Mä oon ollut todella huono kameran käyttäjä viimekuukausina. Nyt harmittaa ihan vietävästi. Onneksi puhelin on kyllä täynnä Oliverin tempauksia, mutta kunnon kameralla otettuja kuvia on ihan naurettavan vähän. Pitäisi niin kunnostautua tässä. Jotenkin sen ison rohmakkeen ottaminen esiin on aina niin työlästä. Mukamas... Puhelin on vaan koko ajan siinä lähettyvillä ja sillä on sitten helpompi vaan napsia kuvia kun tilanne on päällä. Josko nyt vaan alkaisi sitä järkkäriäkin käyttämään, että sais tännekin vähän parempia kuvia. Mä vaan oon niin amatöörikuvaaja. Josta tulikin mieleen, että olis niin kiva päästä johonkin valokuvauskurssille. Mut missä niitäkin järkätään? En ole kyllä edes tutkinut, mutta olis kiva jos joku vaan kutsuisi sellaiselle :D Ja uuden objektiivinkin haluaisin, mutta näistä rahoista ei kyllä osteta yhtään mitään. Jos nyt tässä neljässä kuukaudessa kun käyn töissä, saisi taloutta edes vähän kasattua ennen seuraavaa äippälomaa. Sit taas eletään niukasti. Mikä on super syvältä.

Meillä on taas ollut pari kurjaa päivää. Oliverille nousi sunnuntaina yks kaks 39 asteen kuume. Ei oikeastaan mitään selkeää syytä, mistä se tuli. Kuume nousi ihan tajuttoman nopeasti ja kauhea itkuhan siinä sitten tuli. Lopulta tuli sitten oksennus. Yö meni kamalan kuumeen kourissa ja aamulla soittelin päivystykseen. Antoivat siellä vaan neuvoja, mutta eivät suositelleet paikalle tuloa, koska on niin paljon pöpöjä liikkeellä. Suosittelivat vaan antamaan buranaa ja panadolia vuoron perään 4h välein. Tänään onneksi olo alkaa olla jo parempi. Pikkusen vaan lämpöä, mutta jaksaa leikkiä ja touhuta. On vaan tuo oman lapsen sairastaminen niin kamalaa. Mieluummin ottaisi kaikki vaivat itselle. Eikä kyllä muidenkaan pienokaisten sairastamista ole kiva katsoa. Harmittaa vaan, kun töissä olisi nyt hyvä käydä ja nyt sit nää taudit koettelee.


Oliver on tosiaan jo 1v4kk. Hitsi, kohtahan tuo on jo 5kk puolella. Vauhti on aivan tajuttoman hurjaa. Täällä juostaan jo. Ovet ei pidättele, vaan hän osaa avata ne. Ulko-ovi on meillä ollut yleensä auki asennossa, täällä pusikossa kun asutaan, joten nyt pitääkin olla tarkkana. Muuten saattaa pieni mies löytyä tuolta pihan puolelta vielä. Kovasti alkanut harjoitella myös kiipeämistä. Tai lähinnä sellaista, että tuo jonkun tavaran, jonka päälle kiivetä, että ylettää paremmin pöydille. Tällaisia kivoja uusia oppeja, jotka saa vanhempiin lisää liikettä :D Sanoja alkaa tulla tosi hienosti. Napa on yksi lempisanoista. Aina kun näkee, niin huudahtaa sen ääneen. Kovasti ollaan myös puhuttu tulevasta vauvasta. Oliver tykkää meidän kanssa kuunnella vauvan sydänääniä ja hakeekin kotidoplerin monesti, että nytpä kuunnellaan. Tykkää halailla masua ja on omalla tavallaan kiinnostunut. Jännittää silti, että miten käy kun pieni syntyy. Onhan tässä vielä aikaa asiasta puhua Oliverille <3 On tuo poika kyllä sellainen touhutyyppi, että paikallaan ei kyllä malta pitkään pysyä. Autoista tykkää todella paljon, niin lelu kuin noista isoistakin vehkeistä. Isin autotallissa käydään monesti päristelemässä ja moottoripyörää hiplaamassa :D Viihtyy hyvin autossa nykyään ja monesti kaivaa kengät kaapista, että nyt lähdetään. Ulkoilu on myös ihan parasta. Niin parasta, että itku tulee melkein aina kun sisälle pitäisi lähteä. Omalla pihalla riittää paljon tutkittavaa, mutta kyllä puistossakin on kiva helgailla :)



