Ihanaa alkanutta viikkoa!
Mä yritän pysyä näin hoitovapaallakin päivistä ja viikoista perillä, vaikka niillä ei periaatteessa näin kotona ollessa ole mitään merkitystä. Mutta enhän mä muistaisi mennä edes Oliverin kanssa torstaisin muskariin, jollen tietäisi päiviä :D No joo, maanantai on siis täällä. Tehdään tästäkin kiva päivä.

Mä olen kyllä niin ihmeissäni, kun mun ystävät luottaa mun meikkitaitoihin. Tälläkin kertaa blogissa aiemminkin näkynyt Minna pyyteli jälleen multa meikkiä ystävänsä syyshäihin. Ihana, että muilla on niin kova luotto mun meikkailuihin kun itselläni ei ole. Ja varsinkin näin kotona ollessa, nekin vähäiset taidot ruostuu kun meikkaa silloin tällöin lauantaisin :D Mutta Minna on varsin vakuuttunut mun osaamisesta ja sain siis jälleen kunnian loihtia kasvoille juhlat kestävän meikin.

Minnalla oli onneksi itsellään jo valmiiksi mielessä sävyt, jotka meikkiin halusi. Syksyyn sopii, oikeastaan jopa kuuluu, viininpunaisen ja luumun sävyt, joten näitä hän myös meikkiin halusi. Muuten mulla olikin vapaat kädet toteuttaa kokonaisuus. Ja blingiä, sitä sai myös vähän olla.


Minnaa on ihana meikata, sillä hänellä on niin virheetön iho. Kaikki näyttää niin hyvältä. Hänen silmätkin alkavat olla jo sen verran tutut, joten niiden meikkaaminen alkaa olla helppoa. Vähän kuin omia silmiä meikkaisi. En siis stressannut siitä enää niin paljon kuin aiemmin. On meinaan joskus tullut luotua pandasilmä efekti, kun toisen silmän muotoja ei tuntenut. Tässä tullaan siihen, että kun ei ole ammattilainen, niin vain kokemuksen kautta on oppinut. Nyt sitä osaa aloittaa varovaisemmin, eikä heti kättelyssä heitä mustaa pitkin poikin :D

Minnalla on tehty kulmiin microblading. joten kulmiin lisättiin sävyä vain hitusen. Meikkivoide kuitenkin haalensi kulmia sen verran. Ripset hänellä oli myös jo laitettuna, joten niillekään ei tarvinnut tehdä mitään. Luomiin tuli siis kauttaaltaan tuollaista luumuista sävyä ja tein mustalla siihen vähän syvyyttä. Glitterlinerin alle laitoin myös mustaa luomiväriä. Sisänurkkiin hohtoa, ettei meikki näyttäisi tunkalta.


MACiin luotan kyllä, kun tarvitsee tehdä kestävä meikki. Näin omien kokemuksien mukaan. Eihän mulla kovinkaan monesta merkistä ole kuitenkaan omakohtaista kokemusta, vain luettua tietoa. Mä kun lähinnä olen testaillut vain itselläni tai muutamalla kaverilla näitä meikkejä. Näin ollen tälläkin kertaa laitoin Minnalle MACin vedenkestävää meikkipohjaa ja hyvin kuulemma kesti. Sai taas jynssätä pois :D


Minna on kyllä sellainen kaunotar. Minnan mies sekä Niksu oli samaan aikaan paikalla ja kehuja sateli. Kaikista tärkeintä on kyllä itselleni aina se, että itse meikattava on tyytyväinen ja kuulemma oli. Meikin jälkeen kähersimme vielä hiukset ja toiselle sivulle tuli letti. Minnan suosikkijuhlakampaus sanoisinko :) Mutta kuinkas ollakaan, lopullisesta lookista unohtui kiireessä ottaa kuvat, joten loppuun kuitenkin Minnan puhelinräsy kokonaisuus.


Eikös olekin melkoinen kaunotar ♥
Näillä kauniilla tunnelmilla onkin kiva aloittaa viikko. Loistetaan kauneutta ♥

Oliver, äidin ja isin rakas, sinä täytit tänään jo 11kuukautta.
Miten ihmeessä aika hurahti näin nopeasti? Äidin pienestä nyytistä kasvoi nopeasti osaava poika.
Sinä olet todella reipas ja osaava poika. Kävelet ihan itsekseen jo pieniä matkoja. Välillä kuitenkin jännittää ja nelinkontin pääset vielä vähän nopeammin perille minne haluat. Ja sinähän menet minne haluat. Sinulla on vahva tahto ja osaat ilmaista hyvin mitä sinä haluat. Jos äiti tai isi kieltää, ilmaiset kyllä harmituksesi. Kohta kuitenkin taas mennä viipotat seuraavaan kohteeseen.

