Yks risti kaks, siltä näyttää mun silmät tällä hetkellä. Onneksi näitä silmäpusseja ei varmaan kukaan näe xD Toiveissani vaan. Pahoittelen jälleen blogihiljaisuutta. Mulla ei ole vaan yksinkertaisesti ole ollut yhtään energiaa tulla koneelle. Meillä on meinaan ollut täällä vähän, noh, rankkaa. Ei nyt periaatteessa suoranaisesti rankkaa, mutta yöt ovat olleet nyt vähän huonompia. Oliver on ilmeisesti alkanut ymmärtämään maailman kokoa ja tämä on ahdistanut pientä ihmistä sen verran, että on alkanut nähdä painajaisia. Tai siis näin olen ainakin lukenut. Meillä herätään siihen, kun yks kaks alkaa syvästä unesta iso itku ja sitä sitten pitää lohduttaa pois. Toki yöimetykset vielä näiden muiden heräämisten lisäksi, on oma jaksaminen ollut siis aika finaalissa. Kunnon unta en ole saanut aikoihin, joten olen suosiolla jättänyt nyt kaiken ylimääräisen mahdollisimman vähiin. Onneksi mulla on täällä apuna Niksu ja oma äitinikin käy niin usein kuin mahdollista. Välillä jopa päivittäin :) Muuten meillä menee täällä ihanasti! Oliver on kasvanut hurjasti, oppinut paljon uutta ja varmaan kohta me saadaan alkaa juosta hänen perässä. Ryömimisyrityksiä ja opettelua alkaa olla kovaa vauhtia.


Mistäs mä lähtisin kertomaan. Mitä ihmettä mä kerroin viimeksi? Ei hitsi, en muista yhtään. Hetki, käyn tarkistamassa :D ------ Noniin, siitähän on kauan kun olen viimeksi edes kertonut mitään. Meillähän on täällä tapahtunut edellisiin kuulumisiin nähden ihan hirveästi. Oliver on tosiaan oppinut kääntymään, niin mahalta selälleen kuin toisinkin päin. Molempien kylkien kautta. Leikkimatolla ei siis enää pysytä, vaan kieritään pois :D Kuten sanoin, ryömimistä harjoitellaan jo kovasti. Toisella vaan menee hermot, kun liikehdintä ei vastaa sitä mitä haluaisi. Ollaan huomattu, että meillä on erittäin vahvan tempperamentin omaava poika. Kehen lie tullut ;) Jotenkin kovasti muistuttaa eräistä isi-ihmistä :D No ei vaan, taidan mä itsekin olla aika vahva tyyppi. Oliver on tietysti ihan oma persoonansa, vaikka aina sitä miettiikin, kummalta on mikäkin piirre peritty jne. Täällä tosiaan alkaa olla jännät paikat, koska sitä saadaan juosta pienen miehen perässä :D

Hampaita ollaan kans odoteltu. Tai ainakin tämän kuolan määrän ja kaluamis tarpeen perusteella jotain voisi olla tulossa. Silti, mitään ei ole näkyvissä. No, eipä niillä ole mikään kiire. Tulee kun tulee.


Ensimmäinen äitienpäiväkin on jo vietetty. Me oltiin koko perhe, siis myös mun siskon ja veljen perhe, meidän äidin luona syömässä. Itselleni tämä oli niin spesiaalipäivä. Tuntui niin tärkeältä, olen tällä hetkellä pienelle ihmeelle äiti. Tämä on ollut kyllä elämäni paras asia ♥ Äitiys, se on tuonut elämääni niin paljon, etten olisi voinut kuvitellakaan. Ehdottomasti parasta, mitä olen koskaan elämässäni saanut ♥ Tämä pieni mies on jotain sanoinkuvaamattoman täydellistä, ettei edes ymmärrä, miten joku voikin olla niin rakas.


Vitsi, mun aivot lyö tyhjää...
Pahoittelen tässä välissä jo, jos teksti on mitä epäselvin. Mun pää on niin epäselvä :D


Kuten kuvasta näkyy, harjoittelut käynnissä.


