Huh, miten hektistä aikaa täällä vietetään! Töihin on palattu, Oliver on mummin hoidossa päivät ja kotityötkin odottaa tekijää. Kyllä tuntuu tämän äidin aika olevan kortilla. Töiden jälkeen pitäisi tosiaan tehdä kotityöt, mutta samalla sitä haluaa viettää tietysti aikaa lapsensa kanssa, kun on jo päivän ollut erossa. Oma aika on todellakin nyt kortilla. Tällä hetkellä kuulen jopa omia ajatuksiani työmatkoilla sekä illalla ennen nukkumaan menoa :D Ja ne hetket tosiaan olenkin pyhittänyt aikalailla omiin juttuihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että mitä paremmin voiva äiti, sitä paremmin voiva perhe. Oma aika on siis oikeasti tärkeää ja sillä ajalla pitää ehdottomasti tehdä sitä, mikä voimaannuttaa. Olenkin ollut todella iloinen, kun pääsin tekemään yhteistyötä BookBeatin kanssa.


Mikä BookBeat sitten on? Moni teistä varmasti tietääkin mistä on kyse ja itsekin näen telkkarista heidän mainoksiaan useasti. Tai käytännössä lähes aina kun telkkarin avaan. Ja se on muuten harvoin :D BookBeat on e- ja äänikirjojen tilauspalvelu. Samankaltainen kuin vaikka Spotify tai Netflix. BookBeatilla saat 16,90€ kuukausimaksulla tuhansia kirjoja luettavaksi sekä kuunneltavaksi niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. BookBeatissa ei ole sitovia määräaikaisuuksia vaan palvelun voi lopettaa milloin itse tykkää. Minä olen ihan kohta käyttänyt palvelua vuoden verran ja voin kertoa, että kauan kadoksissa ollut lukutoukka on päässyt paremmin henkiin BookBeatin avulla.


Monesti sitä ei oikeastaan edes ymmärrä, miten tärkeää se oma aika päivästä on. Mutta ne hetket, kun on oikeasti ottanut itselleen ja rauhoittunut, jaksaa loppupäivän tuhannen paljon paremmin. Olenkin tehnyt niin, että otan hyvän asennon Oliverin päiväunien ajaksi ja joko luen taikka kuuntelen BookBeatista kirjoja. Luku- sekä kuuntelulistallani on helppoja ja hauskoja sekä itsensäkehittämis kirjoja. Sopivassa balanssissa molempia. Olen tallentanut jo 38 kirjaa listalleni, jotka todella haluan lukea tai kuunnella. Ja tää kuuntelumahdollisuus on ihan huippu! Kuinka kätevää on yhdistää samalla lepo ja hyvän kirjan kuuntelu? No onhan se! Saan samalla energiaa levosta, mutta niin myös kuulemastani. Ja tää jos mikä on mullistanut mun päiviä. Kuten sanoin, hyvinvoiva äiti todella tietää paremminvoivaa perhettä ♥ Se on nyt todistettu omalla kohdallani.



BookBeat sovellus on tosiaan puhelimessani. Kuuntelen kirjoja monesti Oliverin unien aikana, ruokaa laittaessa sekä työmatkoilla. Menee muuten nekin paljon rattoisammin. Iltaisin sängyssä yleensä mieluummin luen, koska mä nukahdan alta aikayksikön, jos alan kuuntelemaan. Testattu sekin :D Havahduin aamuyöstä, kun kuulokkeet painoivat päässä ja kirja oli edennyt pitkälle yli puolen välin. Ja mikä parasta, puhelimesta lukeminen ei häiritse pientä ihmistä vieressäni. En tarvitse erillistä valoa kirjanlukuun eikä tarvitse kääntää sivuja. Toimii todella!