Äiti tietää, että ylähampaat kiusaavat tällä hetkellä todella kovasti. Välillä tulee kiukunpuuskia, vähemmästäkin. Laittelet suuhun kaikenlaista, että saisit olosi helpottumaan. Jääkaappikylmät purulelut onkin tosi kivoja tällä hetkellä. Kyllä ne hampaat rakas pian puhkeaa ja sitten olokin helpottaa. Kunhan muistat, äitiä ei sitten purra ;)



Tykkäät ulkoilusta todella kovasti ja nyt kun saatiin hetkeksi lunta, käytiin me ensimmäistä kertaa jo pulkkailemassa. Sieltä olikin hyvä huudella äidille, minne haluat seuraavaksi. Ja äitihän meni. Sinulle tulee monesti harmitus, kun tulemme takaisin sisälle. Sinä pienokainen et vain vielä oikein ymmärrä sitä, että välillä pitäisi syödä ja nukkuakin. Onneksi sekin harmitus kestää vain hetken.


Sinä rakas olet pieni nautiskelija. Päikkäreiden jälkeen tykkäät jäädä äidin kainaloon köllöttelmään. Sinä nappaat aina käteni ja kierrät sen ympärillesi. Voi miten äiti tästä aina ilahtuu. Siinä me sitten köllötellään. Sinä räpellät käsiäni tai korviksiani. Painat päätäsi päätäni vasten. Nämä hetket ovat täydellisiä.



Sinä rakastat raejuustoa ja maustamatonta jugurttia. Jääkaapista kun ottaa purkin esille, sinä huudat kovaan ääneen "nam nam!". Äitiä hymyilyttää. Se taisikin olla ensimmäinen sanasi, jota höpöttelet kyllä päivittäin. Sinä syöt muutenkin yleensä todella hyvin. Mitä nyt välillä on päiviä, kun mikään ei kelpaisi. Paitsi se raejuusto.


Alat myös selkeästi opettelemaan muita sanoja, Äiti kuuluu välillä ja lamppu on hatarasti tullut myös. Olet kyllä selkeästi isän poika, kun kaikista valoista ja vehkeistä tykkäät niin kovin. Auto ja mopoleikeissä päristelet niin kovin, että huulet melkein irtoaa :D Ja pihalla ollessa aina pitää nähdä, kun tiellä joku kaahottaa. Autotallissa isin mopoakin pitää aina päästä tutkimaan. Tykkäät myös istua auton ratin takana. Mutta muuten autossa välillä tuskastuttaa, kun pitää istua niin pitkään.

Äiti on vähän huonona, koska tästä lähtee sinun viimeinen vauvakuukausi. Olet ihan pian jo taapero. Aika on mennyt aivan liian nopeasti. Vaikka rakastankin nähdä miten sinä kasvat ja kehtityt, jää silti ikävä sitä, kun olit aivan pieni nyytti.

Äiti rakastaa sinua ♥

Kuvituksena viime päivien puhelinräpsyjä.

Koska edellisessä postauksessa unohdin kiireessä (Oliver siis heräsi ja huuteli äidin hommiin) kertoa, miten voitte minua taikka muita osallistujia "Avonhaasteessa äänestää, niin tässäpä vielä pieni äänestyshuutelo :D

Avonin sivuilta siis löytyy marraskuun loppuun saakka äänestysmeikit.
Tästä linkistä pääset äänestyssivulle.
Yleisöäänestyksen voittaja saa 150€ arvoisin kylpylälahjakortin. Mutta kisassa on myös kansainvälinen raati, joka myös valitsee oman voittajansa. Tämä voittaja saakin palkinnoksi 500€ kotistudiovalosetin (enpä muuten yhtään himoitse sellaista! :D Kelpais :P)  Hienot palkinnot siis.