Meillä tuli myös yksi todella iso uusi asia tuossa 5kk iän jälkeen. Me alettiin pikku hiljaa maistella kiinteitä ruokia. Todella varovasti on lähdetty liikkeelle. Todellakin on vain maisteltu. Nyt 6kk täytettyään on kyllä ruokia alettu maistella ja syödä enemmän. Tähän mennessä olen tehnyt suurimman osan ruoista itse ja tietysti pienelle ihmiselle parasta, luomua. Peruna-porkkana sekä bataatti ovat olleet Oliverin herkkuja alusta alkaen. Toinen oikein avaa suun ammolleen, kun näkee lusikan. Meidän äitikin oikein ihmetteli, miten voi näin hyvin syödä. Ei ole kuulemma vielä ikinä nähnyt näin innolla syövää vauvaa :D Taitaa olla perinyt minulta tämän taidon xD On kyllä ollut tiettyjä ruokia, mitkä eivät maistuisi sitten ollenkaan. Parsakaali on ollut sellainen, joka aiheutto oikein oksentamisrefleksin. Porkkanan kanssa sekin kyllä menee oikein hyvin. Nyt hissuksiin on alettu ottamaan valikoimaan myös lihaa ja viljaa. Kana ja kaurapuuro on siis maistettu. Ja tästä jatketaan koko ajan enenevissä määrin.



Eipä tänne siis oikeastaan mitään sen ihmeempää. Vauvantäyteistä arkea siis edelleen. Ihanaa sellaista ♥ Mua jo ahdistaa, kun puolen vuoden päästä pitäisi vissiin takaisin sorvin ääreenkin palata. Huhheijaa! Nyt on pakko myöntää, tämä tyhjä pää kaipaa lepoa. Otetaan siis paremmalla tarinahetkellä toivottavasti taas pian.

Mitä teille kuuluu? Mulla on kyllä ollut tänne niin ikävä. Olenko muuten kertonut aiemmin? :D

Yksi asia, mikä mulla on ollut Oliverin tulon jälkeen todella haastavaa ja samalla haikeaa. Tyhmää tää on, sanoisinko, mutta silti tuoksufriikkinä tää on ottanut koville. Hei moi vaan taas pitkästä aikaa! :D Eli siis, mä en ole synnytyksen jälkeen pystynyt käyttämään hajuvesiä saati deodoranttia oikeastaan ollenkaan. Nyt pikku hiljaa olen saattanut yhden pienen suihkaisun pistää hiuksiini, sillä Oliver alkaa olla jo isompi poika, mutta mä en vain ole pystynyt käyttämään tuoksuja toisen ollessa iholla melkeimpä 24/7. En tiedä, olenko mä sit vaan ylihuolehtiva äitityyppi vai mikä, mutta mä en halua niin sanotusti "saastuttaa" mun pienokaista ihan vielä. Hän ehtii saada kaikenmaailman tuoksuja ja tuotteita iholleen vielä jäätäviä määriä, joten yritän tämän vauva-ajan jättää omasta käytöstä tuollaiset tuotteet pois. Ja kuten sanoin, se on ollut tällaiselle tuoksufriikille välillä vähän haastavaa. Mä niin rakastan kaikkia ihania tuoksuja! Oliver menee kyllä kaiken edelle, joten sen puoleen sitä ei ole edes tarvinnut sen ihmeemmin miettiä. Se mikä mua itseäni vaan häiritsee ihan mielettömästi, omaan nenääni mä haisen koko ajan :D Joko hielle, piimälle tai puklulle. Onhan tuo mun armas miehenikin todennut halatessaan ja turhan lähelle tissivakoani vajonneena sanonut, miten piimälle haisen XD Minkäs mä sille voin, kun pieni mies saattaa päästää aina maitoa syönnin jälkeen just sopivasti sinne :P

Vaikka en tällä hetkellä tuoksuja käytäkään, ei se silti estä mua nuuskimasta noita ihania tuoksuja oikein antaumuksella. Voisin siis esitellä teille omat tämän kevään suosikkini. Harmi vaan, jälleen kerran nämäkin Limited Edition tuoksuja, joten kipaiskaapa nuuskimaan, mikäli mielitte näitä kaunokaisia pulloja omalle hyllyllenne.


