Kosmetiikan verkkokaupat ovat tulleet mulle tutuiksi tässä vuosien varrella. Alkuun riitti, kun tilasi tuotteita ihan vain Suomesta, mutta sitten tietoisuus kosmetiikasta kasvoi ja näin ollen myös mun kiinnostus ulkomailta tilaamiseen. En todellakaan ole vielä mikään pro näissä tilailu jutuissa, enhän ole uskaltanut esimerkiksi jenkkilöistä tilata, sillä sieltä tulevat tuotteet joutuvat luultavimmin tullin käsittelyyn. Olen siis ihan näissä EU:n sisäisissä verkkokaupoissa tuhlaillut rahojani. Oli siis todella miellyttävä kuulla uudesta kosmetiikan verkkokaupasta tällä alueella. Eleven.fi on siis ruotsalaisen eleven AB:n tytäryhtiö joka taas on kenties Pohjoismaiden suurin kauneudenhoidon verkkokauppa. Eleven.fistä saa myös sellaisia tuotteita, joita ei Suomessa ole noin vain saatavilla. Oli siis todella suuri ilo, kun Hannan pikkujouluissa saimme goodiebagissä eleven.fihin 51€ lahjakortin. Meninkin siis todella suurella mielenkiinnolla tutustumaan verkkokauppaan vielä tarkemmin ja tietysti tekemään tilauksen.


En tietystikään voinut pysyä tuon lahjakortin summassa, vaan halusin ehdottomasti laittaa ostoskoriin muutaman muunkin himoitsemani tuotteen. Lahjakortin käytin periaatteessa tuohon Anastasian Contour Kitiin ja itse ostin sitten nuo Sigman tuotteet.



Anastasia Contour Kit on ollut mun himotuslistalla siitä lähtien, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Ja siitä nyt on aikaa! Paletin melko korkea hinta on saanut mut kuitenkin jarruttelemaan sen tilauksen kanssa. Joten nyt mielestäni oi sitten äärimmäisen oiva hetki klikata tuote ostoskoriin. Ja onhan tuo kyllä ihan hintansa väärti, nyt kun tuon omiin kätösiini sain. Vaikka tätä kovasti himottelin, en alkuun ajatellut sen olevan hintansa arvoinen, mutta kyllä tämä vaan on ihan huippu! Olen vähän pihtaillut tätä nyt käytön kanssa, kun haluan saada ensin kulutettua loppuun pari muuta tuotetta :D Tästä paletista ja sen käytöstä ajattelin jossain vaiheessa kirjoitella kuitenkin vielä vähän enemmän.



Sigman siveltimetkin ovat olleet mun himotuslistalla aivan liian kauan. Silloin kun aloin tutustumaan blogimaailmaan ja Youtuben kauneustubettajiin, tuli mun tietoon Sigman tuotteet. Näistä olen siis todellakin haaveillut kauan! En kuitenkaan ole uskaltautunut tilaamaan näitä jenkkilästä asti, joten näiden löytyminen eleven.fin sivuilta oli todella, todella mieluisa asia. Ja voi kyllä! Näitä Sigman siveltimiä on saatava lisää! Nämä ovat oikeasti niin laadukkaita ja super hyviä työskentelyyn!


Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä Sigman sivellinpesumatto. Tämän näin vasta jokunen aika sitten Sigman Instagramissa ja sen näkeminen vakuutti mut ensi silmäyksellä. Mä olen tosi laista pesemään siveltimiä, mutta tämän pesumaton myötä hommaan on tullut muutos! Hommaan ei kulukaan aikaa enää yhtä paljon kuin ennen, sillä tämän maton avulla, pystyt pestä useamman siveltimen kerrallaan! Tähänkin paneudutaan ehdottomasti vielä omassa postauksessaan. Onhan kyseessä niin hehkutuksen arvoinen tuote!

Tilailetteko te ulkomailta paljon, ihan mitä vaan siis, vai pysyttekö mieluummin Suomen rajojen sisäpuolella?

Hei murmelit, ihan huikeaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! Mä oon tänään ollut supertehokas,. Veikkaan että sammun kuin saunalyhty saunan jälkeen.

