Siis mä en pysy nyt yhtään tän ajan perässä. Menee ihan liian nopeasti. Taas odottelee jo uusin boxin julkaisua ja edelliset on vielä läpikäymättä. Sen kummemmitta puheitta käydään kaksi edellis kuuta läpi, jotta päästään taas ajan kartalle. Pidemmittä puheitta siis heinä- ja elokuun boxin mietteet.


Heinäkuun boxin sisältö pääsi mulle todella käyttöön vasta samaan aikaan elokuun bocin kanssa. Testausta on nyt onneksi ehditty jo harrastamaan, joten jonkinlainen mielipide tuotteista on tullut.

MsChic Mineral Primer meikinpohjustusvoide oli oikea yllättäjä. Tuote oli erittäin toimiva pohjustaja eikä se monien muiden pohjustajien tapaan tehnyt mulle kamalaa näppyarmeijaa naamaan. En tiedä mistä sekin johtuu, että jotkut aiheuttaa puhtaita finnejä, mutta tämä pohjustaja oli ihana! Ainut harmitus oli lopulta määrä, mitä tuubissa oli. Sehän oli naurettavan vähän. Pohjustaja pehmensi ihon juonteita ja huokosia, tehden ihosta siloisamman näköisen. Pohjustaja levittyi kasvoilla pehmeästi ja oli kyllä riittoisaa. Meikin kesto piteni ja vielä illallakin miekkipohja näytti siistiltä. Tämä saa multa kyllä peukut!

MsChic Natural Beauty Foundation puolestaan ei saanut mua puolellensa ihan täysin. Tuote levittyi kasvoille kohtalaisesti. Peittävyydeltään se ei ollut minun tarpeisiini sopiva, sillä on niin läpikuultava. Meikkivoide kesti kyllä kasvoilla erittäin hyvin, siitä sitä ei voi moittia. Parhaita kavereita meistä ei  tullut, mutta ei tämä nyt mikään susihuonokaan ollut.

Elivo Arganöljy käsivoide on ollut kovassa käytössä työpisteelläni ja sinne se sopiikin ihan täydellisesti. Tämä meinaan imeytyy käsiin todella nopeasti, ei jätä jälkeensä kovinkaan selkeää tuoksua ja hoitaa kädet taas pehmeiksi hetkessä. Tykästyin tähän, koska toimii moitteetta.

Tähän väliin voisin mainita, että näytetuotteet on mulla vielä testaamatta. Vuokkoset ei ole tällä hetkellä tarpeellisia ja Herbinaa vähän niin kuin säästelen jotain matkaa varten :D Reissu Itä-Suomeen on meinaan tiedossa vielä tämän vuoden puolella.

Herbina Paradise Passion Body Mist tuoksu on ihastuttava. Olen suihkutellut tätä vähän milloin missäkin tilanteessa ja itse pidän näistä body misteistä vapaapäivisin. Pidän tuoksuista niin valtavasti, että kotipäivinäkin laitan aina jotain ja niihin päiviin nämä kevyemmät tuoksut on täydellisiä.

Boxin toiseksi suosikiksi nousi Lemon Juice & Glycerine In Shower vartalovoide. Tämä suihkussa käytettävä voide jättää todellakin ihon pinnan kosteutetuksi. Jopa niin kosteutetuksi, että se tuntuu öljyiseltä pesun jälkeen. Tälle raskausmahalle olen levitellyt tuota ihan onneissani ja sen päälle vielä lisää voidetta. Josko säästyttäisiin raskausarvilta. Tämä jättää siis selkeän pinnan jälkeensä, mutta minä en kokenut sitä haittana. Tuoksu oli vähän eriskummallinen. Jugurttinen lime, olisin kaivannut enemmän sitä limeä, nyt jotenkin ihan pikkasen tunkkainen tuoksu.


