En olekaan ihan toivoton tapaus, vaikka niin vähän oletin. En saanut pahinta mahdollista tuomiota, mutta jotain pitää parantaa syömisissä. Tämän kyllä tiesinkin ja oikeastaan kaikki mitä PT sanoi, oli mulla itselläkin tiedossa. Pienillä korjausliikkeillä saadaan hommat paremmalle mallille ja herkkupäivistäkään ei tarvitse luopua. Yllätyin!

Tilannehan on siis se, että mä olen viimeisimmät vuodet syönyt oikeasti aivan liian vähän koko ajan! Kun vaaka näytti mulle melkoisen pahoja lukemia aikanaan, lopetin syömisen lähes kokonaan. Stressi, rakastuminen, syömättömyys...kyllähän ne vie ihmiseltä kiloja. Ja multa veikin melkoisen rivakasti. Syömättömyyttä tai erittäin vähäistä syömistä kesti kauan. Liian kauan. Aineenvaihduntani on edelleen vähän mitä sattuu ja kilojen tiputtaminen on mulle melkoisen haastavaa. Sen takia olen koko ajan hieman pelännyt syömistä. Joskus riitti, että söin yhden porkkanan ja tuntui että painoa tuli kilo heti lisää. En siis olisi mitenkään halunnut lisätä ruokailuja päivääni. En oikeastaan edes muista missä vaiheessa sitten lopulta uskaltauduin käydä syömään enemmän, mutta painohan mulla luonnollisesti nousi. Aloitin salitreenit ja enemmän liikkumisenkin, mutta paino ei silti tippunut. Edelleen söin liian vähän! Tähän ruokarytmiin, jonka PT:lle näytin, olen siirtynyt vasta muutama kuukausi sitten. Ei enää itsensä näännyttämistä, vaan säännölliset ruokailut paremmilla ruoka-aineilla.

Ennen tähän siirtymistä arkipäivän ruokailuni näyttivät tältä ja viikonloppuna vielä kummallisemmilta.



Melko vähällä sapuskalla sitä on tullut kyllä pärjättyä. Ja nesteitä en vetänyt juuri lainkaan, siis vettä lähinnä. Suoraan sanottuna elin leivällä. Leipäkin oli useimmiten vaaleaa leipää, joten pelkää hiilarimössöä on tullut mussutettua. Ja joka päivä sama setti. Tietysti tästä listauksesta puuttuu silloin tällöin vedetyt herkut, mutta niitä oli siis kuitenkin paljon enemmän mitä nykyään. Kävin alkuun salilla, kunnes en enää jaksanut eikä huvittanut. Lösähdin ja jatkoin edelleen huonolla syömisellä. Lopputuloksen voi jokainen itse päätellä. Sellua ja löllyä, sitä löytyi. Onneksi mut palautettiin maan pinnalle, olinhan tullut sokeaksi omalle löllöydelleni. Ei sitä sit vaan enää huomaan, kun asiaa ei ajattele. Kaivettiin äidin kanssa mun kesävaatteet kaapista ja testasin joskus mulle reiluna olleita housuja. EI MENNYT PÄÄLLE! Sit tuli ahdistus ja ketutus. Miten sitä onkin päästänyt itsensä moiseen kuntoon. Sit alkoi kunnon treenaaminen ja ruokavalio uusiksi.

Lisää syömisiä, terveellisempiä valintoja ja enemmän säännöllisyyttä. Pelkäsin ihan mielettömästi, että paino lähtee lipuamaan taivaisiin. Ihme kyllä, vieläkään sitä ei ole tapahtunut, vaikka syönkin tällä hetkellä enemmän kuin vuosiin. Okei, mulla on melko kovaa liikuntaakin ohella, mutta syömisethän ne vaikuttaa kuitenkin noin 80% meidän runkoon. Tutkin netistä, kuuntelin muita ja niiden avulla yritin sitten muovata itselleni sopivan syömistavan. Sitten päädyin tähän malliin.


