Hyvin alkoi tämäkin viikko. Silmät sojottivat yks risti kaks ja väsy oli ihan liian kova. No sen siitä saa kun postailee melkein puolilta öin. Nii ja untahan tietysti sitten sai odotella oman tovin. Viiden tunnin yöunet ei vaan riitä. Ja sit varsinkin kun herää neljältä sydäriin, että olisi myöhässä. Eihän se uni enää kunnolla siinä vaiheessa tullut. Päätäkin jomotteli. Siitä syytän kyllä ihan noita maalikäryjä, jota tuli tänään vielä lisää ja hammassärkyä. Sekin kipu tuli taas. Ajattelin olla rohkea ja mennä nyt lomalla hammaslääkäriin. Jo pelkkkä ajatus siitä saa mut kauhun valtaan, mutta eihän tätä kipua kestä millään. Josko se yksi kova kertakipu sillä lekurissa saisi tän koko ajan jomottavan hammassäryn kuriin. Tosi kiva kun pitää pelätä. Voisin todellakin ottaa jonkun henkiseksi tueksi pitämään kädestä kiinni. Äiti on ollut joskus ja vanha koulukaverikin. Kylmät väreet tulee pelkästä ajatuksesta. Ala-asteen hammaslääkäri sai ikuiset pelot aikaseksi.

Mutta niin, mä olen tänään ollut töissä ja tulin töistä suoraan kotiin nukkumaan. Siinähän se päivä aika pitkälti meni. Äsken tulin iltalenkiltä ja nyt odottelen Housen alkua. Niksu reippaana poikana maalailee vielä makkaria. Maali kun tosiaan pääsi eilen loppumaan kesken. Näinköhän makkariin edes uskaltaa mennä nukkumaan, ettei aamulla herää tuhannen tuubassa? Aamusta asti heti maalipilvessä, ei ehkä ihan paras idea. Mutta tosi hyvältä alkaa näyttämään. Ehkä tekin saatte kuvia jo piakkoin. :)

Viikon liikunnat. Kävelyä vaan ja yksi ratsastus. Oli ihana päästä pitkästä aikaa oman hoitopollen selkään. Kyllä mä vähän kerkesin jo säikähtää, että kesäloma on tehnyt sille tuhoja, kun tuntui niin oudolta, mutta hetken ratsastuksen jälkeen normaali polle tuli takaisin :) Taitanee olla vähän loma fiiliksissä kaveri, ihan niinkuin minäkin nyt ;) Eilispäivän siivous taisi kyllä olla viikon paras suoritus, ainakin kun lihaksia kuulostelee. Mulla on oikea käsi ja lapalihas aivan jumissa saunan pesusta. Mutta melko heikko suoritus taas kerran. Huomaan vain, että tarvitsen todellakin lomaa. Mieli tarvitsee lepoa ehdottomasti ja kehokin myös. Onneksi ei enää kauaa...

Ma: Kävelylenkki 30min
Ti: Kävelylenkki 40min
Ke: Kävelylenkki 40min
To: Ratsastus 1h
Pe: Kävelylenkki 45min
La: - (migreeni)
Su: - (siivousta 4h)



Nyt mä siirryn Housen pariin.  :)

Viimeinen hengähdys ennen yöunille menoa ja uuden viikon alkua. Miten tää taas vaan vilahti niin nopeasti? Kai se suurimmaksi osaksi johtuu ihan vaan siitä, kun koko ajan on tehnyt jotain. Joskus se menee niinkin, kun tapahtumaa on paljon, että aikakin tuntuu pidemmältä. Tänä viikonloppuna kuitenkin näin ja nyt pikainen purku taitaa olla paikallaan. Suurimmaksi osaksi tähän viikonloppuun on kuulunut makuuhuone ja migreeni. Makkari on vieläkin kuin pommin jäljiltä, mutta pää sentäs suoriutui kivusta yllättävän nopeasti. Samperin maali loppui tänään kesken, eikä täällä meidän kyläpahasessa tietysti nuo liikkeet, josta maalia olisi saanut, olleet enää auki. Homma siis tyssähti lopulta siihen. Mä olen siivonnut täällä hikipäissäni, kun Niksu on hoitanut tota maalaamista. Ehkä helpompi niin. Migreeni verotti tuota remontin tekoa myös lauantailta aika paljon, kun mä vetelin sikeitä sit puolille päivin. Senkin jälkeen olin pitkään melko toimitakyvytön. Lopulta kun siitä sitten tokeni, oli kellokin niin paljon, ettei hommaa enää saanut pitkään tehtyä.