Tänään on pitänyt pysytellä kaukana somesta, sillä ystäväni kertoi hänen saaneen Livboxin jo tänään. Mulle ei vielä ole tullut, mutta toivottavasti saan huomenna. Tulee meinaan olemaan haastavaa vältellä somea koko viikonloppu, jos Livboxia ei tule. En todellakaan halua spoilaantua :D Nyt vois siis olla oiva hetki käydä tammikuun boxin tuotteet uudestaan läpi, kun niitä on tullut testattuakin jo jonkun aikaa.


Mitäpä sitä säästelemään. Heti ensimmäisenä esittelyyn tämän boxin ehdottomasti paras tuote. Niin huippu tuote, että tämä jää todellakin mun vakituiseen käyttöön. Ensimmäinen tussirajaus, joka tuntuu toimivan moitteetta. Aiemmat tussirajaukset ovat olleet liian kuivia tai muuten vain toimimattomia, mutta tämä yksilö vei sitten mun syrämen ihan totaalisesti! Lumene True Mystic Precide Tip silmänrajaustussi on ehdottomasti boxin paras tuote!


Tällä oli todella helppo ja nopeakin tehdä kauniit rajaukset silmiin. Väriä tulee sopivasti ja kynä on oikeasti musta. Ei jää inhottavan haaleaksi, niitäkin tusseja on tullut vastaan.




Käytin tätä lineria edellisessä esittelemässäni meikissä ja tätä on tullut laitettua välillä ihan arkenakin sen helppouden vuoksi. Normaalisti mulla kun menee siistien rajauksien teossa niin kauan, etten todellakaan ehdi aamulla alkaa niitä sutimaan. Mutta tämä rajaus, tätä suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Kokemattomienkin on varmasti helppo aloittaa tällä. Lumene on tehnyt tämän kanssa todella hyvää työtä :)

Nyt nämä seuraavat tuotteet tuntuu tämän huikean yksilön jälkeen niin tylsiltä :D Mutta pitäähän niistäkin nyt jotain sanoa. SB12 suuvesi ei nyt saa multa peukkua ylös. Mulla on ollut käytössä joku apteekista ostama sekä Listerine ja ne kyllä menee heittämällä tämän ohi. SB12 jätti suuhun kummallisen tuntuisen kelmun eikä tuntunut niin raikaalta kuin olisi voinut toivoa. Kokona tämä on ihana, sopiva matkalaukkuun, mutta enpä mä kyllä suuvettä koko ajan käytä. Sanoisinko, että tämä oli sellainen ok miinus tuote, eli kyllä voi käyttää, mutten kyllä itse osta tätä toiste.

Philosophy miracle worker, anti-aging  voide oli todella todella ihana! Tämä tuli ehdottomasti boxin hyvänä kakkosena. Käytin tämän pienen testituubin muutamassa illassa, mutta aloin jo heti huomaamaan sen hyviä vaikutuksia. Iho tuntui paljon pehmeämmältä ja kimmoisammalta. Heti voiteen levitettyä iho tuntui siloistalta ja sopivasti kosteutetulta. Yön aikana tämä tosiaan teki ihmeitä. Aamulla ihon sävy oli tasainen ja kuulas. Tätä voisin harkita hankkivani enemmänkin. Johan mun iho on vanhentunut ja lisää vanhentuu.

Tena skin cream ei testauksenkaan jälkeen sytyttänyt pahemmin. Kovin tavallisen oloinen vartalovoide. Kosteutti kyllä, imeytyi ihan hyvin, tuoksu ei kummoinen. Tartun mieluummin samaan hommaan tarkoitettuja paremmin toimivia tuotteita. Äiti kyllä sanoi jo mielelläänsä tämän kotiuttavan, joten ei mennyt tämäkään voide ihan hukkaan.

Cutrin Sensitive Rescue Dry Scalp Moisturizer kuiva päänahan kosteuttaja oli boxin tuotteista se, joka pääsi viimeisenä käyttöön, vaikka mun rutikuiva nuppi varmasti tällaista tuottetta tarvitsisikin. En oikein osaa sanoa tästä kamalasti mitään. Hiukset eivät tuntuneet pahemmin rasvoittuvan, mutta olen käyttänyt tätä aivan liian vähän kertoakseni sen kunnollisista vaikutuksista. En huomannut tällä käytöllä vielä, onko sillä jokin rauhoittava vaikutus päänahkaan. Testataan siis lisää vielä.


