Hengissä, ainakin melkein. Mähän kerroin teille, miten viime viikon maanantaina pääsin työpaikan kautta fysioterapiaan. Siellä alettiin vähän käymään mun kroppaa läpi, vaikka suurin syy fysioon on tuo mun oikea olkapää. Fyssari tosiaan sanoi, että ihan turhaa hän alkaa hoitamaan pelkkää olkapäätä, kun vaiva varmasti alkujaan lähtee jostain ihan muualta. Ja niin se tuntuu lähtevän. Mun koko kroppa on siis aivan totaalisen toispuoleinen ja jumissa kun mikä. Mä oon kuin raurakanki konsanaan. Eilen sitten oli toinen käynti. Voi apuvata sanon vaan! Tällä kertaa hoidettiinkin sitten vasenta nilkkaa ja niskoja. Ei kuulemma ole näin jumista tyyppiä montaa kertaa päässyt hoitamaan. Mun jumi kohdat kun eivät meinanneet aueta ei sitten mitenkään. Mä purin hammasta ja teki mieli huutaa ärräpäitä. Parempi oli vain yrittää pysyä rentona, vaikka siinä tilanteessa olisi tehnyt mieli motata fyssaria päin näköä. No, hän tietysti yrittää vain auttaa mun vaivaista kroppaa.


Tosiaan, hoito kesti sen tunnin verran ja noin puoli tuntia sen jälkeen mulle iski päälle ihan jäätävä päänsärky ja pahoinvointi. Hyvä, että kotiin asti pääsin ajamaan. Auton ilmastointi oli niin kylmällä kuin vain siesin pitää ja puhallin osoitti suoraan mun otsalohkoon. Kotona en pystynyt enää muuhun kuin köllähtämään sohvalle lepäämään. Torkuin koiranunta tunnin verran ja sitten oli ihan pakko lähteä kunnon unille kylmäsäkin kanssa. Olo oli niin kamala! Pidättelin oksennusta, mikään asento ei ollut hyvä kun sattui jalkaan ja niskoihin. Niin ja tuohon päähän. Kuulemma ihan normaalit jälkimainingit, samahan mulla kävi viime viikolla. Migreeni mulle iski silloinkin. Mua ei nyt ihan hirmuisesti innosta enää mennä sinne fysioon, joka kerta kun lopputuloksena on kauhea olo, mutta kaipa siellä oikeasti tulee ihan hyviäkin tuloksia. Taisi eilen aueta jonkinlaiset jumit ja verenkierron takia pää sitten tuli kipeäksi. Teidä häntä, mutta mä olen vieläkin vähän kuutamolla.


Mä odotan kesälomaa ihan liian kovaa. Nyt pitäisi oikeasti päästä jo hölläämään kunnolla. Johan sitä tässä on vuosi pakerrettu ilman kunnollista lomaa. Tuleva viiden viikon loma tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Mä huomaan olevani niin uupunut vähän kaikkeen tällä hetkellä, ettei mulle maistu juur mikään. Unta, sitä kyllä riittäisi vaikka muille jakaa. Olen kateellinen koululaisille, jotka ahertaa viimeistä viikkoaan ja kohta jo heittävät reput kaappien perälle ja aloittava ylipitkän lomansa. Tää on ainut, mitä mä koulusta kaipaan. Pitkää kesälomaa, vailla huolen häivää.


Toivon todella, että kunnon lepo toisi mut taas takaisin pirteyskirjoihin. Mä olen kuin kävelevä haamu arkisin. Viikonloppunakin hautauduin niin syvälle peiton alle kuin mahdollista. Teki muuten hyvää. Nukuin niin paljon kuin nukutti ja tein mitä mieleen sillä hetkellä juolahti. Ehkä mä kohta taas jaksan painaa :D


Jos nyt ensin kuitenkin koettaisin selvitä ihan vain tästä päivästä tämän päänsäryn ja pahoinvoinnin kanssa. Ihanaa tiistaita muruset <3

Mun piti eilen niin kirjoittaa teille Isadoran kesäkokoelmasta, tuosta ihanan sinivihreästä himotuskokoelmasta. Mutta niin vaan taas oli maailma mua vastaan ja kärsin eilen sellaisen toimettomaksi vetävän migreenin. Pääsin eilen töistä juuri ja juuri kotiin, kun laitoin auton ilmastoinnin kylmimmälle ja puhaltamaan suoraan pääkoppaan. Viileys auttaa ja sen voimin pääsin turvallisesti kotiin. Lääkkeethän mulle nyt ei tietysti voineet taaskaan tehdä mitään, joten ensimmäisenä vain untenmaille. Josko se helpottaisi oloa. Ketunleivät. Kahden tunnin unien jälkeen olin ihan varma, että mun pää ottaa ja räjähtää. Se kipu on jotain niin kammottavaa! Eikä tietysti riitä pelkkä pään hajoaminen, pahaolokin tulee monesti kovassa kivussa. Kävelin naamapesulla kuin Quasimodo ja nappasin kylmäsäkin mukaan ja löntystin sänkyyn. Naama sentäs oli puhtaana, silmiin jäi ripsareiden jämät. Sitten kävi ovi.


