Oijoi. Tänään on ollut todella löysä päivä. Eilinen GoExpo-messuilla vietetty päivä vie kyllä mehut taas ihan totaalisesti. Tuli käveltyä ja ihmeteltyä kaikeannäköistä. Hevosia ihastellessa taisi meillä mennä kyllä suurin tovi. Me oltiin messuilla siis kälyni Skeitin ja nuorimman kummityttöni kanssa. Ja nuorimmainen tietysti oli ihan haltioissaan polleista. Ensimmäistä kertaa ikinä kun pääsi niitä ihan koskemaankin. Pieni musta Falabella vei hänen sydämensä ja siitä puhuttiin vielä kotosallakin. Urheilupuolella sitten ihmeteltiin kovasti nyrkkeilijöitä ja Sportmimmi-kilpailua. Eihän tytyä meinannut saada siitä eteenpäin sitten mitenkään. Omalta osaltani messut meni myös ihmetellessä. En ostanut kuin proteiinipatukoita ja yhden kirjan. Eipä oikein ollut tarvetta millekään, joten turhaa en viitsinyt alkaa tuhlailemaan. Messut oli todella kivat, vaikkeivät kyllä I Love Me-messuja voita ;)

Ehkä on syytä aloittaa tämä postaus parinkin pahoittelupyynnön saattelemana. Ensinnä, multahan on pyydetty joku sata kertaa hiuspostausta. No tuota. Sitä ei ole kuulunut. Mä en oikeastaan ajatellut, että mulla olisi kauheasti annettavaa sillä rintamalla. Onhan mun hiukset olleet viimeisen kymmenen vuotta melkein samanlaiset. Mä en osaa hiuksiani laittaa, eli kampauksia mun nupissa ei ainakana kamalasti tulla näkemään. Omatekemänä nyt varsinkaan. Eikä mun hiustenhoitokaan ole mitenkään ihmeellistä. Shampoo, hoitoaine, joskus jotain naamioita ja muita hiuksia hoitavia öljyjä tms. Niin ja erittäin harvoin jotain muitakin hiustuotteita, kuten hiuslakkaa. Kuivashampoo on mulla ehkä "erikoisemmista" tuotteista jatkuvassa käytössä. Naamiotkin löysin vasta parisen vuotta sitten, että mä oikeasti teen hiuksille todella vähän. Kampauksetkin on oikeastaan aina samanlaiset. En enää juur koskaan pidä hiuksiani auki. Näytän omasta mielestä ihan juntilta pallonaamalta. Eikä se ole ollut kovin käytännöllistä. Hiukset on koko ajan suussa ja silmissä, parhaimmilla siellä vessanpöntössä ja persvaossa. Mulla on yleensä aina joko ponnari, letti, lettiponnari tai sitten tötterönuttura. Wuhuu, huikean monta kampausta :D En siis todella ajatellut, että mulla olisi tällä rintamalla teille mitään annettavaa. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Onhan mullakin jonkinlainen hiushistoria. Ajattelin, että voisin aloittaa siitä ja sitten seuraavissa postauksissa oikeasti kertoa vähän mitä mä tälle reuhkalle noin muuten teen.

Toinen anteeksipyyntö on kyllä myös paikallaan. Meinaan näistä kuvista. Okei, ehkä mua itseäni enemmän hävettää julkaista tällaisia kuvia, mitkä saisi oikeasti olla syvällä piilossa, varsinkin poissa koko kansan nähtäviltä. Nää ei ole mitään kaunista katsottavaan. :D Pieni pallonaama se siellä kuvissa tönöttää, mutta mitäpä mä en olisi tän blogin eteen valmis tekemään. Häpäisen itseni sitten ihan toden teolla :D Olen nauranut maha kippurissa näille kuville, kun eilen pitkästä aikaa kaivelin ne esille. Ihan vain tätä postausta varten. Kuvien laatu on mitä on, osa on meinaan skannattu, kun ihan konkreettisesti paperisina valokuvina olivat. En myöskään (ehkä omaksi onnekseni) löytänyt ihan kaikkia kuvia itsestäni eri vuosilta, sillä suurin osa valokuvista on meinaan äidillä jemmassa. Saavat kyllä jemmassa ehkä pysyäkin. Meinaan johan nääkin on niin kamalaa katsottavaa :D Eli tästä lähtee hiushistoriani, apuva... :D Tää on sit pitkä, ihan tällee vaan varoituksen sanana.