Heinäkuussa pitkäaikaistilaajat saivat vielä kiitoksena Vitaliksen pienen voiteen. Kynsinauhoille olen tätä nyt levitellyt ja toimii ihan kivasti. Purkki on sopivan kokoinen mukaan otettavaksi :)

Kokonaisuudessaan boxi oli aikas jees. Ei valittamista :)


Elokuun boxi olikin täynnä kaikkea ihanaa! Harmi, etten ole saanut otettua kuvia tuotteista käytössä kaikkien kiireiden vuoksi, mutta varmasti tulette näkemään vielä ainakin yhden :D

Ahava Dead Sea Osmoter Concentrate tehoseerumi on ollut mulla käytössä yövoiteen alla tai yksinään. Aivan mielettömän ihana seerumi, joka tekee kasvoista heleät ja virkistyneet, juuri kuten lupasi. Imeytyi ihoon sukkelasti ja tuote oli muutenkin mukava käyttää. Tämä saa todellakin peukut. Ja näytepakkaus joka sisältää pumppupullon, ihan mahtava!

Neutrogena Visibly Clear Correct & Perfect Complexion Scrub pääsi mulla sittenkin jo käyttöön :D En jaksanut kaivaa laatikon perukoilta isoa tuubia, joten tämän ollessa esillä nappasin käyttöön. Sopivan pienet ja runsasmääräisen rakeet kuorivat ihoa hellävaraisesti tehden ihosta pehmeän ja hoidetumman oloisen. Tämä ei kuivattanut ihoa vaan jälkitunne oli oikein meillyttävä. Ei inhottavaa kiristystä. Yksi miellyttävimpi kuorintoja, mitä olen testannut.

Neutrogena Visibly Clear Correct & Perfect Complexion Scrub mattahuuliväri oli ehdottomasti boxin yksi kolmesta suosikkituotteista. Tämä on superpigmenttinen, sopivan mattainen ja kestää huulilla hyvin. Helppo levittää ja sävy 05 Nude Flush on mielestäni täydellinen syksysävy. Tämän tulette varmasti vielä näkemään jossain meikkipostauksessa :) Tykkäsin, tästä todellakin tykkäsin.

Cien ripsiväri... tuota.... ei se nyt ihan huono ollut, mutta ei se nyt ihan paraskaan testaamani ole. Tällä saa aikaan erittäin luonnolliset ripset. Harjasta irtoaa väriä vain omiin ripsiin, mutta se ei tuuhenna eikä pidennä ripsiä laisinkaan. Vedenkestävyys oli tällä kohtalaisen hyvä jopa. Sai hinkata suihkussa kohtuu kovasti, että lähtee pois. Voisin kuvitella tämän täydelliseksi ripsiväriksi sellaisille, jotka eivät ripsarilta toivo tuuheutusta tai pituutta. Vähän väriä antamaan omille ripsille näkyvyyttä. Veikkaan, että oma äitini voisi pitää tästä. Minulle tämä ei kuitenkaan jää käyttöön.

Cutrin Repair ISM hoitoaine yllätti totaalisesti. Olen ollut jo niin turta kaikkien hiustenpesuaiden testauksesta, kun tuntuu ettei yksikään niistä ole tehnyt mitään erikoista. Tämäpä kuitenkin teki. Tämä teki hiuksistani niin silkkisen sileät, että ihan piti omaa päätä silitellä :D Työkaverikin ihmetteli, miten mulla on niin sileät hiukset. Minä vanha jouhitukka. Tällä todellakin sai aikaan pehmeät, hoidetut ja kiiltävät hiukset. Eikä tämä edes tunnu mitenkään super hoitavalta saati silikoniselta. Istuin saunassa reilun viisi minuuttia ja hiukset olivat kovin normaalin tuntuiset huuhdellessa. Olen jotenkin tottunut, että sellainen silikoninen tunne pitää jäädä, että hiukset ovat pehmeät. Tämä yllätti todellakin positiivisesti.

