Niin se alkoi taas uusi viikko ja uudet kujeet. Tai vanhat. Samat vanhat. Ei mitään uutta taivaan alla. Töitä, remonttia, töitä ja remonttia. Tuntuu aika puulta puhua samasta aiheesta koko ajan, mutta sitä tää elämä tällä hetkellä täällä on. Eikös kuulostakin aika glamourilta? Pakko kyllä myöntää, että töihin paluu ei lopulta ollutkaan ihan niin kamala kuin olin odottanut. Olin ihan sata varma, että paluusta tulisi kamala ja rankka. Kuinka ollakaan, se olikin jotain ihan muuta. Musta tuntuu, että mä pääsin töihin välillä lepäämään. Vaikka tässä töitä siis teenkin oikein reippaasti, tuntuu tää melkein jopa luksukselta, kun ei tarvitse stressata jokaista seuraavaa liikettä. Löytyykö seuraavalta sivulta jotain rikkonaista tai onko tarpeeksi aikaa ja materiaalia? Saan istua (joskin pepa tässä puuttuu ja niskat jäykistyy...) rauhassa ja näpytellä menemään. Ei siis sellaista kiirehoppua mihinkään eikä tässä tarvitse pahemmin stressata. Selvisin siis ensimmäisestä viikosta oikein kunnialla läpi. Ei tää arkityö nyt ollutkaan ihan niin kamala. :D


Arjen tullen palasin heti maanantaina myös terveellisemman ruokavalion pariin. Mitä nyt muutamia kertoja lukuunottamatta. Tästä siis taas alkaa terveellisemmän elämäntavan ja paremman kropan tavoittelu. Hemmetikseen huonosti mulla on tää homma joka kerta mennyt, mutta edelleen samat tavoitteet on menossa kuin joka kerta. Ja mä aion ne vielä saavuttaa. Todellakin aion. En aio luovuttaa, vaikka penkin alle on joka kerta mennyt.


Liikunnat aloitin viime viikolla ihan rauhallisesti. Piti mennä kokeilemaan mitä keho nyt sanoo pitkästä tauosta ja onko mun kunto laskenut taas ihan rapamatalaksi. Reippaat kävelylenkit, en huomannut oikeastaan mitään muutosta entiseen. Hyvin jaksoin tallustaa menemään. Jopa muutamat juoksuspurtit tuntui hyviltä. Ja se kun pääsee hetkeksi omien ajatusten kanssa tyhjenemään. Musiikkia korvakuulokkeista ja painellaan Taren kanssa menemään. Mutta mihinkäs se mun kunto toistaalta oliskaan hävinnyt? Olenhan mä ylläpitänyt sitä remontin teossa. Soran lappaaminen ja kottikärryjen työntely ja koko päivä jaloilla on kyllä ihan omanlaista kuntoilua. Ja rankkaakin sellaista. Se mikä lomalla meni ketuiksi ja paino nousi, oli ruokavalio. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, mutta pakko oli jostain kohdasta vähentää stressiä. Mä olen huomannut itsessäni meinaan kovia uupumisen merkkejä. Sellaisia ei niin kivoja. Sellaisia, että mieliala alkaa mennä jo tosi kurjaksi ja nyt yritän sitä tässä parannella ja päästää stressistä irti, mutta haastavaa on. Eli huonolla ruokavaliolla mentiin melkein koko viisi viikkoa. Liian harvoin isoja annoksia epäterveellistä ruokaa. Ei todellakaan tehnyt hyvää, mutta se nyt on jo tapahtunut ja sen hetkiselle stressitasolle se ehkä teki hyvää, ettei tarvinnut koko ajan murehtia ruoastakin. Koska pienimmätkin asiat tuntuivat jo menevät mulla niin syvälle tunteisiin, että uupuminen alkoi olla jo todella kova. Lopulta tuli vain itku. Stressi ei tee hyvää keholle eikä mielelle. Nyt onneksi jo ehkä vähän parempi.