Ja jotta mä en yksin nyt pääse teille vain hehkuttamaan tätä ihanaa palvelua, niin minulla on ilo kertoa, että saatte kuukauden ilmaisen kokeilujakson! Käytte vain rekisteröitymässä www.bookbeat.fi/blogitiimi ja kuukauden ilmainen käyttö voi alkaa. Suosittelen, varsinkin näin äiti-ihmisenä :D

Ajattelin kertoa teille vielä kirjasuosituksia seuraavassa postauksessa, jotta pääsette todella kuukauden aikana ainakin niitä kurkkimaan, jollei joku muu mieleinen osu silmiin. Minä meinaan nyt todellakin otan kuulokkeet korville ja lähden hetkeksi taas kuuntelemaan kirjaa. Kohtahan tuo minun pieni mieheni tuolta meinaan taas heräilee. Onneksi hän toimii melkein kuin kello, niin osaan ajoittaa oman aikani käytön ;)

Hurlumhei!
Mitäpä tänne kuuluu?

Niin se aika taas vaan hurahtaa ihan tajutonta vauhtia. Olen ollut töissä jo kuukauden verran ja uudenlaisen arjen opettelu on mennyt ihan hyvin. Suurin kiitos siitä kyllä kuuluu meidän äidille, joka tosiaan on Oliverin hoitajana tällä hetkellä. Töihin paluu ei ole tuntunut niin kamalalta, kun tietää pojan olevan turvallisissa käsissä. Ja saa olla tässä kotosalla taikka mummolassa. Ihan parasta! Vaikka olen työpaikalla vain kuusi tuntia päivässä, on mulla omat voimat aika pitkälti kadoksissa. Kyllä se verottaa ihan hirmuisesti. Tai toki tämä raskaus varmasti vie oman osan energiasta. Uskonette, että pääsiäinen on mennyt aika pitkälti levätessä. Ja on tullut todellakin tarpeeseen. Ollaan ehditty tässä välissä sairastaa jo noroviruskin, tietty koko perhe mummoa myöden. On ollut melkoisen uuvatti olo. Tai aika tosi uuvatti.


Työelämä on muuten kyllä tuntunut ihan kivalta. Pääsee hetkeksi tekemään jotain ihan muuta, joten kotiin tullessa on ihan erilainen energia olla Oliverin kanssa. Ja sitä jotenkin on paljon paremmin jopa läsnä, kun on hetken ollut pois. Jotenkin sitä oikein tarvitsee olla todella lähellä pientä, että saa päivän annostuksen täyteen :D Oliver ei kyllä ole ollut ihan niin suopea aina tästä mun töihin menosta. Hän on osoittanut vahvasti mieltä, kun äiti on pitkän päivän poissa. Mulla kun on se tunnin työmatka, niin en todellakaan pysty olla töissä kuutta tuntia pidempään. Oliver tosiaan osoittaa mieltään eikä oikein halua touhuta heti äidin kanssa. Menee mummin perässä ja touhuaa muuta. Eikä ole minua aina huomaavinaankaan. Onneksi tätä ei sentään ole joka päivä. Jotenkin vaan veikkaan, että huomenna voi tällainen vastaanotto taas olla, kun ollaan neljä päivää oltu taas yhdessä. Mutta onhan se pienelle ihmiselle niin ihmeellistä, kun äiti on aina ennen ollut koko ajan läsnä ja nyt sitten ei olekaan. Onneksi mielenosoitus ei kestä kovinkaan kauaa ja saan pian syliin tuon suloisen hymypoikani. Jolla on kyllä törkeän vahva oma tahto. Mistähän lie perinyt :D


