Väsymys, turvotus ja nälkä, niistä on mun tämä maanantai tehty. Viime yönä sain nukuttua vaivaisen neljä tuntia. Poika päätti pistää jumppatuokion pystyyn puoli neljän aikaan aamulla ja sen jälkeen en saanutkaan enää unen päästä kiinni. Oma vika tietysti, kun ilta venyi remontin takia vähän myöhäiseksi, mutta senkin ajan mitä saisi nukkua, niin joku muu pitää hereillä. Tähän sitä on nyt sitten opeteltava. Vielä kyllä nukkuisin mielelläni, kun oikeasti saan. Kohta asiat onkin ihan toisin. Ja turvotus, mistä sinäkin tiesi mun kroppaan löysit? Sormet on kuin ylitäytetyt nakit ja jalat tuntuu ihan oudoilta. Hyvä, että kengät mahtuu jalkaan. Voisin veikata, että huonoilla yöunilla on jotain vaikutusta tähän asiaan. Vettä olen kuitenkin juonut erittäin hyvin. Vessassakin saa rampata vähän väliä :P Eikä ruoka tunnu saavan nälkää pois. Voisin syödä vaikka millaisen annoksen just heti nyt. Onneksi mun lounassalaatti oli sentäs hitsin hyvää, vaikkei se nälkää vienytkään pois. Näistä on mun maanantai nyt sit tehty. Odotan kotiinpääsyä ehkä eniten kovaa tänään. Loppuviikko onkin pakko ottaa taas iisisti ja varmaan jään kotiin töihin.


Nyt mä todellakin lasken päiviä mammaloman alkuun, kun kroppa ei oikeasti enää jaksa. Enää kaksi maanantaita jäljellä, kaksi kokonaista viikkoa ja vain 21.11. maanantai, jolloin tuon töihin jotain läksiäispullaa. Sit mä jään eirräin hyvillä mielin mammalomalle ja käyn todellisiin pesänrakennuspuuhiin. Tosin, ihan kuin niitä ei olisi jo tehty, aika paljonkin. Aika vaan kuluu ihan hurjaa vauhtia ja pelko kodin valmistumisesta korostuu päivä päivältä. Mistä sitä meinaan tietää, koska poitsu päättää masuelämän riittävän ja haluaa tulla maailmaan. Toiveissa on edelleen 1.1.2017, mutta eihän nää asiat koskaan mene miten haluaa :D



Marraskuu tosiaan tuli, ihan varkain sekin. Laskettuun aikaan enää alle kaksi kuukautta ja tämän takia suunnattiin nokka kohti Ikeaa. Koska syntymäaikaa ei tosiaan voi tässä vaiheessa tietää, niin todettiin parhaimmaksi aloittaa tässä vaiheessa kuitenkin vauvan tarvikkeiden valmiiksi laitto. Sänky haettiin Ikeasta, tuosta meidän suosikki huonekaluliikkeestä :D Meillä sängyn patjoineen valitsi Niksu. Annoin hänelle täyhdet valtuudet hommaan ja pakko sanoa, että eipä tuo olisi paremmin voinut valita. Niksulle oli tärkeää, että sänky on just sellainen täydellinen. Tämä yksilö sopii täydellisesti meidän uuden makkarin sisustukseen, joka on kylläkin ihan täysin Ikeaa :D Seuraavaksi aloitan pyykkirumban, että vaatteet ovat valmiina pienelle tulijalle.


Meillä on nyt parista vuodesta ihanat muistot ensilumelle. Silloin kun me muutettiin tähän meidän omakotitaloon 6.12.2013 satoi ensilumi maahan. Me äidin kanssa vielä jännitettiin pakettiautossa, kun Niksu ajoi moottoripyörää siinä kelissä uuteen kotiin. Ehjänä onneksi päästiin kaikki. Mutta muistoihin jäi se ensilumi. Ja sama kävi tänä vuonna. Ensilumi satoi maahan, kun me kasattiin pojan sänkyä. Tätäkin tulee varmasti vanhana muisteltua siellä kiikkutuolissa. Me kuunneltiin lastenlauluja ja yhdessä kasattiin sänky paikalleen. Kyllä on elukatkin pyörineet mukana ihmetellen, mikä tämä kodin kokonaisvaltainen muutos oikein on.



Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä yrittää jatkaa maanantai loppuun asti. Varmasti sammun tänään kuin saunalyhty. Mut sehän on vain hyvä tapa päättää maanantai ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa muruset! Mitä teidän marraskuuhun kuuluu?

Mutta iloisempiin asioihin. Nimittäin vauvakutsuillla saamaani vaippakakkuun. Käy kurkkimassa täältä juttu juhlista, jos jäi välistä. Nämä ihanat rakkaat olivat tosiaan tämän mahtavan juhlan lisäksi kasanneet mulle vaippakakun, jonka sisällön tutkin vasta tämän viikon alussa. Jos saa tässä vaiheessa vähän murista, niin tuo valon määrä kun alkaa taas olla olematon :( Miten niitä kuvia sit taas nappaa. Saatte varmaan kestää keltaisia kuvia taas koko talven :P




Tutkin sisältöä ihan tohkeissani ja mitä kaikkea ihanaa sieltä oikein paljastuikaan! No niitä vaippoja tietysti, parissa koossa oikein. Sisuksiin oli kätketty juttuja niin vauvalle kuin äidillekin. Taitaa se isikin päästä osingoille ;)


Poitsulle muutava vaate. Niksu oli kyllä vähän mustis tuosta äiti on mahtava bodystä ;) Naureskelin vain hänelle. Ihanat raitabody ja pöksyt sekä sukkia. Niitä meillä taitaa ollakin aivan liian vähän, joten tulee kyllä tarpeeseen. Sit kun vielä tietäisi, miten paljon mitäkin olisi hyvä olla, ettei vaan sitten tule hätä. Mä olen vähän sellainen, että mieluummin liikaa kuin liian vähän :D


Tuttipullo, tutteja ja kaikenlaisia hoitoon sopivia tuotteita. Tiedättekö mikä onni, että näitä kaikkia tuli meille. Tuttipullo ja tutteja oli entuudestaan, mutta mitään muuta nöistä tuotteista ei. Ei edes vanupuikkoja, mitä kuulemma toiset hamstraa ihan isoissakin määrin. Mun on niin tehtävä vielä listaa, että mitä kaikkea sieltä kaupasta pitää kotiuttaa ennen pojan tuloa.


Mamma sai herkkuja ja vartalolle huolenpitoa. Miten ajattelevaista ♥ Tuo Pandan suklaa himottaa tuolla kaapissa kovasti. Haluaisin säästää sitä, mutta.... ehkä pitää ostaa sitten uusi :D


Viimeisenä vielä kuohuvaa. Minäkin pääsen nostamaan maljaa alkoholittomalla pojan tultua maailmaan ;) Näitä siis tarjotaan vieraille, kun tulevat käymään :)

Mitäs te tykkäsitte vaippakakun sisällöstä?

Huomenna olisi muuten taas Indiedaysin Inspiration Day. Nyt kyllä vaikuttaa siltä, että mun energiataso ei riitä lähtemään sinne. Toivottavasti muilla on ihan mahtava päivä siellä. :)

Ilon ja onnen kyyneleet, ne täyttivät silmäni lauantaina iltapäivällä. Niin suuren ja ihanan yllätyksen mun rakkaat sukulaiset ja ystävät olivat järjestäneet, ettei siinä tunteilta voinut välttyä. Ja tuo rakas mies oli ollut osana tässä kaikessa salamyhkäisyydessä, mikä mulle tosiaan paljastui vasta itse juhlien alettua.
   Mun lauantai päivä alkoi kovin väsyneissä tunnelmissa. Niksu tuli tuli yövuorosta aamulla ja en saanut enää sen jälkeen sängyssä nukuttua. En halunnut häiritä toisenkaan unia, joten aamupalan jälkeen köllähdin sohvalle katsomaan Emmerdalea. Hetken päästä alkoikin unettaa ja päätin pistää silmät kiinni. Eihän mulla muutakaan tekemistä ollut. Ihan tylsä ja laiska olo oli. Puolen päivän jälkeen havahduin siihen, että Niksun puhelin herättää. Menin ihan paniikkiin, että toisen pitää saada vielä nukkua ja menin etsimään puhelinta. Siellä se makkarissa ja Niksu huuteli kohta heräävänsä. Ei halua nukkua liian pitkään. Hetken aikaa sitä ihmettelin, olihan hänellä toinenkin yövuoro vielä edessä, mutta en sitten sen kummemmin sitä noteerannut. Ei mennyt kauaakaan, kun Niksu sanoi, että pitää lähteä kaupoille. Ehei, ei pienintäkään epäilystä edelleenkään mistään. Mentiin kaupoille ja minä kinusin ruokaa nälissäni :D Niksu sanoi, että mentäisikö vain kotiin syömään, niin eihän se sillä hetkellä käynyt. Piti hakea jotain valmista kotiin, kun nälkä oli jo niin kova. Siskokin soitti jo, kun Niksu oli unohtanut ilmoittaa meidän aikataulua. Tai siis ei uskaltanut pistää viestiä, etten vain olisi tajunnut mitään. Sisko onneksi keksi niin hyvän hätävalheen, ettei mulla edelleenkään soinut mitkään kellot päässä.