Boxissa tulleet lisätuotteet ovat aina kivoja ylläreitä. Tällä kertaa pähkinät meni huiviin kertaheitolla, mutta tuote juomaa en ole vieläkään maistanut.

Vaikka boxin tuotteet yhteenlaskettuna, jäi fiilis niistä vähän enemmän njääh puolelle, mutta nuo kaksi huikeaa tuotetta paransi ehdottomasti kokonaiskuvaa. Lumenen rajaus jo yksinään oli kyllä niin pelastus ;)

Mikäs fiilis teille jäi tästä boxista ja mikä tuli teidän lempituotteeksi?

Mun paras ystävä, mun oma ihana karvavauva täytti eilen 13-vuotta. Jo 13 vuotta yhteistä matkaa, enkä voisi parempaa kaveria rinnalleni toivoa. Tare, tuo oma pieni suojelijani, pieni koira super isolla sydämellä... ja egolla :D Mä muistan edelleen sen hetken, kun aloin äidiltä ja isäpuolelta vinkumaan omaa koiraa. Mä olin tuolloin 16-vuotias ja koin olevani tarpeeksi aikuinen oman koiran hankintaan. Asuin kyllä edelleen siis heidän kanssaan, joten lupa oli saatava. Olin haaveillut omasta koirasta jo pitkään. Veljelläni ja Skeitillä oli ihana Jade, saksanpaimenkoira, joka vielä lisäsi tätä omaa koirakuumetta ihan järkyttävän paljon. Olisin halunnut oman sakemannin, mutta isoa koiraa ei meillä hyväksytty. Kuulemma pitäisi olla pieni ja siisti kaveri. Lopulta kun lupa tuli, alkoi todellinen etsintä. Siskon kanssa käytiin Loimaalla asti katsomassa Brasilianterrieri urosta. Se oli jo vuotias, äärimmäisen huonosti koulutettu, mutta kaipasi omaa perhettä. Olin ihan valmis ottamaan sen meille, mutta kuulemma huonosti koulutettua kaveria ei mielellään kotiin saanut tuoda. Eikä mun koulutustaitoihin tuolloin luotettu. Eikä kyllä ihme, eihän mulla ollut kokemusta oikeastaan yhtään, vain koirakirjojen tietoa. Veljen ja Skeitin kanssa käytiin katsomassa myös eräitä sekarotuisen pentuja. Olisin halunnut nekin pelastaa sieltä huonosta kodista, mutta niiden arvioitu koko oli myös liian suuri, Collie oli toinen rotu, mitä pennuissa oli. Ei siis auttanut muu kuin jatkaa etsimistä.

En muista miten lopulta päädyin kääpiöpinseriin rotuna. Siihen vaikutti ainakin yhtenä asiana rotumääritelmän, suuri koira pienessä koossa. Ja tämän allekirjoitan kyllä täysin. Lopulta kun päätös oli tehty, alkoi sopivan pentueen etsintä. Silloin me asuimme vielä Vantaalla ja onneksi pentu löytyikin läheltä Espoosta. Ensimmäisen kerran näin Tare pienokaisen veljen ja Skeitin kanssa, he kun lähtivät parempina koiratietäjinä matkaan mukaan. Päätös tapahtui melkeinpä heti. Nuo pienen pienet kämmenenkokoiset nyytit vei mun sydämen täysin ja alkoi kova odotus luovutusiästä.


Voi vihdoin kun tuli aika, että pentu saatiin hakea kotiin, olin ihan onnesta soikeana. Äidin kanssa käytiin hakemassa pieni musta pallero kotiin ja automatkalla mietettiin kovasti nimeä. Tarella on melko pitkä kennelnimi, jonka viimeisestä Taapero nimestä tuli sitten tuttavallisemmin Tare. Ja niin nimi oli sitten päätetty. Nykyisin tuolla rakkaalla karvahanurilla on toki monen monta nimeä. Tappi, Tiiti,  Tirppi, Töppönen, Piippu, Möönimöö jne. Välillä niitä nimiä tulee vaikka millaisia ja toinen katsoo välillä. että ketäs täällä huudellaan. Kyllähän sitä näin monessa vuodessa ehtii vaikka millaisia nimiä tulla.