Olin lapsena melkoinen pellavapää. Mulla oli vaaleat kutrit ja ne sai kasvaa. Äiti ilmeisesti välillä niitä lyhenteli, mutta koskaan ei olleet kovin lyhkäiset. Hiukset alkoi mulla tummumaan muistaakseni tarhaikäisenä. Ekalla luokalla muistelisin niiden olleen jo aika tummat. Ekalla luokalla mulla oli pitkä polkka. Ylettyi hieman olkapäiden alle. Kakkosella mulla olikin sitten lyhyt polkka. Harmi kun mulla ei ollut näistä kuvia tallella. Kolmosella lyhenikin sitten jo todella lyhkäiseksi ja siitä päästääkin ensimmäiseen kuvaa. Tässä minä neljännellä luokalla.


Ei, ei se ole poika vaikka siltä näyttääkin :D Olenhan teilla maininnut siitä, että olen ollut poikatyttö. VAHVASTI kuten kuvasta näkyy. Mulla oli veljeni vanhat vaatteet, hiukset lyhyet eivätkä häirinneet menoa. Meidän kerrostalossa asui vain poikia, joten poikien leikkejäkin me aina vain leikittiin. Kenties vaikuttaneet ne sitten mun olemukseen :D Mutta siis tässä kuvassa mulla on lyhyimmät hiukseni ikinä. Kunnon pottatukka. Mun ala-asteen paras kaveri oli näyttänyt meidän kaverikuvaa serkullensa ja hän oli kauhistellut miksi oli pojan kanssa kuvissa. Menin siis ihan täydestä pojasta.

Tämän jälkeen annoinkin hiusteni kasvaa. Viidennellä luokalla mulla oli hiukset kasvaneet polkan mittaan ja tässä alla sitten kuudennen luokan luokkakuva. Hiukset yltti taas tuonne olkäpäiden alle.


Apua mikä kaksari xD No joo, lapsihan mä olin. Miten musta tuntuu, että nykyajan kuudesluokkalaiset on niin paljon vanhemman näköisiä mitä mä olin kuudennella. No joo. Hiuksissa sävyeroja aiheutti aurinko, joka siis aina hieman vaalensi kutrejani.

Seisaluokalla mulla olikin melko pitkät hiukset. Mutta kuva olis ollut yhtä tyhjän kanssa, koska näytän kaljulta :D Olin vetänyt niin tiukan ponnarin päähäni ja koko letti sitten jäi näkymättömiin kuvista. Ja se Adidaksen verkkatakki saa kyllä jäädä unholaan :D Kasilla sitten taas napsastiin koko letti pois. Tää on ensimmäinen hiusteleikkuu, jonka muistan vielä ihan elävästi. Sisko kysyi multa monen monta kertaa, että ootko ihan varma että napsaistaan letti pois. Joojoo, anna mennä vaan :D Sittten me katsottiin sitä lettiä siskon kädessä ja hiuset muotoiltiin. Ja tässä vaiheessa sanottakoon, että sisko on ollut mun luottokampaaja vuosia. En tiedä uskallanko edelleenkään antaa kovinkaan monen käsitellä mun hiuksia. Sisko on aina tiennyt mitä mä olen halunnut. Kasillekin halusin pallohiukset. Miks, ei mitään hajua.


Ihan vielä vähän taas asiasta poiketen, niin kasilla mulla alkoi selkeästi puhjeta akne. Seikan kuvassa oli todella vähän, mutta sitten se lisääntyi. Ja c'moon noi mun kulmat xD Ainoastaan huulikiilto oli tuolloin käytössä, muusta en tiennyt.

Sitten hiushistoriani tummimmat hiukset. Tumma mahonki muistaakseni oli sävy mikä laitettiin. Jossain vaiheessa oli vielä sellainen lilaankin vivahtava sävy, mutta niitä kuvia mulla ei valitettavasti ollut. Hiukset olin antanut kasvaa ja tuollainen polkka siitä taas sitten tuli. Kovinkaan kauaa en viihtynyt tässä tummassaja rippikouluun piti saada vaaleat hiukset. Tota noin, tuosta tummasta vaaleaksi. Joko arvaatte mitä tapahtui?