Ovesta saapui pelastuspartio, tai siis äiti ja isäpuoli. Isäpuoli otti tietysti suunnan autotalliin Niksun kanssa, mutta äiti, tuo mun oma pelastava enkeli tuli kuin tilauksesta apuun. Äiti tietää todella hyvin, mitä migreeni on. Hänhän se siitä vasta vuosia onkin kärsinyt. Äidille onneksi on löytynyt sopivat lääkkeet, mitkä tuon kivun taltuttaa ihan hyvin. Mulle kun sellaisia ei nyt valitettavasti ole löytynyt, pitää kipuja lievittää muilla konsteilla. Äiti olikin niin ihana, että toi vettä, hieroi niskoja ja jalkapohjia. Oli vaan läsnä, kun olo oli niin kurja. Mun äiti on ihan ykkönen. Paras äiti mulle, mitä vaan voi olla ♥ Äiti ansaitsee ehdottomasti kiitokset, isommatkin. Äiti ansaitsee kaiken parhaan mitä elämä voi antaa. Äidin avun takia, mun olo tosiaan eilen helpottui ja sain sen vuoksi jo ennen yhdeksää uudelleen unenpäästä kiinni. Kiitos siis äiti tuhannesti pelastavana enkelinä toimimisesta ♥

Onneksi mun perjantai valkeni vähän paremmalla ololla. Josko nyt tänään saisin vihdoin kirjoitettua teille niistä Isadoran ihanuuksista :)

Että silleen kivasti. Pikku hiljaa se tänään kehittyi. Migreeni. Menen ihan kohta untenmaille. Pakko. Ei pää kestä hereillä oloa.



Halusin heittää teille pari räpsyä Catasta. Niksu osti tuollaisia uusia ympyrävaloja omiin projekteihinsa ja Cata oli niistä kovin kiinnostunut. Ja niin muuten kiinnostuin minäkin. Saatoin vähän toivoa omia vastaavia ;)

Hip hip hurraa, maanantai on jo voiton puolella. Tämä maanantai on ollut mulle taas yhtä tahtojen taistelua. Mikään ei oikein olisi huvittanut ja väsy on painanut silmissä niin kovin, että tikut ovat tänään tulleet tarpeeseen. Tai omat sormet. Välillä piti availla väkipakolla silmät auki, kun olisivat väen väkisin painineet umpeen. Onneksi töissä oli sentäs kiirettä, etten päässyt simahtamaan kesken kaiken. Mutta sitä se on, kun nukkuu liian vähän. Migreeni on vähän häirinnyt mun normaalia unirytmiä ja heräsin eilen sunnuntaina aivan liian myöhään ja tiesin jo heti aamusta, että liskodisko tekee todelliset bileet. Puolen tunnin välein herääminen ja selän särkeminen, huikeet bailut sanoisin.



Viime maanantai mulla alkoi melko hyvin. Taren kanssa näytettiin maanantaille kieltä ja fiilis oli oikein kiva. Tein hyvää ruokaa ja olin kohtuu pirteäkin. Mutta heti tiistaina sainkin märästä rätistä päin pläsiä. Migreeni. Kaiken lisäksi vielä sellainen loputtoman tuntuinen migreeni. Viisi päiväähän siinä lopulta meni ja vasta lauantai iltana koin sellaisen hetken, ettei kipua juuri olisi tuntenut. Leväten, nukkuen, pahasta olosta kärsien meni siis viime viikko aika pitkälti. Liikunnoista on siis aivan turha puhua. Aivan turha. Pelkkä sängystä nouseminen sai sykkeet taivaisiin ja pään melkein räjähtämään.


Migreenista kärsivät tietää, miten pysäyttävä kohtaus voi olla. Ja miten paljon se kuluttaa, niin kroppaa kuin mieltä. Pahimpana kipu iltana, en voinut muuta kuin itkeä Niksulle. Toinen avuttomana vieressä kysyy, miten voisi auttaa. No eihän siinä toinen vain voi tehdä mitään. Olla vaan läsnä. Itku ei kyllä tehnyt hyvää, kipu sen kun paheni. Mutta kun ei siinä toivottomassa hetkessä oikein osannut mitään muuta. Aloin tässä miettimään, milloin mulla on viimeksi ollut noin pysäyttävä särky, niin siitä taitaa olla kyllä jo pari vuotta aikaa. Onneksi! Kaiken huippu kun on se, ettei muhun tehoa mitkään lääkkeet. Niitä kun on testattu tässä vuosien varrella vaikka kuinka monia. Turhauttavaa popsia lääkkeitä kuin karkkia saamatta apua. Mieluummin olen siis ollut ilman. Ja onhan mun kivut vähentyneet niin paljon, ettei mun varmaan pitäis tällaisesti viiden päivä kipuilusta edes valittaa. Mutta se on vaan kamalaa.

MA: Kävely 6km 1h
TI: - (migreeni)
KE: - (migreeni)
TO: - (migreeni)
PE: - (migreeni)
LA: - (migreeni)
SU: - (puusavotta+pihahommia)


Perjantaina tosiaan äiti ja Minna tuli vielä mua piristämään ja istuttiin iltaa hyvin herkkujen äärellä. Teki hyvää ja sai ajatukset naurun saattelemana aina jonnekin muualle. Vaikka kipu aina välillä hetkeksi muistutti itsestään kovasti.


