Hurlumhei!
Mitäpä tänne kuuluu?

Niin se aika taas vaan hurahtaa ihan tajutonta vauhtia. Olen ollut töissä jo kuukauden verran ja uudenlaisen arjen opettelu on mennyt ihan hyvin. Suurin kiitos siitä kyllä kuuluu meidän äidille, joka tosiaan on Oliverin hoitajana tällä hetkellä. Töihin paluu ei ole tuntunut niin kamalalta, kun tietää pojan olevan turvallisissa käsissä. Ja saa olla tässä kotosalla taikka mummolassa. Ihan parasta! Vaikka olen työpaikalla vain kuusi tuntia päivässä, on mulla omat voimat aika pitkälti kadoksissa. Kyllä se verottaa ihan hirmuisesti. Tai toki tämä raskaus varmasti vie oman osan energiasta. Uskonette, että pääsiäinen on mennyt aika pitkälti levätessä. Ja on tullut todellakin tarpeeseen. Ollaan ehditty tässä välissä sairastaa jo noroviruskin, tietty koko perhe mummoa myöden. On ollut melkoisen uuvatti olo. Tai aika tosi uuvatti.

Työelämä on muuten kyllä tuntunut ihan kivalta. Pääsee hetkeksi tekemään jotain ihan muuta, joten kotiin tullessa on ihan erilainen energia olla Oliverin kanssa. Ja sitä jotenkin on paljon paremmin jopa läsnä, kun on hetken ollut pois. Jotenkin sitä oikein tarvitsee olla todella lähellä pientä, että saa päivän annostuksen täyteen :D Oliver ei kyllä ole ollut ihan niin suopea aina tästä mun töihin menosta. Hän on osoittanut vahvasti mieltä, kun äiti on pitkän päivän poissa. Mulla kun on se tunnin työmatka, niin en todellakaan pysty olla töissä kuutta tuntia pidempään. Oliver tosiaan osoittaa mieltään eikä oikein halua touhuta heti äidin kanssa. Menee mummin perässä ja touhuaa muuta. Eikä ole minua aina huomaavinaankaan. Onneksi tätä ei sentään ole joka päivä. Jotenkin vaan veikkaan, että huomenna voi tällainen vastaanotto taas olla, kun ollaan neljä päivää oltu taas yhdessä. Mutta onhan se pienelle ihmiselle niin ihmeellistä, kun äiti on aina ennen ollut koko ajan läsnä ja nyt sitten ei olekaan. Onneksi mielenosoitus ei kestä kovinkaan kauaa ja saan pian syliin tuon suloisen hymypoikani. Jolla on kyllä törkeän vahva oma tahto. Mistähän lie perinyt :D


Me tosiaan sairastettiin aivan järkyttävä vatsatauti. Työpaikkalääkäri veikkasi sen olevan noroa, mutta ei sitä mitenkään kyllä testattu. Oliver sairastui siihen torstaina. Kaksi vai kolme viikkoa sitten. (pysyn tosi hyvin kärryillä viikoista :D) Hän aloitti oksentamisen aamupuuron jälkeen ja sitä oksennusta sitten tulikin ihan järkyttävän paljon. Oli pieni ihminen todella veto veks. Ja sit tietty alkoi ripulointikin. Perjantaina hän enää ripuloi, mutta nousi kuume. Nukkui todella paljon ja me nesteytettiin parhaamme mukaan. Melkein koko ajan yritettiin jotain, ettei hän vain kuivuisi. Nämä pienet ihmiset kun ovat siihen niin herkästi taipuvaisia. Apteekista hain Floridralia, joka auttaa nestetasapainoon ja sen avulla tosiaan saatiin Oliver pidettyä nesteytettynä. Huonosti hän mitään olisi ottanut, mutta luojan kiitos saatiin alas aina vähän väliä sitä annettua. Lauantaina aamulla sekä minä että Niksu voitiin tosi huonosti. Oliver oli edelleen kovin voimaton ja ripulia tuli vieläkin, mutta ei todellakaan enää niin paljoa. Sitten alan minä oksentamaan. Hetken päästä Niksu. Onneksi mummi tuli meille ja hän vielä terveenä päätti, että ottaa melko hyväkuntoisen Oliverin heille, että me saadaan sairastaa rauhassa. Vuoron perään pöntölle, ylä ja alapää lauloivat minkä ehtivät. Itsekin kyllä muistin nesteyttää itseä koko ajan, ettei raskaana ollessa nyt ihan pääsisi heikkoon kuntoon. Oliver oli jäämässä mummolaan yöksi, kunnes tulikin oksennus eikä enää rauhoittunut sinne. Luojan kiitos itse olin pahimmat olot siinä vaiheessa pitänyt, että jaksoin pojan kanssa käydä nukkumaan.

Mutta eihän se siinä vielä voinut olla. Mummi sairastui sunnuntaina, samoin hänen miehensä. Tää tauti levisi ku kulovalkea. Eikä mitään hajua mistä me oltiin se saatu. Nyt oltiin edelleen kaikki todella heikossa hapessa. Tai no Niksu lähti töihin, hän piti yhden päivän todella korkeaa kuumetta, tyhjensi itsensä täydellisesti ja sitten olikin kunnossa. Hän ei näitä vatsatauteja muutenkaan yleensä sairasta. Mutta Oliverkin tosiaan vielä viimeisen kerran oksensi sunnuntai maanantai välisenä yönä ja se oli sitten viimeinen, onneksi. Viikon verran kuitenkin vielä siitä kaikki syötiin huonosti ja etova olo kyllä säilyi pitkään. Mutta se, miksi siis kerron tätä on se, että haluan antaa vinkkini kaikille mahdolliseen vatsatautiin sairastuville. Varsinkin näiden pienten rakkaiden osalta.