Kyllä, kusenkeltaiset hiukset ja mä rakastin niitä silloin palavasti :D Valitettavasti tästä mulla ei ole teille kuvaa annettavana. Mutta kyllä te osaatte kuvitella. Mun rippikuvat oli niin jäätävän kamalat ja se hiusten sävy niin järkyttävä, että sietääkin jäädä unholaan. Tosin, en niitä teille löytänytkään, joten senkin vuoksi jäi pois...onneksi. Ysiluokan luokkakuva oli myös kateissa. Siinä mulla oli järkyttävä juurikasvu sen kusenkeltaisen polkan kanssa :D

Lukion ekalla mulla oli taas punertavan ruskeat hiukset, tummanvaaleat, ei siis ihan tummat. Ja hiuksia tosiaan aloin kasvattamaan tuolta rippikoulusta. Tästä siis päästääkin lukion kakkosluokalle.


Tässä olin käynyt kampaajalla jotakin viikkoja aikaisemmin. Sisko oli jo niitäkin joutunut korjailemaan. Halusin saada kylmän punaiset hiukset. Poistuin kampaajalta oranssein hiuksin. Tuolta alta se ihan vähän vielä pilkottaa. Sisko veteli mulle vaaleita raitoja, että saatiin se oranssi häivyttymään pois. Muistan kotimatkan kampaajalta. Bussissa pojat nauroivat ja huutelivat zirp zirp. Taisin olla aika näky. Itkuhan siinä pääsi silloin. Kampaaja velotti multa silloin vielä ihan järkyttävän summan rahaa siitä ja enhän mä osannut siihen mitään sanoa.
   Välihuomiona tässä vaiheessa. Olin löytänyt meikkaamisen maailamn lukion ekalla. Siinä kuvassa mulla oli rusehtava meikki ja tähän lukion kakkoseen sitten vetelinkin harmaata ihan reippaalla kädellä. Onneksi ei ole ollut kovin pigmenttisiä luomivärejä tuolloin :D Mites toi aurinkopuuteri? Ja hei, kulmat on nypitty! Tässä vaiheessa hain myöskin itselleni e-pillerit. Terkka suositteli niitä kasvojeni ihon takia ja niin ne sitten haettiin.

Ja siitä sitten siis lukion kolmallenne. Hiukset saaneet taas vaan kasvaa, sisko vedellyt raitoja hiuksiin ja sillä sit mentiikin aika pitkään. Ja kuten näkyy, mun kasvojen iho! Voi jumpe, tuon kun saisi takaisin. Siloposki se siellä. Pillerit teki todella ihmeitä, mutta teki ne paljon huonoakin. Ja jaahas, on mulla nähtävästi ollut aika ohkaiset kulmatkin...


Lukiossa tapasin ensimmäisen virallisen poikaystäväni. Se suhde oli myrkkyä ja elämä muutenkin oli silloin rankkaa. Todella rankkaa. Kaiken tämän tuloksena lihoin järkyttävästi... Olenkin tämän kuvan julkaissut täällä aiemmin, joten antaa mennä uudestaan. En todella katso tätä mitenkään mielelläni. Pahaa tekee. Mutta hiukset, ne olivat venähtäneet pituutta todella paljon. Tässä on siis pari vuotta lukion jälkeen. Ja mulle leikattiin otsahiukset. Tiedättekö, mä en kyllä tunnista itseäni tästä kuvasta.


Jos nut tuosta kuvasta oikein näkee, niin mulla on vissiin juurikasvua.. tai sitten vain kuva hämää. Mutta hiukset on siis pitkät. Ja ne oli PAKSUT! Todella paksut. Muistan kun joskus ihmiset tarttui mun hiuksiin kiinni ja halusi kokeilla miten paksut ne on. Sitten kuitenkin tapahtui muutoksia elämässä ja jätin poikaystäväni. Yksi elämäni parhaista päätöksistä! Se suhde oli todellista myrkkyä ja tuossa kropassahan se myrkky oikein näkyi. Kilot alkoi karista ja sitten tapasin Niksun. Sittenhän ne kilot vasta lähti. Rakastuminen, murheet, syömättömyys. Puol vuotta ja 40kg. Liian paljon liian lyhyessä ajassa. Ei näin! Se nyt on kuitenkin jo tapahtunut, mutta varoittavana sanana teille muille. Mulla oheni hiukset huomattavan paljon. Puolella vähintään. Enhän mä todella saanut mitään vitamiineja syömättömyyden takia ja vaikutukset nähdään herkästi hiuksissa.

