Tehän tiedätte, että mä olin kipeänä, flunssassa, tuossa joulun tienoilla. Arvatkaa mitä? Mulla on taas kurkku vähän omituisen tuntuinen ja poskionteiloissa ei tunnu lainkaan hyvältä. Enhän mä nyt heti taas voi tulla kipeäksi, enhän? Nyt just en haluaisi mitenkään tulla kipeäksi, kun mulla on ihan hyvä draivi ollu päällä. Tänään tosin pidin ihan suosiolla lepopäivän tän kummallisen olon takia. Tein eilen kuitenkin salilla niin hyvän treenin, että kyllä maar tuntuu kropassa kipeät lihakset nyt. Toinen juttu mikä mua on tällä viikolla vaivannut, mä en ole saanut nukuttua kunnolla. Heti kun menin salille, mun unen laatu huononi ihan heittämällä. Mistähän tämäkin lie johtuu? Tätä mä en peukuta nyt yhtään. Josko huomenna olisi parempi. Tai parempi olisi. Meillä täällä kotona kun on jo yksi nuhanenä, ei tarttis olla toista. Niksu raukka on pärskinyt menemää ihan viimeistä päivää.

Vaikka olo ei ole ollut parhaimmasta päästä, niin tänään pilkahtanut aurinko toi kyllä hymyn huulille. Ei kauaakaan, kun tarvitaan taas yhtä suosikki asustettani oikein urakalla. Tai kyllähän sitä varmasti tänäänkin olisi tarvinnut ulkoillessa, jos olisi sellaiseen aikaan ollut pihalla. Nimittäin aurikolaseja. Mullahan on ollut havaittavissa "pientä" aurinkolasimaniaa ja sen innoittamana uskaltauduin ostamaan ensimmäiset merkkilasinikin. Voin ilokseni sanoa, että mun arskaperhe on päässyt kasvamaan uudella tulokkaalla. Mun elämäni toiset merkkilasit kotiutui kylläkin jo viime vuoden puolella, mutta kun niitä ei oikeastaan tullut tarvinneeksi silloin. Nyt päivän hissuksiin pidentyessä, alkaa aurikolasit olla kohta ajankohtainen asuste.


Kävimme Niksun kanssa Itäkeskuksessa shoppailemassa ja samalla käytiin kurkkimassa Instrumentariumissa aurinkolasien tarjontaa. Instrun Heritage-lasien yhteistyön myötä sain valita itselleni yhdet lasit Instrun valikoimasta. Olin harmillisesti juuri vähän aikaa aiemmin ehtinyt ostamaan itselleni jälleen kahdet uudet lukulasit ja nyt kun niitä on jo neljät yhteensä, koin paremmaksi valinnaksi aurinkolasit. Vaikka onhan mulla niitäkin ihan vaan parit :D Ehkä juuri sen takia halusin arskat, kun mulla ei ole kuin oikeasti yhdet laadukkaat ennen näitä.


Niksu oli mukana hyvin tärkeänä makutuomarina, sillä mulle iskee aina kamala valinnanvaikeus. Nyt kuitenkin lasit löytyi yllättävän heposti ja olimme molemmat samaa mieltä valinnasta. Ray Ban Wayfarer ruskean sävyssä kolahti kaikista kovimpaan. Mentiin sitten testailun jälkeen viemään lasit myyjälle ja hän alkoi pistämään niitä mulle kasaan. Niksulla lävähti silmät selälleen ja meikäläinen älähtää, että apua, nyt ne lasit hajosi. Ja mitä vielä, ne vaan on sellaista mallia, että menevät hyvin pieneen kasaan. Ai että miten mua nauratti sen jälkeen. Myyjätytöt nauroi taas mulle siinä :D


Mutta miten huikeeta! Nyt on lasit, jotka mahtuu helposti mukaan pieneen tilaan, mutta on samalla todella laadukkaat ja jämäkän tuntuiset. Miten kätevät! Kyllä meitä nauratti vielä kotimatkalla mun säikähdys hajoavista laseista.


Nyt odottelen sitten innolla sellaisia kelejä, että nämä ovat oikeasti tarpeelliset.
Kiitos vielä Instrulle ja Indiedaysille tästä mahdollisuudesta!

