Itkuhälytin valmiudessa ja minä valmiina juoksemaan, jos Oliver huudahtaa pihalta vaunuista äidin perään. Sellaista täällä nykyisin on, äiti valmiina mihin tahansa pojan pyyntöön. Oli vuorokauden aika mikä hyvänsä. Mitäpä sitä ei rakkaan pienokaisen eteen tekisi ♥ Oliver tykkää kovasti nukkua pihalla ja parhaimmat unet saakin siellä. Meillä on täällä menossa ihan uusi juttu, mikä aiheuttaa vähän pohdittavaa. Oliveria ei meinaa mitenkään saada nukahtamaan...

Vitsit soikoon, nyt tuli sellainen homma tehtyä, että se pitää ihan jo senkin vuoksi päivittää blogiin. Nimittäin lakkasin kynteni ensimmäistä kertaa sitten synnytyksen! Mulla oli synnytykseen mentäessä kynsilakat kyllä, mutta ne poistettuani en ole kynsilleni muuta tehnyt kuin leikannut. En pysty pitämään pitkiä kynsiä nyt ollenkaan. En tykkää, kun Oliver meinaa saada aina äidin kynsistä, jos leikkaus on jäänyt välistä. Ja toinen syy...

Hei taas! Johan tässä jälleen kerran ehti vierähtää tovi edellis kerrasta. Liian pitkä sellainen. Mutta mulla päivät vaan soljuvat eteenpäin sellaista vauhtia, etten oikein itsekään pysy perässä. Meinaan, mitä tapahtui kaksi päivää sitten? No mun rakas pieni mies täytti jo neljä, NELJÄ!, kuukautta. Siis, miten tää aika on mennyt oikeasti näin nopeasti? Tää on samaan aikaan aivan mielettömän ihanaa ja kuitenkin kovin haikeaa....