Hei taas!
Johan tässä jälleen kerran ehti vierähtää tovi edellis kerrasta. Liian pitkä sellainen. Mutta mulla päivät vaan soljuvat eteenpäin sellaista vauhtia, etten oikein itsekään pysy perässä. Meinaan, mitä tapahtui kaksi päivää sitten? No mun rakas pieni mies täytti jo neljä, NELJÄ!, kuukautta. Siis, miten tää aika on mennyt oikeasti näin nopeasti? Tää on samaan aikaan aivan mielettömän ihanaa ja kuitenkin kovin haikeaa. On ihanaa huomata, miten pienestä ihmeestä kasvaa kovaa vauhtia erittäin taitava ja uusia asioita oppiva. Siltikin sitä välillä kokee haikeuden tunteita, kun mun vauva ei enää kohta olekaan niin vauva. Saatoin tirauttaa pienet kyyneleet, kun katsoin pitkästä aikaa meidän Oliverin kuvaa, kun kotiuduttiin. Miten pieni nyytti hän on ollutkaan! Toista on nyt. Meidän jässikkä kun on kasvanut niin hyvin, että alkaa käsissä paino tuntumaan.

Ei mutta oikeasti, tää neljä kuukautta on mennyt ihan silmän räpäyksessä. Ja silti siihen on mahtunut niin paljon kaikkea. Rakkautta, välillä huolta ja murhetta, hirmuisesti tehtyjä asioita, kasvamista ja ennen kaikkea oppimista. Välillä tuntuu, että jo yhdessä yössä olisi tapahtunut ihan hirmuinen muutos ja viimeisin oli nyt kun Oliver täytti sen neljä kuukautta. Ihan kuin yhdessä yössä hän olisi alkanut käyttämään ääntään paljon enemmän ja paljon värikkäämmin. Mä olen ollut koko ajan puhelimen videokamera lähettyvillä, että saan kaikkia ihania höpötystuokioita videoitua. Tai siis onhan Oliver höpöttänyt jo kauan, mutta nyt hänen kanssaan voi selkeästi käydä jo vuoropuhelua ja hän ihan selkeästi kertoo erilaisia asioita ja tunteet tulee äänessä selkeästi ymmärretyksi. Tuo hitusen päälle kolme kiloa syntyessään painanut poitsu on jo noin seitsemän kiloa ja 63,4cm pitkä. Kasvu on ollut huimaa ja pelkällä äidinmaidolla on menty.

Tosiaan, on meillä harmillisesti mahtunut mukaan myös murhetta. Pahimpana voisin nyt mainita Rota-rokotteesta tulleet oireet. Oliver pieni sai ensimmäisestä rotasta niin kovat oireet, että oksensi, ripuloi eikä enää suostunut syömään. Meillä oli jo ihan kuivumisen pelko ja käytiin jo lääkärissäkin näytillä. Saatiin varmuuden vuoksi lähete sairaalaan, jos tarve tiputukselle tulisi. Luojan kiitos, Oliver alkoi samana iltana syömään oikein antaumuksella. Sama homma seuraavasta rotasta. Oliver ripuloin aivan kamalasti, pulauttelikin normaalia enemmän ja söi heikosti. Onneksi tällä kertaa oireet olivat lievemmät ja selvittiin siitäkin. Minä tosin ehdin taas murehtia siitäkin ehkä vähän liikaa. Mutta kyllä se vaan niin on, että oma lapsi on tuonut sellaisia tunteita esiin, millaisia ei edes tiennyt olevan. Olenhan mä ollut aina kova murehtimaan ja huolehtimaan, mutta nyt tää on kasvanut ihan uusiin sfääreihin. Oman rakkaan pienokaisen kipuja ja särkyjä kun ei yhtään kestäisi katsoa, ennemmin niistä kärsisi itse vaikka miljoona kertaisesti. Mutta muuten meillä on onneksi ollut oikein ihanaa ♥



Meillä oli neljäkuukautisneuvola juurikin kaksi päivää sitten, oikein virallisesti nelikuisena. Tällä kertaa onneksi ei tullut mitään rokotteita, oli vain lääkärin tarkistus. Meillä on ihana vanhempi naislääkäri, joka ei osannut muuta kuin kehua, miten suloinen hurmuri meillä oikein on. Oliver sai kovasti kehuja myös tarkkaavaisuudestaan ja äänen käytöstä. Tietysti kaikki parhaat puolet näytettiin lääkärille ;) Tai ei kaikkia, hoitotasolla sitten vähän laiskotti. Päätä ei huvittanut kannatella, omat kädet maistui siinä hetkessä paremmalle :D Mutta ei siitäkään mitään sanomista tullut. Suositeltiin vaan pitämään koko ajan niin paljon mahallaan kuin toinen vain viihtyy. Mutta kun ei viihdy :D Ja tämän takia uskonkin, että Oliver päätti pari viikko sitten kääntyä mahalta selälleen. Mahallaan kun ei ole niin kiva olla :D Olin ihan varma, että käännös oli vahinko hutaisu, mutta kyllä vaan tuo minimies kääntyi vielä muutaman kerran samana päivänä ja päivinä sen jälkeenkin. Nyt tosin vähään aikaan ei sitä taas ole tehnyt. Nyt on opeteltu sitä juttelun jaloa taitoa. Ja tää alkaa vahvasti näyttää siltä, että pojasta tulee yhtä puhelias kuin äidistään xD