Mitäs te tykkäätte mun uusista minitilaan mahtuvista laseista? Ja huomaatteko, mä tykkään todella paljon ruskean sävyisistä plehoista ;)

Mä odotin suurella innolla vuoden ensimmäistä Livboxia. Odotin jännityksellä, millaisella boxilla tämä vuosi lähtee käyntiin. Mä jotenkin ajattelin, että vuoden ensimmäiseen boxiin olisi panostettu kovasti ja se kertoisi vähän tulevasta vuodesta jotenkin. En oikeastaan edes tiedä, mistä kummasta olin tällaisenkin ajatuksen itselleni kehittänyt, mutta jostain se vaan oli mulle tullut. Tiedättekö mitä muuta mä olen ehtinyt jo miettimään? No sitä, että pitäisikö mun lopettaa Livboxin tilaaminen tämän jo vallitsevan purkkimeren takia. Mietin tätä oikeasti todella kovasti. Mulla on purkit päässeet salakavalasti lisääntymään ihan mun huomaamatta ja sitten niitä tulee vielä joka kuukausi kotiin kannettuna. Mutta sitten se mun sisäinen ääni huutaa, että enhän mä nyt niin vain voi  mennä tekemään. Mun tuurilla kun lopettaisin boxin, olisi seuraava niin mielettömän ihana, että mä varmaan repisin hiukset päästäni. Ja olenhan mä tilannut tätä periaatteessa alusta asti, joten lopettaminen ei oikein tuntunutkaan lopulta hyvältä päätökseltä. Eli siis ainakin toistaiseksi vielä mä jatkan tämän mysteerisen kosmetiikkaboxin tilaamista. Moni tuttu on sen jo lopettanut, mutta mä en ainakaan vielä lähde tähän vyyhtiin mukaan. Pidemmittä puheitta mennään nyt vaan siihen vuoden ensimmäisen boxin sisältöön. Ehdimpäs tehdä tämän ennen puolta kuuta, vaikkei jäänyt paljosta kiinni :D


Tammikuu on toivoa täynnä, sanoo esittely korttinen. Mä kyllä allekirjoitan tämän. Musta tuntuu niin samalta. Tammikuu antaa anteeksi viime vuoden epäonnistumiset ja antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Vaikka oikeasti näinhän voi tehdä joka päivä. Mutta tammikuulla on tähän kaikkeen kyllä etuoikeus. Boxin teemä oli ihana pinkki ja sisältöä tosiaan jännitin kovasti..


Tammikuun boxi kätki sisuksiinsa yhteensä viisi tuotetta, joista kolme oli täysikokoisia. Tosin kaksi tuotetta tuli vielä lisäyllärinä. Katsotaan nyt ensin kuitenkin tämä virallinen sisältö.

Lumene True Mystic Precise Tip silmänrajaustussi, ehdottomasti boxin paras tuote. Ei kahta sanaakaan! Olin ihan ♥_♥ kun tämä tussi osui käteeni. Kunnon silmienrajaus, kissasiivet, ah, todellakin mun yksi lempi osa meikissä. Tämä menee niin heti käyttöön. En ole vielä saanut, kun piti odottaa valoa kuvia varten. Onneksi ollaan muuten menossa koko ajan valoisampaa aikaa kohti :)

SB12 suuvesi. Hmm. Okei. Tuollainen pieni matkaputeli. Varmaan ihan kiva. Mulla ei oikein ole tästä mitään mielipidettä. Hammastahnan ymmärrän jotenkin paremmin kuin tämän. Joo, käytän kyllä suuvesiä ainakin silloin tällöin, mutta että boxista sellainen. En nyt ihan miellä tuota kosmetiikaksi enkä ihan laskisi sitä Livboxin sisältöön sopivaksi. No, ei saa haukkua ihan lyttyyn ennen kuin on kokeillut.