Marc Jacobs Daisy Kiss tuoksut* ovat ihanissa kunnon pinkeissä pulloissa. Jo pelkästään tämä sai minut hihkumaan ilosta. Pinkki, no jo vain, kelpaa. Pullot ovat muuten samaa linjaa kuin muutkin aiemmat kevään tuoksut, kukkaiset ihanuudet. Tämän vuoksi nämä saavat olla esillä, ehdottomasti. Pulloista sanotaan: "Daisy Marc Jacobs Kiss -tuoksujen pullot on puettu huomiota herättävään kirkkaaseen pinkin sävyyn, joka tuo mieleen kiihkeään suudelmaan liittyvän tunnelatauksen." Senkö takia nää viehättää mua xD


Tuoksuja jälleen kolme, kaikki omaan nenääni niin herkullisia. Aika kukkaisia tuoksuja ja koska mun nenä ei osaa erotella tuoksuja mitenkään hyvin saati kuvailla senkään vertaa, laitan teille tuoksujen tiedot tarkemmin. Näistä kolmesta on todella vaikeaa valita omaa suosikkia. Todellakin suosittelen käydä nuuskimassa, nämä ovat todellakin sen arvoisia :)


DAISY MARC JACOBS EAU SO FRESH KISS

Daisy Eau So Fresh Kiss on kevyt, raikas ja eloisa sekoitus pionia, kirsikankukkaa ja ruusun teralehtiä. Aistillinen valkoinen puu ja santelipuu tuovat jälkituoksuun täyteläisyyttä.

DAISY DREAM MARC JACOBS KISS

Daisy Dream Kiss on miellyttävä yhdistelmä mehukkaita hedelmiä ja auringon hyväilemiä kukkia. Kevyttä ja leikkityyttä tuoksu saa verigreipistä, johon sydäntuoksun raikkaat kukkaisvivahteet yhdistyvät. Setripuu saa aikaan aistillisen viipyilevän jälkituoksun.


DAISY MARC JACOBS KISS

Virkistävä yhdistelmä kukkaisia ja hedelmällisiä tuoksuvivahteita. Tuoksu avautuu pomelonektarin mehukkaalla tuoksulla, johon aavistus pionia ja ruusua sekoittuu. Pehmeä kermainen setripuu pyöristää jälkituoksun ja antaa sille lämpöä.


Kuten omakin nenäni haistaa, kukkiahan tuoksuissa on :D Ja alkutuoksussa haistan kyllä hedelmät. Mä en vain osaa niitä kunnolla erotella. Mun mielestä on ihanaa, miten toiset on tässäkin hommassa niin taitavia, erottaa pienet tuoksunuotit hajuvesistä. Siinä saa olla kyllä tarkka nenä. Mun nenässä tuoksuu nykyisin pissa, kakka ja maito. Pitäähän vaippaa haistella, että tietää onko isosta hädästä kyse :D

Mutta oletteko te käyneet näitä jo tuoksuttelemassa? Mitä tykkäätte? Tai minkä veikkaatte olevan se oma suosikki? :)

Hei hei hei muruset! Miten ihmeessä taas tässä ehti vierähtää näin pitkä aika edelliseen postaukseen? Nyt siis äkkiä sormet naputtelemaan uutta tekstiä eetteriin, että saadaan purettua tätä mun postaus sumaa. Mulla on tosiaan kertynyt kirjoitettavaa enemmän kuin laki sallii :D Yritän tykittää kaikki ulos mahdollisimman pian. Vauvajuttujen ohella, tottakai. :)

Tämäkin postaus on odottanut päivänvaloa jo pienen ikuisuuden. Tai no, tammikuusta lähtien. Mähän olen tilannut Livboxia periaatteessa alusta asti. Olikin pienoinen yllätys, kun boxi otti ja vaihtoin vuodenvaihteen jälkeen nimensä Bette Boxiksi. Samalla kuitenkin toive laadukkaammasta sisällöstä tuli mieleen. Mielestäni nimimuutos oli oikein onnistunut ja innolla odottelinkin ensimmäisen Bette Boxin saapumista. Katsotaan nyt kuitenkin ensin vielä viimeinen Livbox, eli joulukuun 2016 viimeinen musta mysteerilaatikko.


