Monissa blogeissa ollaan upeasti koristeltu kynsiä liukuvärjäämällä ja tietysti mun piti myös päästä samaa tekniikkaa kokeilemaan. Viimeksi joskus kauan sitten liukuvärjäystä kokeilin ihan tavallisella keittiösienellä, missä toinen puoli on karhea. Eipä se jälki sillä mitään kovin hurrattavaa ollut, mutta nyt joka paikassa on vilahdellut meikkisieni. Ja oi kyllä, sillä oli mukava työskennellä.


Eli tarvitset alkuun sopivat kynsilakat, jolla liukua haluat alkaa toteuttaa. Värit kannattaa kyllä mielestäni valita melko läheltä toisiaan, että liukuma onnistuu nätimmin. Mä olisin ehdottomasti voinut valita värit vähän paremmin...


Sitten teet lakoilla sieneen raidat ja ei muuta kun töpöttelemään kynnelle. Suosittelen ottamaan jonkun lehden alle, ettet sotke mitään kallisarvoisempaa.


Töpöttelyä edestakaisin olisi varmaan ollut kannattavampaa tehdä enemmän, että liukuma olisi ollut suurempaa, mun kynnet näyttää mielestäni ihan vaan raitasilta. No, ensikertalaisena oppii ja seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella. Ja ehdottomasti kannattaa laittaa esim. valkoinen lakka tuonne aluslakaksi, että muut värit toistuu paremmin. Mulla siis oli vain väritön lakka alla ja omat kynnet paistoi aika paljon läpi.


Ja ei hätää, vaikka lakat meneekin nahalle, korvapuikot viuhumaan ja näin saat siistit reunat (ainakin mukamas).


Loppuun vielä päällyslakka ja näin on valmis lakkaus. Kyllä nämä ainakin kesäiset ovat, jos ei liukuvärjätyn näköiset. Eli omina havaintoina koen, että lakkaa pitää olla tarpeeksi sienellä, aluslakaksi suosisin valkoista, töpöttelyä edes takaisin kannattaa tehdä aika paljon liukuman onnistumiseksi ja viimeisenä valita värit melko läheltä toisiaan. Kyllä nää mun kynnet nyt kai sitten ihan menettelee.

Joko te olette kokeilleet tätä tyyliä? Vai tykkäättekö liukuvärjätyistä ollenkaan?

Mua on mietityttänyt tässä jo pitemmän aikaa muutamat asiat tai tarkemmin sanottuna olen pohtinut urheilua, syömistä  ja ulkonäköä. Tulin hetki sitten salilta ja kaikki ajatukset pyörii entistä kovempaa mielessä. Monet sanoo, ettei painolla ole väliä ja että peili kertoo sen, milloin olet "normaalin kokoinen".
Mitä sekin sitten tarkoittaa? Mikä se normaali koko on?



Millä periaatteella siellä salilla ja lenkkipoluilla sitten huhkitaan? Siksi, että olisit terve vai siksi, että olisit hoikka ja lihaksikas? Milloin on aika olla vartaloonsa tyytyväinen? Ainahan löytyy jotain mikä ei miellytä itseänsä. Liikaa läskiä tuolla ja liian vähän lihaksia tässä. Liian iso peppu, jenkkakahvat tai koko uimarengas, selluliitti jalat ja hirmuiset allit. Mutta mitä jos sen kaiken liiallisen urheilun ja syömisen tarkkailu menee liian pitkälle ja kehosta tulee liian laiha, luikku...anorektinen?



Kenen vuoksi tätä kaikkea tehdään? Itsemmekö? Siksi, että olo olisi hyvä ja voisit hyvin? Vai jätänkö suklaapatukan himoissani syömättä, koska joku toinen ajattelee sinun olevan turhan pyöreä, lihava... Jos et itse ole tyytyväinen kehoosi ja joku toinen on, niin tottakai silloin on asian eteen tehtävä jotain tai hyväksyttävä vartalo sellaisena kuin se on. Mutta mitä jos se on joku muu, kuka sanoo sinun olevan joko liian iso tai liian pieni, mutta itse nautit itsestäsi? Tulisiko sinun silloin muuttaa itseäsi toisen vuoksi, toisen mieltymyksen mukaan?