Perjantai ilta oli kuitenkin niin kiva, kuten teille kerkesin käydä vinkkaamassa, että ei tuo migreeni nyt kovasti haitannut. Veikkaan kovin, että migreeni sai kimmokkeen perjantain tekemisestä. Me oltiin tyttöporukalla meinaan Puisto Blueseissa hengailemassa ja kuuntelemassa musiikkia. Kannoin melko raskasta laukkua olalla monta tuntia, musiikki soi kovalla ja syömiset oli vähän mitä oli. Sama se, sillä niin kivaa oli. Kerrankin siis sain kannettua kameraa mukana ja tässä nyt pikkasen kuvamateriaalia sieltä :)





Mun mielestä tää kuva on vaan niin hauska. Iskeekö teihin? :D






Hirmuisen paljon oli ihania kojuja, mistä ostaa vaikka mitä kivaa. Metrilakuja tuli maisteltua muutama, makkaraperunat söin Taren kanssa, se veti makkarat ja mä perunat :D Sain maistettua myös jotain niin hyvää, että sitä on tänä kesänä ehdottomasti saatava lisää. Nimittäin Kolmen kaverin jäätelöä! Voi apua kun se oli hyvää!


Blueseissa oli tarjolla kolmea erilaista jäätelöä. Se jota minä halusin maistaa oli vadelma&valkosuklaa ja viimein kun mun vuoro oli, sanoin miesmyyjälle, että haluaisin yhden vadelmasuudelman. xD Mies vaan tokaisi siihen, että hän nyt hämmentyi niin pahasti, ettei saa sanaa suusta :D Voi mun kanssa! Sit vaan osottelin sitä jädeä ja sanoin, että onnistuin hämmentämään itsenikin. Viimein jäätelöä maistellessa, voin kyllä sanoa sen olleen melkoinen suudelma, niiin hyvää se oli!!!


Kolmen kaverin jäätelöt ovat tuoreista marjoista valmistettu ja siltä kyllä maistui. Niin herkullista, että vei kielen mennessään. Näitä yritän bongailla nyt ehdottomasti joka paikasta, että sais tuonne omaankin pakkaseen. Oikeasti, maistakaa jos on mahdollisuus!


Hirmuisen mukava ilta meillä oli tyttöjen kesken ja ajomatka kotiin vierähtikin hirmuisen nopeasti. Meillä oli autossa kunnon bileet :D Kuunneltiin musaa, hoilattiin kilpaa ja tutustuttelin heille uusia biisejä. Kaikille jäi ihan  bile fiilis päälle ja sovittiinkin, että pitää ottaa joku kerta illanistujaiset ydessä :)

Mutta nyt on pakko lähteä nukkumaan, johan tuo kello on taas ihan liian paljon. Tulee taas niin lyhkäset yöunet. Mut eipä se haittaa, sillä nyt lähti lähtölaskenta käyntiin. Enää viis herätystä, VIIS!!! Mun loma on ihan nurkan takana. Jeee!!!

Ihanaa alkavaa viikkoa teillekin! <3

Mulla on ollut niin ihanaa tänään töiden jälkeen! Viime öisten vähien unien takia en nyt enää yksinkertaisesti jaksa alkaa purkamaan kamerasta kuvia, sillä nukkumatti kutsuu melkoisesti tuonne sängyn puolelle. Jos unia tulee, niin ne ovat varmasti lennokkaita, sillä niin mulla on ollut koko ilta. Nyt vasta pääsin kunnolla istahtamaan aloilleni. Kerrankin muistin ottaa kameran mukaan ja jopa räpsäisin  muutamat otoksetkin. Hyvä minä :)

Tässä yksi tämän kesän suosikki biisejäni. Kuunnelkaa ja kertokaa mitä tykkäätte. Niksu bongasi tämän ja mulle tää jäi niin repeatille soimaan. Tulee ihan huisin hyvä fiilis. Me ollaan tyttöjen kanssa tänään tanssahdeltu tän tahtiin.

Muistan vieläkin yhden kellon vahvasti lapsuudestani. Se oli sininen, tarrarannekkeinen Leijonan kello, joka oli mulla kädessä yötä päivää. Tarrakangasranneke tietysti kiristettiin käteen tiukalle, ettei kello vahingossakaan pääsisi tippumaan ja hyvä ettei käpälä ollut sininen verettömyydestä johtuen. Se oli niin hieno kello! Muistaakseni sitä ylpeänä esittelin ympäriinsäkin vielä, voi nolo. Hämärä muistikuva, että mulla olisi ollut siihen keltainen vaihtoranneke, mutta eihän tää mun vanha demepää enää kaikkea ihan tarkalleen muista. Tää on tosiaan ensimmäinen kello, jonka muistan lapsuudestani elävästi. Ja se oli mun aarre. Se oli myös kovin poikamainen, mutta poikamainenhan mä silloin olin.

