Hohoii! Täällä ollaan. Aivotoiminta alkaa ehkä pikkuhiljaa normalisoitumaan tai kai se on ollut normaali jo päivästä asti, mutta jotenkin tosi pöhnäinen olo ollut. Glukoositesti on siis takana päin. Mä selvisin! Eihän se testi ollut mitenkään miellyttävä, mutta ei se niin pahakaan ollut mitä olin kuvitellut. En tiedä kumpaa lopulta pelkäsin enemmän, kolmea verikoetta vai sitä litkua mitä piti juoda. Yritin olla jännittämättä vaikka sydän tuntui olevan kurkussa. Onneksi mun kohdalle osui niin ihanat labrahoitajat, että verikokeiden otot eivät sattuneet laisinkaan ja litkun juominen oli lopulta yllättävän iisiä. Kai te tiedätte miltä maistuu vadelma Trip-mehu? Se sinisessä tetrassa oleva. Mulle tuli mieleen se, mutta makeus oli x10. Sain koko juoman melkein ykkösellä alas ja sitten tunniksi odottamaan. Pahinta oli ensimmäinen tunti. Verensokeri ilmeisesti nousi niin hujauksella, että teki pahan olon. Vauva alkoi potkimaan puolen tunnin päästä oikein urakalla, kai se sokerilitku pienoiseenkin vaikutti omalta osaltaan. Toinen verikoe tunnin päästä ja sit toinen tunti odottelua. Ensimmäisen tunnin aikana luin kirjaa ja toinen tunti menikin melko hujauksessa kun sain toisen odottavan äidin seurakseni. Vertaistukijuttelut meni niin nopeasti, että viimeisen verikokeen otto tulikin yllättävän nopeasti. Mun on pakko kiittää, että mulla on hyvin näkyvät suonet. Tämä toinen odottaja mienaan kärsi kivuista, kun suonia oli jouduttu kaivamaan esille. Kaikki kolme verinäytettä saatiin superhelposti ja lopulta koko homma olikin kamalasta näläst huolimatta yllättävän iisi. Pakko silti sanoa, onneksi tää on takana päin :D Seuraavaksi odotellaankin vain tuloksia, jotka mua pelottaa vielä enemmän kuin tämä itse rasitustesti. Jos jotain vinkkejä haluaisin antaa, niin ota mukaan jotain tekemistä kahdeksi odotustunniksi. Jotain mielekästä, ettei oloon kiinnitä niin paljoa huomiota. Ensimmäinen tunti on rankempi. Mahassa tuntuu vellovan litku ja nälkäkin niin kova, että oksetus tuntuu herkästi. Toisella tunnilla olo on helpompi.

Koska mun ajatukset ovat koko päivän tuntuneet olevan jossain ihan kuutamolla, ajattelin näyttää teille mun syksykynnet number two. Pysytään edelleen Essien viime vuoden syksykokoelmassa. Olen siis edelleen vuoden myöhässä, mutta viime vuoden kokoelma oli niin ihana, että lakat ovat päässeet useammankin kerran käyttöön. Ei pelkästään sävyjen takia vaan ihan jo laatukin innoittaa lakkaamaan uudestaan.

Nyt oli vuorossa Frock 'n roll, erittäin tummanpuhuva shimmerinen lakka. Mustanpuhuva, hieman lilahtava lakka, sisältää hopeaa shimmeriä, joka tekee lakasta erittäin elävän. Pohjasävystä voisi tulla mieleen oikeastaan munakoiso. Laatu on taattua hyvää Essietä. Lakka oli todella miellyttävä levittää kynsille. Kaksi kerrosta teki täydellisen peiton ja kesto oli jälleen ihan mieletön. Pari viikkoa kesti kynnet kohtalaisen siisteinä. Muutamia lohkeamia ja kasvu alkoi näkymään, mutta muuten todella hyvä!


Shimmer tekee lakasta erikoisen ihanan ja tämä lakka sai ihan oman paikkansa mun sydämessä. Syksyisin nämä tummat lakat tuntuvat vievän mukanaan. Pitkille kynsille pitää varmaan alkaa sanomaan heippa. Ehkä olisi hyvä alkaa totuttelemaan lyhyisiin kynsiin, ettei sitten tule raavittua pientä tulokasta. Mun mielestä mun sormet näyttää vaan ihan nakkipötköiltä, jos kynnet on lyhyet :D No, nakithan ne ovat.

Nyt on pakko lähteä taas lepuuttelemaan päätä. Vähän on jomottanut tuon testin jälkeen. Kuinkas moni teistä on joutunut glukoositestissä käymään?