Lauantaina siten kuulin Ranskan, tarkemmin ottaen Pariisin, järkyttävistä tapahtumista. Miten surulliseksi tulin. Jokaisen rakkaimpansa menettäneen puolesta. Jokaisen viattoman uhrin. Jokaisen meistä. Miksi, voi miksi, joku tekee tällaista? Mitä ihmettä kukaan hyötyy toisen ihmisen tappamisesta, tässä tapauksessa vielä yli sadan. Mua sattuu, mua sattuu ihan tajuttoman paljon maailman pahuus. Onko kukaan meistä täällä enää turvassa? Eikö jokaisen meistä tulisi vaalia lähimmäistä ja tehdä toistemme olo täällä kylmässä maailmassa turvallisemmaksi? Mulla olisi tästä vaikka kuinka pitkä mielipide kirjoitettavana, mutta jätän sanottavani nyt tähän. Toivon vain jokaiselle kärsivälle kamalan paljon voimia. Jokaiselle itkevälle tahtoisin tarjota olkapäätä. Suru pitää surra, mutta miksi sitä surua pitää turhaan luoda. Mua suututtaa. mua harmittaa ja tietysti pelottaa. Mihin tämä maailma on tästä vielä menossa. Ja miksi, minkä ihmeen takia. Mitä kukaan tästä hyötyy? Itsemurhaiskut. Mun sanat ei riitä just nyt. :(  Tahdon vain kaikkea hyvää ja rakkautta ympärillemme.




Ja lopetetaan postaus vielä kivoihin juttuihin päänsäryn ja Pariisin iskun jälkeen. Eli nyt olisi vuorossa arvontojen voittajat. On muuten ollut aikamoinen homma tämä arvontojen suorittaminen :D Eipä tässä ole mennyt kuin kolme tuntia ja nyt on kuulkaas käsi kipeänä :D Eli tuttuun tapaan arvonnan suorittajana toimi random.org, joka siis ilmoitti minulle voittajakommentin numeron. Ja te keillä oli useampi arpa, olitte listassa esim. kolme arpaa peräkkäin. Jos nyt siis ymmärrätte mitä tarkoitan :D Mutta ilolla mä näitä arvontoja suoritin, koska tiedän, että varmasti teistä moni nyt ilahtuu. Harmittaa ihan hirmuisen paljon, etten voi kaikille antaa jotain palkintoa, mutta jatkossa ehdottomasti teen arvontoja lisää. Ja nythän on Biozell arvonta paraikaa jo käynnissä.

Mutta siis, palkintojen voittajat. Ottakaa minuun yhteyttä joko sähköpostilla myfantazya @ gmail.com tai sitten Fantazyan facebookin kautta. Mikäli voittajat eivät ole ilmoittautuneet minulle ensi maanantaihin klo 13:00 mennessä, arvon palkinnon uudestaan. Eli olkaana tarkkana muruset. Oletteko valmiina? :)

1.arvonta
Lumenen paketti menee Sonja (sonyhilu)

2.arvonta
Neutrogenan paketti menee -katja90

3.arvonta
Herbinan paketti menee Sonja (meikkimonsteri) ja XZ paketti menee mses

4.arvonta
Listerinen paketit menee Maija (kivipuuteri), Birgit Bikken pilttuusta, Kintsu

5.arvonta
La Roche-Posay paketti menee Heidi (mäki) ja Compeed menee emmi (emminum)

6.arvonta
Isarodan 1.palkinto (siniharmaa) Charming Nails, Isadoran 2.palkinto (viher-ruskea) Jenna Emilia, Rimmel RiikkaN

7.arvonta
Juicy Couture paketti menee --Maisa

8.arvonta
Insjön Inari menee Lara79, nahkapussukka Netteriina ja avaimenperä Piiuli

9.arvonta
Remington menee ~elle~, Batiste menee Mira / Blinger Shimmer

Ja viimeisessä arvonnassa oli pieni vinkki. Hyvällä kommentilla saa jonkun ylläripalkinnon. Tällä kertaa tahdon todella palkita erään kommentin jättäjän, sillä siihen oli nähty hieman vaivaa ja mulle tuli siitä niin hyvä mieli. Eli pieni ylläri lähtee Venla Karhulle.

Kiitos vielä teille ihanille mahtavista kommenteista (saitte mulle niin hyvän mielen ♥) ja kiva että osallistuitte arvontoihin niin ahkerasti. Tämä on mulle kuitenkin niin kiva juttu, saan antaa jotain teillekin :) Lisää on siis ehdottomasti luvassa.