Omaan silmään ainakin näytti miljoonasti paremmalta, mutta PT löysi silti huomautettavaa. Heräämisestä aamupalaan on aivan liian pitkä aika. Mä en oikein koskaan ole osannut syödä aamupalaa, vaan aina ole pärjännyt pitkälle päivään ennen ensimmäisen suupalan ottamista. Nyt pitäisi sitten opetella syömään aamupalaksi jotain. PT suositteli smoothieta. Ne on kevyitä, mutta ravintorikkaita aamuksi. Juotava aamupala mulla varmaan menisikin hyvin alas ja niin tämän aamun testailulla menikin. Eli nyt vaan pitää aina illalla muistaa tehdä aamusmoothie valmiiksi ja työmatkalla sitten voin lillitellä sitä huiviin. Samoiten sanomista sai mun työpäivän syömiset. Syön kuulemma liian kevyesti ja liian vähällä proteiinilla. Sitä pitäisi siis saada lisättyä ruokaan, kanaa ja kalaa vaikka. Kuitenkin menen yleisimmin suoraan töistä treenaamaan ja melko heppoisilla eväillä kuulemma lähden ahertamaan. Eli kunnon syömiset pitäisi saada ajoitettua ennemmin päivään kuin iltaan. Ja mun tekemä salaatti on melko ravintoköyhää. Kuulemma eri kaaleja ja prokkanaa saisi lisätä paljon. Ja hiilarit kans mieluummin aamusta. Suurimman nootin sain salin jälkeisestä ruokailusta. Mulla on kuulemma aivan liian pitkä aika salin jälkeen kun saan murua rinnan alle. Yleensä salin jälkeen alan vasta tekemään ruokaa, kun parasta olisi heti jo kotimatkalla saada ravintoa. Eli tähän saatan ottaa lisäksi proteiini juomaa. Siitä saa kuitenkin kropan tarvitsemia aineita. Peruna, pasta ja riisikin pitäisi vähentää mahdollisimman minimiin, yhdellä ruokailulla alle desi jos vältämättä haluaa. Tää tulee tekee tiukkaa, mä meinaan rakastan just noita kaikkia! Voisin melkempä elää pelkällä perunalla :D Eli kasviksia noiden kolmen tilalle olisi parempi vaihtoehto. Viimeinen sanominen tuli noista mun iltapaloista. Hiilarit olisi hyvä saada niistä minimiin, eli jos muroja haluan syödä, niin mieluummin aamupalaksi ennen töihin lähtöä.

Eli ei nyt ihan huonolla mallilla olla, vaikka ei nyt ihan täydelliselläkään. Mä haluan pitää kaiken mahdollisimman simppelinä. En ole koskaan pitänyt lisäaineiden kanssa läträämisestä ja perus kotiruoka on mun mielestä vaan niin hyvää. Meillä siis valmisruokia syödään todella harvoin. Väännän yleensä aina jotain sössöä itse, mutta niissäkin on edelleen parantamisen varaa.

Tästä siis lähdetään parantelemaan syömisiä ja suurin mitä mulle jäi mieleen, niin LISÄÄ PROTEIINIA. Toivottavasti tästä postauksesta sai nyt edes jotain selkoa :)

Mä olen ollut pikkuisena totaalinen prinsessa. Mulla oli upeat röyhelömekot ja taisin asua niissä pitsiunelmissa joka päivä. Sitten tapahtui jotain ja pikku Janetista muovautui poikatyttö. Meidän talossa asui oikeastaan vain poikia ja leikin sitten heidän kanssaan. Mullakin oli lyhyet hiukset, veljeni vanhat vaatteet sekä erittäin poikamainen asenne. Ei sillä niin väliä miltä näytti, osasin räkiä yhtä hyvin kuin pojat ja kielenkäyttökin taisi olla sitä luokkaa. Mekot ja kaikki tyttömäiset jutut eivät enää kuuluneet mun elämään. En oikeastaan muista, missä vaiheessa tyttömäisyys alkoi hiipiä takaisin minuun. Yläasteella meikkasin kyllä pahan akneni vuoksi, mutta farkut ja hupparit taisi silti olla se jokapäivänen asu. Hissuksiin tyttömäisyys tai nykyisin kai pitäisi sanoa naisellisuus tuntuu enemmän ja enemmän omalta jutulta. Vaatehuoneeseeni on siis muuttanut yksi jos toinenkin naisellisempi vaate ja viime kesänä menetin sydämeni täysin maximekoille. En sano, että ne sopisi mulle mitenkään tän kovassa sulattelussa olevan uimarenkaan kaveriksi, mutta miten ihanan helppoja ja mukavia maxit ovat! En olisi voinut kuvitellakaan. Olen siis haalinut niitä jo muutamat, nyt sit olisikin tarkoitus yrittää niitä kovasti käyttääkin.


Tällä hetkellä kaapista löytyy siis viisi maximekkoa, joista kolme olen ostanut ihan vähän ajan sisään.


Tämä tuubimallinen leokuvioinen maxi on esiintynyt blogissa jo joskus kauan sitten. Bongasin sen muistaakseni joltain toiselta bloggaajalta ja mun oli saatava oma. Onhan tuo edelleen ihana, mutta arvatkaas monta kertaa on ollut käytössä. Jep, tasan nolla. Jotenkin kummallisesti tuo sittenkin oli mulle epäsopiva. Kuosi on musta edelleen ihana, mutta jokin tässä nyt mättää. Ehkä se on tää oma kroppa.