Toinen kello, josta mulla on muistikuva lapsuudesta, oli äidiltä saatu todella vanha vedettävää mallia. Sen metallinen ranneke oli joustava ja se oli kooltaan kovi pieni. Ihana toki noin muuten. Kovin vähälle käytölle se lopulta jäi, koska unohdin vetää sen ja aika oli aina ihan mitä sattuu. Kolmas kello jonka muistan, oli mustanahkarannekkeinen kultaisella taululla. Värit mahtavat, mutta ranneke ei ollut ihan paras. Eihän sitä lapsena tullut muistettua, että sitä ei saa kastella ja muistan vieläkin kovin elävästi sen raadon hajun, mikä siitä lopulta lähti. Samanlaista hajua muistelisin lähteneen tuosta tarrarannekkeisesta. Niistä on tainnut jäädä mulle jonkinlainen... kuvotus ehkä voisi kuvata parhaiten mitä ajattelen niistä tai ainakaan niistä en välitä, siis enää.

Tästä voittekin siis päätellä, että minun ranteessani tullaan jatkossa näkemään vain ja ainoastaan metallirannekkeisia kelloja. Muoviset ja kumisetkin taidan kiertää kaukaa. Olen kyllä kuitenkin vielä ihan viime vuosinakin ollut aikeissani ostaa nahkarannekkeisen kellon, niitäkin kun löytyy niin ihania, ja yhdenhän mä viime vuonna ostinkin. Melko pitkälti käyttämättä jäänyt. Jotenkin veikkaan, että tää inha johtuu nyt ihan vain siitä, kun se nahkaranneke on kastunut pahasti ja siksi haissut, mutta aika pitkälle se muisti nähtävästi kantautuu mukana. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tarkemmaksi olen kellon valinnassa tullut. Enää kello ei olekaan minulle se, joka näyttää minulle aikaa. Näkeehän kellon puhelimestakin. Tämmöiselle harakalle on kellossa tärkeää myös se, että se olisi kaunis kuin koru. Nykyään kellot ovatkin mitä upeimpia tai sitten en ole niihin vain aiemmin kiinnittänyt sen enempää huomiota.

Mutta siis niin, josko nyt niihin kelloihin. Mulle on tullut ihan järjetön himotus taas kerran. Yllätyskö? No ei... Mä tykkää edelleen ihan hirmuisesti mun hopeisesta Guessin kellosta, mutta hopea kun ei ole se mun väri. Tykkään niin paljon enemmän kullasta tai muuten lämpimistä sävyistä. Ei mua kyllä haittaa yhdistellä hopeaa ja kultaa, mutta olen kovasti jäänyt silti kaipaamaan kaunista kultaista kelloa. Samalla kun olen metsästänyt sitä täydellistä yksilöä, olen onnistunut koukuttumaan muihinkin väreihin. Multa pitäisi kieltää nettikaupat!


Kello on tosi kiva ydistää asuun ja muihin koruihin, mutta kaipaisin myös arkeen sopivaa, melko moneen asuun sopivaa kelloa. Olenkin käynyt pohtimaan, että pitäisikö jossain vaiheessa jatkaa mun kellokokoelmaa myös näillä perus mustalla ja valkoisella?



No se kultainen. <3 Olen löytänyt kellon johon rakastuin ensisilmäyksellä ja siinähän se nököttää keskellä. Niin kaunis, korumainen, tyylikäs ja kaikkea mistä tykkään. Pelkään kuitenkin, että se on Michael Korsin kellojen tapaan niin suuri, ettei se istu mun ranteeseen. Toisaalta, jos ostaisin tuon jo hopeanakin löytyvän kellon kultaisena, niin ainakin sopivuus olisi taattu. Mutta eihän se nyt ole kivaa, että on kaksi lähes identtistä kelloa. Vasemman reunan kellokin on ihana, mutta onko so sittenkin liian siro? Pitäisi saada sovitettua ensin.


Ja ruusukulta. Apua! Olen niin rakastunut tuohon väriin, että himottelen sitäkin niin paljon. Varsinkin tuo keskimmäinen tykyttää sydäntäni, että tekee tiukkaa pitää kukkaronnyörit tiukasti ummessa. Ei mulla nyt ole varaa pistää tonneja pelkkiin kelloihin.