Voiko rannalle lähteä, jos löytyy ylimääräistä niin vatsasta kuin reisistäkin? Pitäisikö mieluummin jäädä kotiin nyhjöttämään piiloon kaikilta? Menetkö ravintolaan syömään ja tilaat joka kerta vain salaattia pysyäksesi tiukassa kalorirajassa vai uskallatko herkutella leffassa nameja ja popparia syöden? Saako silloin herkutella, kun mieli tekee vai pitääkö ennemmin tehdä tiukka kuri ja pitää herkkupäivä vain kerran kuussa tai ei koskaan? Jos syöt yhden palan leipää enemmän, lähdetkö äkkiä lenkille juoksemaan sen pois? Vai uskallatko pitää löhöilypäiviä ja ottaa vaan rennosti?


Mitä jos ei koskaan osaakaan nähdä itseään kauniina tai sellaisena, että kelpaa muille ja maailmalle? Tai mitä jos rakastat itseäsi niin paljon, että katsot jo muita nenänvarttasi pitkin? Kumpikaan ei taida olla hyvä. Pitäisi löytää se kultainen keskitie, mutta miten siihen pääsee? Milloin oikeasti tulisi olla itseensä tyytyväinen?



Pistäkäähän ajatuksianne jakoon. :) Milloin teidän mielestänne kuuluu olla tyytyväinen itseensä, omaan vartaloonsa ja oletteko te? Ja nyt tosiaan puhutaan vain tästä "pinnallisesta" ulkonäöstä. Tottakai jokainen meistä haluaa olla terve :)

Mikä ihmeen kumma mun unia vaivaa? Mä heräsin ihan järkyttävästä unesta päikkäreiltä. Tyyny märkänä, ei kuolasta kylläkään vaan kyynelistä. Ja taas sitä samaa, että menettäisin yhden läheisimmistäni. Eihän nää ole mitään enne-unia...eihän? Uni oli taas kerran niin todenmukainen, että herättyäni olin vähän aikaa ihan hukassa. Mä jo ajattelin unen ja valveen rajamailla, että miten jaksan blogiinkaan kirjoittaa näin raskaista asioista. Onneksi se oli vain unta! Pitää vielä varmistaa, että unessa menetetyllä rakkaallani ei ole mitään hätää. Yöh, nää ei ole kivoja. Toivottavasti ensi yönä saisin jo nukkua levollisesti. Kenties jotain stressiä ilmassa ja purkautuu näin...? Tiedä häntä. Kesälomaa kaipaan kyllä jo auttamattomasti. Vielä pari viikkoa.


Mutta nyt vähän mukavempiin asioihin. Eilen tosiaan kylään saapui Niksun perhe ja "anoppi" toi mulle tuliaisina kesäkukkia. Kävin ne istuttamassa tuonne rutikuivaan penkkiin ja toivon niiden selviytyvän siellä. Tietenkin välillä kastellen.






Eipä kyllä mitään hajua, mitä kukkasia nämä ovat, mutta nättejä kylläkin. Ihana saada vähän väriä tuonne vallitsevan vihreyden keskelle. Nii, ja vihreetä siellä kyllä on. Mitä ihmeen kasvuhormoneja joku on käynyt heittelemässä mun viljelylaatikoihin?





Kattokaa nyt! Ihan tajuttoman kokoiset varret on kasvanut niin perunoille kuin sipulillekin. Toivotaan, että kasvua on tapahtunut myös siellä mullan alla, etten saa hämmästellä pelkkiä jättiläisvarsia. Sipulin varret kyllä maistuu hyvälle ja Niksukin on käynyt sieltä välillä napsimassa parempiin suihin, mutta milloin olisi aika nauttia siitä odotetusta sadosta? Milloin nuo siis voi nostaa penkistä? Syksyllä? Äiti muisteli, että perunan pitää ainakin kukkia ennen nostoa. Mähän olen tässä asiassa kuitenkin melko kaupunkilainen, vaikkakin kaikki lapsuuteni/nuoruuteni kesät maalla vietinkin. Miksi sitä nostoaikaa en ole silloin painanut mieleensä? :D Tainnu olla leikit ja elukat paljon tärkeämpiä. Kuitenkin haikeudella muistelen mummon kanssa kitkettyjä kasvimaita <3

Loppuun vielä kuva vastaavasta työnjohtajavalvojasta.


Tuo kirahvikaulainen työnjohtaja piti huolta, että työntekijä hoitaa hommat kunnolla. Piti haistella kukille tehdyt kuopat tarkasti ja ihmetellä jokaista liikettä. Olinkohan kenties jotenkin hukassa, kun niin piti vahtia :D

Nyt mä sitten tässä unisilminä mietin juoksulenkille lähtöä. Ei kukaan lähtis mukaan työntämään, ku nyt tuntuu lähtö ylivaikealta?