Pepsodent White Now Glossy Chic hammastahna ei mielestäni vaalenna legoja laisinkaan. Ihan kiva tahna vaahtoavuutensa ja makunsa puolesta, mutta ei nyt sen kummempi uusi tuttavuus. Pakkauksen väri saa kyllä peukkuja :D

Boxin kolmas hehkuttamisen arvoinen tuote on Lumene Glow Reveal kirkastava pikakasvohoito. Tuote, joka todellakin tekee mitä lupaa! Hieman savisen tuntuinen, karkeahko voide levitetään kasvoille ja annetaan vaikuttaa minuutin verran. Ja se muuten todellakin riittää. Iho kirkastui välittömästi, se oli puhtaamman oloinen ja oli erittäin mielyttävää levittää meikki rauhoittuneen ihon päälle. Suosittelen kokeilemaan itse, tämä yllätti meinaan niin positiivisesti, että jokaisen pitäisi kyllä tuntea tämä tunne itse :D

Elokuun boxi kokonaisuudessaan saa multa peukut ehdottomasti pystyyn. Todella monipuolinen sisältö, tuotteet hyviä ja joukossa ihan tähtiäkin.

Mitä suosikkeja teille tuli?

Vauvajuttuja on alkanut kertyä ihan kohtalaisesti. Tai lähinnä vaatteita, muutamia leluja ja vaippojakin jo löytyy. Sain tuttavalta, kun heidän pienokainen kasvoi niistä jo yli. Mammapakkaus tuli viime viikolla ja voi sitä ilon määrää kun Niksun kanssa yhdessä käytiin jokainen tuote läpi. Mä olen niin kiitollinen siitä, miten kiinnostunut ja innostunut tuo rakas ukko on tästä kaikesta. Hän jaksaa pyöritellä bodyja ja haalareita ihmetellen miten pieniä ja suloisia ne ovat. Mammapakkaus oli ihana ja tulette ehdottomasti saamaan kuvia siitä kokonaisuudessaan, kunhan saan sopivan hetken kuvata sen. Tuosta ylläolevasta jo vähän paljastuukin, mitä ihanaa siellä oli :)


Tällä viikolla on tiedossa perhevalmennus, glukoositesti ja 3/4D ultra. Kaksi niistä on kivoja juttuja ja yhden jättäisin erittäin mielelläni väliin. Glukoositesti eli sokerirasitustesti tehdään tätä nykyä kuulemma kaikille yli 25-vuotiaille odottajille ja varmistetaan ettei ole raskausdiabetesta. Ensin pitää paastota 14 tuntia, jonka jälkeen lähdetkin pariksi tunniksi lääkäriin. Ensin otetaan verikoe, miltä veriarvot näyttää ja sitten juodaan ilmeisesti litra jotain sokerilitkua. Sen jälkeen kaksi tuntia ja kaksi verikoetta vielä, josta nähdään, miten sokeriarvot liikkuu. Kuulemma rajoitukset ovat tulleet niin tiukiksi, että todella monelle diagnosoidaan raskausdiabetes. Pelkään pahoin, että sama kohtalo osuu omalle kohdallekin. Kaiken huippu tässä on vielä se, että mulla on lievä piikkikammo ja vaikka tuon lääkärissä tehtävän piikittelyn kestän, en välttämättä kotona suostukaan pistelemään itseäni helpolla. Pitäkää siis peukkuja, että mä säästyisin tältä. Mua oikeasti pelottaa jo kamalasti. Torstai, en todellakaan odota sua innolla.