Philosophy miracle worker, anti-aging voide, hihii, tää taitaa pikku hiljaa alkaa olemaan mulle sopiva tuote ikäni puolesta. Philosophy on muutenkin merkkinä todella mielenkiintoinen, joten tätä näytettä testaan kyllä erittäin mielelläni :)

Tena skin cream. Siis mitä?! TENA!? Tena Lady, virtsankarkailua, ei ei ei. Kelle muulle tulee ekana mieleen Tenasta aikuisten vaipat? Anteeksi, tässä nyt mennään ihan ohi aiheen, mutta mä en pääse ehkä yli tuosta merkistä. Tena on vaan aina ollut jotain ihan muuta kuin kosmetiikkaa. Vai onko niillä ennen ollut jotain kosmetiikkaa mistä mä en tiedä? Mutta siis voide, kyllähän tämä voi olla ihan käypä tuote ja toimii varmasti ihan jees. Ainakin mitä nyt ihan pikkasen oli pakko jo kokeilla kämmenselälle. Äiti kyllä jo huuteli kovasti tuubin perään, että voi kotiuttaa mielellään. Näinhän siinä varmasti käy sen jälkeen kun olen tuota muutaman kerran testannut.

Cutrin Sensitive Rescue Dry Scalp Moisturizer, kuivalle päänahalle tarkoitettu tehokosteuttaja. Mullahan on todella rutikuiva nuppi. Vielä kun on tämä psoriasis, niin hiuspohjassahan se tuntuu viihtyvän aika mielellään. Tai jos se ei ole se, niin sitten muuten vain todella kuiva. Eli tätä on oikeasti tuote, joka olisi mulle todella tarpeellinen, mutta silti koen tuon käytön jotenkin haasteelliseksi. Miten tuota siis laitetaan? Kuiviin hiuksiin vain? Tuon ei pitäisi rasvoittaa hiuksia, mutta miten mua vähän pelottaa.. No, kokeilemallahan se vain selviää. Ideana tykkään tästä kyllä.


Sitten ne yllätystuotteet. Mä tykkään yllätyksistä ja tälläkin kertaa ne olivat todella mieluisat. Tai ainakin toinen ihan varmasti, koska se on jo hävinnyt parempiin suihin. Toisesta en vielä osaa sanoa mitään. Anyday Cashew pähkinät, kuiva paahdetut ilman suolaa ja lisättyä öljyä, oli super hyvän makuisia. Pistettiin äidin kanssa heti pussi puoliksi ja syötiin se kerralla tyhjäksi. Nomnom. Salus Floradix vitamiinijuoma on kyllä hyvä lisä tähän ajankauteen. Flunssa tuntuu leviävän kulovalkean tavoin taas. Meillä Niksu on ollut jo pari päivää pienen pöpön valloissa ja äitikin on vähän valittanut. Isäpuoli alkaa olla vissiin jo voiton puolella. Itsehän ehdin sairastaa jo aimmin. Lisävitskut on mun mielestä ihan jees, joten pitää tätäkin juomaa testata.


Mitä mieltä sitten olin boxista kokonaisuudessan? Se oli ihan jees. Ei räjäyttänyt tajuntaani, kuten olin toivonut, mutta sisällöstä löytyi kyllä kivoja tuotteita. Lumenen silmänrajaus on mulle nyt ehdottomasti se the juttu tässä. Odotan innolla sen tekemää lopputulosta.
Mitä te tykkäsitte boxista? Tai tilaatteko te enää ylipäänsä sitä? Oletteko te mahdollisesti ajatellut tilauksen lopettamista?