En ala sen kummemmin nyt erittelemään teille jokaista tuotetta erikseen, sillä tästä postauksesta tulisi viiden kilsan mittainen. Joulukuussa saimme maistaa vielä viimeisen Livboxin sisältöä ja tottakai sieltä piti löytyä hammastahna. Oikein huvitti. Hammastahnat tuli meinaan sen verran tutuiksi Livboxin myötä. Tuo Jordan ei kylläkään saa multa peukkua. Oli niin pahan makuinen :D Pesujuttuja, ihan ok, mutta parasta viimeisessä Livissä oli ehdottomasti meikit. Manna Kadar contour paletti sekä Lumenen uutuus hohde. Tuo Lumene oli niin mahtava!! Tykästyin tuohon ihan satasella.

Viimeisestä boxista tuli myös iso kiitos pitkäaikastilaajille. Manna Kadarin huulikiilto. Muotisävyssä vielä kaiken lisäksi.


Kiittäen painoin viimeisen Livboxin mustan laatikon kiinni ja olin todella innoissani viimeisestä sisällöstä. Se oli ainakin oikein onnistunut omasta mielestäni. Äärimmäisen suurella mielenkiinnolla ja innolla kuitenkin odotin ensimmäistä Bette Boxia saapuvaksi.


Bette Box oli kokonaan uudessa sävyssä. Rusehtava pahvi valkoisella Bette Box tekstillä. Ihan hyvältä näytti. Mutta sisältö, miltäs se on nyt sitten vaikuttanut? Yhteensä siis olen saanut jo neljä Bette Boxia ja viidettä odotellaan piakkoin jo saapuvaksi. Mä niin tiedän, että mun olisi ehkä jo aika sanoa purkkimäärääni tutkiessa hyvästit näille boxeille, mutta mä en vaan pysty luopumaan. Ensinnäkin, mä saan nämä vielä vanhalla alkuperäisellä hinnalla. Bette Boxin hinta meinaan nousee nyt 18,90€/kk, joten jos nyt lopetan, niin mulla nousee ihan rajusti boxien hinta. Ja eihän me siitä päästä yli eikä ympäri, että mä olen niin koukussa kosmetiikkaan, että nämä nyt vaan piristävät mieltä. Ja perhe kiittää, jos saan samoja tuotteita mitä olen jo muuten hommannut :D Eli vielä ainakin toistaiseksi minä jatkan tilaamista.


Ensimmäinen Bette Box sisälsi yhteensä viisi tuotetta. Samantyylinen linja siis jatkuu. Tuotteet oli todella hyvän kokoisia ja alku vaikutti todella lupaavalta! Kaksi meikkiä, wuhuu!. Manna Kadarrin poskipuna sekä Maybellinen ripsiväri. Meikit tuovat aina yhtä suuren hymyn kasvoille. Kaksi hiustuotetta ja Lumenen uutuus kasvovoide. Kokonaisuus osui ja upposi meikäläiseen ainakin :)


Tietysti jännitti saada seuraava boxi, pitääkö se tasonsa yllä. Tällä kertaa boxin uumenista paljastui kuusi tuotetta. Tällä kertaa mukana oli kaksi pienempää näytettä, mutta muuten sisus edelleen ihan toimiva. Biotiinia tablettina (tulee muuten mulle kohta tarpeen, imetys vie mun hiukset :O). Deodorantti, joka odottaa testausta kun lopetan imetyksen. Näyte hiusöljystä sekä Avenen Misellivedestä. Lumenen uutuusripsari, ihan mahtava sekä Nivean silmänymärysvoide, jossa hieman sävyä peittämään tummia silmäalusia. Tai ei tuo silmänymärysvoide taida oikealta nimeltään olla. Mutta näille äitiyden tuomille silmäkasseille erittäin toimiva tuote.
Helmikuun boxi siis oli edelleen ihan hyvä. Kaikki tuotteet edelleen tullut itselleni käyttöön. Se on jo aika hyvä, jos miettii tuota mun kosmetiikkavarastoa.