Mun äiti toi Tarelle tietysti synttärilahjan ja voi miten paljon iloa tuosta pehmolelusta on tullut. Sitä on kannettu ympäri taloa ja sen kanssa on menty jo nukkumaankin. Lelu siis oli erittäin hyvin valittu.


Meidän Tappi on harmaantunut hissuksiin, tassut ja posket alkaa olla melko vaaleita. Siinä missä ennen sitä vain ajatteli, että jejee, toisella on synttärit, on nykyisin jokaisen lisävuoden tullen mun huoli vaan kasvanut. Onhan Tare jo erittäin kunnioitettavassa iässä. Onneksi se on vieläkin todella virkeä eikä siinä ikä tunnu näkyvän oikeastaan muuten kuin tuona harmaantumisena, kuulon heikentymisenä ja pahalla hengen hajulla. Muuten me vedetään edelleen lenkkejä ihan mennen tullen, kotona riehutaan menemään ja aina ollaan iloisia. Vauhtikaan ei pahasti ole vuosien aikana vähentynyt. Mutta silti, Tare on jo koiraksi melko vanha. Pienien koirien ennusteikä on yleensä korkeampi kuin isojen, mutta väistämättä näillä lukemilla sitä alkaa olla jo kovasti huoli siitä, kuinka kauan meillä on yhteistä aikaa rakkaan karvakorvan kanssa.


Jokainen hetki on ihan korvaamaton. Tare toimii tällä hetkellä kuin ajatus. Se tietää täysin mitä tehdään mihinkin aikaan. Se tunnistaa meidän lähtötoimet ja alkaa itse olla huolissaan meidän poistumisesta. Hakeutuu vain meidän lähelle. Mutta voi sitä iloa aina kun palataan. Siinä sen näkee, koira rakastaa niin aidosti, että jokainen tapaaminen on sille yhtä ihanaa. Tare nousee mun kanssa aamuisin samaan aikaan. Syödään yhdessä aamupalaa ja sitten lähdetään aamupissalle. Nuorenpana sen sai aina kaivaa peiton alta näihin hommiin, mutta nykisin se jo odottaa kupin luona ruokaa jonka jälkeen siirtyy oven eteen odottamaan pihalle pääsyä. Tare toimii myös kuin kello. Illalla kuuden aikaan se alkaa hakeutua keittiöön iltaruoan pariin. Käy hakemassa mua omista hommista monta kertaa, jos en meinaa tajuta. Ja iltalenkin jälkeen se on hetken aikaa meidän kanssa sohvalla, kunnes hakeutuu pikkukammariin peiton alle nukkumaan. Se on meidän oma pieni karvalapsi.


On sillä edelleen ne omat konnankoukut. Se osaa osoittaa mieltään, jos kovasti komennetaan. Yrittää ottaa omia valtuuksia, vaikka vallan hyvin tietää mikä on kiellettyä. Välillä häseltää niin paljon, että meillä meinaa mennä hermot. Mutta voi miten mä tulisin kaipaamaan niin näitä huonompiakin puolia. Tare on mulle yksi rakkaimmista asioista, mitä mun elämän varrella on ollut. Se on kulkenut mun mukana vaikeissakin hetkissä. Se on pitänyt mut kiinni rytmissä, vaikka välillä on elämä tuntunut liian raskaalta. Tare on lohduttanut ja antanut turvaa. Se tietää milloin on paha mieli ja osaa tulla halaamaan kuten ihmiset. Mua pelottaa jo nyt niin kovasti, miten mä tulen kestämään sen päivän, kun jäähyväiset on pakko jättää. Mä todella pelkään. Tiedän jo nyt, että se tulee olemaan yksi vaikeimmista päivistä. Tare on mun ensimmäinen ihan oma koira, ensimmäinen jonka olen kouluttanut ihan itse, ensimmäinen josta olen huolehtinut kaikilla tavoin. Se on todella mun oma pieni karvalapsi. Tietystikään ei kannattaisi pelätä, kukaanhan ei tänne maan päälle jää, mutta miksi näiden rakkaiden karvakorvien pitää läheä niin paljon nopeammin?