Paino tippui, hiukset pysyi samana. Ainakin aika pitkälti. Pitkät ja vaalean eri sävyissä. Olipa muuten vaikea löytää kuviakin itsestä, koska mä olen vältellyt kameraa todella taidokkaasti. En ole koskaan viitynyt kameran edessä enkä viihdy edelleenkään. Musta ei saa hyviä kuvia...


Noniin, ja sittenhän mulla vasta kulmat on olleet :D Otsahiuksia mulle on leikattu aina silloin tällöin ja sitten aina kasvatin ne pois.



Tässä siis parisen vuotta. Pitkät vaaleat hiukset. Ja mitä ihmettä mä oon niille tehnyt kun noin paljon kiiltää? Tuolloin muistan pitäneeni hiuksia auki vielä, jaksoin suoristaakin jopa. Kovin samanlaisilla kutreilla on siis menty monen monta vuotta.


Nuorimman kummilapseni ristiäisissä noin 5,5 vuotta sitten. Hahahaa, toi meikki on muuten ihan jäätävä. Olin ostanut ensimmäisen 88 luomiväripalettini ja vedin sit nähtävästi ihan hyvät överit. Olin löytänyt blogimaailman tässä vaiheessa jo ja aloin imeä itseeni vaikutteita aika paljon.

Sitten tuli pitkästä aikaa hiuksiin uusi päivitys. Aina näkymätön sellainen. Meinaan alaosa hiuksista, niskaosa siis, värjättiin vähän tummemmaksi.


Kappas, olen jopa kihartanut hiukseni. Ilman lettejä siis :D Koska eihän mulla kiharat oikein pysy millään ilveellä.


Mutta tässä siis, hiusten alaosa oli tosiaan tuollainen tummepi. Muuten on menty samalla tyylillä.


Hiusten alaosaa ei koskaan virallisesti värjätty pois vaan sen ajan myötä sieltä kasvoi pois ja vaalennusten yhteydessä aina vaaleni hiisukseen. Nämä kuvat onkin jo mun blogiajoilta, eli ovat olleet täällä nähtävissä. Viiden vuoden sisään siis. Muutosta ei ole tapahtunut. Nähtävästi letin kihartamat hiukset ponnarilla, useammankin kerran. Juurikasvu on saanut kasvaa ja kasvaa. En ole jaksanut vain värjätä enää hiuksiani. Enkä ole keksinyt niille mitä tekisin. Niksu on pyytänyt jo vuosia, että kokeilisin välillä tummaa. Mua vaan on joku siinä pelottanut, enkä ole sitten rohjennut kokeilemaan. Olen aina kokenut, että vaalea on mun sävy.


Suurin muutos tapahtui viime kesänä vasta, kun leikkasin persvaossa liehuvan häntäni puoleen selkään. Pituudesta lähti paljon, mutta hiukset oli kyllä edelleen pitkät. Ja se juurikasvu olikin jo niin pitkä, että näytti melkein liukuväriltä.



Tuollakin mentiin pitkä tovi, kunnes sitten yksi ilta ennen saunaan menoa päätin testata uutta hiustuotetta. Tästä tulen kirjoittamaan teille vielä ihan erikseen, mutta siis Biozellin sävyttävä hoitoaine sävyssä Frozen Mocha lähti testaukseen. Olin aika varma, ettei mun hiuksille tapahtuisi mitään. Väärässäpä olin. Vuosien jälkeen mulle tulikin vähän tummemmat hiukset. Nyt tosin näissä kuvissa, jotka on toissapäivänä napsastu, on sekin sävy jo haalentunut kahdeksan pesun verran. Eli ei ole enää ihan niin tumma kuin oli aiemmin.

Kuka odottaa kesää, käsi ylös! No täällä odotellaan ainakin lämpöä ja ihania kelejä kovasti, vaikka samalla onkin vähän stressi siitä. Meinaan heti kunhan kelit sallii, meidän pitäisi aloittaa nuo pihahommat taas ja ensi kesänä pitäisi jostain vissiin kaivaa rahat kattoremonttiakin varten. Hah, just kun mun pitäisi päästä tästä stressistä eroon, niin uusia on tulossa ovista ja ikkunoista pursuamalla. No, niistä on vain selvittävä. Mutta yksi syy miksi odottelen kovasti jo kevättä ja ihania kelejä, on mun uusi laukku. Joo, voisinhan mä ottaa sen heti käyttöön, mutta mä en raaski korkata sitä vielä. Mun mielestä tää uutuuslaukku on vain niin keväinen tai kesäinen, että saa odottaa nyt vielä hetken käyttöönottoa.