Sitten tein alelöytöjä Hennesin nettikaupasta. No kun halvalla lähti, niin pitihän se nyt ostaa. Ostin kyllä samaan aikaan tämän harmaan että mustan maxin, mutta äidille meni musta. Tämän mekon vuoksi olen nyt ostanut nuo kaikki muutkin. Viime kesänä meinaan hiffasin, miten ihania nämä ovat! Rento neule vaan päälle ja uimis on piilossa. Ihan parasta.


Uusia nettikauppoja selatessa törmäsin Boozt.comissa erittäin halpoihin maxeihin ja ihan mielenkiinnosta sitten tilasin, että tulisi uusi nettikauppa tutuksi. Hyvin toimi niin lähetys kuin palautuskin, joten kyllä jatkossakin uskaltaa ostaa. Tämä on kyllä huomattavasti tiukempi entä tuo tottumani Hennesin mekko, joten lölleröt näkyy tässä melkoisen hyvin. Josko tässä nyt saisi timmiydyttyä ja kehtaisi pukeutua näihin jopa ilman neuleita.


Toisena maxina Booztilta valitsin khakin maxin. Tätä mä olen himoinnut jo tovin ja nyt sitten sain omaksi. Hykertelin kyllä onnesta. Harmillisesti tämäkin on melkoinen makkarankuori. Ihana se kuitenkin on.


Uusin maximekko lähti matkaan viime perjantain shoppailureissulla. Seppälässä oli kaikki tuotteet -30% ja tämä ihanuus roikkui heti ovensuussa. Se oli pakko napata heti mukaan sovituskoppiin ja sitä kautta sitten kotiin. Hintakin jäi kivan alkaiseksi. Mutta eikös vaakaraita lihota? Vai pystyraitako se oli? Njääh, sama kai tuo. Tämän materiaali on niin ihanaa, että tekisi mieli hengailla siinä muuten vaan koko ajan. Nyt mun pitää vaan oikeasti sitten käyttääkin näitä kaikkia.

Mitäs te tykkäätte maxeista?

Mä sulan! En valita, rakastan tätä lämpöä ja aurinkoa, mutta täällä sisällä on kuin saunassa. Talvella täällä sai palella paksumpienkin vaatteiden alla ja nyt lämmön tultua täällä saa hikoilla. Ei nyt mene ihan yks yhteen. Vaikka kuinka on melkein nakuna ja liikkumatta, tulee hiki jo ihan pelkästä ajatuksesta. Mutta tätähän tässä on oikeasti jo odotettu, kunnon aurinkoisia ja lämpimiä kelejä. Tää on niin ihanaa vaikka tukalaa onkin. Ja pihalla, siellä on niin kaunista ja vehreää.


Aurinko heijasti kivat kuvat meidän pöydästä, mutta kai tuosta nyt jotain näkee :) Täällä meillä ei koivut ole ihan niin vihreät kuin Vantaalla, mutta hyvässä vauhdissa täälläkin. Ja nurmikko on nyt ajettu, täällä ensimmäistä kertaa ikinä :)


Ajatella, enää yksi kuva jäljellä ja niin olisi kesä :) Ihan mahtavaa! Tai kyllä täällä nyt jo kesältä tuntuu. Tällä hetkellä mä vaan toivon, että Niksu tulis nopeesti kotiin. Ukkonen jyrisee melko lähellä ja täällä asuessamme ei ole ukonilmaa vielä ollut. Saisi Niksu tulla vähän kuuntelemaan, miten tämä talo käyttäytyy. Meinaan siis vain näitä kodinkoneita, että pitääkö ottaa töpselit seinästä. Ei kai tartte :D Mä lähen vähän kuulostelemaan missä ukkonen menee ja saatan lähteä lenkille. Muksaa maanantai iltaa <3

Näillä keleillä harmittaa ihan vietävästi olla toimistotyöläinen. Aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja ulkona on niin lämmin. Ei sillä, on täällä sisälläkin. Ihan tuhottoman kuuma suorastaan. Hyvä ettei kainalot lotise hiestä ja varpailla on kunnon sauna menossa kevyilläkin kengillä. En valita, lämmin on ihanaa, mutta haluaisin mieluummin nauttia siitä pihalla. Siis oikeasti, miten mielettömät kelit on ollut! Syytän oikeastan kelejä, etten ole ehtinyt postailemaan viikonloppuna taaskaan. Oikeastihan mulla meni perjantai shoppaillessa. Harmillisesti mä en koskaan sinne Ikeaan asti ehtinytkään, kun Jumbossa vierähtikin niin monta tuntia. Lauantai menikin koko päivä veljen pojan synttäreillä ja eilen oltiin pihahommissa. Jo aamulla lämpömittari hipoi +20 astetta ja mä siirsin ahterini heti aurinkoa ottamaan. Niksun kanssa köllittiin viltin päällä ja tutkailtiin meidän pihamaata. Ruoho oli kasvanut ihan silmissä ja meillä ei ole ruohonleikkuria jolla lyhentää. Piti siis tehdä korjausliike ja lähdettiin melkein siltä köllimältä ruohonleikkuriostoksille. Nyt meillä sitten onkin hieno musta ruohis ja eilen sitten vedettiin koko pihamaa sileäksi. Huhheijaa! Arvatkaapa kauan meillä meni ruohon ajelussa? Ja siis ihan koko tontti ei ole edes ajettavissa, kun on sellaista risumaata. Sellaisen kivat neljätuntia työnnettiin leikkuria pitkin pihamaata. Niksu kyllä ansaitsee isot kiitokset, kun jaksoi suurimman osan työstä tehdä. Iso piha on ihana, mutta kyllä eilen tuntui jo liian isolta. ;p

