Kymmenen vuotta sitten oli yksi elämäni ihanin päivä. Sen jälkeen tähän kymmeneen vuoteen mahtuu kyllä niin paljon kaikkea ihanaa, että välillä pitää ihan pysähtyä nitä miettimään. On koettu niin ylä- kuin alamäetkin yhdessä ja niistä kaikista on selvitty. Yhdessä, se on tärkeintä.


Olen kiitollinen joka ikisestä kokemusksestamme, joka ikisestä vastoinkäymisestä ja joka ikisestä onnellisesta hetkestä. Ne kaikki ovat kasvattaneet meitä ja tehneet meistä parempia ja sopivampia toisillemme.



Viimeisen vuoden sisään on tapahtunut hurjasti ja voin sanoa, että rakkaus välillämme on vain lisääntynyt. En voisi kuvitellakaan enää päivääkään ilman tuota ihanaa miestä!


Olen onnellinen, just tästä mitä mulla nyt on. Olen kiitollinen. Olen rakastettu <3

Mun on pitänyt julkaista tämä postaus jo aikaa sitten, mutta harmillisesti se on vain jäänyt unholaan. Raskauden alkuoireet olivat sen verran vahvasti reissussa ja reissun jälkeen läsnä, että ihana hotelliyö tuntui kaukaiselta ajatukselta. Kävin tosiaan viime toukokuussa päivän reissulla Turussa. Reissussa ehdin hoitaa niin pakolliset hommat, miksi Turkuun menin kuin myös viettää ihanaa aikaa bloggajakollegoiden kanssa ja shoppailla. Vaikka kaikki reissussa oli ihan mahtavaa, niin kyllä mun on pakko myöntää, että yksi kohokohdista oli ihana yö *Sokos Hotellissa. Mähän olen melko kokematon, mitä hotellielämään tulee. En ole ollut kovinkaan monessa hotellissa yötä, mutta niistä kaikista vähäisistä öistä mun on pakko sanoa, että tämä oli ehdottomasti öistä parhain. Tai no niin hyvä kun yksin voi olla. Tää olisi ollut ihan täydellinen, jos olisin saanut viettää yön oman kullan kainalossa.

Mutta itse asiaan, hotelliin meinaan. Sokos Hotel Hamburger Börs on ihan mielettömän hyvällä paikalla Turun keskustassa. Suoraan torin kupeessa ja lyhyt matka kävellä joelle. Kaikki kaupat sopivasti kierrettävissä ja lyhyt matka kaikkiin ihaniin kahviloihin. Hotellin sijainti oli omaa käyntiäni ajatellen ihan täydellisessä paikassa. Pääsin siitä asioilleni ja myöskin viettämään sitä kivaa vapaa-aikaa.




Mua odotti huoneessa ihan mielettömän kiva ylläri. Raskaana ollessa on oikeasti hyvä olla pieniä suupaloja nautittavaksi, jos paha olo yllättää. Tai näin oli ainakin omassa alkuraskaudessani. Heti kun sai vähän suuhun jotain, olo helpotti. Se kuitenkin herkuista. Huone itsessään oli jotain niin mieletöntä, että kävelin sitä edes takaisin vain ihmetellen. Suu apposen ammollaan tietysti. En ollut vielä koskaan ollut näin isossa hotellihuoneessa, itse siis yöpymässä. Olenhan saanut vierailla pariinkin otteeseen erilaisissa huoneissa blogitapahtumien ohessa. Mutta nyt tämä koko iso huone, ei, kaksi huonetta oli täysin mun omassa käytössä. En osannut kuvitellakaan, miten ihanaan huoneeseen pääsin.




Huoneessani oli siis kaksi tilaa. Toinen oli niin sanotusti olohuone, jossa oli pöytä, pari divaania, pieni keittiö sekä telkkari. Toinen oli taas makuuhuone, jossa oli vielä oma kylpyhuone...kylpyammeella! Myös olotilassa oli toinen vessa, joten täällä olisi helposti yöpynyt isompikin porukka. Ja pakko myöntää, sitä mä kyllä tuolla isossa huoneessa kaipasin. Kuinka mahtavaa olisi ollut joko viettää ihana romanttinen yö oman rakkaan kanssa. Toisaalta olisi kyllä ollut ihan mieletöntä viettää tyttöjen iltaakin hoitoja tehden ja illan viettoon lopulta suunnaten. Ihania suunnitelmia, jotka toivottavasti joskus vielä saan toteuttaa. Mutta kyllä yö itsekseenkin oli ihana. Sain hemmotella itseäni. Olinhan raskaana ja tarvitsin hengähdystä pitkän päivän jälkeen.



