sitä mieltä, että palloja ei nosteta tänään taivaalle. Tunnin verran odoteltiin, josko sää rauhottuisi, mutta ei. Oli pakko sopia uusi aika ja nyt sitten yritetäänkin uudestaan tulevana keskiviikkona. Jännittää siis edelleen :D


Viikonlopuksi me saatiin vieraiksi Markus-serkku tyttöystävänsä Niinan kanssa. Oli kiva touhuta heidänkin kanssa pitkästä aikaa ja harmittaa, että aika kuluu aina ihan liian nopeasti. Ja sitten olikin ne juhlat. Kuvamateriaali sieltä on hieman... kyseenalaista :D Kuvia tuli räpsittyä kyllä pitkästä aikaa, mutta miten ihmeessä suurin osa näyttää todella... juopuneilta :D Silmät joka toisella puolitangossa. Ainakin sai muistoja, jos ei muuta :)


Sunnuntai tosiaan oli pyhitetty levolle ja se tuli todellakin tarpeeseen. Ja joku muukin tarvitsi hetken aikaa palautuakseen huonosta olosta :D Mulla oli vain väsymystä, toisilla vähän semmoinen kapulan poikanen. Ja niin sekin viikko sitten tuli hurahdettua ohi. Kamalaa vauhtia menee päivät, että eihän tässä tosiaan pysy enää perässä.


Nyt mä ajattelin suunnistaa tieni Kelan nettisivuille ja menen laittamaan äitiyspakkauksen tilaukseen. En malta odottaa, että saan sen kotiin! Pääsee hypistelemään kaikkea ihanaa :) Ja sit sen jälkeen Taren kanssa ulos ja unten maille.
Öitä ihanaiset ♥

Meidän tiitinen on aika liikkuisa kaveri. Päivän aikana huomaan monen monta kertaa, miten hurjaa rallia tuolla masussa oikein vedetään. Alkuillasta meno rauhoittuu, mutta sitten kun olisi mun aika käydä unten maille, alkaakin kunnon disko jälleen pauhaamaan. Mulla on jotenkin tullut aika vahva fiilis, että tiitinen tulee kovasti isäänsä :D Niksuhan on illan virkku siinä missä minä voin helposti nukahtaa jo yhdeksän aikaan yöunille. Olen nyt joka yö herännyt kolmen aikaan vessaan ja silloin meno on kanssa melkoista. Jokohan tästä voi päätellä jotain, millaista elämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen. Mä haluan uskoa siihen, että meillä menee Niksun kanssa nukkumiset ja valvomiset varmaan aika nappiin, koska Niksu jaksaa illat ja yöt, minä kun taas helposti nousen aamulla ajoissa. Vähän ollaan näistä aiheista jo keskusteltukin ja on ihanaa huomata, miten toinen on koko ajan siinä läsnä ja kiinnostunut kaikeasta. Eikä tästä ole kuin ihan muutama minuutti, kun Niksu totesi, miten kauniiksi olen tullut. Kai tää raskaus tekee sitten jotain. Joko mun ulkonäölle tai sitten Niksun mielelle :D

Mähän olen oikea laukkufriikki. Mä himoitsen laukkuja tasaisin väliajoin ja himoitsen omistukseeni vaikka ja vallan mitä ihanuuksia. Onneksi tää nykyä osaan jo hieman hillitä kylläkin näitä himoja. Mutta sitten tuli sellainen himo, mistä en päässyt millään ilveellä yli. Metsästin sopivaa yksilöä vaikka kuinka kauan ja kun sen löysin, olin ihan myyty. Michael Korsin musta nahkainen reppu Stockan hyllyllä huusi nimeäni ihan rääkyen. Olin ihan valmis kantamaan repun kassan kautta kotiin, mutta hinta lopulta pysäytti. 350€ olisi kirpaissut ihan liikaa muutenkin melkein tyhjyyttään ammottavaa tiliä. Haikein kyynelsilmin jätin siis repun hyllylle notkumaan ja jatkoin etsintää. Pakkohan vastaava olisi jostain löytyä. Eksyin jopa Ebayn ihmeelliseen maailmaan, vaikka olen vakaasti päättänyt pysyä sieltä poissa. Miedän perheessä saa olla yksi ebay hullu ja se saa olla tuo ukko kulta :D