Maaliskuussa tuli jälleen viisi tuotetta, mutta niistä kolme täysikokoisia. Kaksi hiustuotetta, kuivashampoo sekä sävyttävä tyvispray. Molemmat löytyy omista kokoelmista. Mutta on myös tarpeelliset. Eli käyttöön jäivät. Madaran kasvokuorinta oli ihana uusi tuttavuus ja tätä voisin ostaa täysikokoisen. Oli niin ihana ja teki kasvoille hyvää. Lumenen CC voide, vanha ihana tuttavuus. Onkohan tässä muuttunut koostumus uudistuksen myötä? En ole siis vielä kokeillut, mutta aiemmin tästä tykkäsin erittäin paljon. Nivea Men tuote oli yllättävä. Moni tätä varmaan ihmetteli. Miksi miesten tuote tuli boxista. Mutta tämä on kuulkaas todettu sellaiseksi meikkiprimeriksi kauneusgurujen keskuudessa, että olin todella innoissani tämän löytyessä boxista. Jos en nyt ihan väärin muista, tämä oli bloggaajaboxi. Mutta edelleen olin siis oikein tyytyväinen sisältöön.


Ja huhtikuussa saatiin jälleen viisi tuotetta. Sisältö näytti oikein mielekkäältä taas. Eyluren volume irtoripset ja Lumenen luomiväri sai multa isot hihkunnat. Toimii! Herbinan huulivoide, ihana karkkimaku. Ziajan vuohenmaito kasvovoide ja Glissin shampoo. Ei siis huhtikuussakaan ollut lainkaan huono sisältö. Mulle on siis ainakin tähän mennessä natsannut kaikki sisällöt oikein hyvin.

Muutos Livboxista Bette Boxiksi on mielestäni ollut oikein onnistunut. Sisällöt ovat olleet onnistuneita ja ihan kuin jopa vähän parempia. Vai kuvittelenko vain? Mitä te olette tykänneet muutoksesta?

Itkuhälytin valmiudessa ja minä valmiina juoksemaan, jos Oliver huudahtaa pihalta vaunuista äidin perään. Sellaista täällä nykyisin on, äiti valmiina mihin tahansa pojan pyyntöön. Oli vuorokauden aika mikä hyvänsä. Mitäpä sitä ei rakkaan pienokaisen eteen tekisi ♥ Oliver tykkää kovasti nukkua pihalla ja parhaimmat unet saakin siellä. Meillä on täällä menossa ihan uusi juttu, mikä aiheuttaa vähän pohdittavaa. Oliveria ei meinaa mitenkään saada nukahtamaan päiväunille sisällä. Ei auta oikeastaan mikään temppu nukahtamiseen, vaikka ennen hän oli niin helppo. Pyysi omaa rauhaa kun halusi nukkua. Nyt me sitten opetellaan oikein urakalla, mitä voisi tehdä :D Mutta preglife-sovellus, joka puhelimestani löytyy, kertoo tämän olevan sellainen vaihe. Vauva kun oppii niin paljon uutta, ei hän malttaisi käydä unille ja tappelee sitä vastaan. Vaihe ei kestä ikuisuutta. Ainakaan toivottavasti :D Oliver on myös löytänyt selkeästi äänensä. Hän tykkää välillä käyttää sitä oikein urakalla, pieni mies huutelee välillä ihan vain huvin vuoksi. Ja kova poika juttelemaan, ihan niinkuin äitinsä ;P

Moni teistä on halunnut kuulla, että miten meillä on mennyt eläinten ja Oliverin kanssa. Oikein kivasti, kiitos kysymästä :) ♥ Miten kaikki siis meni, kun vauva tuli taloon?


Muistan sen kuin eilisen, kun tultiin Oliverin kanssa kotiin. Mua jännitti ihan hirmuisesti, miten Tare ja Cata ottaisivat uuden tulokkaan vastaan. Niksu oli välillä käynyt kotona sairaalasta ja oli tuonut kotiin vauvan tuoksua nuuhkittavaksi. Kumpikaan, ei kissa taikka koira, ollut kovinkaan kiinnostunut. Nuuhkivat, mutta antoivat sitten olla. Kun tultiin kotiin ja laskimme turvakaukalon maahan, molemmat tulivat hämmästelmään pientä ihmettä. Otimme Oliverin syliin ja molemmat ihmettelivät. Eihän siinä mitään, kaikki hyvin. Kunnes pienokaisesti lähti ensimmäinen parkaisu. Eipä näkynyt mailla ei halmeilla kumpaakaan xD Cata ja Tare molemmat säikähtivät itkua niin kovin, että meidän piti ihan etsiä, mihin kummaan olivat molemmat kadonneet. Muutamia kertoja itkun tullessa tapahtui sama. Tosin alkoivat tulla piiloistaan nopeammin esille toteamaan tilanteen olevan hallinnassa. Ääni tulee pienestä miehestä, ei aiheuta meille siis vaaraa.