Nyt tää nukkumatti lähtee untenmaille. Josko huomenna olis vähän pirteämpi :)

Voi möh vaan. Viidettä kipupäivää mennään. Nyt on ehkä oikeasti ensimmäinen hetki, kun kipu tuntuu paljon siedettävämmältä. Voisinko jopa sanoa, että niin siedettävältä, etten ole ihan sata varma että särkeekö koko ajan. Menisiköhän tämä vihdoin jo ohitse? On kyllä ottanut niin koville, että todellakin huokaisen helpotuksesta tämän kaikotessa. Voisin väittää kärsineeni näin pahasta migreenistä viimeksi vuosia sitten. Tää on tauti, mitä en toivoisi kenellekään. Vie koko toimintakyvyn ihmisestä. En ole voinut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin makoilla. Kylmäsäkki päässä tai niskoissa. Ainut asia mikä auttaa. Mä kun olen joutunut puputtamaan särkylääkkeitä lapsesta asti kuin karkkia, niin ne eivät oikein tehoa meikäläiseen enää. Ei edes lääkäriltä haettu kipupiikki. Mulla ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin kärsiä sen aikaa mitä se kestää. Kurjaa.

Oli migreeni tahi ei, niin sovituista jutuista yritän parhaani mukaan pitää kiinni. Muutama meno on ollut pakko perua kyllä, mutta tyttöjen iltaa en kyllä suostunut karsimaan tekemisistäni. Syödähän nyt kuitenkin on aina jossain vaiheessa kuitenki pakko harrastaa, joten mikä sen mukavampaa, kun saada seuraa kipeänäkin. Äiti ja Minna tuli piristämään mua, joten pitihän sitä tarjota jotain hyvää syötävää.


Illalla ei enää ole hyvä syödä niin kamalan raskaasti, joten tarjolla oli sitten vähän kevyempiä sapuskoja. Salaattia, lämminsavukalaa, feta-pinaattipiirakkaa (kiinnostaisiko teitä resepti?), pähkinöitä* sekä vähän makeaakin.


Hyvä ruoka, parempi mieli. Hyvä seura, tuplasti huikee fiilis. Saatoin jopa hetkeksi unohtaa kipuni, vaikka kyllä illan päätyttyä en voinut muuta kuin lähteä Buranan tehon toivossa nukkumaan. Eipä se auttanut, tietenkään. Seura kuitenkin tekee ihmeitä ja naurettiin kyllä mahat kipeäksi.



Sain Cloettalta uutuuspähkinöitä ihmeteltäväksi ja maisteltavaksi, joten mikäpä sen parempi hetki kuin ihanien naisten kanssa maistelu. Kivoja pieniä naposteltavia jutustelun lomassa.


Suolaista chiliä, sourcream & onionia sekä vähän makeampaa hunajaista pähkinää. Jokaiselle löytyi oma suosikki ja herkut upposivatkin kaikille todella hyvin. Onneksi vielä jäi vähän seuraavaankin kertaan ;) Nämä ihan uutukaiset Nutisal pähkinät olivat oikein makoisa uusi tuttavuus.


Herkuttelun jälkeen käytiin vielä kävelemässä Taren kanssa pihalla ja laskettamassa mahaa. Mulle teki myös raikas ilma hyvää pään kannalta. Teki siis todella hyvää naisten seura ja illalla hyvillä mielin nukkumaan.


Nyt ihanaa lauantai iltaa. Mä lähden vielä tuonne sohvalle köllimään ja yritän karkoittaa viimeisenkin kivun päästäni :)

Huoh, mä ehkä alan tästä toipumaan. Ehkä. En muista, milloin mun olisi ollut näin paha. Illalla mun vointi romahti yks kaks ihan mielettömän alas ja en pystynyt enää tekemään mitään. En kyennyt tekemään mitään muuta kuin pitämään päätäni tiukasti vasten tyynyä ja lopulta pidättelin oksennusta, ettei vain tarvitsisi nousta ylös. Pienikin liikahdus lisäsi kamalaa särkyä päässäni ja ihan kamala paineen tunne koko ajan. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen kerta moiselle kivulle, olisin varmasti soittanut itselleni ambulanssin. Harmi vain, että vastaavanlaisista kivuista olen kärsinyt jo vuosia. Näin kovana ne eivät vain ole olleet aikoihin! Järkytyin kipua niin, että lopulta murheellisena en voinut kuin itkeä ja kappas, sehän sitä kipua vain lisäsi. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan halailla pönttöä vaan sain lohtuhaleja Niksulta, joka oli huolissaan voinnistani.

Kampesin itseni pikasein arvontapostauksen jälkeen suoraan sänkyyn ja kello oli vähän yli kahdeksan. Särky häiritsi unen saamista, mutta onneksi se lopulta tuli. Vasta kahdeksalta aamulla nousin ylös sängystä, vaikka pari tuntia olin ehtinyt tehdä töitäkin. Edelleen siis olo on kamala, mutta nyt sentäs pystyn jo istumaan. Tiukkaa tekee sekin välillä. Välillä olin jo ihan varma, että mun pää vain posahtaa ja aivonpalaset on pitkin seiniä. Kyllä, näin ajattelin pahimman kivun aikaan.

Jottei postaus menisi pelkäksi kivunpäivitttelyksi, niin laitan teille kuvaa Indiedays Inspiration päivän kuvausseinältä, johon pääsin kahden upean bloggaajakollegani kanssa.


Kuvissa on siis Girly Style-blogin tumma kaunotar Anna sekä Home at last-blogin hemaiseva nainen Taru. Itse päivästä on tulossa postausta, mutta tässä nyt pieni kuva sieltä :)

Nyt mä menen tämän kipuilevan nuppini kanssa hetkeksi vaaka-asentoon ja otan hetken lepiä. Illalla luvassa viimeinen arvonta.

