Vaikka meillä onkin jo aikalailla satavarma tieto, kumpi rakkauspakkaus tuolla masussa köllii, niin mä haluan ehdottomasti tehdä poika vai tyttö testin. Näin ihanaisen Kun äiti Kelaa-blogin Selinan blogissa tämän, mulle tuli tarve tehdä tää sama :D Olen lukenut joskus kauan sitten vastaavia testejä eri blogeista, mutta unohtanut asian tyystin täysin. Nyt kun se taas pomppasi silmien eteen, on mun ihan pakottava tarve tehdä se. Katsotaan, osuuko testin väittämät kohdalle vai ei ;)


POIKA:

1. Sinulla ei ole pahoinvointia. Ei enää. Alussa oli vähän.
2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut. Näin mulle on sanottu. Ihon kunto on parantunut jopa.
3. Säärikarvojesi kasvu on kiihtynyt. Kaikki karvat kasvaa. Oikeasti. Tervetuloa katsomaan mun poskihaituvia xD
4. Sinun tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia. Niitäkin. Vähän kaikkea ja sit kuitenkaan ei mitään.
5. Sinulla on eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin. Omasta mielestä kyllä. Mulla kun on noi jenkkakahvat omasta takaa.
6. Vauvan syke hidas.
7. Vauvan potkut ovat napakoita ja kovia. Kyllä vaan :)
8. Linea negra. Haalea sellainen. Itse en näe, mutta nuo läheiset ovat sanoneet sen näkyvän.
9. Sinulla on terävä ilme. Kuulemma, Tuima ku mikä :D
10. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan. Ei pysty vastaamaan, kun ei ole mitään tietoa xD
11. Odotat esikoista.
12. Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta tehdessänne. Hmm, kai meillä oli aika leppoisaa ♥
13. Kätesi ovat kuivat. Aivan liian kuivat. Rasvaa kuluu.
14. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. Omasta mielestäni kyllä. Äitikin on todennut kyllä samaa.
15. Puolisosi lihoo raskausaikana. Eihän tuo liho muutenkaan mistään, mitä ikinä syökään...
16. Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. Mites kun ne on aina kylmät :D
17. Rinnoissasi on valtava muutos ja ne ovat arat ja turvonneet. Ihan jäätävä muutos! Kasvaneet ja väri muuttunut.. ja ai tätä arkuutta :P
18. Sinulla on poikaolo. Kyllä, aika alusta asti. Näin unta pojasta jo ensimmäisillä viikoilla :)

Yhteensä 15/18



TYTTÖ:

1. Pahoinvointia raskauden aikana. Vain alussa tosiaan. Pahoinvointi jäi kauan sitten jo taakse.
2. Kukkiva iho.
3. Olet kiukkuinen.
4. Ikenesi verestävät.
5. Vauva on kova hikkaamaan.
6. Vauvan potkut eivät ole rajuja.
7. Vauvan syke on tiheä. Kyllä, 152 ollut keskiarvo
8. Närästys.
9. Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.
10. Vatsasi leviää sivuille.
11. Makean himo. No joo ja ei. Mulla tosiaan tekee mieli kaikkea ja samalla ei mitään.
12. Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota. Ei mitään hajua :D Tiitinen yllätti meidät ♥
13. Ei linea negraa.
14. Esikoinen on tyttö.
15. Olitte stressaantuneita lasta tehdessä.
16. Kätesi ovat aiempaa pehmeämmät.
17. Rinnoissasi ei ole juuri muutosta.
18. Sinulla on tyttöolo.

Yhteensä: 2/18

Että sellainen lopputulos :D Tää on aika hauskaa, kun itse tietää jo kumpi tulossa. Meidän ihana pieni pullaposki, kumpaa te veikkaatte? Pakko se on pian paljastaa ;) ♥

Se olis aika lailla tasan kaks kuukautta mammaloman alkuun. Pakko myöntää, odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa. Mulla on kamalasti suunnitelmia niille omille vapaille ennen pienokaisen tuloa. Tarkoitus olisi siivota kuin hullu koko koti kuntoon, kaappeineen päivineen ja päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta. Toki voisi olla ihan fiksua aloittaa homma pikimmiten, mutta jotenkin tää arki vie musta oman osuutensa aika vahvasti. Väsymys painaa meinaan edelleen. Joka päivä. Olen yrittänyt nyt olla stressaamatta työjuttuja, mutta mä kun olen tällainen ylenpaattinen stressailija, niin en ole osannut täysin tätäkään jättää omilta harteiltani. Aika on mennyt kyllä kovaa vauhtia, joten kai tää kaksi kuukauttakin hurahtaa ihan huomaamatta.