Se mikä huoneessa oli vielä lisäksi ihan mieletöntä, oli siinä oma jättimäinen parveke, joka oli kahteen suuntaan hotellista. L:n muotoiselle parvekkeelle olisi mahtunut vaikka minkälainen kööri. Mutta nyt se sai toimia paikkana, jossa tutkailla maailman menoa ja antaa ajatusten vaeltaa. Näkymät oli kyllä kivat sieltä kattojen yllä ja kävinkin parvekkeella useammankin kerran haistelemassa ulkoilmaa.


Parvekkeelle pääsi olohuoneesta ja makuuhuone jäi siitä oikealle. Tässä huoneessa oli todellakin tilaa yhdelle yöpyjälle vähän liikaakin :D Välillä mietin, että mihin ihmeeseen seuraavaksi istuisin, kun oli niin paljon valinnan varaa.





Makuuhuonen yhteydessä oli tosiaan iso kylpyhuone, jossa oli se maaginen kylpyamme. Kyllä, todellakin testasin miten se toimii. Kävin melkein vastapäätä olevassa Sokoksessa shoppailemassa kosmetiikkaa ja samalla otin matkaan mukaan hellävaraista kylpyvaahtoa :D Oli ihanaa pulahtaa lämpimään veteen ja antaa ajatusten kadota päästä. Ihana hetki. Hotellissa olisi ollut myös sauna ja uima-allas, jotka olisin mielläni halunnut testata. Saunaan en ehtinyt ajan puitteissa ja uima-allas oli harmillisesti käyntini aikana remontissa. Muuten olisin tehnyt siihen aikaa vaikka väkisin. Onneksi kylpyamme pelasti altaa remonttia.



Eteisessä oli tosiaan vielä toinen vessa, joten ei olisi tullut tappelua, kuka saa mennä vessaan ensin :D Huone oli siis todellakin tilava ja oikein miellyttävä.


Jos jotain hotelleista tiedän, niin niissä on yleensä ihan mielettömän ihanat aamupalat. Ja voin kertoa, että tuossa vaiheessa raskautta, mun oli pakko saada ruokaa tasaisin väliajoin tai tiedossa olisi oksentamista. Könysinkin aamulla hyvissä ajoin pitkin hotellin käytäviä kohti aamupalapöytää. Onneksi opasteet olivat selkeitä ja löysin tieni pöytään hyvin.




Tässä vaiheessa mun on pakko kiittää hotellin aamiaisen esille laittanutta porukkaa. En muista, milloin olisin saanut niin hyvää palvelua, kun epävarmuuttani en uskaltanut ihan kaikkia tuotteita heti pöydästä lautaselleni napata. Sain kaikki tiedot pikaisesti ja tuotteet oli kelvollisia mullekin.




Vedin mahan täyteen herkullista puuroa ja muita lisukkeita. Voi, kun joka aamu olisi niin paljon valinnanvaraa omassakin pöydässä.



Harmillisesti mun aika hotellissa vaan läheni loppuaan ja seuraavan päivän hommiin oli mentävä. Kävin alhaalla respassa luovuttamassa huoneen ja kiittämässä vielä ihanasta huoneesta. Ja jos jotain mahtavaa haluan reissusta vielä mainita, niin hotellin autopaikka! Mun auto oli koko päivän ja yön turvassa hotellin kattoparkkipaikalla. Auton sai sinne turvaan ja päivän sai liikkua rauhassa ilman huolta auton parkkeeraamisesta. Tämä on ehdoton plussa, että autolle löytyi hyvä parkki. Toki se kustantaa lisähintaa, mutta sellaisesta turvapaikasta autolleni olin valmis maksamaan.