Mä oon sellainen ihminen, joka menee aika monessa asiassa melko kausiluontoisesti. Eli saatan syödä vaikka kuukauden putkeen karjalanpiirakoita maksamakkaralla ja suolakurkuilla, mutta sitten tulee täysi stoppi ja lopetan niiden syömisen kokonaan. Salaattin kanssa sama homma. Mulle tuli siihenkin ihan töks töks pitkällisen syömisen jälkeen. Eikä tähän kausihommaan kuulu pelkästään ruoka. Toisinaan mä olen oikea siivous ja järjestely fanaatikko, kun sitten taas tietyn ajan jälkeen mulla saattaa kaikki järjestetyt tavarat hypätä ihan ihme paikkoihin. Voisin kertoa teille vaikka kuinka monta esimerkkiä, mutta päädytään viimeisenä nyt liikuntaan. Te pitkään blogin mukana kulkeneet tiedätte, että mä oon ollut liikunnan kanssa just tällainen kausihömelö. Monta kertaa tammikuussa olen saanut napattua itseäni niskasta kiinni ja olen vetänyt monta kuukautta ihan täysillä hommaa. Kunnes sitten pieni pönttö pääni tekee taas niks naks ja jättäydyn hommasta. Viime kesänä mulla oli oikeasti ihan hyvä syykin sille, mutta aiemmin ei. Olen vain suoraan sanottuna ollut saamaton. Nyt yritän oikeasti välttää tämän tapahtumista viimeiseen asti. Koska hei, eihän siinä ole mitään järkeä ja tiedostan sen.
Mua harmittaa ihan julmetun paljon se, että mä oikeasti ehdin saada jo tuloksia salilla käydessäni ahkerasti. Tällä hetkellä tulokset on hatara muisto vain. Mun uimarengas on edelleen vahvasti mukana ja se pentele tuntuu vaan kasvaneen. Mä oikeasti haluaisin olla hyvässä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisesti, ennen kuin täytän kolmekymmentä. Mä olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni ollut aina pyöreä pullukka ja mä en haluaisi astua sellaisena uuteen ikäkauteen. Varmaan ihan tyhmää edes ajatella näin. Mutta mä vaan haluisin. Ja mun halu on kova, mutta niin on se mun toinenkin puoli mielestäni. Olette varmaan nähneet niitä piirrettyjä, joissa henkilön molemmilla olkapäillä istuu pieni ääni. Toinen on piru ja toinen enkeli. Musta monesti tuntuu just tolta. Meillä on keksejä kaapissa. Nämä kaksi huutaa mun molempiin korviin samaan aikaan. Monesti menen sen enkelin sanomisen mukaan, eli jätän keksit sinne kaappiin. Toisinaan taas lankean houkutukselle ja ahmin monta keksiä putkeen. Ja okei, eihän siinä ole periaatteessa mitään pahaa, mutta kun mä en tällä tyylillä pääse koskaan siihen haluttuun tulokseen. Mun mieli siis taistelee vahvasti mua vastaan ja nyt teen tässä kovasti töitä, että pääsen tän kaiken yläpuolelle.


Koska lisämotivaatio ei ainakaan mulle ole koskaan pahitteeksi, niin mä sitten otin ja repäisin Hennesin nettikaupassa. Tilasin itselleni superkivoja treenivaatteita ja ainakin ne tuo mulle intoa ja potkua tähän hommaan. Kun on kivoja vaatteita, niin pakkohan niitä on päästä myös käyttämään. Ja kyllä vaan treenaaminen tuntuu paremmalta kunnon varusteiden kanssa. Olin vähän hurja, kun tilasin noita tiukkoja paitoja. Ne on mulle lisämotivaattorina, koska haluan voida pitää niitä ilman, että mun pömppömaha makkaroineen loistaa siitä rumasti läpi.

Olen kovasti hämmentynyt. Vuoden ensimmäinen viikko on jo takana päin ja mun vuosi on alkanut jotenkin kummallisen kiireisesti. Enkä oikein edes ymmärrä, mikä tässä sitä kiirettä tekee. En ole ehtinyt oikein edes ajattelemaan blogia kunnolla koko viime viikkolla. Kävin pikaisesti rääpimässä muutamat jutut, vaikka tarkoituksena oli, että tämä vuonna otan aikaa enemmän ja panostan koko hommaan enemmän. Tässä se taas nähtiin. Universumi on täysin eri mieltä kuin minä. Mutta en anna sen silti hiljentää mun tahtia. Vuosihan on vasta aluillaan ja kaiken ehtii tehdä vielä miljoonasti paremmin. Ja tätähän koko vuosi tulee olemaan. Eikä todellakaan lannistuta vastoinkäymisistä, eiks je?!