Perjantaita taas odotetaan saapuvaksi ihan kamalan kuumeisesti. Me varattiin aika 3/4D ultraan, koska kaikki ultrat on jo meidän osalta hoidettu. Enää ei pienokaista sitten näekään ennen syntymää. Me oltiin todellakin valmiita maksamaan yksityiselle rahaa, että voidaan käydä katsomassa tulokastamme. Miten muuten jotakuta voi tässä vaiheessa jo rakastaa niin kovaa, vaikkei ole koskaan edes nähnyt? Mutta mun mielestä on tylsää, että perus raskauteen kuuluu virallisesti vain kaksi ultraa ja siinä se. Okei, ei varmasti ole antaa aikoja niin paljon, että ultrissa voi ravata vähän väliä, mutta kyllä se ainakin meille odottajille on aina sellainen onnen hetki, kun pienokaisen näkee ja tietää kaiken olevan kunnossa. Perjantaina myös saadaan se lopullinen varmistus sukupuolesta, joka tällä hetkellä on 99% varma asia jo :D Nyt mä vaan pähkäilen, että kerronko teille sitä :D Olen kuullut, että osalla teistä on jo omia veikkauksia, että kumpi on tulossa. :)

Voi mun jalat! Kyllä muuten tuntee, että paino nousee. Ei olekaan enää niin kepoista kävellä monta tuntia putkeen. Ja selkä ottaa samalla oman osansa, kun tuo kehon painopiste alkaa muuttumaan sen verran etupainoiseksi. Käytiin tänään kälyni Skeitin ja kummityttöni kanssa Habitaressa ja ainut kuka oli pirteä vielä muutaman tunnin kävelyn jälkeen, tuo eskarilainen tyttö. Skeitillä painoi lentsu ja mulla maha. Siis aivan totaaliuupuneina lähdettiin kotiin. Otettiin vielä lepotaukoja sohvilla ja silti oltiin ihan uupuneita. Mun mieli olisi vielä jaksanut, jalat ei. Tai lonkat ehkä vielä enemmän. Ne otti kipeää kaikista eniten. Messuilla ei myöskään tullut syötyä kuon omena ja banaani, oli huutava nälkä kotiin päästyä. Maha täynnä olikin mukava köllähtää sohvalle....ja havahtua tunnin päästä hyviltä nokosilta. Ei pitänyt nukkua, mutta niin se uni vaan yllätti. Eilen sentäs meni täysin levätessä, eli ehkä mä jaksan taas arjen pyörteet.




Masu sen kun kasvaa, samoin tiitinen. Potkut ja liikkeet alkaa olla jo melko voimakkaita. Sen verran voimakkaita, että Niksukin ihan säikähti, kun sai mojovan potkun suoraan kämmeneen. Tällä hetkellä kovimmat liikkeet tuntuu mahalaukun alla, kylkiluiden kohdalla sekä ihan alamahassa. Viimeisimmän ultran mukaan varpaat oli mun kyljissä ja pää tuolla alhaalla. Toki vielä on tiitisellä tilaa liikkua miten vain, mutta liikkeiden vahvuudesta päätellen, niin päin ollaan vieläkin.

Perjantai, onneksi tulit taas. Viikonloput tulee tällä hetkellä todellakin tarpeeseen. Vaikka mulla onkin energiaa ihan kivasti, niin työt verottaa energiasta aivan liian suuren lovin. Niin suuren lovin, etten oikein töiden jälkeen jaksa tehdä juuri mitään. Sen takia viikonloput tulee todellakin tarpeeseen, jos sitä oikeasti saisi jotain aikaiseksikin. Mulla on meinaan ihan jäätävä pesänrakennusvietti päällä. Haluaisin saada kodin valmiiksi tällä punaisella sekunnilla, mutta taitaahan se viedä tovin jos toisenkin valmiiksi tulemisessaan. Ja se energia... Mutta jotain uutta olen saanut ujutettua iltoihini. Siinä missä ennen saatoin nuokkua puhelin käden jatkona useammankin tunnin, olen tehnyt vaihdoksen. Joka tuutista on saanut kuulla ja lukea, miten somehengailu ja puhelimen näyttö vaikuttavat yöuniin huonolla tavalla. Olenkin siis valinnut kaverikseni iltaisin kirjan, jos uni ei ehdi silmään ennen sitä. Kuten nyt tuntuu tapahtuvan. Olen jo puoliksi unen rajamailla, joten jos tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä, niin olen vain ihan töttöröö :D