Tämä oli edottomasti yksi mahtavimmista jutuista Turun reissullani. Voin siis erittäin lämpimästi suositella Turun Sokos Hotel Hamburger Börsiä. Siellä palvelu ja kaikki pelasi ihan  täydellisesti. Ja hotelli oli omaan makuuni mahtava. Kiitos siis suuresti Börsille, että otitte minut vieraaksenne. Toivottavasti näemme vielä uudestaan :)

Meillä oli eilen illalla ja yöllä oikein kunnon bileet käynnissä. Nukkumaan mennessä tiitinen aloitti iltajumpat ja mahassa kävi todellinen vilinä ja vilske. Olen tuntenut liikkeet todella hyvin sen jälkeen, kun ne ensimmäiset oikein kunnolliset liikkeet tunsin. Sitä ennen oli jonkinlaisia tuntemuksia, mutta kun en oikein tiennyt, että oliko ne omaa kuvitelmaa vai liikkeitä. Nyt ei tartte enää miettiä, ne on todellakin liikkeitä :D Ja omat liskodiskot alkoikin siinä kahden maissa. Muutaman hassun tunnin nukuin kunnolla ja sen jälkeen vain torkahdin hetki ennen kellon soittoa. Tänään on ollut vähän tötterö olo. Kiirettäkin piti ja samalla jännitti ihan tuhottoman paljon. Kerroin tänään lomalta palanneelle esimiehelleni, että juu, ihan sellainen pieni info tähän väliin. Oon jäämässä mammalomalle tuossa marras-joulukuun vaihteessa. Olihan hän hieman hölmistynyt ilmoituksestani, mutta kovasti onnitteli mua ja Niksua. Jännitin kertomista niin paljon, että meinasin pissata housuihin :D Sen jälkeen oli oikeasti pakko juosta vessaan pää kolmantena jalkana. Muuten viikko on alkanut ihan jees.


Viime viikko olikin oikein mukava. Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa bloggajakolleegaani Annia ja käytiin sitten nauttimassa jäätelöt. Oli kiva jutella kuulumiset ja sain Annilta myös mielenkiintoisen kirjan lainaan. Siitä pitänee kertoa sitten ihan omassa postauksessa, jos siihen asti inspiroi.



Mutta huomaan kyllä, miten arki verottaa multa normaalia enemmän tämän raskauden myötä. Ne kuuden seitsemän tunnin unet ei enää riitä millään ilveellä, kun vielä ennen tätä pystyin toimimaan moitteetta viiden tunnin rykäisylläkin. Nyt musta tuntuu, että olen ihan kujalla, jos unta ei ole saanut tarpeeksi. Viikonloppuna piti pyhittää jälleen aikaa unelle. Jotenkin sitä ei vaan arkena malta mennä kahdeksan aikaan nukkumaan, että saa tarpeeksi lepoa. Nytkin kello lähentelee sitä ja ei toivoakaan, että menisin unille. Jos ysin jälkeen kerkeisi kömpimään.



Rakenneultrasta jäi ihan himruisen hyvä mieli. Tieto, että tiitisellä on masussa kaikki hyvin ja on kehittynyt normaalisti. Se on meille ehdottomasti tärkeintä. Vaikka olihan se kiva kuulla, kumpi sieltä on tulossa ;) Me ollaan kyllä suunniteltu menevämme vielä 3D ultraan, koska nyt on kaikki ultrat käytynä. Mikä on meidän mielestä aika mälsää. Nyt koko loppu puolisko meneekin vaavia näkemättä, joten 3D:hen on todellakin suunniteltu menevämme. Ja ainakin niin kauan pidetään salassa tieto, kumpi siellä masussa köllii, kunnes saadaan toinenkin varmistus siitä, kumpi siellä on. Vaikka ultratätin mukaan ei sitoaan ollut epäilystäkään kumpi on, mutta silti. Eihän ne aina ole ihan sata varmoja.


Perjantaina käytiin hakemassa jotain ihan mahtavaa Rautiasta. Pari kyytiä piti heittää, että saatiin noudettua meidän uusi laminaatti kotiin. Tiedättekö miten intopiukeana olen tästä!? En mitenkään malta odottaa, että saadaan lattia asennettua. Meillä olisi tarkoitus saada suurimmat pinnat valmiiksi ennen pienokaisen tuloa, eli olkkari, keittiö ja molemmat makkarit. Kodinhoitohuone valitettavasti jää niille sijoilleen. Se kun pitäisi pommittaa maan tasalle. Kokonaan uusiksi lattiasta kattoon, mutta siihen kun ei rahat ihan riitä. Mikä on ehkä eniten harmi. Lotto vetää joka lauantai. Olen kovasti jo miettinyt, että pitääkö pistää Viikkari ja Eurojaakkokin vetämään, josko jostain saisi kunnon voitot ja kodin kokonaan valmiiksi. No, sitä ihmettä odotellessa säästellään rahaa pikkuhiljaa ja rempataan sitä mukaa. Nyt kuitenkin on lattia, mikä odottaa asennusta. Meidän makkari pitää tosian maalata vielä ennen asennusta.