Kuka muu yhdistää tämän tyyliset raidat kesään? On raitoja, joita käytän kyllä talvella, mutta tiettyjä raitoja kesällä. Kuulostaako oudolta? No omaankin korvaan joo, mutta näin se vaan on mulla mennyt :D Kun näin Seppälän Instagram-tilillä tämän ihanaisen laukun, mun oli melkein siltä istumalta pakko lähteä ostamaan se :D


Vaikka tein itselleni pienen lupauksen, että en ostelisi uusia laukkuja. Mulla on niitä omasta takaa ihan kiitettävästi ja moni vielä sellainen, etten edes käytä. Kunhan vie tilaa kaapissa. Mutta kun ei raaski luopua. Mulla on tallella vielä yläasteelle osteetuja laukkujakin. Ohhoh, sanon vaan. Pitäisi ehkä antaa niiden jo mennä, kun ei niitä käytäkään.


Tämä Seppälän laukku oli  39,90€, ei siis ole hinnalla pilattu. Pelottaa kyllä vähän, että mikä tulee olemaan laukun kestävyys. Olen kuitenkin tässä pähkäillyt sellaistakin, että jatkossa ostaisin vähän laadukkaampia vaatteita ja asusteita. Niin, näillä rahoilla sitä nyt vaan aina mieluummin ostaa halpaa :D


Mutta mitäs tykkäätte? Jees, nou?

Okei, tämän kuun boxia olen oikeasti odotellut. Odottanut suurella jännityksellä suoraan sanoen. Jännittää mitä te tykkäätte mun tuotteesta ja jännittää mitä mahtavaa muut ovat sinne blogiin valinneet. Ei varmasti enää kauaa kun boxi kolahtaa postiin. Smartpostiin omalla kohdallani :D Joten nyt siis käydääs vielä läpi tuo helmikuun boxin sisältö.


Lumene Bright Now Vitamin C heleyttävä & ravitseva yövoide on mulla ollut testissä vain yhden kerran ja sen kerran perusteella tykkäsin kyllä kovasti. Mulla on siis vielä menossa pHformulan hoidot, joten yritän käyttää mahdollisimman vähän muita voiteita vielä toistaiseksi. Mutta voide tuntui siis oikein miellyttävältä ja teki ihosta heleämmän...tai sit mä vaan kuvittelen. Eihän se yksi kerta nyt niin kamalasti kyllä vielä kerro.

Colgate Max White One Optic hammastahna on vielä korkkaamatta. Meillä kun on sen verran monta noita tahnoja tässä ollut avattuna, että päätin tämän pienokaisen jättää avaamatta ja mahdollista tulevaa matkaa varten :) Ei, ei mikään pitkä matka ole tiedossa. Ihan vain tuonne itä-Suomeen jos menis kummitytön synttäreille :)

Rich Pure Luxury Miracle Revew CC shampoo on shampoo muiden joukossa. En huomannut sen käytöllä hiuksissa mitään ihmeellistä. Mutta tuoksu! TUOKSU! Oooohhh, ihan mielettömän herkullinen. Mun nenä tykästyi. Eli tuoksu on se mikä tässä oli parasta. En huomannut muuta ihmeellistä siis.

Sanex Advanced Hydrate 24h käsivoide oli mielestäni turhan voimakkaan tuoksuinen ja se tuoksu ei ollut mikään paras mahdollinen. Imeytyvyys ei myöskään ollut paras mahdollinen, kosteutti kuitenkin ihan kohtuu hyvin. Ei päässyt kärkisijoille käsivoiteissa.

