Meillä on ollut murhetta Taresta jo pennusta asti. Se oli todella huono syömään. Pentukodissa sen piti pienestä asti tapella ruoasta. Tare oli pentueen pienin ja jäi aina sisarustensa alle. Se oli niin rääpäle kun saatiin se kotiin. Ensin syöminen oli sillä ihan kamalaa. Söi itsensä ähkyyn jos vain ruokaa oli saatavilla. Pieni pallomahainen pötkylä. Ruokaa piti tarkkailla pitkään, että saa oikean määrän. Kuitenkin Taren kasvaessa ruoanhimo alkoi hiipua ja ruoka jäi monesti syömättä. Mikään ei oikein olisi maistunut. Ja sen jälkeen Tarella alkoihin ilmestyä ihmeellisiä iho-oireita. Eläinlääkäreillä käytiin tutkimassa asiaa ja allergiaa sen sanottiin olevan. Iho meni yllättäen nokkosrokolle, karvat lähtivät rinnuksista ja iho veresti. Tilaa tutkittiin kymmeniä kertoa, mutta syytä ei vain koskaan saatu selville. Eläinlääkäri suositteli syöttämään pelkästään peura-peruna nappulaa, sen ei pitäisi allergisoida. Tare ei kuitenkaan tästä nappulasta välittämnyt yhtään. Ei laisinkaan. Yleensä keväisin oireet olivat pahimpia, joten alettiin epäilemään ihan vain kasveja.

Nykypäivänä tilanne onkin ihan toinen. Muutettuamme kaupungin vilskeestä tänne maalle noin viisi vuotta sitten, hävisi Taren oireet ensimmäisen kevään jälkeen. Silloin Tarella aukesi jopa tassun pohjat verille. Nyt emme ole kärsineet enää mistään ja iho sekä karva voi todella hyvin. Uskoisimme, että joko Tare on siedättynyt tai sitten kaupungissa vain oli jotain mikä herkisti. Ja toiseksi syyksi epäilemme tuota meidän Cataa. Catan tullessa taloon, Tarelle alkoi maistumaan ruokakin ihan eri tavalla. Todellakin ihan eri tavalla. Tätä nykyä Tare syö todella hyvin ja pääsi yhdessä vaiheessa jopa pyöristymään liikaa. Nyt kun taas talvi ja huonot lenkkikelit tulee, pitää ruokaa laittaakin vähän niukemmin, että vanhus vain pääse lihomaan.

Siinä missä Tare ei ennen pitänyt oikeastaan mistään herkuista, on tilanne tänä päivänä ihan toinen. Joskus se ei suostunut syömään raakaa lihaakaan. Nykyisin se onkin lempiruokaa yhdessä laatunappulan. Mä olen meinaan todella tarkka, mitä koirallemme suostun syöttämään. Juurikin näiden niin sanottujen allergioiden takia. Tosiaan, koska Tarelle nykyisin maistuu ruoka ihan eri tavalla, on se oppinut missä meillä säilytetään herkut. Tai siis oppi tämän taidon kyllä jo silloin aikoinaan, mutta käyttää sitä kyllä sujuvasti joka päivä :D

Välillä me aina ihmetellään, että mihin ihmeeseen Tare on oikein mennyt, kun on niin hiljaista. Siellä se nököttää herkkukaapin edessä. Iltaruoanjälkeen meillä on ollut tapana antaa näitä koirien "hammasharja"herkkuja. Joka kerta se siis menee tuonne kaapille syötyään. Toisinaan se yrittää huijata meitä, että saisi lisää herkkuja.


Eikä Tare ole ainoa, joka meillä tietää missä herkkukaappi on. Siellä ne meidän molemmat karvapallot monesti kökkivät.


Mä sain Smartsonilta testattavaksi Purina Adventuros nugetteja villisian maussa.


Pakkauksessa lukee, että on paljon lihaa ja vähän rasvaa. Olin syöttämässä näitä hyvällä omallatunnolla Tarelle, kunnes lukaisin sisällysluettelon vähän tarkemmin.


Harmillisesti näissä ei ole lihaa ja eläinperäisitä tuotteita kuin 8%. Ensimmäisenä listalla on viljat, joita niitäkään ei sen enempää ole eroteltu. Sokereitakin, mutta niitä on kyllä monessa muussakin tuotteessa. Sisältö ei nyt ollut kuitenkaan niin kamalan paha, ettenkö olisi voinut antaa niitä toiselle maistettavaksi.



Ja kyllähän ne tuolle meidän Tarelle maistui, hyvin maistuikin. Olisi maistunut Catallekin, sekin yritti pienellä suullaan näitä syödä. Jätti tosin leikin kesken, kun huomasi sen olevan vaikeaa :D



Nämä siis maistuivat meillä oikein hyvin, mutta omistajana ja tarkkana ruoasta, en näitä nyt ihan kamalan paljoa koiralle syöttäisi. Namunen silloin tällöin on ihan ok, mutta jokapäiväiseen herkutteluun, ehei. Varsinkaan näin pienelle koiralle. Koulutuksessa näitä voisikin käyttää makupaloina, joskin ehdottomasti pienennettynä ainakin tämän kokoiselle hauvalle. Tiivistettynä siis, kyllä meillä elukat ostaisi, minä harvemmin ;)