Meidän tiitinen on aika liikkuisa kaveri. Päivän aikana huomaan monen monta kertaa, miten hurjaa rallia tuolla masussa oikein vedetään. Alkuillasta meno rauhoittuu, mutta sitten kun olisi mun aika käydä unten maille, alkaakin kunnon disko jälleen pauhaamaan. Mulla on jotenkin tullut aika vahva fiilis, että tiitinen tulee kovasti isäänsä :D Niksuhan on illan virkku siinä missä minä voin helposti nukahtaa jo yhdeksän aikaan yöunille. Olen nyt joka yö herännyt kolmen aikaan vessaan ja silloin meno on kanssa melkoista. Jokohan tästä voi päätellä jotain, millaista elämä tulee olemaan synnytyksen jälkeen. Mä haluan uskoa siihen, että meillä menee Niksun kanssa nukkumiset ja valvomiset varmaan aika nappiin, koska Niksu jaksaa illat ja yöt, minä kun taas helposti nousen aamulla ajoissa. Vähän ollaan näistä aiheista jo keskusteltukin ja on ihanaa huomata, miten toinen on koko ajan siinä läsnä ja kiinnostunut kaikeasta. Eikä tästä ole kuin ihan muutama minuutti, kun Niksu totesi, miten kauniiksi olen tullut. Kai tää raskaus tekee sitten jotain. Joko mun ulkonäölle tai sitten Niksun mielelle :D
Tänään oli taas neuvolapäivä. Juteltiin mun voinnista ja tietysti katsottiin ne perusjutut. Kuunneltiin tiitisen sydänääniä. Ne ovat olleet koko raskauden ajan noin 150+. Kohtu on kasvanut todella hyvin ja on nyt reippaasti yli navan. Tänään ensimmäistä kertaa mitattiin mun mahaa mittanauhalla. Olin vähän hämilläni, kun sellaista ei ennen oltu tehty. Epäselväksi vielä jäi, että mitä sillä mitalla sitten tutkitaan, mutta äitiyskorttiin se mitta muistaakseni laitettiin. Mun neuvolatäti on aivan ihana tyyppi. Kovin kova juttelemaan ja siinä kun meitä on kaksi kovaa höpöttäjää, niin välillä puhutaan päällekäin. Olen hyvin voinut jutella hänelle voinneistani, peloistani ja huolistani. On ihanaa, että sieltä aina tulee rauhoittavia kommentteja ja hänen olemuskin on sellainen johon voi tukeutua. Tänään sitten mainitsin ensimmäistä kertaa sen, että mua on alkanut vähän pelottaa itse synnytys. Tai ne pelot ehkä tuli mulle sen takia, kun mä näin niin kamalia painajaisia, että mulla repesi paikat ihan riekaleiksi eikä niitä saatu korjattua. Kai mä sitten unissani näen niitä, mitkä mua huolettaa. Mutta hän otti kuitenkin heti mun huolen tosissaan ja sanoi, että synnärille pääsee puhumaan etukäteen peloista, jos tuntuu että on tarpeellista. Katsotaan nyt, kun tästä eteenpäin vielä mennään. Ja ainiin, hemoglobiinikin oli hyvä, 128. Ei siis tullut sanomista mistään.
Tänään oli myös päivä kun sain neuvolasta lääkärintodistuksen raskaudesta. Lappunen, joka siis toimitetaan niin Kelalle kuin työpaikallekin. Ja sekös mua jännittää. Huomiselle on sovittu palaveri, jossa sitten tämä iso uutinen kerrotaan johtoon. Pääsevät töissäkin järjestämään mulle äitiyslomasijaista ja mä pääsen sopimaan palkasta ja mistä kaikesta lie. Toinen ihana juttu mitä tämä lappu tuo tullessaan, saan vihdoin pistää tilaukseen Kelalta äitiyspakkauksen. Mä en oikeastaan malta odottaa, että saan sen kotiin ja pääsen tutkimaan sisältöä. Vaikka vaatteita on saatu ja ostettukin muutama, niin silti siinä äitiyspakkauksessa on oma viehätyksensä. Kävin Kelan sivuilla ja näin pakkauksesta vilauksen, mutta en halunnut jäädä tutkimaan kuvaa yhtää enempää, sillä kivempi niitä on tutkia sitten omissa hyppysissä. Eli tästä voitte siis varmasti päätellä, että meillä valittiin äitiyspakkaus rahan sijaan :D
Mua jännittää ihan tajuttoman paljon kertoa töissä raskaudesta. Siis iloinen uutinenhan tämä on, ainakin siis meille, mutta vaikea sitä on arvioida mitä firman omistaja tästä uutisesta tykkää. Ymmärrän toki asian hänenkin näkökulmasta. Oma työntekijä lähtee pidemmäksi aikaa pois ja pitää hoitaa tuuraajia tilalle. Pitäkää peukkuja, koska mua oikeasti jännittää ihan sikana.
Kaikki on siis tällä hetkellä raskausrintamalla oikein hyvin. Mun olo on ollut ihan super hyvä, äärettömän onnellinen joskin väsynyt, edelleen. Tää arki verottaa multa vielä aika paljon voimia, mutta muuten mulla alkaa olla energiaa kuin pienessä kylässä. Tällä hetkellä voisin sanoa olevani elämäni parhaimmassa hetkessä ♥