Me tosiaan sairastettiin aivan järkyttävä vatsatauti. Työpaikkalääkäri veikkasi sen olevan noroa, mutta ei sitä mitenkään kyllä testattu. Oliver sairastui siihen torstaina. Kaksi vai kolme viikkoa sitten. (pysyn tosi hyvin kärryillä viikoista :D) Hän aloitti oksentamisen aamupuuron jälkeen ja sitä oksennusta sitten tulikin ihan järkyttävän paljon. Oli pieni ihminen todella veto veks. Ja sit tietty alkoi ripulointikin. Perjantaina hän enää ripuloi, mutta nousi kuume. Nukkui todella paljon ja me nesteytettiin parhaamme mukaan. Melkein koko ajan yritettiin jotain, ettei hän vain kuivuisi. Nämä pienet ihmiset kun ovat siihen niin herkästi taipuvaisia. Apteekista hain Floridralia, joka auttaa nestetasapainoon ja sen avulla tosiaan saatiin Oliver pidettyä nesteytettynä. Huonosti hän mitään olisi ottanut, mutta luojan kiitos saatiin alas aina vähän väliä sitä annettua. Lauantaina aamulla sekä minä että Niksu voitiin tosi huonosti. Oliver oli edelleen kovin voimaton ja ripulia tuli vieläkin, mutta ei todellakaan enää niin paljoa. Sitten alan minä oksentamaan. Hetken päästä Niksu. Onneksi mummi tuli meille ja hän vielä terveenä päätti, että ottaa melko hyväkuntoisen Oliverin heille, että me saadaan sairastaa rauhassa. Vuoron perään pöntölle, ylä ja alapää lauloivat minkä ehtivät. Itsekin kyllä muistin nesteyttää itseä koko ajan, ettei raskaana ollessa nyt ihan pääsisi heikkoon kuntoon. Oliver oli jäämässä mummolaan yöksi, kunnes tulikin oksennus eikä enää rauhoittunut sinne. Luojan kiitos itse olin pahimmat olot siinä vaiheessa pitänyt, että jaksoin pojan kanssa käydä nukkumaan.

Mutta eihän se siinä vielä voinut olla. Mummi sairastui sunnuntaina, samoin hänen miehensä. Tää tauti levisi ku kulovalkea. Eikä mitään hajua mistä me oltiin se saatu. Nyt oltiin edelleen kaikki todella heikossa hapessa. Tai no Niksu lähti töihin, hän piti yhden päivän todella korkeaa kuumetta, tyhjensi itsensä täydellisesti ja sitten olikin kunnossa. Hän ei näitä vatsatauteja muutenkaan yleensä sairasta. Mutta Oliverkin tosiaan vielä viimeisen kerran oksensi sunnuntai maanantai välisenä yönä ja se oli sitten viimeinen, onneksi. Viikon verran kuitenkin vielä siitä kaikki syötiin huonosti ja etova olo kyllä säilyi pitkään. Mutta se, miksi siis kerron tätä on se, että haluan antaa vinkkini kaikille mahdolliseen vatsatautiin sairastuville. Varsinkin näiden pienten rakkaiden osalta.

