Hengissä, ainakin melkein. Mähän kerroin teille, miten viime viikon maanantaina pääsin työpaikan kautta fysioterapiaan. Siellä alettiin vähän käymään mun kroppaa läpi, vaikka suurin syy fysioon on tuo mun oikea olkapää. Fyssari tosiaan sanoi, että ihan turhaa hän alkaa hoitamaan pelkkää olkapäätä, kun vaiva varmasti alkujaan lähtee jostain ihan muualta. Ja niin se tuntuu lähtevän. Mun koko kroppa on siis aivan totaalisen toispuoleinen ja jumissa kun mikä. Mä oon kuin raurakanki konsanaan. Eilen sitten oli toinen käynti. Voi apuvata sanon vaan! Tällä kertaa hoidettiinkin sitten vasenta nilkkaa ja niskoja. Ei kuulemma ole näin jumista tyyppiä montaa kertaa päässyt hoitamaan. Mun jumi kohdat kun eivät meinanneet aueta ei sitten mitenkään. Mä purin hammasta ja teki mieli huutaa ärräpäitä. Parempi oli vain yrittää pysyä rentona, vaikka siinä tilanteessa olisi tehnyt mieli motata fyssaria päin näköä. No, hän tietysti yrittää vain auttaa mun vaivaista kroppaa.

Tosiaan, hoito kesti sen tunnin verran ja noin puoli tuntia sen jälkeen mulle iski päälle ihan jäätävä päänsärky ja pahoinvointi. Hyvä, että kotiin asti pääsin ajamaan. Auton ilmastointi oli niin kylmällä kuin vain siesin pitää ja puhallin osoitti suoraan mun otsalohkoon. Kotona en pystynyt enää muuhun kuin köllähtämään sohvalle lepäämään. Torkuin koiranunta tunnin verran ja sitten oli ihan pakko lähteä kunnon unille kylmäsäkin kanssa. Olo oli niin kamala! Pidättelin oksennusta, mikään asento ei ollut hyvä kun sattui jalkaan ja niskoihin. Niin ja tuohon päähän. Kuulemma ihan normaalit jälkimainingit, samahan mulla kävi viime viikolla. Migreeni mulle iski silloinkin. Mua ei nyt ihan hirmuisesti innosta enää mennä sinne fysioon, joka kerta kun lopputuloksena on kauhea olo, mutta kaipa siellä oikeasti tulee ihan hyviäkin tuloksia. Taisi eilen aueta jonkinlaiset jumit ja verenkierron takia pää sitten tuli kipeäksi. Teidä häntä, mutta mä olen vieläkin vähän kuutamolla.


Mä odotan kesälomaa ihan liian kovaa. Nyt pitäisi oikeasti päästä jo hölläämään kunnolla. Johan sitä tässä on vuosi pakerrettu ilman kunnollista lomaa. Tuleva viiden viikon loma tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Mä huomaan olevani niin uupunut vähän kaikkeen tällä hetkellä, ettei mulle maistu juur mikään. Unta, sitä kyllä riittäisi vaikka muille jakaa. Olen kateellinen koululaisille, jotka ahertaa viimeistä viikkoaan ja kohta jo heittävät reput kaappien perälle ja aloittava ylipitkän lomansa. Tää on ainut, mitä mä koulusta kaipaan. Pitkää kesälomaa, vailla huolen häivää.


Toivon todella, että kunnon lepo toisi mut taas takaisin pirteyskirjoihin. Mä olen kuin kävelevä haamu arkisin. Viikonloppunakin hautauduin niin syvälle peiton alle kuin mahdollista. Teki muuten hyvää. Nukuin niin paljon kuin nukutti ja tein mitä mieleen sillä hetkellä juolahti. Ehkä mä kohta taas jaksan painaa :D


Jos nyt ensin kuitenkin koettaisin selvitä ihan vain tästä päivästä tämän päänsäryn ja pahoinvoinnin kanssa. Ihanaa tiistaita muruset <3