Toivon kovasti, että meillä on edessä vielä monen monta yhteistä vuotta. Silti huoli on. Kuitenkin onnea meidän omalle ihanalle karvalapselle <3

Mitä ihmettä? Milloin viimeksi olen laittanut teille meikkikuvia tulemaan? Piti ihan tarkistaa, kun siitä tuntui olevan pieni ikuisuus. Ja niinhän siitä oli. Viime vuonna viimeksi, joulukuussa. Oijoi! Tosin, ei kai näissä mun meikkikuvissa viime aikoina ole ollut ihan kamalasti edes katsottavaa, kun tällaisella perus meikillä on menty oikeastaan koko ajan. Ruskean eri sävyt vaan vaihtelee silmissä ja arkisin se ihan nopea vartin meikki. Ja toisaalta tää mun iho käy tätä uusiutumista koko ajan, ettei se aina ole ihan kuvattavan näköinen. Mutta siis, pitkästä aikaa meikkikuvia.


Mulla on monta rakasta lempparipalettia, mutta tällä hetkellä yksi söpö pieni paletti on vienyt sydämeni täysin. Viime syyskuussa esittelin teille Clarinsin uutuuksia ja vasta nyt olen oikeasti tarrannut noihin tuotteisiin oikein antaumuksella. Tämä Day-paletti alkaa pelottavasti näyttää jo kuoppia pannuissaan. Silloin tietää, että jokin tuote on mulla oikeasti todella kovasti käytetty.


Näissä on todella hyvä pigmentti ja silti helppoja häivyttää. Voisin sanoa, että tällainen paletti tulisi löytyä jokaisen naisen meikkikokoelmasta. Saa tehtyä niin vaaleaa kuin vähän tummempaakin lookkia. Arkeen tämä varsinkin sopii todella kauniisti.





Jos mulla olisi aamuisin enemmän aikaa, tekisin tällaisen meikin varmaan joka päivä. Kunnon rajaukset ja muuten neutraali look on vaan niin mun juttu. Vaikka rakastankin värejä ihan mielettömän paljon. Siinä viiden aikaan aamulla ei kuitenkaan jaksa silmät ristissä tehdä mitään muuta kuin pikaisen ehostuksen.



Supernopeat räpsyt tästä meikistä eivät nyt menneet niin nappiin, mutta kai näistä selvää saa ;)


Mutta arvatkaa mitä, mä alan taas löytämään mun kauan kadoksissa ollutta meikkihulluutta ;D

Mä olen ollut vähän hukassa. Tai oikeastaan aika tosi hukassa. Miten sitä onkin ihminen niin kiinni omassa puhelimessaan ja sitä kautta somemaailmassa? Aika huolestuttavaakin. Heti kun puhelin lähti huoltoon, koin olevani maailman ulottumattomissa. Kukaan ei saisi yhteyttä muhun enkä mä kehenkään. Mitä somessa tapahtuu ilman mua? Siis oikeasti, kuinka tyhmä ajatusmaailma! Ihan kuin ei täällä enää pärjäisi ilman somea. Mutta niin siinä kävi, mun ihana rakas Sony Xperia Z3 compact oli huollon tarpeessa. Se koki pienen lämpiämisen, jonka takia siihen tuli näyttöön pieni vaurio. Takuuseen menee onneksi, mutta harmittaa silti ehkä eniten paljon. Mä olen siihen valkoiseen kapulaani niin kovin kiintynyt. Tuli pieni hätä, kun osa uusimmista puhelinnumeroistakin jäi sinne. Onneksi me ei olla myyty vanhoja puhelimia vaan sain käyttööni vanhan luottokaverini Xperia S:n. Mutta on se vaan jo niin aikaansa jäänyt. Hidas kuin mikä, jumittaa ja lopulta katkaisee ohjelmien käytön. Olen kyllä niin onnellinen Z3:n kotiutuessa. Että näin täällä, hiljaista on pidellyt.