Jokainen voi äänestää niin montaa osallistujaa kuin itse haluaa. Eli äänen voi antaa jokaiselle mielekkäälle meikille. Olen todellakin kiitollinen jokaisesta minullekin sataneesta äänestä ♥




Näillä kuvilla minut siis löytää äänestyssivuilta.
Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua! ♥

Äänestys #Avonhaasteeseen on jo auki ja multa on vielä esittelemättä haasteen kolmas ja viimeinen meikki. Viimeinen haaste kuului - Luo täydellinen meikki, joka on kuin taideteos. Tämä antoi meille kilpailijoille mahdollisuuden tehdä meikistä millaisen ikinä halusimme. Mä mietin pitkään, miten tämän haasteen toteuttaisin. Menisinkö luonnollisella klassisella vai vetäisisinkö jotain ihan extremeä. Ja muutama olikin tätä jälkimmäistä totauttanut. Upeita luomuksia meinaan! Mutta mä lopulta päädyin kuitenkin tekemään sen kaikista klassisimman meikin mitä tiedän. Siipirajaukset punaisilla huulilla. Mun mielestä tämä kombo on vaan täydellinen meikki, sillä se sopii jokaikiselle kantajalle. Meikki on toteutettu siis täysin Avonin tuotteilla ja tässä on lopputulos.


Avonin Mark tussirajaus oli oikein kiva tuttavuus. Tussirajauksen kynäpää on jo valmiiksi viistoon muotoiltu, joten sillä oli äärimmäisen helppoa saada siipi juuri oikeaan kohtaan. Kulmat on tehty luomivärpaletin harmahtavalla ruskealla ja luomiin sipaisin taas vaaleita sävyjä. Kaikki tuotteet on kuvattuna tuolla alempana (paitsi muutama kun nähtävästi unohdin ne kuvasta :D). Avonin luomivärinpohjustus on muuten myös yksi suosikkejani. Pitää todella hyvin luomivärit paikallaan. Silmänalusiin laitoin valokynää sekä väritöntä puuteria. Ripsissä Mark Big and style.



Cream to powder voidemainen meikkipohja toimii kiireessä todella hyvin. Se on super helppo levittää eikä välttämättä tarvitse puuteria. Minä leivitin Luxe-sarjan puuteria vain t-alueelle. Aurinkopuuteri myös Luxea, poskipuna ihana Mark Candy flush. Hohtopuuterina toimi Flawless CC puuterikuulat, joilla saa todella maltillista hohtoa ja samalla se tuntuu korjaavan vähän ihon sävyä.



Huulet muotoilin hieman erilaisiksi, yritin saada niistä symmetrisemmät. Huulipunasiveltimellä levitettynä Mark Rebel Red pysyi huulissani todella hyvin. Ja pidin tämän punan sävystä todella paljon.


Tässä siis minun viimeinen kilpailumeikki. Ensimmäisessä haasteessa oli ombre-huulien teko ja sen voit vielä kurkata täältä. Toisessa osassa olikin rokkimeikki ja sen voit kurkata tästä. Olen itse ihan kohtalaisen tyytyväinen omiin suorituksiini, mutta kyllä vaan taso on kova! Minä amatööri taas siellä muoden taitureiden joukossa.


Kuvasta jäikin siis puuttumaan muutama tuote. Luxe aurinkopuuteri sekä puuteri sekä huulipuna. Pohjustukseen käytin tosiaan tuota Luxen mattaavaa ja lopulta kiinnitin kaiken tuolla setting sparylla.

Loppuun vielä instagramkuva, jolla siis tässä haasteessa kilpaillaan.


Mitä mieltä olette mun viimeisestä kisameikistä?

Siis mä oon ihan kauhuissani! Oikeasti. Mä olin ihan varma, että joo nyt tän flunssan takia tulikin parin viikon tauko ja hampaat tais tehdä kolmannen viikon. Ja mitä vielä, blogi onkin ollut tauolla puolitoista kuukautta. Ei hemmetin hemmetti! Tää tuli ihan puskista mulle. Mä tiesin, että tauko tuli, vaikka just niin kehuin, että oon löytänyt ajan milloin kirjoittaa. Mä en taida enää uskaltaa sanoa mitään. Hitsi. Mutta tää tauon pituus yllätti mut täysin...

Mutta siis hei moi hei taas pitkästä aikaa! Täällä ollaan, hengissä ja onnellisia. Oliver kasvaa hurjaa vauhtia ja onkin oppinut taas kaikkea ihan kamalan paljon. Mutta siis tauon aloitti meillä ensimmäinen kuumeflunssa. Se muuten otti koville. Varmaan vielä kovemmin mulle entä Oliverille. Hänhän oli oikein reipas tautiin nähden, minä enemmänkin huolesta kipeä. Flunssa meinaan ohitti mut ja tarttui vain perheen miehiin. Sain siis olla tosiaan kunnon hoivaaja. Yöt oli kaikista raskaimmat. Oliverilla kun oli nenä niin pahasti tukossa. Olisi halunnut niin tuttia kuin tissiäkin eikä kummastakaan tule mitään, kun happi ei kulje. Mutta siitäkin selvittiin. Ja siihen melkeimpä samaan syssyyn saatiin vihdoin ne ensimmäiset hampaatkin. Eihän niitä ehditty odottamaan, kaksikuisesta asti sanottu, että näinköhän ne on ne hampaat mitkä vaivaa. No nyt ne sit tuli :D Hienot nökeröt alahampaat. Kaksi samalla iskulla. Nyt sit näyttääkin ylähampaat puskevan seuraavaksi ja ne kyllä vaivaa tällä hetkellä.