• Hakekaa ehdottomasti apteekista Frolidral baby. Juottakaa 5-15min välein edes teelusikallisen verran, että pieni saa nesteytystä. Meillä maistui parhaiten aina heti oksentamisen jälkeen, koska yleensä kovin jano tuntuu siinä. Meillä annettiin tämä vielä ruiskulla, koska se oli lopulta hauskaakin Oliverin mielestä.
• Helppoja smoothieita valmiiksi kaappiin. Oliver tykkää Ella'sin smoothiesta ja niitä saatiin alas pahimmissakin oloissa. Banaania kuulemma suositellaan ja sellaisia smoothieita menikin sitten alas. Ja mustikkaa!
• Helpot vaatteet päälle. Koska nekin tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä kohta vaihtaa puhtaisiin, koska oksennusta... Ja jos kuume nousee, ei liikaa päälle, ettei kuume turhaan nouse ihan pilviin. 
• Itse konsultoin päivystyksen kautta vielä Oliverin vointia. Kuulemma niin kauan ei ole hätää, kun lapsi jaksaa olla hereillä ja hieman touhuilla. Sen kyllä kuulemma näkee erittäin selkeästi, kun lapsi alkaa kuivumaan. Ja limakalvoilta sekä pissavaipoista sen myös huomaa. Niin ja jos ei tule kyyneleitä itkiessä. Mutta palaa ensimmäiseen kohtaan, niin tältä voidaan välttyä. Ei se silti sitä takaa. Oliver jaksoi onneksi välillä leikkiäkin, mutta mulla oli tajuttoman kova huoli. Siis ihan tajuton.
• Vuoraa sänky pyyhkeillä, nukkukaa patjoilla yms. mikä tuntuu helpoimmalta. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin huonovointisena ja super väsyneenä alkaa lakananvaihtoon. Tuli testattua. Oliver nukkui vieressäni. En olisi ehtinyt pinnasängystä oksennuksen tultaessa tekemään mitään. Vieressä kun oli, sain heti toimittua. Ja toinen tietysti haki turvaa äidistä, kun oli niin paha olo.
• Ota varuiksi ämpäri lähistölle. Meillä Oliver oppi lopulta itse oksentamaan ämpäriin kun sitä koko ajan tarjottiin. Mutta se oli turvaksi myös itselle, jos ei olisikaan ehtinyt vessaan asti.
• Jos lapsi sairastuu ensimmäisenä, hyvin mahdollista on, ettet itse välty taudilta. Varaa siis itsellesikin valmiiksi mahdolliset Jaffat ja mustikkakeitot yms, mitä olet havainnut hyväksi edellisissä omissa vatsataudeissa. Tässäkin vaiheessa mun on pakko kiittää ystäviä ja mummia, kun meille sitten tuotiin kotiin asti nämä mitä kaapista puuttui. Mä aloitin syömään sipsiä ja mustikkakeittoa. Luoja miten ne olikaan silloin hyviä!

Raskaus on myös sujunut täällä oikein hyvin. Alkupahoinvointi onneksi tajusi kaikota pois suunnilleen viikoilla 14. Eikä puhuta mistään aamupahoinvoinnista, vaan 24h. Pääsin silti yllättävän helpolla, mitä olen muilta raskaanaolevilta kuullut. Sympatiat pahoista oireista kärsiville <3 Maha kasvaa ja masussa oleva pirpana on todella liikkuisa kaveri. Rakenneultra on jo takana ja saatiin arvaus sukupuolesta. Ollaan silti menossa vielä 4D:hen varmistamaan sukupuoli. Ja siksikin, että on kiva nähdä toinen vielä, kun kaikki ultrat on nyt käytännössä takana päin. Olen tuntenut tässä raskaudessa liikkeet paljon aiemmin ja paljon paremmin. Oliverilla mulla oli istukka etuseinämässä ja nyt se on takana. Senkin takia tunnen liikkeet siis paremmin. Ja tämä tosiaan liikkuu paljon. Viikkoja on nyt 21+4, eli yli puolen välin ollaan jo menossa. Ihan huomaamatta tämäkin. Ei ole ehtinyt edes seuraamaan tätä raskautta yhtään niin tarkasti kuin ensimmäistä. Mutta se johtuu siitä, kun touhuaa kovasti taaperon kanssa. Oliver kyllä kovasti paijailee masua ja ollaan hänelle paljon jo puhuttu, että äidin masussa on vauva ja Oliverista tulee isoveli <3


Oliver on sellainen touhutyyppi <3 Hän on kyllä aina menossa mukana, jos vaan ollaan johonkin lähdössä. Ja isin jalanjäljissä kulkee selkeästi näissä autojutuissa. Autot, moottoripyörät ja kaikki päristimet on vaan niin siistejä :D Hän remontoi isin kanssa ja menee omalla poralla kaikkiin reikiin ja päristää kovasti. Toisen touhuja on vaan niin herttaista katsoa.



Eli tällä hetkellä meille tänne kuuluu oikein hyvää. Pitäisi kai lähteä nukkumaan, kun aamulla kello taas herättää töihin. Eipä mulla töissäoloa ole kuin kolmisen kuukautta jäljellä :D Niin se kuukausi meni vauhdilla. Siitä tosin se viikko sairastaessa. Blogia ajattelen harvase päivä, mutta kyllä kaikki muu vain menee nyt niin tämän edelle. Nämä omat hetket ovat niin kortilla ja tosiaan töiden jälkeen en vain enää halua kuluttaa aikaa koneella, kun haluan olla Oliverin kanssa. Mutta eiköhän sitä aikaa ainakin aina silloin tällöin löydy.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ja palataan pian <3