Sitä on taas tullut viiletettyä pitkin ja poikin, ettei aikaa lopulta jäänyt kirjoittelulle. Ollaan Niksun kanssa touhuttu kaikenlaista ja ei mitään. Niin se aika vaan onnistuu kulumaan ihan huomaamatta. Lauantaina se varsinkin hujahti, kun käytiin taas veljen luona kylässä. Mä olen ehkä ihan hitusen mustasukkainen. Mustis siitä, kun mun rakkaat veljenlapset on nykyisin enemmän Niksun kimpussa kuin mun :D Joo-o, mustistäti. Ei vaan, oikeasti on ihanaa ja varsinkin hellyttävää lasten pyöriessä Niksun kimpussa, mutta kyllä mäkin sitä vähän kaipaan. Ja onneksi kyllä vielä omankin osani saan. Mutta tuli pieni shokkihetki, kun Skeit sanoi ilmoittaneensa pojan jo kouluun ja tytön eskariin. Ai siis mitä? Ehei, eihän ne niin isoja vielä ole. Ai ei vai?! Siis miten tää aika on voinut mennä näin nopeasti. Juurihan tuo mun pienin kummilapsi oli sylivauva ja nyt hänkin on jo lähdössä eskariin. Siis mitä ihmettä? Mä en ehkä ihan vieläkään ole pystynyt sulattamaan tätä. Vanhin kummilapsista täyttää ensi kuussa jo 11-vuotta. Tässä vaiheessa sitä aina tajuaa, kuinka vanha itse on.


Viime viikko meni sitten vähän heikommanlaisesti urheilun osalta. Mulla oli niin järkyttävä työviikko, että se vei musta mehut ihan kokonaan. Siis olin oikeasti niin huonolla tuulella työasioiden takia, että tiistaina piti ihan ottaa päivän kestäneen palaverin jälkeen pienet päikkärit, vaikka olen lopettanut ne kokonaan. Tää oli niin poikkeus. On muuten todella kurjaa, miten työt voi saada ihmisen huonolle tuulelle. Vaikka kroppa olisi ollut valmis kunnon treeniin, oli mieli niin hajalla ettei kyennyt.

Tässä vaiheessa haluan myös muistuttaa Davvin arvonnasta, olettehan jo osallistuneet?

Laitoin yllä olevan kuvan perjantaina ennen töistä lähtöä ja kuvaa todellakin mun olotilaa vahvasti koko viikosta. Otin niin lentävän lähdön perjantaina töistä, että hyvä kun ehdin mitään edes ajatella.

MA: -
TI: -
KE: -
TO: Salitreeni 1h10min (jalat-vatsa)
PE: -
LA: Kävelylenkki 50min 5km
SU: -



Perjantaina illalla sitten otin ja repäisin. Tein jotain, mitä en olisi uskonut koskaan tekeväni. Mä sitten vähän värjäsin hiuksiani. Tästä on tulossa ihan kunnon postaus, sillä kyseessä ei nyt kuitenkaan ollut ihan pysyvä muutos. Ainakaan vielä. Nyt tässä vahvasti pähkäilen, että mitä sitä tekisi. Olen pitkään lupaillut teille hiuspostausta ja iso sellainen on tulossa lähiaikoina. I promise niinkuin ihan oikeasti! Mut olis kiva kuulla teidän mielipidettä tästä tummemmasta kuontalosta. Teenkö tästä ihan pysyvää? Kotona oli tosiaan vastaanotto ainakin kovin positiivinen.


Viikko oli hyvä päättää koko päivän kestäneeseen lepäilyyn. Oli vähän tuota päänsärkyä havaittavissa. Aika inhottavaa sellaista. Saattoi toki olla ihan itse aiheutettua, joten ei auta itku markkinoilla ;D Tämä viikko aloitettiinkin paljon energisemmin, joten nyt olisi pikku hiljaa hyvä siirtyä sänkyyn.
Mukavaa alkanutta viikkoa ♥