Lauantaina käytiin moikkaamassa vielä veljen perhettä ja samalla siskokin lapsineen tuli sinne. Ihanaa, miten lapset kuunteli mun masua ja arvailivat, kumpi siellä on. Skeit se vaan silitteli masua ja tutki mua päästä varpaisiin tietääkseen, kumpi tulee. Puolin ja toisin on kovasti tullut arvailuja. Se on joko tai ;) Sunnuntai, pyhitetty lepopäivä. Paitsi pari koneellista pyykkiä :D Sen jälkeen olikin ihan hyvä aloittaa uusi viikko.

Mitäs teille kuuluu? :)

Mä muistan hyvin huhtikuun lopun, kun mun olo alkoi kummallisesti muuttumaan. Mulla oli vahvasti sellainen olo, että nyt ei ole kaikki ihan samalla tavalla kuin ennen. Me oltiin Dixi-blogin Helenan kanssa menossa seuraavana päivänä Indiedaysin Inspiration Dayhin. Mä en puhunut Niksulle kamalasti vielä tuntemuksistani silloin illalla, mutta sitten myöhässä olevat menkat pisti mut kertomaan jotain. Totesin vaan, että myöhässä ollaan ja siinä se. Helenalle oli myös pakko sanoa heti olosta. Kaipasin sanoa jollekin, missä mennään. Helena oli niin ihana ja jaksoi kuunnella mun epäilyitä ja oli itsekin kovasti hengessä mukana. Oli jotenkin rauhoittavaa puhua jollekin. En halunnut vielä puhua omalle perheelleni, koska jos epäilyni pitivät paikkansa, haluaisin yllättää heidät ihan kasvotusten. Koko illan sitten olin ihan vesilinjalla, koska kroppa kertoi muutoksesta jollain muotoa. Ehkä se tieto vaan päässä, että myöhässä ollaan tai joku muu, tiedä häntä. Vahva tunne kuitenkin oli, että tää ei nyt jää tähän.

Mähän tosiaan lopetin e-pillerit kokonaan viime vuoden syyskuun puolessa välissä. Niiden sopimattomuuden takia tehtiin lopulta päätös olla kokonaan ilman. Niksun kanssa siis yhdessä. Mitä järkeä on vuotaa oikeasti vähän päästä. Puhuttiin Niksun kanssa pitkään, että mikä olisi seuraava vaihtoehto ehkäisyksi ja lopulta tulimmekin siihen tulokseen, että käytetäänkö muuten yhtään mitään. Lapsi saa tulla jos on tullakseen. Me ei olla yrittämällä yritetty, eikä asiasta juuri pillereiden lopettamisen jälkeen edes puhuttu. Annettiin asioiden mennä ihan omalla painollaan. Meidän mielestä lapsia kun ei tehdä, niitä saadaan jos luoja niin suo. Se kun ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys, että koskaan edes lapsia voisi saada. Me ei siis todellakaan haluttu stressata asiasta ja oikeastaan unohdettiinkin koko asia lopulta.


Sunnuntai aamuna, kun Niksu vielä palautteli itseään yövuoron tuomasta väsymyksestä, mun oli ihan pakko mennä raskaustestin kanssa vessaan. Olin saanut testin Minna ystävältä, joka siis on terveydenhoitaja ammatiltaan, jo aikapäivää sitten. Minna toi mulle heti jemmaan pari testiä, kun kuuli että pillerit jää nyt kokonaan pois kuvioista. Aamulla tosiaan kaivelin kaapit läpi, että mihin ihmeeseen olin koko testin edes laittanut ja lopulta se käsissäni mietin koko ajan, että kehtaanko edes tehdä. Mitä jos mä olenkin ihan väärässä koko asian suhteen? Hetken pähkäiltyäni hiivin hiljaa vessaan ja tein testin. Testissä oli muistaakseni muutaman minuutin varoaika, kunnes näyttää lopulliset lukemat. Ai mikä varoaika? Mullahan lävähti testiin välittömästi kaksi viivaa ja mä en kerennyt edes valmistautua. Siinä mä housut kintuissa, suu apposen ammollaan yritin saada ajatuksiani kasaan. Eihän siitä mitään tullut. Meinasi jopa pieni paniikki iskeä. Oliko tuo testi nyt oikeassa? Mitä ihmettä mä nyt oikein teen? Lopulta kun aivosoluni kykenivät kohtaamaan ja ajattelemaan edes kohtuullisella järkitasolla, menin herättämään Niksun. Ainut vaan, että enhän mä saanut sanaa suusta. Kulta, kulta...kato... Toinen ihan unen pöpperössä ihmettelee, mikä oikein on homman nimi. Heti kun Niksu tiesi mistä on kyse, nousi hänelle valtava hymy naamalle. Ja sit mä aloin vollottamaan. Ihan jäätävän paljon. Enkä edes tiedä miksi :D Siinä me vaan halattiin ja Niksu rauhoitteli. Miksi sä rakas itket? Nii, senkun tietäis. Ehkä se oli vaan ne kaikki tunteet, jotka samaan aikaan hyökkäsi päälleni. Onni, jännitys, pelko, ilo, rakkaus, huoli.. Ihan kaikki.