Viimein kun tulimme kauppakassien ja ruoan kanssa kotiin takaisin mulla iski jo välittömästi oven avattua ruoan tuoksu nenään. Eikä se lähtenyt kyllä sylissäni olleesta kebab annoksesta. Mulla ensimmäisenä tuli hätä, että olenko jättänyt jotain hellalle minkä takia noin vahva tuoksu. Kovaan ääneen sitä vielä päivittelin. Seuraavaksi silmiini osui keittiön oviaukkoon laitetut pompomit. Ette ikinä usko, mitä mulle tuli ensimmäisenä mieleen. Kuka meille on murtautunut? :O Niin, murtovarkaat varmaan laittaa koristeita esille XD Ihan kauhuissani niitä tuijotan ja samassa oviaukkoon hyökkää mun käly Skeit huutaen YLLÄTYYYS! Samassa sieltä takaa alkaa paljastumaan muitakin vieraita ja siinä samalla hetkellä kun ymmärsin mistä on kyse, kyynelkanavat aukesi ihan täysin. Vollotin silmät niin märkinä, etten edes nähnyt ketä kaikkia ihania meillä olikaan. Halaisin jokaisen vuoron perään ja samalla tajusin, että rakkaat ystävät ja sukulaiset olivat kerääntyneet meille ♥ Seuraavaksi tajuntaani iski se, että mä näytän ihan kamalalta, kun en ole meikannut. Siitähän se itku sitten yltyi. Näytin niin kamalalta ja kaikki muut olivat niin hehkeinä :D Ja viimeinen kyynelkanavien vuodattaja oli se, että harmittelin meidän kodin sotkua...


Keittiö oli katettu valmiiksi kaikilla herkuilla, koti oli koristeltu ja ihanat olivat vielä siivonneetkin. Häpeä oli kova, mutta mitäpä nuo rakkaat eivät meillä olisi nähneet. Ja onhan meillä vielä remontti kesken, niin kaikki on ihan levällään. Siinä kun alkoi pikku hiljaa pää normalisoitumaan ja ymmärsin, että mikä ihana hetki tämä on, unohdin oman räjähtäneen ulkomuodon ja nautin vain rakkaistani ♥


Ihan ensimmäiseksi tartuttiin kiinni herkkupöydän antimiin. Rakkaat olivat tehneet kaikkea hyvää syötävää ja tarjottavia oli niin paljon, ettei tiennyt mitä kaikkea sitä olisikaan saanut mahdutettua mahaan. Kebabit hävisi sensiliäntien jääkaappiin. Eihän sen nyt näitä herkkuja voita mitenkään. Nautin täysin rinnoin. Miten ihanaa, että sukulaisia vähän pidemmänkin matkan takaa oli tullut juhlistamaan. Miten kiitollinen ja rakastettu olo mulla oli ♥


Syönnin lomassa tajusin, että nyt jollekin kamera käteen, ettei pirskeet jää kokonaan ikuistamatta. Skeit, joka koko järkkäilyn takana taisi olla vetona, sai luvan toimia kuvaajana. Enhän mä kyennyt kuvaamaan, joten parempi oli ulkoistaa homma :D Ja mitä vielä, nuo rakkaat olivat tehneet mulle vaippakakun! Mulle järkätään juhlat ja vielä lahjotaankin tuollaisella ihanuudella. Okei, suurin osa sisuksesta menee pienen pojan käyttöön, mutta ei mammaakaan oltu unohdettu. Vaippakakun sisällön näette sitten omassa postauksessa :)


