Mun piti eilen niin kirjoittaa teille Isadoran kesäkokoelmasta, tuosta ihanan sinivihreästä himotuskokoelmasta. Mutta niin vaan taas oli maailma mua vastaan ja kärsin eilen sellaisen toimettomaksi vetävän migreenin. Pääsin eilen töistä juuri ja juuri kotiin, kun laitoin auton ilmastoinnin kylmimmälle ja puhaltamaan suoraan pääkoppaan. Viileys auttaa ja sen voimin pääsin turvallisesti kotiin. Lääkkeethän mulle nyt ei tietysti voineet taaskaan tehdä mitään, joten ensimmäisenä vain untenmaille. Josko se helpottaisi oloa. Ketunleivät. Kahden tunnin unien jälkeen olin ihan varma, että mun pää ottaa ja räjähtää. Se kipu on jotain niin kammottavaa! Eikä tietysti riitä pelkkä pään hajoaminen, pahaolokin tulee monesti kovassa kivussa. Kävelin naamapesulla kuin Quasimodo ja nappasin kylmäsäkin mukaan ja löntystin sänkyyn. Naama sentäs oli puhtaana, silmiin jäi ripsareiden jämät. Sitten kävi ovi.

Ovesta saapui pelastuspartio, tai siis äiti ja isäpuoli. Isäpuoli otti tietysti suunnan autotalliin Niksun kanssa, mutta äiti, tuo mun oma pelastava enkeli tuli kuin tilauksesta apuun. Äiti tietää todella hyvin, mitä migreeni on. Hänhän se siitä vasta vuosia onkin kärsinyt. Äidille onneksi on löytynyt sopivat lääkkeet, mitkä tuon kivun taltuttaa ihan hyvin. Mulle kun sellaisia ei nyt valitettavasti ole löytynyt, pitää kipuja lievittää muilla konsteilla. Äiti olikin niin ihana, että toi vettä, hieroi niskoja ja jalkapohjia. Oli vaan läsnä, kun olo oli niin kurja. Mun äiti on ihan ykkönen. Paras äiti mulle, mitä vaan voi olla ♥ Äiti ansaitsee ehdottomasti kiitokset, isommatkin. Äiti ansaitsee kaiken parhaan mitä elämä voi antaa. Äidin avun takia, mun olo tosiaan eilen helpottui ja sain sen vuoksi jo ennen yhdeksää uudelleen unenpäästä kiinni. Kiitos siis äiti tuhannesti pelastavana enkelinä toimimisesta ♥

Onneksi mun perjantai valkeni vähän paremmalla ololla. Josko nyt tänään saisin vihdoin kirjoitettua teille niistä Isadoran ihanuuksista :)