Viime viikko oli urheilun ostalta todella rauhallinen. Ihan hyvä välillä pitää näitä kevyempiä viikkoja. Tekee kropalle ihan hyvää. Ja teinhän mä viime viikolla taas uudet enkat. Prässissä nousi 120kg :) Kyllä nää uudet painomäärät saa mielen niin iloiseksi. Varmaan mä vetelen edelleen siellä alarajoilla näiden painojen kanssa kun muihin vertaa, mutta ehkä se tästä :) Tässä siis vielä listaus.


MA: -
TI: Salitreeni 1h 25min
KE: Salitreeni 1h 20min
TO: Salitreeni 1h25min
PE: -
LA: -
SU: - (pihatöitä, ruohonleikkuuta)


Huominen jännittää ihan hirmuisesti. Siis tapaaminen personaltrainerin kanssa ja ruokapäiväkirjan läpikäminen. Voisin postailla siitäkin sitten, kun ainakin Irina multa kyseli mun syömisistä. Haluan vain ensin kuulla ammattilaisen mielipiteen, että osaan sitten vähän kertoakin niistä jotain fiksumpaa. Jännittää, jännittää :p


Olettekos saaneet rusketusraitoja?  Mulle tais tulla pienet ;)

Tösähti tässä yks kaks mieleen, että olen totaalisesti unohtanut esitellä teille mun muut Ikea ostokset. Siis ne kaikki pikkujutskat tän työpisteen oston ohella. Ja tää kaikki tuli mieleen, koska ajattelin huomenna ihan vaan pikaisesti piipahtaa Ikeassa hakemassa yhden tarjousjutun. Ikea on kyllä ehdottomasti paikka, mistä ei voi lähteä tyhjin käsin koskaan pois. Työpisteen oston aikaan tarttui siis kaikkea muutakin kotiin. Muutama isompi huonekalu odottaa edelleen kasailua...koska seinä pitää maalata ensin. Miten sitä onkin tullut niin muistamattomaksi, että unohtaa esitellä näitä ihania pikkuisia kotiostoksia. Eli nyt siis muutamat pikkuisemmat Ikeaostokset esittelyyn :)


Nämä ihanat valkoiset, melko massiivisella reunuksella olevat kehykset odottelee edelleen kuvia esiteltäväksi. Nämä olivat mielestäni vain niin tyylikkäät, että oli ihan pakko ostaa :) Näitä haluaisin kyllä vielä lisääkin...


Nämä hekumallisen hedelmän tuoksuiset kynttilät oli myös ihan pakko ostaa! Tuo tuoksu noissa on niin ihana, ananasta ja mangoa. Niin ihanat!


Tarvitsin keittiönkaappeihin sopivia sisuslaatikoita, joihin olisi helppo pistää siististi avatut pussit ja paketit. Nämä muoviset laatikot ovat ajaneet asiansa paremmin kuin hyvin ja ovat mielestäni vielä oikein siistit :)


Tein myös ihan mahtavat löydöt Ikean löytö-osastolta. Myyjä laittoi juuri esille tätä ihanaa kulhoa ja nappasin sen samantien parempaan turvaan ostoskärryymme. Niin kaunis muotoilu ja ihanan reilun kokoinen kulho! Eikä ollut kallis!


Toinen mieletön löytö oli  nämä kenkälaatikot. Ihanaa saada kengät hitusen siistimmin järjestykseen. Ja siis nämä löytötorilta ostetut tuotteet olivat olleet vain esittelykappaleita. Kaikki ihan priima kunnossa.


Viimeisenä vielä tarjouksessa olleet matot. Näistä näette parempaa kuvaa myöhemmin. Makkariin nämä siis muutti ja ovat pitkää nukkaa.

Ikea on kyllä sellainen paratiisi, että vähän jo pelottaa, mitä sitä huomenna sitten törsäilee ;P