Cutrin Chooz Anti-Frizzer kiiltovoide olikin taas ihan miellyttävä yllättäjä. Oletteko muuten huomanneet, että minä, superhuono hiustenlaittaja, tykästyn monesti boxien hiustuotteisiin :D Tää on hassua, koska mä en oikeasti käytä hiustuotteista juuri mitään muita kuin shampoota ja hoitoainetta :D Sitten mä aina ihastun näihin. Tämä Cutrin teki hiuksista todella pehmoiset ja kiiltävät. Sähköisyyskin helpotti. Mulla meinaan on ollut sähköiset hiukset. Se on tuo kylmyys. Tämäkin tuoksui ihanalle. Ja siis edelleen, tuoksufriikki täällä hei :D

Dove DermaSpa Goodness3 vartalovoide oli boxin toinen ihana yllättäjä! Korppukinttu todella kiitti. Tuoksu oli hyvä, kosteutusteho oli hyvä ja imeytyikin kivasti. Ja tästä oli todella kiva ottaa tuotetta. Tuubin pinta on sen verran mattainen, että pysyi rasvaisissakin näpeissä kivasti. Toimii!


Sitten vielä boxista tulleet lisäjutut. Tai suklaat on siis edelleen syömättä ja hammasharjakin korkkaamatta, mutta nuo Sally Hansenin lakat varmaan teitäkin kiinnostaa enemmän kuin Ranskanpastillien arvostelu :D Eli, mulle tuli siis Hansenista sävy 140 tan-acious, tuollainen tumma nude. Tai onko tuo nyt jo ihan ruskea. No kuitenkin. Tässä lakka siis kynsillä.


Sävy ei nyt ollut ihan se mun lempparein ja tämä löysikin uuden kodin testauksen jälkeen. Tai siis tehtiin vaihtarit Skeitin kanssa ja sain hänelle tulleen sinisen lakan. Mutta pitihän mun tietysti testata tää mikä mulle tuli. Laitoin kaksi kerrosta värilakkaa ja yhden kerroksen geelipäällyslakkaa. Helppoa oli levittää ja lakan sai siististi kynsille. Niin kuin monen muunkin lakan. Se mikä mut lopulta löi älläkällä oli kesto. Siis tässä alla tulee KAHDEN VIIKON kynnet.



Peukalossa näkyy oikeastaan vain kynnen kasvu ja muissakin kynsissä vain vähän kulumaa kärjissä. Olen hämmentynyt. Ihan mielettömän hyvä kesto! Innolla testaan vaihdettua sinistä sävyä. Tällaiselle kiireiselle ihmiselle aika tosi hyvä lakka, kun ei tartte joka toinen päivä olla lakkaamassa :D

Kokonaisuudessaan boxi oli oikein kiva, mutta odotan kyllä enemmän tulevaa boxia :) Mitäs te tykkäsitte tästä?

p.s. blogin facebook-sivuilla on menossa pika-arvonta. Käykääs osallistumassa, jos viikonloppuna ei ole tekemistä ;)

Jos muistellaan aikaa kymmenisen vuotta taaksepäin, tai vaikka vähän enemmänkin, on mun elämäntavat muuttuneet todella paljon! Teininä olin kova heppatyttö ja vietinkin suurimman osan ajasta talleilla, jonne suunnistin aina pyörällä. Vaikka liikuin paljon, en kuitenkaan koskaan ole ollut hoikka. Pyöreys on ollut mukanani lapsuudesta saakka. Teiniydestä varhaisaikusuuteen tullessa kaikki kuitenkin muuttui paljon. Kyllähän te tiedätte. Kokeillaan omia rajoja, maistellaan vähän tupakkaa ja alkoholia. Tupakka jäikin mulle sitten vakituiseksi huonoksi tavaksi ja lopulta oltiinkin ihan koukussa. Työelämään siirtyessä, öitä kuitenkin valvoen, oli jostain saatava energiaa. Mun yksi suurin apu oli energiajuoma ED. Parhaimmillaan vedin kolmekin pulloa niitä päivässä, tupakkaa meni pahimpina päivinä aivan liikaa enkä kyllä liikkunutkaan juur mihinkään. Jos totta puhutaan, en tunnista itseäni tuosta kuvauksesta enää ollenkaan. En voisi kuvitellakaan eläväni noin epäterveellisesti! Kamalaa, mitä sitä on itselleen tehnyt. Tänä vuonna tulee seitsemän vuotta, kun olen ollut tupakoimatta ja se on ollut ehdottomasti yksi parhaimpia päätöksiäni. Samoihin aikoihin lopetin myös energiajuomat. Ei niistä oikeasti ollut mitään suurempaa hyötyä, ihan vain hetkellinen apu. Söin pelkkää roskaruokaa ja ruoka-ajatkin oli myöhään yöllä. Äärimmäisen huono elämäntapa siis. Onneksi olen tehnyt muutoksen!