• Hakekaa ehdottomasti apteekista Frolidral baby. Juottakaa 5-15min välein edes teelusikallisen verran, että pieni saa nesteytystä. Meillä maistui parhaiten aina heti oksentamisen jälkeen, koska yleensä kovin jano tuntuu siinä. Meillä annettiin tämä vielä ruiskulla, koska se oli lopulta hauskaakin Oliverin mielestä.
• Helppoja smoothieita valmiiksi kaappiin. Oliver tykkää Ella'sin smoothiesta ja niitä saatiin alas pahimmissakin oloissa. Banaania kuulemma suositellaan ja sellaisia smoothieita menikin sitten alas. Ja mustikkaa!
• Helpot vaatteet päälle. Koska nekin tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä kohta vaihtaa puhtaisiin, koska oksennusta... Ja jos kuume nousee, ei liikaa päälle, ettei kuume turhaan nouse ihan pilviin. 
• Itse konsultoin päivystyksen kautta vielä Oliverin vointia. Kuulemma niin kauan ei ole hätää, kun lapsi jaksaa olla hereillä ja hieman touhuilla. Sen kyllä kuulemma näkee erittäin selkeästi, kun lapsi alkaa kuivumaan. Ja limakalvoilta sekä pissavaipoista sen myös huomaa. Niin ja jos ei tule kyyneleitä itkiessä. Mutta palaa ensimmäiseen kohtaan, niin tältä voidaan välttyä. Ei se silti sitä takaa. Oliver jaksoi onneksi välillä leikkiäkin, mutta mulla oli tajuttoman kova huoli. Siis ihan tajuton.
• Vuoraa sänky pyyhkeillä, nukkukaa patjoilla yms. mikä tuntuu helpoimmalta. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin huonovointisena ja super väsyneenä alkaa lakananvaihtoon. Tuli testattua. Oliver nukkui vieressäni. En olisi ehtinyt pinnasängystä oksennuksen tultaessa tekemään mitään. Vieressä kun oli, sain heti toimittua. Ja toinen tietysti haki turvaa äidistä, kun oli niin paha olo.
• Ota varuiksi ämpäri lähistölle. Meillä Oliver oppi lopulta itse oksentamaan ämpäriin kun sitä koko ajan tarjottiin. Mutta se oli turvaksi myös itselle, jos ei olisikaan ehtinyt vessaan asti.
• Jos lapsi sairastuu ensimmäisenä, hyvin mahdollista on, ettet itse välty taudilta. Varaa siis itsellesikin valmiiksi mahdolliset Jaffat ja mustikkakeitot yms, mitä olet havainnut hyväksi edellisissä omissa vatsataudeissa. Tässäkin vaiheessa mun on pakko kiittää ystäviä ja mummia, kun meille sitten tuotiin kotiin asti nämä mitä kaapista puuttui. Mä aloitin syömään sipsiä ja mustikkakeittoa. Luoja miten ne olikaan silloin hyviä!

Raskaus on myös sujunut täällä oikein hyvin. Alkupahoinvointi onneksi tajusi kaikota pois suunnilleen viikoilla 14. Eikä puhuta mistään aamupahoinvoinnista, vaan 24h. Pääsin silti yllättävän helpolla, mitä olen muilta raskaanaolevilta kuullut. Sympatiat pahoista oireista kärsiville <3 Maha kasvaa ja masussa oleva pirpana on todella liikkuisa kaveri. Rakenneultra on jo takana ja saatiin arvaus sukupuolesta. Ollaan silti menossa vielä 4D:hen varmistamaan sukupuoli. Ja siksikin, että on kiva nähdä toinen vielä, kun kaikki ultrat on nyt käytännössä takana päin. Olen tuntenut tässä raskaudessa liikkeet paljon aiemmin ja paljon paremmin. Oliverilla mulla oli istukka etuseinämässä ja nyt se on takana. Senkin takia tunnen liikkeet siis paremmin. Ja tämä tosiaan liikkuu paljon. Viikkoja on nyt 21+4, eli yli puolen välin ollaan jo menossa. Ihan huomaamatta tämäkin. Ei ole ehtinyt edes seuraamaan tätä raskautta yhtään niin tarkasti kuin ensimmäistä. Mutta se johtuu siitä, kun touhuaa kovasti taaperon kanssa. Oliver kyllä kovasti paijailee masua ja ollaan hänelle paljon jo puhuttu, että äidin masussa on vauva ja Oliverista tulee isoveli <3


Oliver on sellainen touhutyyppi <3 Hän on kyllä aina menossa mukana, jos vaan ollaan johonkin lähdössä. Ja isin jalanjäljissä kulkee selkeästi näissä autojutuissa. Autot, moottoripyörät ja kaikki päristimet on vaan niin siistejä :D Hän remontoi isin kanssa ja menee omalla poralla kaikkiin reikiin ja päristää kovasti. Toisen touhuja on vaan niin herttaista katsoa.