Kumpikin pysytteli mieluummin poissa tieltä. Kun Oliver oli mun sylissä, kumpikaan ei tullut lähelle. Molemmat haki Niksulta nyt enemmän huomiota ja katselivat meitä vain ihmeissään. Heti kun laitoin pojan nukkumaan, molemmat tulivat kiehnäämään ja kaipasivat paljon normaalia enemmän huomiota ja rapsutuksia. Mutta pian karvalapsetkin ymmärsivät, että äidillä on nyt iso tehtävä, vauva pitää hoitaa ensin. Niksu hoiti alussa Taren ulkoilutukset täysin ja sekös tuota ihmetytti myös. Heti kun itse aloin voimaan paremmin, olen käynyt Taren kanssa ihan kahdestaan kävelemässä. Niksu saanut olla sen aikaa Oliverin kanssa. Ja nyt ovat jo ihan tottuneet uusiin järjestelyihin, myös isiltä saa siis ruokaa ja ulkoilutusta :D Tosin, Tare nauttii ja kulkee todella nätisti vaunulenkeillä. On kuin vanha tekijä vaunujen vieressä. Ei töhöile ollenkaan :)



Cata oli ensimmäinen, joka teki pojan kanssa lähempää tuttavuutta. Oliverin ollessa sitterissä, Cata kävi nuuhkimassa jalkoja varovasti. Sen jälkeen alkoi Tarekin hiljaksiin tehdä tuttavuutta. Me ollaan Niksun kanssa opastettu, miten vauvan kanssa on hyvä olla. Kehuttu hyvästä käytöksestä ja annettu eläinten tutustua omaan tahtiin. Ne ovat selkeästi ymmärtäneet, että nyt on kyseessä sen verran arvokas juttu, että parempi käyttäytyä kunnolla. Olen ollut todella tyytyväinen, että molemmat ennemmin väistävät, kuin tekisivät jotain tyhmää. Nykyisin Cata käy puskemassa Oliveria päähän kun hän leikkii lattialla (mutta missä kamera aina on, kun se tapahtuu :( ei lähettyvillä) ja Tarekin nätisti makaa lähellä.



Tare on kuitenkin eläimistä se, joka vieläkin välillä säikkyy. Tosin tällekin on ihan selkeä syy. Tarella kun on ikää jo kunnioitettava 14-vuotta, on toisen kuulo alkanut heikentyä. Enää ei kuule hiljaista puhetta ja tämän takia välillä säikähtää, kun Oliver kiljahtaa kovaäänisesti. Mutta mitä toinen tekee? Säpsähtää ja saattaa poistua paikalta omalle pedille. Kunnes taas hetken päästä tulee takaisin. Eli kumpikaan elukoista ei ole yli-innokkaina vauvan lähellä, antavat tilaa ja käyttäytyvät mallikkaasti.



Oliver on nyt itse alkanut kovasti kiinnostua karvakamuista. Innokkaana katselee, kun ne kävelevät leikkimaton ohitse ja on itse alkanut kokeilemaan miltä kaverit oikein tuntuu. Molemmat osaavat odottaa hienosti, eivätkä hötkyile Oliverin hämmästellessä. Kohta se taitaa mennä niin päin, että meidän pitää kieltää Oliveria höykkyyttämästä karvakamuja :D



Me ollaan oltu tyytyväisiä siihen, miten kaikki lopulta meni. Mua pelotti meinaan ihan hirmuisesti, kun kumpikaan elukoista ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen lapsirakkaita. Tare nyt tykkää kohtalaisen pienistä, kun ne heittää jo palloa ja leikkii, mutta sekään ei ole ainba ymmärtänyt, kun lapsi nostetaan syliin. On yrittänyt aina ottaa lahkeista kiinni, että hei toista ei saa nostaa. Nykyisin tätä tapaa ei ole ollut olemassakaan. Viimeisinkin tapaus on kyllä ollut useamman vuoden takaa. Cata sen sijaan ei ole koskaan ollut mitenkään vieraskorea eikä todellakaan ole pitänyt lapsista. Onneksi Oliverin kanssa rauhallinen tutustuminen on tuottanut tulosta. Tare seuraa useasti minua, kun Oliver on sylissä. Iltaisin tulee mukaan makuuhuoneeseen, kun käyn katsomassa nukkuuko Oliver rauhassa. Sellainen pieni vahtija :)