Mä en ole koskaan ollut mikään lukutoukka. Olin kyllä kirjakerhossa nuorempana ja heppakirjat jaksoivat innostaa jonkun verran. Koulussa kuitenkin kun oli pakollisia kirjoja mitä piti lukea, ne oli niin puun jauhamista, etten mitenkään jaksanut innostua. Mulla meni koulun loputtua monta vuotta, ennen kuin tartuin kirjoihin uudestaan. Jotta jaksan lukea, kirjan on oikeasti vietävä mennessään. Niin, etten edes huomaa sivujen vaihtoja kun se lennättää mukanaan. Onneksi moisia kirjoja on tullut vastaan ja olen saanut kaivettua edes pienoisen lukijan itsestäni. Kesän alussa päätin, että mun on luettava edes yksi kirja loman aikana. Otin tosiaan iltoihini täyden uuden rutiinin ja avasin kirjan kännykän näytön sijaan. Voisin sanoa valinnan olleen ihan huippu. Unet ovat olleet paljon rauhallisempia.

Onneksi Sirja-ystäväni pelasti mut pulasta ja antoi juuri oikeaan aikaan kolme kirjaa lainaksi. Kirjaan on paljon helpompi tarttua, kun joku on suositellut sitä. Nämä kirjat tulivat vielä aihepiiriltään sopivaan aikaan. Tai siis... no en haluaisi pilata liikaa kertomalla juonista liian paljoa. Kirjat kertovat lasten teosta, vauva-arjesta ja lopulta tarhaelämästä. Kolmas kirja on itsellänikin vielä vaiheessa, mutta silti voin puhua jo senkin puolesta.


Eve Hietamies oli mulle täysin tuntematon kirjailija ja yllätyinkin hänen tyylistään kirjoittaa. Tai jos totta puhutaan, en mä kovinkaan motaa kirjailijaa tiedä nimeltä :D Even erikoinen tapa tempaisi mut kuitenkin mukaan. Puolinainen on tarina itsessään, mutta Yösyöttö ja Tarhapäivä kertovat samasta päähenkilöstä. Puolinainen kertoo pariskunnasta, jolla on haave lapsesta, joskin heillä on mennyt useampi yritys pieleen. Harvemmin sitä on tullut itkettyä kirjan parissa, mutta tämä osui kyllä mulla ainakin niihin kyynelkanaviin ihan täysin. Toki iso osa varmasti johtui myös näistä raskaushormoneisa ja Niksu ei ainakaan ymmärtänyt, miksi mun piti lukea iltaisin niin surettavaa kirjaa. Totta, mutta kirja sai ainakin ajattelemaan. Elämä ei ole todellakaan reilua.


Yösyöttä ja Tarhapäivä kirjat ovat miehen näkökulmasta kirjoitettuna. Erittäin raikas tuulahdus ja Yösyöttö osui tarinaltaan täysin meidän tulevaan. Millaista elämä voi olla pienen kanssa. Toki kirjassa oli vähän kaikkea muutakin, mutta jälleen, en halua paljastaa liikaa. ;) En todellakaan olisi kuullut näistä kirjoista mitään ilman ystävääni, joten ajattelin nyt jakaa teillekin uudet tuttavuuteni.