Eli tällä hetkellä meille tänne kuuluu oikein hyvää. Pitäisi kai lähteä nukkumaan, kun aamulla kello taas herättää töihin. Eipä mulla töissäoloa ole kuin kolmisen kuukautta jäljellä :D Niin se kuukausi meni vauhdilla. Siitä tosin se viikko sairastaessa. Blogia ajattelen harvase päivä, mutta kyllä kaikki muu vain menee nyt niin tämän edelle. Nämä omat hetket ovat niin kortilla ja tosiaan töiden jälkeen en vain enää halua kuluttaa aikaa koneella, kun haluan olla Oliverin kanssa. Mutta eiköhän sitä aikaa ainakin aina silloin tällöin löydy.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ja palataan pian <3

Hei muruset!

Onkohan täällä enää ketään :o Mä oon kyllä, joskin olen pitänyt hyvin vahvaa hiljaiseloa.  Mutta mulla on tähän oikein hyvä syy .. Ainakin omasta mielestäni. Instagramissa mua seuraavat sen jo tietääkin ja varmaan arvaa, että syynä on se .. Kuva kertokoon tännekin kaiken <3


Meille on tulossa toinen pienokainen <3 Hän ilmoitti tulostaan Oliverin 1-vuotis syntymäpäivän aattona. Eli tismalleen samana päivänä kun lähdin synnyttämään Oliveria. Hetken aikaa olo oli normaali, kunnes mulla alkoi ihan kamala pahoinvointi. Ei puhuta mistään aamupahoinvoinnista vaan koko vuorokauden kestävästä. Myös yöaikana siis. Posliinia kävin halailemassa  mutta monesti selvisin jos söin säännöllisesti. Sit väsymys. Voi luoja miten paljon voisin nukkua. Siis edelleen. Meillä kun yöt on vieläkin vähän rikkonaisia. Oliver herää milloin mihinkin ja nyt kun taas tehdään hampaita, on selkeästi inhottava olo. Ja kaiken maailman kehitysvaiheet ovat meillä vaikuttaneet uniin todella paljon. Ja kaiken kukkuraksi, Oliver ei ole ollut kovinkaan hyvä nukkuja noin muutenkaan. Pahoinvoinnin ja väsymyksen lisäksi mun on tietysti pitänyt jaksaa olla tuon rakkaan viipottaja taaperon. Energiat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet mihinkään muuhun. Olen ollut todella zombie. Ymmärrätte siis varmaan, miksi blogi on ollut tauolla.


Hengissä siis ollaan ja maanantaina pitäisi aloittaakin ihan uudenlainen arki. Mä meinaan  palaan töihin. Fiilikset on tosi ristiriitaiset. Toisaalta tosi kiva mennä välillä tekemään jotain ihan muuta, sillä kohta olen tuplaäiti ja jälleen kotona. Silti tuntuu jotenkin tosi kurjalta jättää Oliver kotiin. Ja siis Oliver tosiaan jää kotiin. Mun äiti tulee hoitamaan Oliveria siksi aikaa kun käyn vähän tienaamassa. Ja enhän mä ole pois silti kuin neljä kuukautta. Noin. Ja Niksu tekee vuorotyötä ja on näin ollen paljon myös kotona. Äitini lupasi laittaa Oliverista kuvia, etten kuole töissä ikävään.


Nyt tosiaan uuden arjen myötä yritän löytää blogille enemmän aikaa. Mulla on meinaan ollut ihan järjetön ikävä tänne. Höpötellä kaikesta, kuulumisia, kosmetiikkaa ja sisustusjuttuja. Mä lupaan yrittää parhaani. Toivottavasti jaksatte roikkua mukana, vaikka hiljaista välillä pitelee.