Mun piti niin eilen kirjoitella teille ihanista syksyn kosmetiikkauutuuksista, mutta kroppa olikin ihan totaalisen eri mieltä asiasta mun kanssa. Mulla alkoi aamuyöllä ihan jäätävän kova migreeni. Pariin kertaan ehdin jo ajatella, josko kävisin halailemassa valkeaa posliinia. Tai meillähän se on sellai ihme beige. Kipu yllätti kovuudellaan ja olin ihan varma, että päivästä tulisi paha. Ja niinhän siitä tuli. Selvisin töiden teosta onneksi kunnialla, vaikka välillä pitelin päätäni vasten pöytää. Auton rattiin en todellakaan uskaltanut edes haaveilla, kolarihan siinä olis vielä sattunut. Iltapäivästä vetelin sitten päiväunet ja ne ihan vähänä kohensi oloa. Ei sitä silti kehua voinut. Aika lamaannuttava päivä, sanoisinko. Laskin päivällä yks plus yks ja tulin siihen tulokseen, että kroppa on ottanut nokkiinsa tästä äärimmäisen pienestä ruokailusta ja hiilareiden puutteesta. Enhän mä siis varma voi olla, mutta vahva veikkaus. Forever C9 kuurissa on mulla tänään siis menossa kolmas päivä ja nyt se pahin on jo ohi. Kaksi ensimmäistä päivää piti meinaan mennä niin pienellä ruoalla, sallittuja aineitakin sai syödä kohtuudella. Eipä ne lopulta musta niin kamalilta tuntuneet. Olin asennoitunut, että ruokaa on nyt niukemmin ja olenhan mä kuitenkin paastonnut, niin tiesin jo entuudestaan mikä se tunne on mikä mahdollisesti tulee.


Eilisestäkin selvittiin ja tänään sai siis syödä ensimmäisen isomman aterian. Tiedättekö, mä tulin täyteen ihan naurettavan pienestä annoksesta. Hämmästyin itsekin, miten vähästä maha tuntui jo poksahtavan. Kahden ensimmäisen päivän jälkeen saa siis lisätä 600kcl:n annoksen joko lounaalle tai päivälliselle. Mä valitsin lounaan, käytiin meinaan ystävän kanssa aamulla lenkillä ja uimassa. En olisi kestänyt iltaan asti ruoan kanssa. Ruoan tuolee olla proteiinipitoista ja vähähiilihydraattista, valitsin siis lounaakseni kanasalaatin, jossa hieman täysjyväpastaa. Ja voi mun maha, se kyllä ihmetteli mikä tilanne nyt on, kun syönnin jälkeen otti ja turposi. Tunnetta ei onneksi kamalan kauaa kestänyt ja kyllä se nälän tunne sieltä taas palasi.


Päivä kolme ja tänään piti jälleen punnita itsensä. Mun paino oli tullut alas kilon verran, näissä kahdessa päivässä. No, olisin kyllä ollut ihmeissäni jos ei olisi tullut, syöntiä kun on ollut niin niukasti. Pelkkä maalaisjärki kertoo, että näilllä syömisillä pitäisikin tulla alas ja entiset paastoilutkin ovat tehneet mulla saman. En siis hämmästynyt painoa. Kiva vaan, että on tullut alaspäin. Senteissä ei mitään muutosta. Päiviä on tietysti vielä jäljellä, joten toivon vielä niissäkin tapahtuvan jonkinlaista muutosta.


Juomien makuun en pääse kyllä vieläkään sisään. Vaniljan makuinen proteiinijauhe on äklömakeaa. Sen kyllä vielä pystyy juomaan sinällään, mutta tuo kuvassa piemessä lasissa oleva aloe vera juoma on jotain niin kamalaa, että mulla meinaa aina potkasta se ylöspäin. Jatkossa aion ehdottomasti sekoittaa sen smoothien joukkoon, mä en meinaan pysty vetämään sitä tuollaisenaan. Annoin Minnalle ja äidille myös juomasta ihan pienet maistiaiset. Minna oli kanssani samaa mieltä, ihan kamalaa kuraa, mutta äiti taas sanoi sen olevan ihan hyvää. Mut mein äiti tykkäänkin aika happamista juomista, joten luulen hänen suun tottuneen tällaisiin ötkyihin.

Heikkottava olo mut on yllättänyt aina aika ajoin. Ensimmäisenä päivänä mulla välillä humisi päässä ja tänään sitten tuli niin heikko olo, että ihan oksetti. Niistäkin onneksi on selvitty ja paremmalla fiiliksellä jälleen huomiseen.

Ja ainiin, liikunnat. Ensimmäisenä päivänä mulla tosiaan pohkeet kramppasi ihan jäätävän pahasti ja pelkkä rauhallinen lenkki tuntui todella suurelta suoritukselta. Eilen en sitten todellakaan voinut haaveillakaan liikkumisesta migreenin kanssa, mä oisin varmaan jäänyt sinne lenkkipolun varteen jonkun löydettäväksi. Tänään onneksi olo oli kohentunut ja kävin aamulla lenkillä, jonka jälkeen lähdettiin vielä uimaan. Ja loppupäivä meni vielä pihahommissa. Tänään oli liikuntojen osalta siis oikein hyvä päivä. Toivon, että huominen jatkuu samalla boostilla eteenpäin.