Se tunne, kun sydän tunkee kurkusta ulos ja happi ei kulje. Kylmä hiki virtaa pitkin kehoa, paikka ja aika ihan hukassa. Hetken saatoin jopa kuvitella kuolevani. Katsoin viereeni ja siinä toinen hengitteli ihan rauhassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sängynpäädystäkin kuuluu koiran tuhinaa. Olenkin siis omassa sängyssä ihan turvassa, vaikka hetki sitten olin varma, että se tumma hahmo saa mut kiinni. Hetken aikaa piti haukkoa happea ja ihmetellä keskeytynyttä unta. Mikä ihme niistä aina herättää ja varsinkin tällä tavoin, että tuntee kuolevansa? Oli meinaan mahtavaakin mahtavampi syke ja ties kauan olin unta nähnyt. Havahduin unesta muutaman minuutin ennen herätyskellon soittoa. Mietiskelin unen tapahtumia ja ne jäivät hiukan vaivaamaan mieltäni. Miten se kaikki tuntuikin niin todenmukaiselta vaikkakin utopistiselta? Ihan kamalaa. Eikä se uni pelkästään ollut sen tumman hahmon karkuun pääsemistä, vaan unessa oli niin paljon suuria pelkojani, että ne tosiaan jää mieleen pyörimään. Ja nyt ei kuitekaan ole kyse mistään örkeistä vaan niistä, että toisen menettää tai että toiselle sattuu jotain pahaa. Se, että menettää itsensä, jos yhtään tiedätte mitä tarkoitan...


Mun maanantai alkoi siis kovin mietteliäissä tunnelmissa. Vaikka kyse onkin vain unesta, niin mulla jää nämä pahat unet usein mieleen vaivaamaan. Jääkö kellekään teistä? Eikä tuo ilmakaan mikään kovin pirtsakka ole, joten en ole tainnut edes kunnolla herätä uuteen viikkoon. Kaippa se tästä.

Eilen oli siis taas PartyLitet, siellä Skeitin luona. Jep, arvasitte oikein, tottakai mä ostin. Ja nyt on sovittu se päivämäärä, milloin on mun konsultoinnin aloitus kutsut. Mä vaan pelkään, etten saa sitä vaadittua myyntiä rikottua ja tämäkin homma jää sitten vain haaveeksi. En muista, kerroinko viimeksi (enkä tietenkään jaksa tarkistaa.. :D), että myynnin tuona päivänä pitää tosiaan ylittää tietty summa, että aloituspaketin saa itselleen? Olen sanonut jo kaikille, että saa tuoda mukanaan kavereita ja kaverinkavereita, että mä onnistuisin tavoitteessani. Ja he, ketkä eivät kutsuille pääse, toki voivat tehdä tilauksen multa erikseen niin, että tuotteet lähetetään perästä päin. Koitos olisi siis 25.8.lauantaina klo 18:00. Eli mikäli joku haluaa tulla, niin taas vaan viestiä vaikka mun sähköpostiin :) Olette kaikki enemmän kuin tervetulleita :)

Mutta sitten vuoroon taas viime viikon liikunnat. Jalat tosiaan huuteli hoosiannaa rakkojen ja muiden kipujen takia, joista onneksi selvitty kunnialla ja jatkossa tiedän teipata koipeni rakkoja ennaltaehkäisevästi. Äidin kanssa huomattii iloiksemme, että kunto on noussut hyvin, ja vetäisimmekin perjantaina ensimmäisen kunnon hölkkälenkkimme :) Voi sitä ilon määrä, kun pystyimmekin hölkkäämään koko matkan ja vielä puhumaankin :) Joskin Taren takia piti välillä pysähtyä.. Pitihän toisen saada tehtyä tarpeet. Vieläkin ajatus nostaa hymyn huulilleni. Pitää mennä mahdollisimman pian uudestaan :)


Ma: Zumba 1h, pyörällä sinne yht. 8km n. 25min
Ti: reipas kävelylenkki (välillä juosten) n. 9km 1h 30min
Ke: Sali (treenipvä.1) 1h 10min, kävelylenkki n. 6km 1h 10min
To: Sali (treenipvä.2) 1h 15min, hulapyöritys 5min
Pe: Pyöräily n. 9km 35min, hölkkälenkki n. 4,5km 40min
La: -
Su: - (imurointia ja lattioiden pesu) (<- yritän vain lohduttautua tuolla :D)


Tällaista siis viime viikolla. Katsotaan miten sitten tämä viikko edetään. Tänään vissiin jää zumba välistä, sillä tämän hetkisten tietojen mukaan, meille pitäisi olla tulossa pitkän matkan vieraita. Mitä ihmettä mä teen tarjottavaks??? :O

Mites teillä alkoi uusi viikko? :)