Koska olen nyt saanut itsestäni taas kaivettua pienen lukijan, niin olisiko teillä suositella jotain kirjoja? Jotain melko helppoja näin alkuun :D Mua ei meinaan saa lukemaan mitään Tuntematonta Sotilasta (Koulussa piti lukea ja mä luin vain sen luvun, josta mun piti pitää esitelmä. Ei mitään hajua mitä muuta siinä tapahtui. Nukahdin joka kerta, kun avasin kirjan :D) tai Sinuhe Egyptiläinen. Pelkkä kirjan paksuus on saanut mut juoksemaan karkuun. Mutta jos teillä on jotain vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan :)

Nyt se Nukkumatti kuitenkin heitti mun silmille niin kamalat unihiekat, että pakko läheä Taren kanssa iltapisulle ja nukkumaan pitkät unet.
Ihanaa alkanutta viikonloppua <3

Töttöröö! Mä uuvahdin sitten ihan totaalisesti kun pyrstöni sohvalle istutin. Se oli sekuntti ja uni tuli silmään. Niksu lähti yövuoroon ja mä aloitin unet heti paikalla. Onneksi havahduin puolen tunnin päästä siihen, että ei tähän voi jäädä nukkumaan. Kävin Taren kanssa iltapissalla, söin iltapalaa ja tein iltahommat. Nyt sitten köllinkin jo sängyssä läppärin kanssa ja ajattelin uhan just käydä nukkumaan. Silmät ei pysy millään auki. Tänään on ollut jotenkin super rankka päivä. Mulla on aamusta asti ollut kamalasti rytmihäiriöitä sydämessä tai sellaisia muljahduksia mitkä tuntuvat epämiellyttäviltä. Huomaan, että kroppa käskee levolle. En ole näistä huolissani, sillä mulla on tullut näytä kautta aikain, niin kauan kuin jaksan edes muistaa. Lääkäri totesi ne aikoinaan vaarattomiksi ja sama vissiin kulkee suvussa. Äitikin niistä meinaan monesti puhuu.

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun näin meidän tiitisen potkut mahan läpi. Aamulla töissä otin tuolissa vähän rennomman asennon, kun kaveri alkoi pitää kamalaa jumppatuokiota ja katselin vaan masua ajatuksissani. Sitten tajusin, että herrandyydeli miten mun maha liikkuu :D Nyt on sitten virallisesti nähty ulospäinkin ne liikkeet. Olin ihan sydän sykkyrällä. Tänäänhän meille tuli täyteen 24+0 ja ihana päivä muistettavaksi. Mua pelotti alkuun ihan hirmuisesti, että kun alan tuntemaan liikkeet, mulle tulisi ihan hirmuiset alien vibat. Tiiättehän te sen kohtauksen, jossa alien on muninut isännän vatsaan ja se örkki tulee sieltä vatsan läpi. Joo, mulla on vilkas mielikuvitus, ollut aina. Onneksi olen ehkä ihan vähän aikuistunut, sillä nämä liikkeet ja niiden näkeminen ei olekaan saanut mulle kauheita alienkuvia päähäni. Arvatkaa vaan, mitä unia katson ensi yönä.... Ei ois pitänyt kirjoittaa asiasta :D

Syksy on korkattu, kynsille nimittäin. Kaivelin viime vuoden Essien syksykokoelman kynsilakat esille, koska viime syksynä kokoelman sävyt puhutteli mua. Niin ne teki edelleen. Aivan mielettömän ihana kokoelma ja ärsyttää, että multa jäi viime vuonna siitä teille kokonaan postaamatta. No, tuleepahan nyt ainakin tälleen yks kerrallaan näytille, jos ei muuta.


Essie Bell Bottom Blues on ihana sininen lakka, joka ttuo mieleen keskiyön tunnelman. Shimmeriä sisältävä lakka taittaa mielestäni tietyssä valossa vähän vihertävään, vaikka pullossa näyttääkin puhtaasti tumman siniseltä. Lakka on täysi unelma. Kaksi kerrosta tekee täydellisen peiton ja tämä kestää kynsillä kuin tauti. Ei lohkeillut, kärjistä pientä kulumaa tällaisella tietokonenäpytettyllä mitä mä harrastan, mutta muuten ihan mieletön kesto! Mikäli sävy puhuttelee, niin suosittelen ehdottomasti hankkimaan.


Jokos teillä on syksykynnet korkattu?