Meidän Tare täytti helmikuussa jo 15-vuotta. Nyt alkaa selkeästi ikä tehdä tepposia. Kuulo alkaa olla huono, tai ainakin todella valikoiva. Pidäyskyky ei ole enää kovinkaan hyvä. Vahinkoja on alkanut sattua. Onneksi tässä omalla tontilla pääsee vähän väliä pissalle, että yöt ne on kaikista pahimpia. Onneksi Niksu menee iltaisin mua myöhemmin nukkumaan, että Tare pääsee iltaisin vielä ulkoilemaan. Nyt pitää katsoa todella tarkkaan toisen vointia, että jos menee paljonkin huonompaan niin pitää tehdä vain se rankka päätös. Tiedätte varmaan mistä puhun. Kauheaa edes ajatella. Itkuhan tässä pääsee ku miettiikin. Tare on ihan kesän koira, joten onneksi ollaan jo ihan kesän kynnyksellä ja toinen pääsee nauttimaan pihalla olosta oikein kunnolla. Onneksi Oliver ymmärtää, että Tare tarvitsee enemmän omaa rauhaa. Tarea ei siis saa mennä häiritsemään kun nukkuu. Catan kanssa touhuilee välillä, mitä nyt arvon neiti malttaa tornistaan laskeutua :D Oliver ja elukat toimii siis oikein hyvin keskenään. <3


Raskaus on nyt viikoilla 23+5. Mun vointi on ollut ihan hyvä. Pirpana on kovin liikkuisa kaveri ja painaa kamalasti mua rakkoon :D On meinannut jo muutaman kerran käydä vahinko, sillä potkua on tullut suoraan rakkoon. Onneksi pidätyskyky on vielä toiminut hyvin. Lenkkeilyä odotan kovasti, että täältä pöndeltäkin nuo lumet viimeisellä sulaisia. Tarvitsen ehdottomasti liikuntaa ennen tulevaa synnytystä, ettei kunto lopu kesken. Muuten oma vointi on ollut kyllä ihan hyvä. Mitä nyt välillä kasvukipuja ja huonojen öiden tuomaa superväsymystä ja päänsärkyä. Tämä raskaus on kyllä mennyt niin paljon nopeammin entä Oliverin. Johtunee siitä, että nyt ei ehdi koko ajan asiaa miettiä ja laskea niitä viikkoja. Nytkin piti tarkistaa sovelluksesta, kun en todellakaan muistanut missä mennään. Seuraavaksi pitäisikin varata 4D ultra, koska halutaan moikata meidän tulevaa ihmettä vielä kun periaatteessa kaikki ultrat on jo takanapäin. Ellen joudu taas kasvuseurantaan niinkuin edellisellä kerralla. SF-mitta jälleen hitsikseen isompi kuin viikkoja kohden pitäisi olla. Saas siis nähdä. Ja kaikki kätilöt ovat sanoneet, että pitää varustautua siihe, että tämä toinenkin saattaa tulla etuajassa maailmaan niinkuin isoveljensä. Kuulemma monesti on tapana, että mennään vähän ensimmäisen jäljissä. Saapa siis nähdä kuinka tällä kertaa käy. Kaikki jutut on kyllä onneksi jo hankittu ja pienen ihmisen vaatteet pitää vaan ottaa säilöstä esille. Muuten ei siis oikeastaan tarvitse tehdä mitään :)


Sellaisiin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Ajatuksen virtaa ja höpinää vaan. Tuntui hyvältä vähän höpötellä. Ihanaa tiistaita! Mä yritän pussailla tuon meidän pojan terveeksi <3