Yhteiselo meillä siis sujuu oikein ihanasti. Elukat tulee aina hakemaan huomiota, kun Oliver on mennyt nukkumaan ja sitten rapsutellaan ja pusutellaan. Isi on nykyisin ollut myös aika kovassa huudossa. Jos multa ei saa tarpeeksi huomiota, haetaan sitä Niksulta :D Mutta onneksi meillä meni eläinten kanssa hyvin ja rauhallisesti. Omat pelot oli ihan turhaa. Seuraavaksi tosiaan jännittää se, kun Oliver kiinnostuu kovasti. Ja varsinkin kun lähtee liikkeelle. Sittenhän täällä vasta menoa ja meininkiä on :D

Vaunuissa alkaa kuulua pientä liikettä. Äitiä taidetaan kaivata kohta. :) On ihanaa olla niin tärkeä ♥
Ensi kertaan puppelit! ♥

Vitsit soikoon, nyt tuli sellainen homma tehtyä, että se pitää ihan jo senkin vuoksi päivittää blogiin. Nimittäin lakkasin kynteni ensimmäistä kertaa sitten synnytyksen! Mulla oli synnytykseen mentäessä kynsilakat kyllä, mutta ne poistettuani en ole kynsilleni muuta tehnyt kuin leikannut. En pysty pitämään pitkiä kynsiä nyt ollenkaan. En tykkää, kun Oliver meinaa saada aina äidin kynsistä, jos leikkaus on jäänyt välistä. Ja toinen syy lakkaukselle oli tietysti itse lakka. Sain testattavaksi Essencen ihanan uutuuslakan ja mikäs sen parempi ensimmäiseksi lakaksi pitkän ajan jälkeen :) Eilen illalla Oliverin nukutettuani uppouduin pitkästä aikaa kosmetiikanmaailmaan ja olihan se ihanaa pitkästä aikaa :) Kyllä lakka kynsissä saa pienen piristyksen aikaiseksi. Ja Oliverille ihmeteltävää :D


Essencen tuotteisiin olen nyt tykästynyt todella kovin. Essencen tapahtuman jälkeen olen todella tutustunut tuotteisiin enemmän ja voi pojat, tykkään todella. Sainkin ison kasan uutuuksia taas testattavaksi ja niistä tulette myös kuulemaan. Aloitetaan nyt kuitenkin tällä lakalla, kun se on nyt ihan kunnolla testattu.

Essence Out of Space Stories on käsittääkseni uusi pieni kokoelma, mahdollisesti myös limited edition. Tosin nyt voin kyllä puhua ihan läpiä päähäni, koska en ole asiaa tutkinut. Kummallisesti aika ei ole riittänyt ihan sellaiseen. Mutta kaunis tämä kokoelma on! Minä sain testattavakseni 01 outta space is the place. Kaunis vaaleanpunainen vihertävällä shimmerillä. Olen oikeasti in in lööv tähän lakkaan! Ja vielä paremmaksi homman tekee, että tämä peitti lyhyet kynteni jo yhdellä  kerroksella ja kuivuikin nopeasti. Tosin, halusin kaksi kerrosta tehdäkseni sävystä syvemmän ja ah, ihanat kynnet tuli! Tosin, vähän meni yli, eikä kynnet ihan niin siistit ole kun illan hämärtyessä silmät puoli ummessa hommaa tein. Piti pian kömpiä perästä jo nukkumaan. Yö olikin taas yhtä heräilyä.



Kuvassa näkyy ihanasti tuo metallihoitoisuus. Kynsillä se myös näkyy todella hyvin. Tulin siihen tulokseen, että mun on saatava nämä muutkin sarjan lakat. Harmittaa vaan, kun tässä meidän Tokmannilla ei yleensä ole mitään, mitä lähden hakemaan. Josko ne jostain tulisi eteeni :)


Mitäs te tykkäätte ensimmäisestä lakkauksestani? Iskeekö sävy teihin yhtä kovaa kuin muhun?