Viikot tosiaan hurahtaa ohi niin nopeasti, että hyvä kun muistan mitä minäkin viikkona on käynyt. Kauheasti on tekemistä, mutta samalla ei kuitenkaan mitään. Huomaan vain iltaisin, että kello hurahti ja nukkumaan pitäisi mennä. Uni tulee äärimmäisen hyvin, mutta yöllä saa herätä useammankin kerran. Masun kanssa ei olekaan enää ihan helppoa nukkua. Selällään nukkuminen aiheuttaa kipuja. Liian pitkään yhdellä kyljellä oleminen puuduttaa ja kyljen vaihtokin alkaa olla jo vähän oma hommansa :D Herään siis öisin asennon muutoksiin. Sekä siihen, kun tiitinen aloittaa 2-3 aikaan oman jumppatuntinsa. Tätä on kestänyt jo aika pitkään. Illalla kymmenen aikaan kun menen sänkyyn on ensimmäinen riehuhetki. Maha hytkyy menemään ihan kunnolla. Seuraava onkin sitten tuo 2-3. Sitten aamu kuudestä eteenpäin pitkin päivää liikkeitä tuntuu ihan kunnolla. Eli erittäin liikkuva pikkuinen täällä ♥


En tiedä onko meidän karvalapset jo aistineet raskauden kuinka hyvin. Cata välttelee mua aika paljon ja meillä on nyt muutenkin ollut vähän napit vastakkain. Mä suutuin sille, kun se meni ja pissasi meidän makkarin matolle. Pilalle meni kallis matto. Eikä riittänyt yksi, kun toiselle matolle kävi sama kohtalo. Olin niin vihainen, että piti itkeä. Tästä on siis kyllä jo aikaa, mutta sen jälkeen me ei olla enää oltu ihan parhaita kavereita. Makkarin ovi on myös tämän jälkeen pysynyt visusti kiinni, että sinne ei ole asiaa. Mä en ota riskiä, että meillä on kohta patjatkin pissattu pilalle. Johtuukohan mun raskaudesta vai mistä lie, sitä ei voi tietää. Tare taas seuraa mua kuin hai laivaa. Ihan sama mihin kävelen, niin perässä tullaan. Ihan vessaan asti. Siinä missä ennen toinen pystyi lepäämään koko päivän, vaikka touhusin missä päin taloa tahansa, niin nyt on seurattava perässä. En tiedä mistä nämä toimet johtuu, mutta jotenkin sitä ainakin yhdistää ne tähän raskauteen. Mua on alkanut jo vähän jännittää sekin, miten nämä kaksi karvapyllyä ottaa uuden tulokkaan vastaan.


Viime viikolla oli perhevalmennusta, 3/4D ultraa ja kyläilyä. Perhevalmennus on aika pitkälti jo tiedettyjen asioiden kertaamista, mutta on kiva kohdata pariskuntia samassa tilanteessa. Kiva vaihtaa ajatuksia ja mahdollisesti tutustua uusiin ihmisiin. 3/4D ultra oli ihan mielettömän ihana! Nähtiin meidän pienokainen vähän tarkemmin ja nyt on ihan 99,99% varma, että kumpi masussa köllii. Saattoi päästä itku siellä ultrassa. Eihän se nyt ihan täysin näytä piirteitä, mutta vähän sinne päin. Miten voikin olla, että toista voi rakastaa näin paljon vielä kertaakaan näkemättä?

Käytiin myös siskon luona kylässä ja saatiin herkutella ihanilla suklaaruuduilla. Niin, olihan viime viikolla se glukoositesti. Sen tulokset kuulen tämän viikon keskiviikkona. Pelottaa jo kovasti sen tulos. Ultrassa käydessä meinaan ultraaja sanoi, että meidän tiitinen on kasvanut vauhdilla, että siihen voi vaikuttaa juurikin nuo sokeriarvot. Hän epäili, että mulla on niissä häikkää. Sitä mä just pelkään. Miten mä selviä, jos joka päivä pitää piikittää itseensä? Mä meinaan omaan pienen piikkikammon. Mutta tästä tulette siis kuulemaan vielä. Saatiin myös vieraita meille lauantaina, kun käly lapsineen tuli meille. Mä en kestä noita lapsia! ♥ Toiset silittelee masua ja ovat kovin kiinnostuneita tiitisestä. Jotenkin niin liikkistä, että noin pienet on innoissaan ♥


Sunnuntai menikin sitten taas viikosta palautuessa. Onneksi edes yhden päivän viikosta saa levätä oikein kunnolla. Nyt mä kuitenkin taidan lähteä iltahommiin tästä taas ja valmistautumaan nukkumaan. Niin nopeasti tässäkin taas vierähti aika.

Olen menettänyt hermoni nyt kerran jos toisenkin. Tää blogin uudistaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin toivonut. Tiesin kyllä sen vievän aikaa, mutta että näin monta eri ongelmaa... en todellakaan osannut odottaa. Onneksi on ihania kanssasiskoja, jotka auttavat hädässä kärsivää, joten ehkä näistäkin mutkista matkalla selvitään.  Jos ei selvitä, niin sitten on vain pakko hyväksyä ne pienet virheet :D Viimeistään ensi viikonloppuna palaan kunnolla muutostöiden pariin. Jos on jotain, mikä teitä häiritsee/ärsyttää tai muuten vain jotain toiveita tai ehdotuksia, niin tässä vaiheessa niitä otetaan vastaan :)

Ihan tällainen pikainen ilmoitus.
Blogi on uudistuksen kourissa ja täällä saattaa näyttää välillä ihan miltä sattuu. Tää ei ollutkaan mikään ihan helppo projekti ja välillä menee sormi erittäin pahasti suuhun. Katsotaan mitä tästä nyt sitten tulee vai tuleeko mitään.