Viime viikko tosiaan hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Kuten kerroin, saimme vieraiksi sukulaistytöt muutamaksi päiväksi ja se aika vasta siivillä menikin. Olen aika vahvasti sitä mieltä, että joku kääntelee meidän kelloja nopeammin kuin ennen. Emme oikeastaan ehtineet tehdä mitään ihmeellistä Masun ja Mintun vierailun aikana. Ihan vain nautittiin olostamme meillä kotosalla pääosin. Olimme myöskin pakkasta pakosalla, kuten perjantaina kirjoitin. Ei ehditty edes shoppailemaan, vaikka tyttöjen piti saada vähän uusia vaatteita. Että kysyn vaan, kuka tätä meidän aikaa pöllii? Onneksi ehdittiin pelailemaan, lakkailemaan kynsiä ja tietysti naurettiin mahat kippurassa. Sehän se parasta olikin ♥


Vaikka pakkanen onkin ollut ihan järkyttävä (meillä laski kolmeenkymppiin), on kelit olleet ihan melettömän upeita. Auringonlaskut todella näyttäviä, jääkiteet mitä kauniimpia ja ilmakin näytti niin paljon raikkaammalle. Vaatekerrokset on olleet naurettavia ja silti on paleltanut. Tarea varsinkin. Voi meidän karvahanuria. Onneksi meidän Tokmannilla myytiin tossuja koirille, että sain ostettua uudet vanhojen ollessa ihan repaleiset. On muuten helpottanut tuota ulkoilua aikalailla. Kotiakin on saanut lämmittää kaikella mahdollisella tavalla. Takka ja leivinuuni on ollut tulilla oikeastaan päivittäin noiden kovien pakkasten aikaan. Riitti pieni pesällinen puita kunnon lämmön saamiseksi uudelleen, kun edellisenä päivänä ollut lämmin. Kynttilöitä on myös polteltu urakalla ja lämmön lisäksi niitä katselee mielellään :)



Ehdin kuitenkin kaikesta ihmekiireestä huolimatta viime viikolla salille. Otin aika varovasti näin alkuun, ettei lihakset ihan irtoaisi kivun takia. Maanantaina tosiaan käytiin äidin kanssa muistuttelemassa kroppaa treenistä ja mun on pakko jälleen kerran vaan ihmetellä, miten hyvä olo sieltä tulee. Miksi te ette käyneet potkimassa mua sinne? :D No ei vaan, ei mun stressi olisi varmaan siitä silloin tehnyt yhtään mitään. Stressi on edelleen mukana hiljaisena kanssamatkustajana, mutta jotenkin siedän sitä tällä hetkellä paremmin. On tapahtunut niin ihania asioita, etten jaksa ihan koko aikaa olla stressin pauloissa. Tai siis olen, mutta en noteeraa sitä satasella. Jos siis tiedätte mitä tarkoitan. :D En mä aina itsekään ymmärrä.

Olen tietoisesti yrittänyt nauttia kaikista pienimmistäkin asioista. Pienet asiathan tekee yleensä todella onnelliseksi ja siltä on kyllä tuntunutkin. Sillä kuten yllä olevassa kuvassakin, jonka instagramiin lisäsin, ole onnellinen tässä hetkessä, tämä hetki on sinun elämäsi. Tälleen löyhästi suomennettuna siis. Pitäisi todellakin olla onnellinen tässä hetkessä, tämä hetki on vain se hetki, joka on kerran sinun elämässäsi. Ei saisi antaa asioiden lipsua käsistä, vaan pysähtyä nauttimaan siitä mitä on. Tätä todellakin yritän tänä vuonna opetella.

Mähän täytän tänä vuonna jo 30-vuotta. Mä olen ikäkriiseillyt ihan järkyttävästi viime vuosina, mutta nyt mulla on ihan onnellinen olo. En odota kauhulla tuota uutta kymmenystä. Ainakaan siis vielä. En tiedä millainen ikäkriisi tässä vielä ehtii kehittymään ennen lokakuuta ja vanhentumista. Tällä hetkellä mä odotan vaan sitä ihan avoimin mielin. Eihän mikään tule sen ihmeemmin muuttumaan. Iän puolesta olen ehkä vain virallisesti oikeasti aikuinen. Henkisesti en varmaan koskaan :D Enkä haluakaan ;) Ehkä tää pienistä asioista nauttiminenkin tulee tässä iän myötä aina vain tärkeämmäksi. Siinä missä teininä stressasi sitä, että hegaileeko kukaan kaveri mun kanssa perjantaina illalla, niin nykyisin jään erittäin mielelläni ihan vaikka yksin nauttimaan olostani sohvannurkkaan. Niin se vain aika ja ikä muuttaa meitä.