Nyt on kuitenkin pakko taas suunnata punkkaan. Silmäpussit tässä taas vaan kasvaa ja sormet on jumissa. Tämä teksti on meinaan tehty kokonaan puhelimella, silmät ristissä ja sormet mutkalla. Pahoittelen superisti kaikkia kirjoitusvirheitä. Tää puhelin yrittää lähes jokaista sanaa korjata ja lisää omia kirjaimia ties mihin väleihin. Eikä näiden pussien takaa kaikkia välttämättä huomaa.

Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua, mulle viimeisiä hoitovapaita!

Ja niin on sitten vietetty Oliverin 1-vuotis synttäreiden ensimmäinen osio. Kaverisynttärit. Harmillisesti kaksi kaveria ei päässyt paikalle, mutta ehditään me leikkimään myöhemminkin yhdessä. Kaksi kuitenkin tuli juhliin ja menoa riitti oikein hyvin silläkin porukalla ♥ Eilen maanantaina 4.12. Oliver tosiaan täytti yhden vuoden ja minä olin ihan herkkänä tippa linssissä. Miten mun vauvasta oli tullut jo niin iso? Miten vuosi meni näin kamalaa vauhtia? Ei tätä oikein pysty käsittämään. Eilen muistelin meidän ihanaa synnytystä ja kaikkea sitä, mitä vuodessa on ehtinyt tapahtua. Ajattelin kertoilla näistä vielä ihan omassa postauksessa.



Mutta eilinen meni siis oikein hyvin, mitä nyt meidän nuhanenä välillä vähän kiukutteli. Kavereiden kanssa jaksoi touhuta kyllä hyvin. Miksi muuten hampaiden tulo pitää olla pienokaiselle näin kova uurastus? Ihan kamalaa katsoa vierestä. Taas puskee kaksi samaan aikaan läpi ja meillä vaikuttaa kaikkeen olemiseen niin paljon.



Oli ihanaa touhuta yhdessä ja rupatella mammaystävien kanssa kuluneesta vuodesta, samalla kun isät leikki lasten kanssa :D Vuoteen on mahtunut niin paljon suuria tunteita ja uusia asioita. Uusi virka - äiti - on ollut kyllä parasta mitä elämä on minulle tuonut.


Ja loppuun vielä päivän hauskin tapaus...


Oliver oli vahvasti päättänyt, että hän saa maistaa omaa synttärikakkua :D Sinne se pieni käsi räppäsi, ennen kuin ehti edes tajuamaan. Nauruhan siinä tuli ja kermaa maistettua kuului isosti "NAM!". Jää meillä kyllä makean syöminen edelleen sinne hamaan tulevaisuuteen, mutta saipahan hän nyt maistaa vähäsen, ennen kuin pyyhin käden. Mutta kyllä nauratti. :)

Seuraavaksi sitten juhlitaankin vielä isommalla porukalla lauantaina, kun kummit ja muut perheenjäsenet ja sukua tulee paikalle. Eli nää kaverisynttärit oli hyvä harjoitus tähän alkuun. Palataan taas! Ihanaa huomista Itsenäisyyspäivää!

Heippa murut!

Tulin pikaisesti ilmoittamaan, että äiti nuhanenä on melkoisen kiireinen tällä hetkellä. Järjestän täällä joulua sekä Oliverin 1-vuotis synttäreitä kauhealla tohinalla. Ollaan tosiaan taas oltu kipeänä ja minä edelleen puolikuntoisena koetan painaa menemään. Mutta voiton puolella jo ollaan! Tosin, joululahjat käytännössä kaikki hankkimatta. Jos nyt eka ne synttärit.


Pikkujoulut ehdittiin tässä välissä myös jo mammakerhona kanssa pitämään, eli oikeasti olen ollut melkoisen kiireinen. Tietysti Oliverin kanssa menee päivisin juostessa ympäri taloa. Nyt se kävelemisen jalo taito on todellakin opittu ja meno on todella kova!


Nyt palaan synttärijärkkäilyjen pariin. Täällä on askartelua menossa. Lupaan, saatte kuvia pian paljon ja paljon ♥