Seuraavana päivänä eli maanantaina kipitettiin yhdessä vielä apteekkiin ja ruokakauppaan. Hyvä ettei tyhjennetty hyllyjä kaikista raskaustesteistä. Me haluttiin nyt todella varmistua asiasta ja ostettiin kolme testiä lisää. Halusihan Niksu olla vielä siinä paikan päällä, että yhdessä varmistuttaisiin vielä. Niin me sitten kolmen lisätestin jälkeen halattiin ja oltiin hämmästyksen onnesta soikeana. Meistä on tulossa isä ja äiti. Jos siis kaikki menee ihan putkeen alusta loppuun.


Me siinä sitten sovittiin, että ei kerrota asiasta vielä kenellekään. Eihän se ollut edes varmaa, että kaikki tulee menemään hyvin. Eihän tästä lopulta sitten mitään oikein tullut. Ei ehditty odottaa ensimmäistä kolmannesta loppuun, vaikka niin oltiin vähän suunniteltu. Jännä juttu vaan, sillä ihmiset alkoivat kyselemään juuri sopivalla hetkellä aiheesta ja meidän äiti...no sanotaanko, että häneltä ei voi pitää salassa yhtään mitään. Hän olikin lopulta ensimmäinen henkilö virallisesti, joka sai kuulla raskaudesta. Olihan hänestä tulossa uudestaan mummo, jo viidennen kerran. Mein äidillä on jotain ihmeellisiä kykyjä. Hän tietää aina kaikista asioista etukäteen ja mulla olisi tästä ihan tuhannen monta tarinaa kerrottavana. Eikä muuten tämäkään raskaus äidiltä jäänyt tuntematta jollain tsyykkisillä kyvyillään. Heti alkoi ihmeellinen kysely, kun oltiin testi tehty. Seuraavalla viikolla käytiin lenkillä ja samalla sitten tässä meillä istuessa kerrottiin, että saat taas pienokaisen syliin. Ja pikkuhiljaa on kerrottu asiasta myös muille. Skeit arvasi, kun mentiin heille kylään ja mä tutkin juuston sisältöä :D Yritin vielä salavaivihkaa lukea, mutta johan hän heti arvasi mistä on kyse. Ja niin on sitten kaikille kerrottu, kun kasvotusten on nähty. Niksun äiti oli niin onneissaan. Kerrottiin myös hyvissä ajoin, kun kävivät kylässä täällä meillä. Hän oli todellakin niin onneissaan. Tämä on hänelle kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsi :) On kuitenkin vielä yksi henkilö, tärkeä henkilä, joka ei tulevasta pienokaisesta tiedä. Mun isä. Vaikka kuinka olen yrittänyt saada häntä tapaamaan tai käymään kylässä, niin viesteihin ei vastata. Enkä mä tällaista uutista halua puhelimessakaan kertoa. Katsotaan mitä päivät tuo tullessaan.

Aika on kulunut kuin siivillä ja nyt jo ollaan sitten raskauden puolivälissä. Miten tää on voinutkin mennä niin kamalan nopeasti? Tällä hetkellä mun olo on oikeastaan todella hyvä. Olen onnellinen, seesteinen ja kaikki on hyvin. Mitä nyt sitä väsymystä edelleen on ilmassa. Mulla oli ensimmäisellä kolmanneksella meinaan tosi paha olo. Mä ihmettelin, kun ihmiset puhui aamupahoinvoinnista. Mikä ihme se sellainen on? Mulla kun olot kesti aamusta iltaan ja yölläkin jouduin siihen heräämään. Banaani oli mun pelastus tuolloin. Yöllä pari haukkua suuhun ja aamulla ei tarvinnut nousta oksentamaan. Juu, sitäkin piti harrastaa. Onneksi ei montaa kertaa, kun sen oikean rytmin syömiselle löysi. Ja ruoka, kun mikään ei olisi maistunut ei sitten millään. Mut on pelastanut ruisleipä juustolla ja kurkulla. Niitä mä voisin syödä vaikka kuinka monta päivän aikana. Olo alkoi onneksi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen helpottaa ja nyt ruokakin maistuu ihan kohtuu hyvin. Eikä väsymys paina enää ihan niin pahasti.