MA: Kevyt salitreeni 50min, kävelylenkki 1h
TI: -
KE: -
TO: -
PE: ulkoilua 1,5h
LA: - (shoppailu 4h)
SU: -


Jopas tuli ajatustenvirtaa heti näin maanantaina. Mielenpäällä on siis paljon kaikkea tällä hetkellä ja lähdenkin tästä ihan kohta salille tyhjentämään niitä. Salille, ou jea!

Kun pakkanen kiritti yli kahdenkymmenen, olin ihan varma että tulen tekemään pienen jäätymiskuoleman Taren kanssa. Olin väärässä, tein sen kun pakkanen laski kolmeenkymmeneen. Siis oikeasti, ihan järkyttävä pakkanen! Jos mä en tarkene tuossa kelissä miljoonan vaatekerroksen alla, miten luulette meidän Taren kestävän? No aivan, ei se kestäkään. Silläkin on paksu toppatakki, töppöset ja pipo, mutta ei tuollainen lyhytkarvainen koira tällaista säätä kestä. Nyt on ulkoilut jääneet niin vähille kuin mahdollista. Niin myös omat. Etäpäivää olen vietellyt tämän loppuviikon ihan suosiolla. Ei tee tuo keli yhtään hyvää autoillekaan. Niksu on joutunut ropaamaan mun isäpuolen autoa jo pariin otteeseen, piti asentaa uusi akku ja nyt taas jotain vikaa ilmeni. Meillä onneksi on autotalli, että aina lähtee toinen pöhisemään. Parempi vaan olla käyttämättä autoa niin vähän kuin mahdollista.


Meillä on takkaa ja leivinuunia polteltu joka päivä, ettei koti mene ihan pakkasen puolelle. Ei tuo ilmalämpöpumppu jaksa lämmittää näillä keleillä. Kynttilöitäkin polteltu lisälämmön saamiseksi. Ihan kiva että on pakkanen, mutta ei nyt tarttis ihan näin piukka pakkanen olla. Onneksi näyttää ensi viikolla jo vähän lauhtuvan. Semmoinen kymppi olisi vielä ihan siedettävä. Viis vielä parempi. Ei kantautuisi tuota rapaa sisälle, eikä olisi niin ankean harmaata. Nää kelit ovat olleet kyllä upeita pakkasesta huolimatta.


Mulla on ollut täällä taas kaksi ihanaa tyttöä seurana. Mun serkkutytöt, joista toinen on siis mun vanhin kummilapsi, tulivat viettämään meille vähän loman jatkoa. Pari päivää omaa lomaa, jotka on kiva viettää täällä meillä ;) Onneksi siis on ollut kaksikko pitämässä mulle seuraa ja keksineet tekemistäkin. Oltiin me tänään hetki tuolla kirpeässä ilmassakin. Piiloleikin jälkeen kaikilla oli nenät ja varpaat niin jäässä, että suosiolla lähdettiin takaisin sisälle pakkasta piiloon. Lämmin juotava ja viltit pelasti paleltuneet tyypit.


Harmillisesti tämäkin yhteinen aika on ihan kohta ohitse, kun tytöt palaavat huomenna kotiin. Olisin mielelläni pitänyt heidät vaikka pidempääkin täällä seurana. Kiva touhuilla heidän kanssa. Muuttuvaa labyrinttia on pelattu niin paljon, että palat kohta kuluu pelistä. Ollaan katsottu myös lastenpiirrettyjä. Tällaista rauhallista meininkiä siis. Pakkasta pakosalla, joten nää tekemiset toimii.



Tässä koneella tulee vähän vilu, joten lähden takaisin tyttöjen keskelle viltin alle. Meillä siis tosiaan päästiin -30 asteeseen. Mikä teillä on ollut ennätys?

Ihanaa alkanutta viikonloppua ♥ Miten te olette pärjänneet pakkasen kanssa?