Hei murut! Hengissä ollaan, joskin ihan totaalisen lomalla. Niin lomalla, että olen melkein unohtanut tietokoneen olemassa olon ihan kokonaan. Ehkä ihan hyvä, mä kun normaalisti päivittäin vietän tässä aikaa sellaisen 8-10 tuntia. Se on paljon se. Kaikki työt kun teen tietokoneella ja siihen päälle vielä blogijuttuja, huomaan monesti. että silmät sojottaa jo ihan miten sattuu ruudun tuijottamisen takia. Olen siis hyvillä mielin ollut ilman, vaikka blogi se pyörii mielessä silti aika lailla 24/7. Mihin sitä rakkaasta harrastuksestaan pääsisi? Tekisi mieli kuvata ja kirjoittaa koko ajan, mutta kyllä sitä pitää välillä elääkin, että on sitten mistä kirjoittaa :D Kaikki on täällä siis paremmin kuin hyvin ja ollaan Niksun kanssa nautittu toisistamme ja vapaasta. On tää kyllä ihmisen parasta aikaa tää loma.

Viime viikolla odottelin loman alkua kuumeisesti. Työpäivät tuntuivat matelevan ihan super hitaasti, mutta välittömästi vapaiden alettua, mut aivot heittäytyi lomamoodille ja kahdessa päivässä jo hukkasin viikonpäivät :D Siskon kanssa naurettiin, kun kumpikaan ei tiennyt, mitä päivää elettiin. Onneksi noilla miehillä tuntui olevan sisäinen kello vielä kohdillaan, me kun oltiin onnistuttu se jo sekoittamaan. Mikä on siis vain ihan hyvä! Ei tule sen kummemmin ajateltua, että nyt jo on mennyt sen ja sen verran monta päivää lomasta. Nyt pitää vain yrittää parhaansa nauttia hetkestä ja onhan tätä lomaa kuitenkin yhteensä sen viisi viikkoa. Ihan reippaasti siis :)



Lomatunnelmiin heittäydittiin siis heti torstaina töiden jälkeen, vaikka virallisesti loma alkoikin vasta nyt maanantaina. Torstaina tehtiin vähän juhannus valmisteluita ja perjantaina hoidettiin viimeiset shoppailut. Kärrättiin myös meidän aidan romu kokkoon aamusta. Siskon perhe saapuikin meille sitten iltapäivällä ja on kuulkaas grillattu, herkuteltu ja nautittu olosta ihan täysin rinnoin.



Perjantaina sitten illalla mentiin katsomaan kokon sytytystä ja sen roihuamista. Nuo valkoiset laudat tuossa edustalla on nimen omaan se meidän romuaita ja me tyytyväisenä katsottiin sen palamista. Aidan purkuvaiheessa me mietittiin kyllä useamman kerran, että kuka ihme kasaa aidan sadasta pikku palasta ja kunnollisista perustuksista ei todellakaan voinut edes puhua. Kuten olen tainnut teille aiemminkin mainita, niin täällä talossa tuntuu kaikki olevan tehtynä ihan vasemmalla kädellä hutiloiden. Meillä on tämän kanssa ollut niin paljon murhetta, että ihan ärsyttää, miten huonosti joku on voinut pitää ja remontoida omaa kotiaan. Meillä meneekin varmaan ikuisuus, että saadaan tämä oikeasti kunnolla valmiiksi ja kuntoon.

Kokko lämmitti ihan mielettömän kuumasti, joten ei kamalan kauaa maltettu hikeä tuon seurassa valuttaa. Sitten suunnattiinkin porukalla äiteen luo saunomaan. Ennen saunaa käytiin lasten kanssa vielä puistossa leikkimässä ja naurettiinkin mahat kippurassa, kun me isommatkin ängettiin lasten karuselliin. Ihanat löylyt ja Tare jäikin sitten mummolaan yökylään. Siskon koira kun oli tulossa meille ja nämä kaksi urosta kun ei tule juttuun. Ja enemmän meitä huolettaa vielä se, kun Tare on niin pieni, että se jää Rottweilerin jalkoihin ihan liian helposti.


Mentiin yöllä vielä katsomaan kokon tilannetta ja iso kuuma hiillos oli jäljellä. Harmi, kun oltiin ehditty makkarat paistaa jo muutaman tunnin aiemmin. Tuossahan ne olisi valmistuneet kepin nokassa niin mukavasti :) Ihan kokonaan yötöntä yötä ei jaksettu valvoa. Mä hämmästelin, miten lapset jaksoi kukkua niin myöhälle yöhön. Mä aloin haukottelemaan normaaliin tapaani jo kymmeneltä :D

Seuraava aamu valkeni mulle kamalan päänsäryn saattelemana. Onneksi se siitä alkoi helpottamaan, kun lähti liikkeelle, mutta kyllä oli olo. Ja kaiken huippu vielä se, kun mitään en ollut juonut. Siis alkoholipitoista. Ihan vaan vesi ja limulinjalla vedetty. Lapset mieli niin kovasti uimaan, että rannallehan me sitten suunnistettiin.


Lapset nautti uimisesta, vaikka vesi oli ihan kamalan kylmää. Kyllähän nuo vesipedot meitäkin pyysi hyppäämään mukaan, mutta uikkaria ei ollut mukana. Sovittiin, että koitetaan illalla uudestaan. Alkoihan tulla jo niin kamala nälkä. Välillä siis kotiin syömään ja hengähtämään.


Miten ihanasti kelit helli meitä koko juhannusviikonlopun. Oli jopa ihan turkasen kuumakin välillä. Lapsia kasteltiin vesiletkulla, kun sulkapallon pelaamisessa tuli välillä niin kamalan kuuma. Illalla lähdettiin tosiaan uudestaan uimaan ja kyllähän me aikuisetkin sitten uskallettiin heittää talviturkit menemään. Vesi oli kyllä aivan liian kylmää, mutta tulipahan käytyä. Ja uin vielä ihan kunnolla, etten vain pikapulahdusta tehnyt. Saattoi koko pitäjä kuulla, kun tämä kiljukaula sinne veteen lopulta pääsi. Henki tuntui salpaantuvan kokonaan. Vartin verran siellä vedessä kykeni olemaan, sitten tuli vilu. Loppuilta menikin sitten lämmitellessä ja porukka väsähtikin aiemmin kuin edellisenä iltana.


Sunnuntaina viihdyttiinkin pihahommissa. Äiti ja sisko kitki kukkapenkistä rikkaruohot pois ja me lasten kanssa pelattiin pelejä. One kyllä onni omistaa kauhian touhukkaat perheenjäsenet. Kyllä silloin tapahtuu, kun tulevat meille kylään. :D Äiti pisti yhden puunkin ohennukseen, häntä kun ärsytti miten oksat olivat levällään. Eli touhua on kuulkaas riittänyt.

Nyt virallisen loman alettua ollaan otettu pari päivää ihan iisisti. Eli jos musta ei muutamaan päivään taas kuulu, niin olen unohtunut lomailemaan ihan kokonaan. Mutta tulen taas, kun maltan istahtaa koneen ääreen. ;) Tänään onkin tiedossa luopuminen vanhasta sohvasta. Saatte kyllä pian tietää, mitä uutuutta tänne tuli :)