Oliver on tehnyt jo yhden pidemmän reissunkin. Me käytiin Itä-Suomessa juhlimassa mun rakkaan kummitädin yllätyssynttäreitä ja mun on pakko myöntää, että mua tais jännittää reissu enemmän kuin poikaa. 600 kilsaa saman päivän aikana ja meni oikeasti tosi hyvin. Mitä nyt yksi isompi itku kotimatkalla, mutta muuten meillä oli niin reipas matkalainen :) Seuraavaa pitkää reissua kyllä odotan ehkä hetken, itse väsyin siitä enemmän kuin Oliver :D Oliver viihtyy kyllä autossa oikein hyvin. Monesti nukahtaa jo hetken ajelun jälkeen. No, äiti ja isi molemmat kun tykkää autoilla, niin olis se kumma, jos vauva ei. Ja hienosti me päästään kahdestaankin liikkumaan autolla. Ainakin lyhyet matkat. En ole itsekseen uskaltanut vielä pidemmälle lähteä. Ehkä pitäisi vain uskaltaa yrittää. Ottaa sit vain auton tien sivuun jos tulee itku. Ja ruoan suhteenkin on niin helppo. Ei muuta ku vauvan meijerit paidan alta esiin ja syönti hommiin. Tosin, ei kauaakaan enää, kun aloitetaan soseiden maistelu. Tääkin on niin iso kasvu, että saatanpa siinäkin joutua tirauttamaan pari kyyneltä.


Mitäs vielä? No Oliver kun on tuolla nukkunut omassa sängyssään tyytyväisenä jo kahdeksasta asti, niin tosiaan hetki äidin omaa aikaa. Tai parisuhdeaikaa, jollei isimies olisi yövuorossa töissä. Meillä on löytynyt rytmi todella hyvin ja Oliver on parhaimmillaan nukkunut jo seitsemän tunnin yöunet. Silloin olin kyllä minä jo kyttäämässä siinä sängynvieressä aamuyöllä, että miten se ei jo herää :D Meillä nykyisin syödään yöllä parisen kertaa. Oliver menee 20-21 välissä nukkumaan ja aamulla herätään 7-8 aikaan. Jos olisin fiksu, menisin itsekin heti perässä nukkumaan, koska tämä ensimmäinen uni on aina se pisin. Nykyisin ollut sellaisen viisi tuntia. Mutta en mä malta vielä kasilta lähteä untenmaille. Eipä tää vielä menoa paina tää yöheräily. Ja saanhan mä päivällä otettua päikkärit samaan aikaan Oliverin kanssa, jos kovasti uuvuttaa. Mutta meillä kun tehtiin yön ja päivän ero heti vastasyntyneestä selväksi, on meidän illat ja yöt sujuneet melko helposti. Alussa saatettiin valvoa pari tuntia yöllä, mutta nyt vain herätään syömään ja heti sen jälkeen nukahdetaan uudestaan. Oliver käy aina iltasyönnin jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan. Nukahtaa sinne yleensä todella vaivattomasti, mun iltalaulujen aikana. Välillä joudutaan pikkasen enemmän tekemään töitä, mutta sinne hän aina nukahtaa. Ensimmäisen syötön jälkeen hän jää minun viereeni nukkumaan. Aamuyöllä hän meinaan heräilee useammin syömään, joten tämä tuntuu hyvältä meillä. Ja onhan se nyt vaan ihana nukkua oma pieni tuhisija vieressä ♥
Eli meillä menee siis ihan kivasti :)


Moni on kysellyt, miten meillä on mennyt elukoiden ja Oliverin kanssa. Postaus on siitäkin tulossa heti kunhan ehdin taas koneen ääreen naputtelemaan. Ja voi, kosmetiikkaintoilua tulossa kans ihan pian. Mutta olisiko jotain, mikä teitä kovasti kiinnostaisi? Mä yritän tässä hakea sellaista sopivaa rytmiä, että milloin aina pääsisi blogin pariin takaisin. Mä en meinaan kestä näitä pitkiä välejä. Mun on pakko päästä purkamaan päätäni tänne :D

Huh, helpottipa jälleen ;) Kello on ihan just 22, nyt mä kyllä lähden myös unille. Hyvää yötä ihanaiset ♥