Oih, miten ihanaa onkaan joka ilta huomata yhä aiemmin, kuinka pimeä laskeutuu maahan. Meidän koti syttyy valoista ja tonttimme sukeltaa armottomaan tummuuteen. Pienet valot kajastaa naapureiden pihoilta. Ei katuvaloja, vain hetkittäin pieniä valonpilkahduksia autojen ajovaloista. Sohvannurkka tuntuu huutavan makoilijaa vilttien alle. Kylmäkin yllätti. Kynttilöitä vain tulille, hempeää valoa, lämpöäkin.

Kirjakaupan hyllyltä mukaan tarttunut kirjakin kaipaisi lukijaa. Miten ihana onkaan nostaa jalat sohvalle, kuunnella takkatulen tirinää ja syventyä tarinan uumeniin. Maailma katoaa ympäriltä ja ei voi muuta kuin nauttia. Teekuppi toisessa kädessä, kirja toisessa. Tietysti telkkariakin voisi välillä vilkaista. Emmerdalet nyt vähintään. Eikä kiire mihinkään. Aikaa vain nauttia.


Taren kanssa tietysti pitää lähteä iltalenkille. Puetaan päälle kerros jos toinen, kummallenkin. Herkästi palelevia kun ollaan. Mutta eihän se haittaa, mukavaahan se vain. Taskulampun valaistessa polkuamme, kipitämme reippain askelin mutkan kautta kotiin. Lämmikettä lisää, teetä siis. Ja kirjan kanssa voi mukavasti köllähtää vielä sänkyyn, mutta vain hetkeksi, koska uni tulee pian ja ihana, levollisen pitkä päivä on takana. Miten ihanaa. Aikaisin pimenneet illat.


Kun se homma olisikin niin. Kirja odottaa edelleen lukijaansa.Takkatuli on ollut ihan vain lämmityksen kannalta. Ei siitä ole ehtinyt nauttimaan. Kynttilöitä poltettu parina iltana, silloin onneksi hetken nautinto. Armoton pimeys laskeutuu jo ennen kuutta, mikä tekee päivästä niin paljon lyhyemmän tuntuisen. Pimennyt piha ja lenkkipolut, pelottaa edes mennä ulos. Taskulamppu on ainut valo. Hommia olisi vaikka muille jakaa. En todella ole ehtinyt tehdä mitään, vaikka paljon olenkin tehnyt. Musta tuntuu, että joku on varastanut mun aikaa. Sen on pakko olla tuo aiemmin pimentyvä maailma. Toisaalta nautin, toisaalta en. Monimutkainen juttu :D Nytkin kello on jo aivan liikaa, pakko lähteä nukkumaan.

Onko muilla ollut haasteita aiemmin pimenneiden iltojen kanssa?