Syönnin ja pahimman järkytyksen jälkeen olikin aika aloittaa pienet pelailut. Mulle ole järjestetty muutama homma, mutta ei vieraatkaan säästyneet hommilta. Minä sain arvailla lastenlaulujen sanoja, vauvakuvien henkilöitä sekä arvasin oman vatsanympärykseni. Meillä oli jääkaapissa vauvanruokaakin, mutta ne siinä tohinassa unohtui kokonaan :D



Ensimmäisenä sain arvailla ketä rakkaita kuvista oikein löytyy. Suurimman osan tunnistin oikein hyvin, mutta lopun muutamat kuvat oli haastavia. Ja viimeiseksi jäänyt kuva sain meidät narumanaa ihan täysin. Minä itsekin löydyin tuolta joukosta ja itseänihän mä en tunnistanut. Epäilin sitä äidiksemme, mutta ei silloin värikuvia ollut :D Aivan mahtava tehtävä, koska kaikkien vauvakuvia en ollut nähnyt.



Vieraat saivat myös arvata mun vatsanympäryksen ja kolme parasta arvausta palkittiin. Voi että, miten paljon me naurettiin! Osa arvasi hyvinkin lähelle mitan, mutta toisten naru olisi yltänyt isommankin pallon ympärille. Oma arvaukseni oli lähes täydellinen. Narusta sai leikata noin 2cm pois. Kolme parasta palkittiin ja kaikki palkituista menivät kovin lähelle omaa mittaani :)


Siinä se meikkaamaton pallomaha nyt sit kuvaajan photobombaamana xD
Seuraavana vuorossa oli vauvalotto. Vieraat saivat täyttää lappusen, jossa kysyttiin pojan syntymäaikaa, pituutta, painoa, hiusten- ja silmien väriä sekä nimeä. Kuvassa lueskelen vastauksia ja hämmästelin sitä, miten moni arvaili samoja nimiä. Ollaanko men Niksun kanssa niin helppoja :D Mä saan palkita lähimmäksi osuvan ;)
Eikä siinä kaikki. Vieraat olivat meille tullessaan kirjoittaneet koriin lupauksia, mitä tekevät kun minulle/meille. Jokainen poimi korista yhden lupauksen ja luki sen ääneen kaikille. Mulle on tiedossa hemmottelua, jalkahoitoa, vauvanhoitoapua ja herkkuja. Ja mitä kaikkea muuta ihanaakin luvattiin.


Kyllähän osa miehistäkin osallistui juhliin. Niksu jatkoi remonttia, ja mun veikka piti siinä seuraa samalla :D Kävi veikka välillä kuittailemassa mun pallosta, mutta ihana, että olivat edes samaan aikaan paikalla ;)
Harmitti, että aika hurahti niin nopeasti. Pian oli jo juhlijoiden aika lähteä muihin hommiin ja iltahan se tuli niin kamalan nopeasti vastaan. Sisko lapsineen ja mun Meli-serkku jäivät pisimmäksi aikaa. Rupateltiin pitkälle iltaan kaikenlaista ja Meli päätti lopulta jäädä vielä yöksi. Ja mikä parasta, hän antoi mulle kasvo- ja dekolteehieronnan. Meli on valmistunut muutama vuosi sitten kosmetologiksi ja voi sitä hemmottelua! Tuntui ihan mielettömän hyvältä. Voisin siis sanoa, että päivä oli ihan täydellinen ♥

Kiitos siis tuhannesti mun rakkaille! Skeitille, äidille, siskolle, Marja-kummille, Meli-serkulle, Annelle, Heidille, Minnalle, Reetalle, Sirpulle, lapsille, veikalle ja Niksulle. Kiitos, että järjestitte näin ihanan juhlan mulle. Olen niin kiitollinen ja onnellinen ♥

Kiitollinen, onnellinen ja rakastettu olo, se on ollut läsnä viikonlopusta asti. Sain niin ihanan yllätyksen, että ilon kyyneleet kastelivat poskeni märäksi ja sydän tuntui pakahtuvan siitä onnellisuudesta mitä koin rakkaista ystävistä ja perheestäni. En todella tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni rinnalleni näin ihania ja rakastavia ihmisiä. Mulle tosiaan järjestettiin yllätys baby showerit. Lauantai aamu oli tylsä. Mua ei oikein huvittanut mikään ja ajattelin vain nukkua. Niksu tuli yövuorosta kotiin ja minä sitten yritin olla hissuksiin, että toinen saa seuraavaa yötä ajatellen hyvät unet. Nukahdin sitten itsekin uudestaan ja heräsin vasta puolen päivän aikaan. Niksun herätyskello soi yhdeltä ja olin ihan hätää kärsimässä, että miten ihmeessä se oli päällä ja olin menossa sammuttamaan sitä. Toinen kuitenkin sanoi, että ei halua nukkua liian pitkään ja en sitten osannut sen enempää asiaa edes ajatella. Niksu sanoi, että pitää lähteä käymään rautakaupassa ja ruokakaupassa ja minähän sitten kiltisti lähdin mukaan. Sillä välin meidän koti olikin vallattu ja koti koristeltu juhlia varten. Yllätys oli todellakin suuri! En osannut odottaa laisinkaan! Juhlista kuitenkin sitten vielä omassa postauksessaan lisää.