Mulla on edelleen opeteltavaa vaikka millä mitalla, haluanhan kohdella omaa kehoani hyvin, sillä sen pitäisi kestää vielä vuosia eteenpäin. Tämä on syy, miksi todella haluan tehdä niitä muutoksia ja yritän koko ajan toimia paremmin. Vasta tässä kolmen vuoden sisään olen alkanut oikeasti kiinnittämään tähän kaikkeen paljon enemmän huomiota ja haluan oppia koko ajan toimimaan paremmin. Ruokailut menee paremmin. Liikun, jota en siis yhteen aikaan tehnyt ollenkaan. Ja vielä olen tehnyt sellaisen siirron, että olen alkanut syömään vitamiineja ja lisäravinteita. Ei mitään ihmeellistä. D-vitamiinia, Möllerin tuplaa ja magnesiumia. Magnesium on näistä mulle ihan ehdoton. Suonenvedot loppui kuin seinään otettuani tämän lisän käyttöön. Ja D:tähän suositellaa Suomessa syötäväksi vuoden ympäri. Te tiedätte, että mä testaan lähes kaikkea melko mielelläni ja nyt löytyikin niin huikea tuote, että pakkohan tästä on vinkata. Alun kaiken turhan höpinän jälkeen vuoroon siis Youth Capsules, sillä nämä todella toimii!


Sain blogin kautta testattavaksi puhdas+ merkin Youth Capsulesit. Eli tälleen löyhästi suomennettuna nuoruustabut. Tuote sisältää kollageenia, biotiinia, glutationoa, sinkkiä ja c-vitamiinia. Kollageeni alkaa vähentyä meiltä jo melko nuorina ja tämä esiintyy ryppyinä. Minullekin niitä on jo tullut tässä kolmenkympin rajamailla. Biotiini tekee hyvää hiuksille ja kynsille. Glutatoinista en ollutkaan aiemmin kuullut mitään, joten piti ottaa google avuksi. Glutatoinia tarvitaan pysyäkseen terveenä ja elinvoimaisena. Paremman artikkelin voi käydä lukaisemassa vaikka täältä, itsekin siis sieltä kävin opiskelemassa tästä molekyylistä enemmän. Sinkkiä olen käyttänyt ihon hyvinvointiin ja se on auttanut mua mm. aknetaistelussa. Tehoaa, se on selvä. C-vitamiinia olenkin syönyt aina kuuriluontoisesti, koska se on suosittu sairauksien ehkäisyssä. Flunssakaudella varsinkin syön kuurin. Näissä Youth Capsuleissa löytyykin kaikki samassa kapselissa ja tuon paketin syötyäni olin kovin hämmentynyt. Siis ihan vain hyvällä tavalla. Mun iho oli paljon paremmassa kunnossa. Se oli kimmoisampi, terveemmän näköinen ja mun mielestä mun vointikin koheni. Nyt tästä onkin jo reipas kuukausi, kun näiden syömisen lopetin niiden loputtua siis. Iho on sameampi, rypyt syvempiä ja ihan kuin olisin uupuneempikin. Tai siis tällaisen olon muistan mulla olleen aina, mutta olin jotenkin paljon reippaampi näitä syödessäni.


Toki voi olla, että kuvittelin viimeisen, mutta iho, se oikeasti voi paljon paremmin! Olen kuullut monelta kollageenin puoleenpuhujalta, että se todella tekee ihmeitä iholle. Muunmuassa ihanainen Karita Tykkä on kanssani keskustellut kollageenin vaikutuksista ja hän kertoi sen olleen yksi suurin tekijä hänen ihonsa kunnolle. Ja saman voin todeta näiden jälkeen. Tai näissä toki oli muitankin aineita, mutta siis toimii! Nyt sitten olenkin metsästänyt näitä urakalla. Vielä ei ole osunut sopivaa ostopaikkaa, näitähän saa siis apteekeista, tietyistä tavarataloista ja terveyskaupoista. Täällä meidän pikkukylällä ei vain ole tätä näkynyt ja Jumbossakin asioidessa olen sitten unohtanut koko jutun.

Täällä on ainakin yksi tuotteeseen täysillä ihastunut :) Onko yhtään tuttu tuote teille?