Mä olen ollut vähän hukassa. Tai oikeastaan aika tosi hukassa. Miten sitä onkin ihminen niin kiinni omassa puhelimessaan ja sitä kautta somemaailmassa? Aika huolestuttavaakin. Heti kun puhelin lähti huoltoon, koin olevani maailman ulottumattomissa. Kukaan ei saisi yhteyttä muhun enkä mä kehenkään. Mitä somessa tapahtuu ilman mua? Siis oikeasti, kuinka tyhmä ajatusmaailma! Ihan kuin ei täällä enää pärjäisi ilman somea. Mutta niin siinä kävi, mun ihana rakas Sony Xperia Z3 compact oli huollon tarpeessa. Se koki pienen lämpiämisen, jonka takia siihen tuli näyttöön pieni vaurio. Takuuseen menee onneksi, mutta harmittaa silti ehkä eniten paljon. Mä olen siihen valkoiseen kapulaani niin kovin kiintynyt. Tuli pieni hätä, kun osa uusimmista puhelinnumeroistakin jäi sinne. Onneksi me ei olla myyty vanhoja puhelimia vaan sain käyttööni vanhan luottokaverini Xperia S:n. Mutta on se vaan jo niin aikaansa jäänyt. Hidas kuin mikä, jumittaa ja lopulta katkaisee ohjelmien käytön. Olen kyllä niin onnellinen Z3:n kotiutuessa. Että näin täällä, hiljaista on pidellyt.

Sitä on taas tullut viiletettyä pitkin ja poikin, ettei aikaa lopulta jäänyt kirjoittelulle. Ollaan Niksun kanssa touhuttu kaikenlaista ja ei mitään. Niin se aika vaan onnistuu kulumaan ihan huomaamatta. Lauantaina se varsinkin hujahti, kun käytiin taas veljen luona kylässä. Mä olen ehkä ihan hitusen mustasukkainen. Mustis siitä, kun mun rakkaat veljenlapset on nykyisin enemmän Niksun kimpussa kuin mun :D Joo-o, mustistäti. Ei vaan, oikeasti on ihanaa ja varsinkin hellyttävää lasten pyöriessä Niksun kimpussa, mutta kyllä mäkin sitä vähän kaipaan. Ja onneksi kyllä vielä omankin osani saan. Mutta tuli pieni shokkihetki, kun Skeit sanoi ilmoittaneensa pojan jo kouluun ja tytön eskariin. Ai siis mitä? Ehei, eihän ne niin isoja vielä ole. Ai ei vai?! Siis miten tää aika on voinut mennä näin nopeasti. Juurihan tuo mun pienin kummilapsi oli sylivauva ja nyt hänkin on jo lähdössä eskariin. Siis mitä ihmettä? Mä en ehkä ihan vieläkään ole pystynyt sulattamaan tätä. Vanhin kummilapsista täyttää ensi kuussa jo 11-vuotta. Tässä vaiheessa sitä aina tajuaa, kuinka vanha itse on.


Viime viikko meni sitten vähän heikommanlaisesti urheilun osalta. Mulla oli niin järkyttävä työviikko, että se vei musta mehut ihan kokonaan. Siis olin oikeasti niin huonolla tuulella työasioiden takia, että tiistaina piti ihan ottaa päivän kestäneen palaverin jälkeen pienet päikkärit, vaikka olen lopettanut ne kokonaan. Tää oli niin poikkeus. On muuten todella kurjaa, miten työt voi saada ihmisen huonolle tuulelle. Vaikka kroppa olisi ollut valmis kunnon treeniin, oli mieli niin hajalla ettei kyennyt.

Tässä vaiheessa haluan myös muistuttaa Davvin arvonnasta, olettehan jo osallistuneet?

Laitoin yllä olevan kuvan perjantaina ennen töistä lähtöä ja kuvaa todellakin mun olotilaa vahvasti koko viikosta. Otin niin lentävän lähdön perjantaina töistä, että hyvä kun ehdin mitään edes ajatella.

MA: -
TI: -
KE: -
TO: Salitreeni 1h10min (jalat-vatsa)
PE: -
LA: Kävelylenkki 50min 5km
SU: -



Perjantaina illalla sitten otin ja repäisin. Tein jotain, mitä en olisi uskonut koskaan tekeväni. Mä sitten vähän värjäsin hiuksiani. Tästä on tulossa ihan kunnon postaus, sillä kyseessä ei nyt kuitenkaan ollut ihan pysyvä muutos. Ainakaan vielä. Nyt tässä vahvasti pähkäilen, että mitä sitä tekisi. Olen pitkään lupaillut teille hiuspostausta ja iso sellainen on tulossa lähiaikoina. I promise niinkuin ihan oikeasti! Mut olis kiva kuulla teidän mielipidettä tästä tummemmasta kuontalosta. Teenkö tästä ihan pysyvää? Kotona oli tosiaan vastaanotto ainakin kovin positiivinen.


Viikko oli hyvä päättää koko päivän kestäneeseen lepäilyyn. Oli vähän tuota päänsärkyä havaittavissa. Aika inhottavaa sellaista. Saattoi toki olla ihan itse aiheutettua, joten ei auta itku markkinoilla ;D Tämä viikko aloitettiinkin paljon energisemmin, joten nyt olisi pikku hiljaa hyvä siirtyä sänkyyn.
Mukavaa alkanutta viikkoa ♥