Mukavaa viikonloppua ♥

Hohoii! Täällä ollaan. Aivotoiminta alkaa ehkä pikkuhiljaa normalisoitumaan tai kai se on ollut normaali jo päivästä asti, mutta jotenkin tosi pöhnäinen olo ollut. Glukoositesti on siis takana päin. Mä selvisin! Eihän se testi ollut mitenkään miellyttävä, mutta ei se niin pahakaan ollut mitä olin kuvitellut. En tiedä kumpaa lopulta pelkäsin enemmän, kolmea verikoetta vai sitä litkua mitä piti juoda. Yritin olla jännittämättä vaikka sydän tuntui olevan kurkussa. Onneksi mun kohdalle osui niin ihanat labrahoitajat, että verikokeiden otot eivät sattuneet laisinkaan ja litkun juominen oli lopulta yllättävän iisiä. Kai te tiedätte miltä maistuu vadelma Trip-mehu? Se sinisessä tetrassa oleva. Mulle tuli mieleen se, mutta makeus oli x10. Sain koko juoman melkein ykkösellä alas ja sitten tunniksi odottamaan. Pahinta oli ensimmäinen tunti. Verensokeri ilmeisesti nousi niin hujauksella, että teki pahan olon. Vauva alkoi potkimaan puolen tunnin päästä oikein urakalla, kai se sokerilitku pienoiseenkin vaikutti omalta osaltaan. Toinen verikoe tunnin päästä ja sit toinen tunti odottelua. Ensimmäisen tunnin aikana luin kirjaa ja toinen tunti menikin melko hujauksessa kun sain toisen odottavan äidin seurakseni. Vertaistukijuttelut meni niin nopeasti, että viimeisen verikokeen otto tulikin yllättävän nopeasti. Mun on pakko kiittää, että mulla on hyvin näkyvät suonet. Tämä toinen odottaja mienaan kärsi kivuista, kun suonia oli jouduttu kaivamaan esille. Kaikki kolme verinäytettä saatiin superhelposti ja lopulta koko homma olikin kamalasta näläst huolimatta yllättävän iisi. Pakko silti sanoa, onneksi tää on takana päin :D Seuraavaksi odotellaankin vain tuloksia, jotka mua pelottaa vielä enemmän kuin tämä itse rasitustesti. Jos jotain vinkkejä haluaisin antaa, niin ota mukaan jotain tekemistä kahdeksi odotustunniksi. Jotain mielekästä, ettei oloon kiinnitä niin paljoa huomiota. Ensimmäinen tunti on rankempi. Mahassa tuntuu vellovan litku ja nälkäkin niin kova, että oksetus tuntuu herkästi. Toisella tunnilla olo on helpompi.

Koska mun ajatukset ovat koko päivän tuntuneet olevan jossain ihan kuutamolla, ajattelin näyttää teille mun syksykynnet number two. Pysytään edelleen Essien viime vuoden syksykokoelmassa. Olen siis edelleen vuoden myöhässä, mutta viime vuoden kokoelma oli niin ihana, että lakat ovat päässeet useammankin kerran käyttöön. Ei pelkästään sävyjen takia vaan ihan jo laatukin innoittaa lakkaamaan uudestaan.


Nyt oli vuorossa Frock 'n roll, erittäin tummanpuhuva shimmerinen lakka. Mustanpuhuva, hieman lilahtava lakka, sisältää hopeaa shimmeriä, joka tekee lakasta erittäin elävän. Pohjasävystä voisi tulla mieleen oikeastaan munakoiso. Laatu on taattua hyvää Essietä. Lakka oli todella miellyttävä levittää kynsille. Kaksi kerrosta teki täydellisen peiton ja kesto oli jälleen ihan mieletön. Pari viikkoa kesti kynnet kohtalaisen siisteinä. Muutamia lohkeamia ja kasvu alkoi näkymään, mutta muuten todella hyvä!


Shimmer tekee lakasta erikoisen ihanan ja tämä lakka sai ihan oman paikkansa mun sydämessä. Syksyisin nämä tummat lakat tuntuvat vievän mukanaan. Pitkille kynsille pitää varmaan alkaa sanomaan heippa. Ehkä olisi hyvä alkaa totuttelemaan lyhyisiin kynsiin, ettei sitten tule raavittua pientä tulokasta. Mun mielestä mun sormet näyttää vaan ihan nakkipötköiltä, jos kynnet on lyhyet :D No, nakithan ne ovat.

Nyt on pakko lähteä taas lepuuttelemaan päätä. Vähän on jomottanut tuon testin jälkeen. Kuinkas moni teistä on joutunut glukoositestissä käymään?