Nonni, taas alkaa viikonloppu olla ohi. Ja multa se oikeastaan hujahti ohi huomaamatta. Migreenin pirulainen pisti mut eilen kanvaasiin ja vedin sikeitä sit kevyesti 16 tuntia. Tai en mä ihan täysiä nukkunut koko aikaa, mutta kuitenkin sängyn pohjalla tuli oltua. Pyllystä, sanoisinko. Minkäs sille taas mahtaa, kärsittävä oli. Tuli välistä kyllä äitiä ikävä, kun kipu tuntui ihan kuolettavalta. Vielä nytkin mulla jomottelee päätä, mutta pystynpä sentäs olla jalkeilla.


Mutta mitä nyt taaksepäin muistelen, niin mulla on kyllä päänsäryt vähentyneet ihan tajuttomasti! Ne jokapäiväiset päänjomotukset on hävinneet lähes täysin ja jos sellaista on päivän aikana ollut, niin viimeistään päivän urheilussa se on haihtunut kuin pieru saharaan. Olen ollut niin iloinen siitä! Mun mielestä myös kunnon migreenikohtaukset on vähentyneet. Mä veikkaan, että tässä on kaksi tekijää. Tää kunnon urheilu sekä e-pillereiden vaihto. On kyllä ollut niin huikea fiilis. Olen ihan unohtanut teillekin siitä mainita. Nyt se vasta tuli mieleen, kun taas sai kärsiä oikein olan takaa.


Kuvien kynnet ei kyllä nyt liity milläänsäkään tekstiin, mutta oli pakko nääkin vihdoin julkaista. Olleet täällä luonnoksissa talvesta asti. Olen meinaan siirtynyt jo kesäväreihin, joten viimeinen talvisävy vielä uunista ulos. Tykkäsin lakasta ihan hirmuisesti. Peitti melko hyvin jo yhdellä kerroksella, mutta kahdella sai parempaa jälkeä. Tykkäsin tästä kovasti. Sävy todella nätti ja jossain valossa vähän taittaa oranssiin.

Mutta joo, näin kiinnostava viikonloppu siis täällä. Meni ihan plörinöiks suoraan sanottuna. Mulla oli vaikka mitä suunnitelmia. Piti bloggailla, piti ottaa Emmerdalea kiinni vaan 16 tuntia jäljessä :o , piti sitä ja tätä ja tuota. Nyt sit en saanut mitään aikaseks. Toivottavasti ens viikonloppuna sentäs sais näitä hommia jo tehtyä. Nyt mä taas meen köllähtää sohvalle, ei tää pää oikein vielä jaksa. Kai teillä sentäs oli parempi viikonloppu? :)

Musta tuntui eilen aamulla silmät avatessani, että päässäni oltaisi käyty kolmatta maailmansotaa isoilla pommeilla. Pään sisällä jyskytti niin kovin, että pelkäsin sen halkeavan. Ei muuta kun soittoa töihin, etäpäivä tulisi tarpeeseen. Jatkoin vielä tunnin sängyssä pötköttelyä, mutta eihän unesta tullut enää mitään. Siirryin sohvalle tekemään töitä. Tai ainakin yritin. Tuntui, että kuolema oli tullut hakemaan. En muista milloin olisi viimeksi ollut niin kova kipu. Ihan hirveetä. Työt meni vähän vasemmalla kädellä tehden. Tein vain kaikkein pakollisimmat. Onneksi puhelin ei kamalasti pirissyt. Torkuttelin koko päivän ja kun työpäivä vihdoin loppui, käänsin vain kylkeä ja otin kunnon unet. Eipä auttaneet nekään. Ihan illan viimesille minuuteille asti särki tajuttoman kovaa ja koko yönkin nukuin todella levottomasti. Vieläkin päätä jomottaa todella kovaa, mutta sentäs jaksan pitää silmiä auki. Ainakin jotenkin.


Harmittaa ihan hirmuisesti, kun pakkailut ja kaikki muut seisovat tän kipuilun takia. Tänään on pakko yrittää. Muuttohan on ihan just! Huuui! Koetan palata iltasella kivemmilla jutuilla. Pitäkää peukkuja, että päänsärky tajuaa väistyä pois. Mulla on liikaa tekemistä, enkä todellakaan ehtisi sairastaa :(

Olen täällä kokenut hieman kauhukuvia viime syksystä. Jotenkin pahasti nyt tuntuu samanlaiselta, mutta samalla erilaiselta. Siis päänsärystä on taas kyse. Jos joku uusi lukija matkassa, niin pikainen info vaan, että mulla särki päätä viime vuonna kesästä talveen, sillai kivasti puoli vuotta. Kävin magneettikuvat ja kaikki. Onneksi mitään pahempaa ei löytynyt, mutta kallonpohjan lihakset olivat tuolloin ainakin ihan juntturassa. En tiedä missä tällä kertaa on vika. Nykyään kuitenkin venyttelen päätäni huomattavasti enemmän kuin ennen, mutta nyt on tullut taas monen päivän pääkivut takaisin. Täällä mä pidän tällä hetkellä etäpäivää töistä. Eilen se järkyttävä kipu taas tuli, eikä yön aikana suostunut häipymään. Nytkin tää koneella oleminen on yhtä tuskaa. Tää on vaan niin turhauttavaa, kipu tekee useimmiten ihan toimettomaksi ja paras vaihtoehto on siirtyä pimeään ja viileään tilaan. Toivottavasti tää nyt vain on joku hetkellinen häiriö. Ja kaiken kukkuraksi kun mulla ei ne lääkkeet näihin kipuihin tehoa :(