Ja jottei tää homma olisi enää yhtään monimutkaisempaa, niin kelloista löyty niin ihania muitakin värejä ja tyylejä. Kivaa, mutta ei kivaa. Valinnan vaikeus tulee olemaan niin suuri. Apua!

Käytättekö te kelloja? Millä perusteella te valitsette kellonne? Tykkäättekö, että niitä on useampi ja niitä voi vaihdella mielen ja asun mukaan vai riittääkö yksi perus? Nahka, muovi vai metalli? Minkä värinen?

Olisi siis kiva kuulla vähän teidänkin mietteitä tästä aiheesta. Kovasti pähkäilen, että alanko pikku hiljaa tekemään kellokokoelmaa, vai tyydynkö yhteen tai kahteen kelloon. Eikä tätä himottelua yhtään helpota se, että Niksukin on kova kellojen perään. Se höpöttelee mulle niistä useasti ja tutkailee markkinoita niiden osalta useasti. Kiva kun itse yrittää unohtaa jatkuvan himottelun, niin toinen tossa vieressä sit muistuttaa jatkuvasti :D

Hiki valuu, suola maistuu huulilla ja varjoisista paikoista alkaa tulla taistelu. Onneksi sisällä töhöttää täysiä ilmalämpöpumppu, tuttavallisesti Ilpu. Se on tällä hetkellä ihan hirmuisen hyvä kaveri. Naapurikin tykästyi ja hommas oman Ilpun kotiinsa. Kyllä se vaan auttaa tähän oloon. Harvinaista meillä, että koira haluaa sisälle. Kyllä se pönttö pyrkii takapihalle, kunnes kohta on oven takana tulossa takaisin sisälle. Kissa ei vissiin vaan hoksaa, että sisällä on kivempi. Sinne se ulos jäi, läähättämään. Pitänee sekin hakea tuolta paahteesta turvaan sisälle viilentymään. Sekin pönttö aloittaa vaan sen ulos maukumisen samantien. Löytyyhän tuolta varjopaikkoja, onneksi, mutta niissäkin soijaa vaan pukkaa.

Meidän kesähuone (eli siis katettu terassi) on kuin pätsi. Pahempi kuin sauna. Siellä nyt ei viihdy erkkikään. Kynttilätkin koettavat karata. Ne ovat ihan sulia. Tuoksu on kyllä huumaava ja saman ovat tainneet huomata lentopöttiäiset. Ampparit ja kimalaiset tuntuu viihtyvän tuossa katon rajassa. Toivottavasti eivät ole tekemässä sinne pesää. Enhän mä muuten enää pääse ulos :D Kunnon pelkokerroin takapihalla :D


Taisi olla ehkä toinen kerta eläessani, kun näin kissan läähättävät. Cata se oli ensimmäiselläkin kerralla, kun höntti halusi pentuna tulla meidän kanssa saunaan. Se on kyllä sellanen utelias marakatti. Ja äänekäs. Se tykkää joko jutella muuten vain tai sitten se itkee ulko-oven takana ulospääsyä. Hiljaa se on varmaan vain silloin, kun nukkuu. Muuten on kehräämässä sylissä :D




Tarea se myös tykkää välillä härnätä. Vaanii ja hyökkii, kun toinen sitä vähiten odottaa. Tänä kesänä olen muuten huomannut ensimmäistä kertaa, että Tarella alkaa tuota ikää olla. Se mieluummin vain on. Nuorempana sen piti olla koko ajan menossa. Askel tuntuu myös näin kuumalla painavan. No kyllähän se itse kullakin.




Tare tykkää golfpalloista. Ne on suuhun niin sopivia. Tennispallo suussa taitaa olla vähän hankala mennä, mutta golfpallo on just sopivan kohoinen. Kova se kyllä on, mutta Tare tykkääkin kannella vain sitä mukanaan.

Huomaako mun jutuista, että lämpö on tainnut pehmentää mun pään? :D Ainakin ihan sellainen olo mulla on. Töissä kun mulla ei ole edes mitään ilmanvaihtoa. Päätä onkin jörninyt sitä mukaa.


Nyt mä lähden ripustamaan pyykit tuonne pätsiin. Ne ainakin kuivuvat siellä ihan hujauksessa. Niin taidan kuivua minäkin. Eikös tällä kelillä ole suotu syödä vähän jäätelöä? Pitäähän sitä itseään jotenkin saada sisäisestikin viilennettyä, ettei totaalisesti ala kiehumaan. Vai miten on? Vettä on ainakin tankattava kaksin käsin. Muistakaa tekin nesteytys, ettei käy köplästi.

Mitäs teidän kuumaan päivään kuuluu? :)