Metsästys siis jatkui ja tasaisin väliajoin himotus nosti päätään sen verran kovasti, että tutkin erilaisia nettikauppoja täydellisen repun merkeissä. Sitten mun työkaveri mainitsi tilanneensa Asos.comista itselleen festarirepun. Olinhan mä kaupasta kuullut monen monta kertaa, mutta enpä itse ollut sinne vielä kertaakaan eksynyt. Melkein siltä istumalta klikkasin tieni sivustolle ja reppuja tutkailemaan. EI VOI OLLA TODELLISTA! Sieltä THE reppu löytyi melkein ensimmäiseltä sivulta. Siitähän se himotus sitten vasta kattoon nousikin.


Kotona sitten höpöttelin Niksulle, että voi miten kivan repun löysin ja olisi niin kiva saada se. Tuo ihana sitten sanoi ostavansa sen. Olin ihan haavi auki, miten helposti Niksu suostui sen mulle ostamaan, vaikka en edes periaatteessa sitä pyytänyt. Ihan vaan vähän yritin käyttää lumoavaa salakieltä ja nähtävästi se onnistui. Mutta ei kyllä reppu kamalasti lompakkoa edes kiduttanut. Repulla oli meinaan hintaa vain pikkasen yli 42€, eli ei paha ollenkaan. Olisin kyllä ostanut sen itse, jos Niksu ei sitä olisi maksanut :D


Sitten piti vain hetken aikaa odotella, että reppu kotiutuisi. Voi sitä ilon päivää, kun postipoika paketin kotiin kiikutti! Avasin paketin silmät loistaen ja edelleen samanlainen fiilis valtaa, kun tuon ihanaisen heitän selkääni. Reppu on siis River Islandin ja laatu tällä tuntuu olevan erittäin hyvä. Keinonahkaahan tuo on, mutta kultaiset vetoketjut liikkuu sulavasti ja pintaan ei ole ainakaan vielä parin kuukauden käytöllä ole tullut. Olen siis aika vakuuttunut, että tämä oli hyvä valinta. Värimaailmakin on tässä täysin mieleeni. Musta nahka kultaisin osin. Kaksi vetoketjua, jonne saa tavaraa ja alhaalla olevat kaksi vaakaviivaa on vain koristeita.


On myös todella kiva, että tämä reppu muuntautuu myös laukuksi, jos tarve vaatii. Hihnat saa vedettyä ylhäältä suoraksi ja näin muuntautuu olalle laukuksi. Kaksi osainen reppu on sopivan kokoinen. Sinne mahtuu mukaan kaikki tarpeellinen, mutta ei silti vie koko selän tilaa. Oikeastaan reppuhimotus mulle nousi uskomattomiin sfääreihin siinä vaiheessa, kun tajusin miten helppoa siinä olisi vaikka kuljettaa vauvan juttuja, kun johonkin lähtee vaikka ostoksille. Voi toki olla, että se perinteinen hoitolaukku pitää kuitenkin hommata, mutta mun mielestä tämäkin sopisi hommaan oikein mainiosti. Toki vasta sitten tiedän, että riittääkö tämän koko, kun pienokainen on saapunut ja niitä reissuja aletaan tekemään. Mutta oli miten oli, mun reppuhimo on tyydytetty.


Reppu siis selkään ja menoksi. Kädet saa viuhtoa vapaana ja pääkään ei ota itseensä, kun toisella puolella vaan kannattelee painavaa laukkua. Sanoisin, että tämä oli kaikin puolin mahtava hankinta. Tulee varmasti käyttöön niin kovin, että jossain vaiheessa harmittaa, jos sille jotain sattuu :D

Onkos teistä kukaan yhtä hulluna reppuihin? Kumpaa siis kannat mieluummin, reppua vai laukkua?