MA: Kävelylenkki 1h 6km
TI: Kävelylenkki 50min 5km
KE: ruohonleikkuu 1h, kävelylenkki 35min 4km
TO: ruohonleikkuu 3h
PE: remontti 3h
LA: -
SU: - (shoppailu 3h)



Viikonloppu tuli tarpeeseen ja vietinkin sen ystävien kanssa hengaillen, Niksu kun oli vuorostaan töissä. Mä sain hetken hengähdyksen remontista ihan ajatuksessakin, kun ystävien kanssa voi rupatella ihan muutakin. Tästä nyt sitten taas jatketaan, oman jaksamisen mukaan. :)

Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

Voi eilinen perjantai, pitkä perjantai. Ensin omat työt, sitten kaupassa käynnit ja lopulta vielä remontin kimppuun. Voin kertoa, että lopulta sohvalle rojahti yksi äärimmäisen uupunut tyyppi. Tänään onneksi ehdin ottaa vähän rauhallisemmin. Niksu meni vuorostaan töihin ja mä kun en kamalan hyvin yksin tuota remonttia voi jatkaa, niin saan levähtää muiden kotitöiden parissa. Ja tekee muutenkin ihan hyvää saada levähtää ensimmäisen työviikon jälkeen. Tai ehkä mä vähän huijaan. Ei mun ensimmäinen työviikko mitenkään raskas ollut. Toimistotöitä, sehän on kuitenkin aika leppoisaa ja kevyttä hommaa. Ja työtä kun on tehnyt jo vuosia, menee ne tuosta noin vasemmalla kädellä. Tää remontti on ehdottomasti se rankempi juttu. Välillä jo toivoo, että voi kumpa se olisi jo ohitse. Mutta ei vielä. Onneksi ollaan jos siinä vaiheessa, että päästään täyttämään tuota jäätävää vallihautaa pikku hiljaa. Mutta se taas remontista, nyt yritän panostaa kotihommiin.

Koska lauantai on ainakin henkilökohtaisesti mulle viikon paras päivä, ajattelin esitellä teille yhden uuden ihanuuden, jonka tilasin kesälomalla Hennesiltä. Mulla on ollut iiiisooo vaje mun laukkukokoelmassa jo pitkän aikaa. Kiinnostaisiko teitä nähdä mitä laukkuja omistan? Mutta niin, laukkuhimotuksia mulla nyt on koko ajan, mä kun olen  yks kassialma, mutta tämä laukku tuli todella tarpeeseen.


Mulla ei ollut tarpeeksi isoa kassia otettavaksi mukaan pieneille matkoille. Käytin aina mun urheilukassia, mutta se ei tuntunut kovin kivalta, kun siellä kuitenkin välillä hikisiäkin vaatteita kuljettaa. Ja c´moon, eihän se nyt ollut niin nättikään vaikka vaaleanpunainen onkin. Viikonloppulaukku oli siis erittäinkin tervetullut lisä laukkuperheeseeni.


Juuri sopivan kokoinen laukku otettavaksi mukaan vaikka sukulointiin tai vaikka muutaman päivän pidemmällekin reissulle. Laukku imi itseensä oikein kivasti vaatteita ja mun turhankin isot kosmetiikkapussukat. Laukun bongasin Hennesin miesten osastolta ja rakastuin siihen palavasti ensisilmäyksellä. Siis silleen miten laukkuihin nyt voi rakastua. Kyllähän te tiedätte ;) Näitä oli konjakkisena ja mustana, mutta tämä sävy vaan innosti itseäni enemmän. Nyt sit vaan kaipaan niitä reissuja, että saisin ottaa laukun useamminkin käytöön.

Löytyykö teiltä viikonloppulaukkua, vai onko teillä ihan kunnon matkalaukku reissuja varten?

Mä rakastan auringonlaskua. Sitä miten se värjää maan lämpimän sävyiseksi ja muuttaa kaiken niin tunnelmalliseksi. Ja sen kaiken ihanuuden jälkeen saapuu yö ja rauha. Mun mielestä siinä on jotain niin maagista. Ja se mistä erityisesti pidän, auringonlaskua voi katsoa tässä meidän omalla kotipihalla. Siinä missä auringonnousu herättää meidän valaisemalla makuuhuoneen kirkkaudellaan ja siis joo, pidän myös auringonnoususta :D, siivittää auringonlasku lämmöllään meidän keittiön. Täydellistä. Se on varsinkin yksi asia, jota tässä talossamme rakastan, se miten luonnonvalo kiertää tässä. Etupiha on täydellinen paikka laskun seuraamiselle. Ison pellon perällä on metsä, johon aurinko lopulta painuu. Ja silloin kun kaunis laskua on, olen minä ainakin ihan täpinöissä ottamassa kuvia. Lomalla, kun sen pari kertaa pukeutui vähän siistimmin, oli otettava kuvatkin. Kiitos Mintulle hyvistä otoksista. Kuvattava voisi toki opetella olemaan siinä kameran edessä :D