Kroppa alkaa olla ihan mielettömän väsynyt. Mun vatsa painaa sen verran paljon, että mulle on tullut ihan kamalat alaselkäkivut. Lääkärin kanssa juttelin ja tämä issiastyylinen kipu on luultavimmin SI-nivelen särkyä. Pitäisi käyttää tukivyötä ja onneksi kaverilta sainkin sellaisen lainaksi. Ainut vaan, että se tuntuu painavan sitten muista kohdista inhottavasti. Töitä olisi vielä jäljellä 3 kokonaista viikkoa, mutta onneksi mulla on niin hyvä tuuraaja ja mahtava esimies ja antavat mun olla kotona etäapuna. Käyn töissä vain pari kertaa viikossa. Mä olen aina ihmetellyt, että miksi ihmiset ottaa sairaslomaa ennen mammalomaa, niin nyt sen ymmärrän. Varsinkin raskaissa töissä olevat varmasti tarvitsevat lepoa entistä aiemmin, kuin tällaiset helpot konttorirotat. Nyt kroppa ei vaan kestä koko päivän istumistakaan, joten on onni, että kotona välillä pääsee lepäämään sänkyyn, kun keho vaatii sitä. Kaikenlisäksi mun vaivat ei edes ole pahoja. mitä olen muiden kuullut kokevan. Mutta eipä ole enää kauaa jäljellä. Pikkasen reilu kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Eikä sitä tiedä, milloin poitsu haluaa maailmaan putkahtaa :)


Viime viikko meni kamalan nopeasti ja mua on alkanut stressaamaan tämä meidän kodin remontti. Näinköhän me ehditään tehdä kaikki mitä on suunniteltu. Vähän on alkanut epäilyttämään. Työt kun hidastaa hommia ja kun Niksuhan meillä tosiaan kaiken aika pitkälti yksin joutuu hoitamaan. Pitäkää ihanaiset peukkuja, että saadaan tehtyä kaikki tarvittava ennen pojan tuloa. Lattian laittoa vielä, mutta osa kodista jää väistämättä kesken. Sen olen kyllä jo hyväksynyt, koska meillä ei yksinkertaisesti riitä rahat pistämään kodinhoitohuonetta ja kylpyhuonetta maantasalle ja kasaamaan alusta uusi. Ne sitten myöhemmin, mutta edes nää muut huoneet jos sais valmiiksi. Onneksi makkari on lähes kokonaan valmis.


Tällä viikolla mennään hakemaan pojalle sänky. Kasataan se, laitetaan muutamat listat ja sitten makuuhuone on kokonaan valmis. Ihan kohta pääsen näyttämään teille sen kokonaan! Tiedän, ole hehkuttanut teille tätä remonttia jo aivan kamalan paljon, mutta en ole antanut teille laisinkaan kuvia. Olen ollut ihan ilkeä. Mutta ei kauaa, lupaan :) Mä olen niin rakastunut makkariimme, etten haluaisi poistua sieltä ollenkaan :D Se, kun vihdoin saa kotia sen näköiseksi mistä oikeasti pitää, on tunne niin mahtava.


Mutta nyt tämän kiitollisen ja rakastetun olon myötä alan jälleen iltahommiin ja alan painumaan sinne makkariin. Nauttimaan näköalasta ja menen katsomaan untenmaita. Niissä muuten nykyisin sattuu ja tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita. Kai se mieli käsittelee unien kautta pelkoja, meinaan pelottavia unia on tullut aivan liikaa.


Vaippakakkuihanuuden myötä ihanaa alkanutta viikkoa!

