Hei muruset!
Onkohan täällä enää ketään :o Mä oon kyllä, joskin olen pitänyt hyvin vahvaa hiljaiseloa. Mutta mulla on tähän oikein hyvä syy .. Ainakin omasta mielestäni. Instagramissa mua seuraavat sen jo tietääkin ja varmaan arvaa, että syynä on se .. Kuva kertokoon tännekin kaiken <3
Meille on tulossa toinen pienokainen <3 Hän ilmoitti tulostaan Oliverin 1-vuotis syntymäpäivän aattona. Eli tismalleen samana päivänä kun lähdin synnyttämään Oliveria. Hetken aikaa olo oli normaali, kunnes mulla alkoi ihan kamala pahoinvointi. Ei puhuta mistään aamupahoinvoinnista vaan koko vuorokauden kestävästä. Myös yöaikana siis. Posliinia kävin halailemassa mutta monesti selvisin jos söin säännöllisesti. Sit väsymys. Voi luoja miten paljon voisin nukkua. Siis edelleen. Meillä kun yöt on vieläkin vähän rikkonaisia. Oliver herää milloin mihinkin ja nyt kun taas tehdään hampaita, on selkeästi inhottava olo. Ja kaiken maailman kehitysvaiheet ovat meillä vaikuttaneet uniin todella paljon. Ja kaiken kukkuraksi, Oliver ei ole ollut kovinkaan hyvä nukkuja noin muutenkaan. Pahoinvoinnin ja väsymyksen lisäksi mun on tietysti pitänyt jaksaa olla tuon rakkaan viipottaja taaperon. Energiat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet mihinkään muuhun. Olen ollut todella zombie. Ymmärrätte siis varmaan, miksi blogi on ollut tauolla.
Hengissä siis ollaan ja maanantaina pitäisi aloittaakin ihan uudenlainen arki. Mä meinaan palaan töihin. Fiilikset on tosi ristiriitaiset. Toisaalta tosi kiva mennä välillä tekemään jotain ihan muuta, sillä kohta olen tuplaäiti ja jälleen kotona. Silti tuntuu jotenkin tosi kurjalta jättää Oliver kotiin. Ja siis Oliver tosiaan jää kotiin. Mun äiti tulee hoitamaan Oliveria siksi aikaa kun käyn vähän tienaamassa. Ja enhän mä ole pois silti kuin neljä kuukautta. Noin. Ja Niksu tekee vuorotyötä ja on näin ollen paljon myös kotona. Äitini lupasi laittaa Oliverista kuvia, etten kuole töissä ikävään.
Nyt tosiaan uuden arjen myötä yritän löytää blogille enemmän aikaa. Mulla on meinaan ollut ihan järjetön ikävä tänne. Höpötellä kaikesta, kuulumisia, kosmetiikkaa ja sisustusjuttuja. Mä lupaan yrittää parhaani. Toivottavasti jaksatte roikkua mukana, vaikka hiljaista välillä pitelee.
Nyt on kuitenkin pakko taas suunnata punkkaan. Silmäpussit tässä taas vaan kasvaa ja sormet on jumissa. Tämä teksti on meinaan tehty kokonaan puhelimella, silmät ristissä ja sormet mutkalla. Pahoittelen superisti kaikkia kirjoitusvirheitä. Tää puhelin yrittää lähes jokaista sanaa korjata ja lisää omia kirjaimia ties mihin väleihin. Eikä näiden pussien takaa kaikkia välttämättä huomaa.
Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua, mulle viimeisiä hoitovapaita!
Onkohan täällä enää ketään :o Mä oon kyllä, joskin olen pitänyt hyvin vahvaa hiljaiseloa. Mutta mulla on tähän oikein hyvä syy .. Ainakin omasta mielestäni. Instagramissa mua seuraavat sen jo tietääkin ja varmaan arvaa, että syynä on se .. Kuva kertokoon tännekin kaiken <3
Meille on tulossa toinen pienokainen <3 Hän ilmoitti tulostaan Oliverin 1-vuotis syntymäpäivän aattona. Eli tismalleen samana päivänä kun lähdin synnyttämään Oliveria. Hetken aikaa olo oli normaali, kunnes mulla alkoi ihan kamala pahoinvointi. Ei puhuta mistään aamupahoinvoinnista vaan koko vuorokauden kestävästä. Myös yöaikana siis. Posliinia kävin halailemassa mutta monesti selvisin jos söin säännöllisesti. Sit väsymys. Voi luoja miten paljon voisin nukkua. Siis edelleen. Meillä kun yöt on vieläkin vähän rikkonaisia. Oliver herää milloin mihinkin ja nyt kun taas tehdään hampaita, on selkeästi inhottava olo. Ja kaiken maailman kehitysvaiheet ovat meillä vaikuttaneet uniin todella paljon. Ja kaiken kukkuraksi, Oliver ei ole ollut kovinkaan hyvä nukkuja noin muutenkaan. Pahoinvoinnin ja väsymyksen lisäksi mun on tietysti pitänyt jaksaa olla tuon rakkaan viipottaja taaperon. Energiat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet mihinkään muuhun. Olen ollut todella zombie. Ymmärrätte siis varmaan, miksi blogi on ollut tauolla.
Hengissä siis ollaan ja maanantaina pitäisi aloittaakin ihan uudenlainen arki. Mä meinaan palaan töihin. Fiilikset on tosi ristiriitaiset. Toisaalta tosi kiva mennä välillä tekemään jotain ihan muuta, sillä kohta olen tuplaäiti ja jälleen kotona. Silti tuntuu jotenkin tosi kurjalta jättää Oliver kotiin. Ja siis Oliver tosiaan jää kotiin. Mun äiti tulee hoitamaan Oliveria siksi aikaa kun käyn vähän tienaamassa. Ja enhän mä ole pois silti kuin neljä kuukautta. Noin. Ja Niksu tekee vuorotyötä ja on näin ollen paljon myös kotona. Äitini lupasi laittaa Oliverista kuvia, etten kuole töissä ikävään.
Nyt tosiaan uuden arjen myötä yritän löytää blogille enemmän aikaa. Mulla on meinaan ollut ihan järjetön ikävä tänne. Höpötellä kaikesta, kuulumisia, kosmetiikkaa ja sisustusjuttuja. Mä lupaan yrittää parhaani. Toivottavasti jaksatte roikkua mukana, vaikka hiljaista välillä pitelee.
Nyt on kuitenkin pakko taas suunnata punkkaan. Silmäpussit tässä taas vaan kasvaa ja sormet on jumissa. Tämä teksti on meinaan tehty kokonaan puhelimella, silmät ristissä ja sormet mutkalla. Pahoittelen superisti kaikkia kirjoitusvirheitä. Tää puhelin yrittää lähes jokaista sanaa korjata ja lisää omia kirjaimia ties mihin väleihin. Eikä näiden pussien takaa kaikkia välttämättä huomaa.
Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua, mulle viimeisiä hoitovapaita!