Mun ehdottomasti lempparein vaate tälle kesälle on ollut tuo pitsiselkäinen farkkuliivi. Kun näin tämä Seppälässä, oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Enkä muuten ole katunut kertaakaan tämän ostoa :) Mulla on nyt joku juttu pitsiin ja selkäjuttuihin. En tiedä mistä sekin tulee. Mutta mitä tyyliin tulee, niin mulla sitä nyt ei ainakaan ole. Mä pukeudun vähän miten sattuu. Yritän ottaa mallia taitavemmista pukeutujista, mutta jotenkin kummallisesti koskaan ne asukokonaisuudet ei tunnu istuvan mun päälle. Eli täältä löytyy kovin tavanomainen pukeutuja :D




Kuvissa näkyvät housut ovat ensimmäinen kesäostos. Vilassa oli -70% alennuksessa erittäin joustavat farkkutyyliset housut. Onko nuo nyt sitten jeggingsit vai mitkä? Ihan sama, hitoiksee hyvä jalassa! Vaikka ne ovatkin ihoa nuolevat pökät, ei ne tunnu päällä lainkaan pahalta. Päin vastoin jopa. Niin mukavat, ettei niitä edes huomaan. Ilmeisesti ovat Piecesin mallistoa. Tällaisia mä tahdon kyllä lisää. Mun megakintut kun ei noihin tymäköihin aitoihin farkkuihin oikein ole istuneet. Aina jostain kohtaa puristaa tai sitten eivät vain istu. Näissä ei ole ollut sitä ongelmaa  kun venyy ja paukkuu :D



Ja tottakai menossa on mukana Tare. Mulla ei varmaan ole yhtiäkään asukuvia, joihin Tare ei olisi ängennyt mukaan. Tottakai tuo meidän linssilude tahtoo olla paikalla. Ja syliin pitäisi aina päästä :D


Toivottavasti saamme vielä nauttia kesäisistä ja aurinkoisista päivistä. Jälleen meinaan sataa. Vaikka olenkin palannut jo töihin, kyllä se aurinko sielläkin pitää mielen virkeämpänä. Ja mä haluan vielä saada noita kauniita auringonlaskuja. Ja kyllä, jos on hyvä asu, se tullaan kuvaamaan siinä :D


Näihin kuviin ja tunnelmiin, ihanaa torstaita. Huomenna ensimmäinen työviikko onkin jo ohitse ja hei, mä selvisin siitä kunnialla. Kyllä sitä viikonloppua silti aina odottaa ;)

Ne pari hassua kertaa kun lomalla meikkasin, sävyinä oli tietysti perusturvallista ruskeaa. Siinä missä nämä sävyt olisivat talven kalvakalla ihollani näyttäneet melko tummilta, olivatkin nyt hieman päivettyneellä iholla jopa vaaleahkot. Hämmästyin ruskettunutta naamaani, sillä enhän mä ole ehtinyt aurinkoa ottamaan. Ilmeisesti se on salakavalasti tarttunut noissa pihahommissa ;)


En mä silti itseäni edelleen ruskeaksi voi kehua. Mun iholle aurinko tekisi niin hyvää aknen ja psoriasiksen takia, mutta joku vois kertoa sen myös tolle säälle. Meinaan taas tulee vettä. Karkasin ruohonleikkuusta sadetta turvaan. Ihan ärsyttää.




Pöh, oon mä silti aika kalvakka edelleen. Tänä kesänä en taida saada enää enempää väriä nahalleni. Olen hieman kateellinen esimerkiksi Minttu-serkulleni ja koko sisaruskatraalle. He ovat herkästi ruskettuvia ja mä taas ennemmin kategoriassa herkästi palava. Mä vaan tykkään rusketuksesta, silloin ainakin oma ihoni näyttää vähän terveemmältä.



Mitäs te sanotte perusruskeasta meikistä?

Mulla alkoi mennä hermot, kun meidän edelliset ruokapöydän tabletit alkoivat kummallisesti käpristyä. En tiedä tekikö auringon tuoma lämpö vaiko lautaset moisen ongelman, mutta en pitänyt siitä miltä ennen niin ihanat tabletit alkoivat näyttää.