Siirrytään mieluummin kivempiin juttuihin. Taas vaihteeks meikki juttuihin. Viikonloppuna tuli taas meikattua pidemmän kaavan mukaan ja kokeilin utusilmiä vähän erilaisella taktiikalla. Mitäs tykkäätte?






Työskentelin luomella mustasta vaaleampaan ruskeaan vahvasti häivytellen ja tein pienen ja pehmeän rajauksen ihan vain  luomivärillä. Ihan hauska tehdä utuiset silmät näinkin. Näillä silmillä oli ihan jees käydä syömässä :)


p.s. Ai että mua suututtaa tuo googlen "valokuvien automaattinen parannus". Kuvista tulee paljon huompia sen kanssa ja en tiedä miten sen saa kytkettyä pois päältä, ettei jokaista kuvaa tarvitse erikseen käydä muokkaamassa "poista automaattinen parannus". Onko teillä tietoa, mistä sen saisi kokonaan pois päältä? Yritin bongailla asetuksia, mutten löytänyt mitään sellaista. Ei ole kivaa käydä jokaista kuvaa muokkaamassa erikseen :( Nyt oli tyhmä uudistus google!

edit 10:45 : löysin kohdan mistä automaattisen parannuksen voi poistaa! Eli itse menin google+ tiliini ja sieltä vasemmasta yläkulmasta kun aukeaa se "valikko" tai mikä lie ja sieltä alimmaisena 'asetukset' kohta. Sieltä sit vaan rullaati rulla alas ja tulee kohta, jossa voi poistaa automaattisen parannuksen pois päätä :) Jee!

Viimeinen hengähdys ennen yöunille menoa ja uuden viikon alkua. Miten tää taas vaan vilahti niin nopeasti? Kai se suurimmaksi osaksi johtuu ihan vaan siitä, kun koko ajan on tehnyt jotain. Joskus se menee niinkin, kun tapahtumaa on paljon, että aikakin tuntuu pidemmältä. Tänä viikonloppuna kuitenkin näin ja nyt pikainen purku taitaa olla paikallaan. Suurimmaksi osaksi tähän viikonloppuun on kuulunut makuuhuone ja migreeni. Makkari on vieläkin kuin pommin jäljiltä, mutta pää sentäs suoriutui kivusta yllättävän nopeasti. Samperin maali loppui tänään kesken, eikä täällä meidän kyläpahasessa tietysti nuo liikkeet, josta maalia olisi saanut, olleet enää auki. Homma siis tyssähti lopulta siihen. Mä olen siivonnut täällä hikipäissäni, kun Niksu on hoitanut tota maalaamista. Ehkä helpompi niin. Migreeni verotti tuota remontin tekoa myös lauantailta aika paljon, kun mä vetelin sikeitä sit puolille päivin. Senkin jälkeen olin pitkään melko toimitakyvytön. Lopulta kun siitä sitten tokeni, oli kellokin niin paljon, ettei hommaa enää saanut pitkään tehtyä.

Perjantai ilta oli kuitenkin niin kiva, kuten teille kerkesin käydä vinkkaamassa, että ei tuo migreeni nyt kovasti haitannut. Veikkaan kovin, että migreeni sai kimmokkeen perjantain tekemisestä. Me oltiin tyttöporukalla meinaan Puisto Blueseissa hengailemassa ja kuuntelemassa musiikkia. Kannoin melko raskasta laukkua olalla monta tuntia, musiikki soi kovalla ja syömiset oli vähän mitä oli. Sama se, sillä niin kivaa oli. Kerrankin siis sain kannettua kameraa mukana ja tässä nyt pikkasen kuvamateriaalia sieltä :)





Mun mielestä tää kuva on vaan niin hauska. Iskeekö teihin? :D






Hirmuisen paljon oli ihania kojuja, mistä ostaa vaikka mitä kivaa. Metrilakuja tuli maisteltua muutama, makkaraperunat söin Taren kanssa, se veti makkarat ja mä perunat :D Sain maistettua myös jotain niin hyvää, että sitä on tänä kesänä ehdottomasti saatava lisää. Nimittäin Kolmen kaverin jäätelöä! Voi apua kun se oli hyvää!


Blueseissa oli tarjolla kolmea erilaista jäätelöä. Se jota minä halusin maistaa oli vadelma&valkosuklaa ja viimein kun mun vuoro oli, sanoin miesmyyjälle, että haluaisin yhden vadelmasuudelman. xD Mies vaan tokaisi siihen, että hän nyt hämmentyi niin pahasti, ettei saa sanaa suusta :D Voi mun kanssa! Sit vaan osottelin sitä jädeä ja sanoin, että onnistuin hämmentämään itsenikin. Viimein jäätelöä maistellessa, voin kyllä sanoa sen olleen melkoinen suudelma, niiin hyvää se oli!!!