Uuden kosmetiikan testaaminen on ihan mielettämön kivaa. Uusien ja hyvien merkkien tai tuotteiden löytäminen on sellaista hurraahuutoa, että tekisi mieli vetää pieniä voitontansseja. Kosmetiikkaa on kuitenkin ihan laidasta laitaan. Löytyy niitä totaalisia susia, mitkä ei toimi millään tavalla ja sitten on niitä Holy Grail tuotteita, joista pitää huudella koko maailmalle, että kaikki saavat sen tietoonsa. Toki aina on näitä makuasioita, mistä ei voi kiistellä ja toiset tuotteet sopii toisille ja toisille taas ei. Olenkin siis erittäin iloinen voidessani hehkuttaa teille merkkiä, joka yllätti minut ja monet muut totaalisesti hinnaltaan ja laadultaan. Essence, laadukas halpa merkki.


Pääsin viime keskiviikkona osallistumaan Essencen lanseeraustilaisuuteen Helsingissä monien ihanien kanssa siskojeni kanssa. Essence on rantautunut Suomeen jo hyvä tovi sitten, mutta nyt vasta pidettiin kunnon lanseeraustilaisuus. Meille tule Saksasta asti Essencen esittelijä paikalle ja kertoi samalla meille Essencen historiaa ja periaatteista. Erittäin mielenkiintoista kuultavaa ja tämä lisäsi entisestään mielenkiintoa merkkiä kohtaan.


Essence meikit on alunperin lähtenyt yhden naisen toimesta ja omasta olohuoneesta. Hyviä laadukkaita tuotteita oli tarkoitus tuottaa ja tämä on edelleen Essencen pääperiaatteista. Laatu on erittäin tärkeää Essencelle. Mieluummin painotetaan laadukkaisiin tuotteisiin kuin isoihin mainoskampanjoihin. Tuotteita ei ole testattu eläimillä ja uusia tuotteita tulee tasaisin väliajoin valikoimaan. Moni voisi kuvitella sarjan olevan suunnattu täysin nuorisolle, mutta tilanne on todellisuudessa toinen. Essence on nimenomaan tytöista naisille suunnattu merkki. Kynsilakat ovat olleet Essencen pääpaino, joskin meikit ovat lisääntyneet ajan saatossa paljon.



Keskiviikkona tosiaan tutustuttiin merkkiin lähemmin ja lanseeraustilaisuudessa mahtavien tietojen ja opin nojalla pääsimme pikalakkauksiin, näimme meikkejä ihan konkreettisesti meikkaajan laittamana malleille ja tietysti itse Essencen esitys. Erittäin ihana tilaisuus ja tällaisissa on kyllä niin ihanaaa käydä.


Minä kipaisin heti ensimmäisenä lakkaukseen, kun me oltiin Hannan kanssa vähän etuajassa paikalla. Valitsin erittäin neutraalin kynsilakan ja esittelenkin teille sen sitten myöhemmässä vaiheessa. Mutta tämä mamma oli kuulkaan onneissaan päästessään jonkun muun lakattavaksi. Pitkän päivän jälkeen oli vain ihana istahtaa kaunistettavaksi :)



Me pääsimme ihmettelmään kaksi metriä pitkälle meikkitelineelle Essencen meikkejä ja voi mitä ihania upeuksia sieltä löytyikään! Se mikä tästä kaikesta teki vielä ihmeellisempää, niin voitteko kuvitella, Essencen keskimääräinen hinta tuotteille on 2,50€. Eli merkki ei todellakaan köyhdytä lompakkoa ja silti tuotteet ovat laadukkaita. Siinä telineiden edessä riitti ihmeteltävää ja voin kertoa, että niin moni tuote tuntui pistävän paikan naiset ihan sekaisin :D Itseni tietysti mukaan lukien :D


Saimme tuotteita tietysti myös testata esityksen aikana ja voi miten moni tuote meni heti ostoslistalle. Voisin heti huudella teillekin, että käykää katsastamassa kynsilakat ja huulituotteet. IHANIA!



Lähdimme iloisen onnellisina tapahtumasta kotiin superin goodiebagin kanssa, josta tulen teille kertomaan vielä tarkemmin. Essencen meikit todella tarvitsee saada päivänvaloa, ne meinaan toimii vaan niin ihanasti!

Onkos teille merkki tuttu entuudestaan? Onko jotain tuotteita mitä te suosittelisitte, että ehdottomasti kannattaa käydä ostamassa testiin?