Ensiaskeleet, ne on myös otettu. Ja ihan mahtavaa on se, että Niksulla oli just sopivasti puhelimessa videointi päällä ja se saatiin talteen. Menohan alkaa olla täällä aikamoinen. Nyt sitä kävelyä sitten harjoitellaan joka päivä kovaa vauhtia. Vielä meno on vähän haparoivaa, mutta kovaa mennään. Eilen hän käveli jo kokonaan huoneen poikki. Sehän se vasta hienoa oli! Ja nousee suoraan lattialta seisomaan, ei tarvita siis tukeakaan enää. Tää kehitysvauhti on ihan järkyttävää. Eihän tässä äiti pysy perässä. Mihin se vauva katosi? Eihän tässä ole kuin pieni hetki kun yksi vuosi tulee täyteen. Apua. Taaperoikä alkaa. Suoraan sanottuna, mä en ehkä ole valmis. Mun vauva ♥



Oliverin huonekin tosiaan laitettiin kuntoon. Ihan vieläkään se ei ole ihan kokonaan valmis. Vielä sopivat verhot haluan sinne ja sitten saatte kunnolla kuvaa. Tällä hetkellä huone toimii tosiaan vain leikkihuoneena, Oliver nukkuu edelleen makuuhuoneessamme. Mutta tuo huone on ollut kyllä niin kiva. Oliverin kaveritkin ovat olleet siellä jo leikkimässä. Tosin, eipä Oliver siellä kauaa viihdy. Nopeasti lähtee joko kontaten tai kävellen tutkimaat muita huoneita. Eikä nuo omat lelut tunnu kiinnostavan niin paljon kuin isin työkalut tai mitkä tahansa vehkeet. Autotallissa ollaan oltu monta kertaa tutkimassa moottoripyörää, mönkijää ja tietysti autonrenkaita käyty potkimassa :D Ihan on kyllä isänsä poika, ei epäilystäkään ♥



Tässä välissä tosiaan ehdittiin viettämään Oliverin 10kuukautispäivä ja samana päivänä minun 31-vuotis juhlatkin. Mä en mitenkään osaa sisäistää, että olisin jo näin vanha. Naama on ryppyyntynyt, mutta muuten en tajua asiaa. Mun pitäisi olla vissiin jo ihan aikuinen. Niin varmaan :D Arvatkaa vaan odotanko jo, että päästään ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen. Että näin aikuinen. Siitä tulikin mieleen, tännehän satoi jo kunnon ensilumi, mutta harmillisesti me ei ehditty päästä siitä nauttimaan kun oli niin paljon muita menoja. Me saatiin veljen lasten vanha vauvapulkka jo viime vuonna, joten sitä pitäisi päästä testaamaan.



Vitsi, enhän mä edes muista mitä kaikkea halusin teille kertoa. Puolessatoista kuukaudessa ehtii tapahtua meinaan tosi paljon asioita. Ja voi kamala tätä kirjoitusmäärä mitä mulle on muutenkin kertynyt. Juupa juu. Pitää nyt tosiaan yrittää saada revittyä se aika tänne blogiin jotenkin. Mä kyllä ihmettelen, miten jotkut ehtii. Onko heillä joku lisäaika saatu päivään vai onko vaan joku ajapysäytysnappula? Kelpais kyllä mullekin. Just Niksulle puhuin ihan pari päivää sitten, että musta tuntuu etten mä ehdi tehdä enää mitään, vaikka teenkin ihan super paljon kaikkea. Ja mulle on kyllä ehdottomasti tärkeintä olla Oliverin kanssa. Aina kun hän on hereillä, niin lähes koko ajan olen siinä touhuamassa hänen kanssaan. Ja aina kun mulla on menoja, tuntuu että meinaan pakahtua ikävään ♥ 



Mutta tuo mun nökeröinen alkaa taas heräillä, joten äitiä kaivataan taas. Ihanaa alkanutta viikkoa murut! Mulla on ikävä teitä, mitä kuuluu? ♥