Kolmen kaverin jäätelöt ovat tuoreista marjoista valmistettu ja siltä kyllä maistui. Niin herkullista, että vei kielen mennessään. Näitä yritän bongailla nyt ehdottomasti joka paikasta, että sais tuonne omaankin pakkaseen. Oikeasti, maistakaa jos on mahdollisuus!


Hirmuisen mukava ilta meillä oli tyttöjen kesken ja ajomatka kotiin vierähtikin hirmuisen nopeasti. Meillä oli autossa kunnon bileet :D Kuunneltiin musaa, hoilattiin kilpaa ja tutustuttelin heille uusia biisejä. Kaikille jäi ihan  bile fiilis päälle ja sovittiinkin, että pitää ottaa joku kerta illanistujaiset ydessä :)

Mutta nyt on pakko lähteä nukkumaan, johan tuo kello on taas ihan liian paljon. Tulee taas niin lyhkäset yöunet. Mut eipä se haittaa, sillä nyt lähti lähtölaskenta käyntiin. Enää viis herätystä, VIIS!!! Mun loma on ihan nurkan takana. Jeee!!!

Ihanaa alkavaa viikkoa teillekin! <3

Niin se maanantaikin on ehtoon puolella ja mä vasta alan päästä takas ihmisten ilmoille. En muista milloin viimeksi mulla olisi ollut näin rankkaa. Ei riittänyt se, että väsyttää ihan julmetusti, vaan siihen väsymyksen kaveriksi ja sen aiheuttajaksi sain taas kerran ihanan migreenin. Töissäkin vähän väliä oli pakko nojailla pöytää vasten, että pään saisi tuettua, mutta eihän se auttanut. Uhittelin eilen illala Annelle, että lähtisin tänään hänen mukaansa pitkästä aikaa zumbailemaan, mikäli olotila on vaan semmoinen että kykenen. EI olis pitänyt uhitella. Taisi kostautua samantien. Jomotus meinaan alkoi heti eilen illalla ja yöllä lopulta heräsin siihen järkyttävään särkyyn. Kiva oikeasti herätä kipuun, kun ei siinä sit enää saa untakaan. Kotiin päästyäni nappasin vaan pilleriä huiviin ja parin tunnin unoset. Onneksi tästä kuitenkin taas selvitään ja toivottavasti saan unta vielä ensi yönä.

Instagram-seuraajat tietävätkin, että bongasin viikonloppuna uuden tuotteen vakituiseksi asukiksi meidän kaappeihin. Voi jumankekka! Miks kukaan ei oo mulle aiemmin kertonut, kuinka hyvää kookosmaito on? Hunajakanat odottelivat jääkaapissa käyttöä, eikä mikään aiemmin tekemäni kanaruoka vaan himottanut yhtään. Mieleen juolahti blogeissakin hehkutettu kookosmaito ja niin sit jäin minäkin sille tielle. Vei niin kielen mennessään.




Koska Niksun mieli teki omaa hörpöttiä, niin hän teki omanlaisensa version kanaruoasta. Tää on valitettavasti mulle melko utopinen annos, mutta koetan muistella mitä hän mahdollisesti laittoi joukkoon.

Maku oli melko pizzainen ja tulinen. Ei kuitenkaan ihan meikäläisen suulle sopiva :D Kyllä tuo ukko kaiken söi kun tekikin :D Tämmöisiä herkkuja siis täällä viikonloppuna. Kookosmaito jäi niin kummittelemaan päähäni, että koetan koko ajan miettiä,  mihin muualle sitä voisi laittaa? Käytättekö te sitä? Jos niin millaisiin ruokiin?

Ja ne viime viikon liikunnat. Olen rakastunut kävelyyn taas ihan uudelleen. Varsinkin ilman ollessa ihana :) Tekisi mieli vaan käppäillä vaikka maailman ääriin, kunnes jalat kuitenkin ilmoittavat olemassa olostaan.
Jotain eriskummallistakin tuli viime viikolla tehtyä. Kävin äidin kanssa golfaamassa. Voi apua mitä meininkiä mulla oli :D Amatööri oli liikenteessä ja taisin lyödä palloa menemään joku kymmenen kertaa äitiä enemmän :D Kivaa oli ja kyllä siellä golfkentällä tuli käveltyä palloja etsimässä. Ei muuten kannata tähtäillä ainakaan metsään tai ojaan :D Listaus kuitenkin taas tässä.


Ma: Golfia 4h, kävelylenkki 40min
Ti: Kävelylenkki 50min, pyöräily 30min
Ke: Kävely/hölkkälenkki 50min
To: Kävelylenkki 50min
Pe: -
La: Kävelylenkki 30min
Su: Kävelylenkki 50min



Nyt mä lähden taas kävelemään, mutta nyt pitää ottaa ihan varoen tän pään takia. Joku suoni vielä poksahtaa rikki, kun sellaiset paineet on taas. Mites teitin viikko lähti käyntiin?