Kyllä sitä on mielessä pyörinyt sen tuhat ja sata asiaa. Mieli on muuttunut onnellisesta pelokkaaksi ja takaisin onnelliseksi. Tähän päivään asti mua huolestutti, että onhan tuolla meidän tiitisellä varmasti kaikki hyvin. Kasvaahan se oikein ja terveeksi? Tänään tosiaan oli rakenneultra, jossa selvitettiin paljon asioita. Siellä on kaikki hyvin. ♥ Tämä oli meille se onnellisin uutinen. Pienellä on kaikki hyvin ja se on turvassa. Mutta kaikenlaista sitä on tosiaan ehtinyt miettimään. Ensin ihan vain pieniä juttuja. Sitten ajatukset alkoivat siirtymään vakavempiin. Tullaanko me olemaan hyvät vanhemmat? Osataanko me kasvattaa lapsesta kunnon kansalainen? Kaikki asiat vähän huolettaa, mutta samalla haluan uskoa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin. Me tullaan olemaan parhaat vanhemmat meidän lapselle ja me tehdään parhaamme siinä, että pienokaisesta kasvaa oikeudenmukainen, toisista huolehtiva ja muut huomioon ottava aikuinen. Koska se on jotain, mitä me Niksun kanssa molemmat arvostetaan. Haluan uskoa, että me osataan se mitä tarvitaan.

Maha tosiaan kasvaa ja pienokaisen ensimmäiset liikkeet on jo tuntuneet. Parin viikon ajan olen ollut melko varma, että jotain siellä mahdollisesti liikkuu, mutta viime lauantaina olin jo aivan sata varma. Oli sen verran selkeä tunne vatsassa ja vielä useamman potkun verran, että ei ollut enää epäilystäkään. Ja sen jälkeen joka ilta. Aina kun olen käymässä nukkumaan alkaa mahassa hurjat bileet. Mä en voi muuta kuin hymyillä ja kuulostella, mitä se pikkunen siellä oikein puuhaa. Tänään ultrassa hoitaja sanoikin, että meillä on kovin liikkuvainen pienokainen siellä paraikaa. Samalla kun näki toisen liikkuvan ja tunsi sillä hetkellä myös liikkeet, oli kaikki niin hurjaa. Tässä me nyt ollaan, puolessa välissä sitä hetkeä, kun pienokainen on tulossa meidän syleihimme. Jotenkin tosi hurjaa. Ultrassa kesti yhteensä noin 40 minuuttia. Kaikki tutkittiin todella tarkasti ja saatiin taas kuviakin kotiin. Meidän tiitinen oli vain sen verran mysteerikaveri, ettei suostunut naamaansa näyttämään. Ultrakuvat tulikin sitten enemmän päälaesta ja käsistä. Siellä könötettiin niin sumpussa piilossa :D


Tää kaikki on todellakin niin hurjan jännittävää ja innolla odotetaankin tulevaa. Jännityksellisellä innolla :D Meillä olisi vielä monta hommaa hoidettavana ennen pienokaisen saapumista. Meillä olisi tarkoitus vielä remontoida makuuhuone. Tai siis ei siellä tarvitse kuin maalata. Uusi lattia on jo tilattu ja sekin pitäisi ehtiä asentamaan. Ja sitten vielä listat. Pihahommat jätettiin tarkoituksella myöhemmäksi. Kai me jaksetaan tuota kökköistä kivikasaa katsoa vielä seuraavaan vuoteen. Molemmille tuntui tällä hetkellä tärkeämmältä se, että saataisi koti täältä sisältä edes hieman parempaan kuntoon. Sitten on vauvankin parempi saapua tänne. Ja kaikki ne tarvikkeet mitä pitää ostaa. Enhän mä edes tiedä :D Onneksi ystävät, toiset äidit ja google on kova sana. Sieltä saa paljon apua näihin juttuihin. Ja tietysti neuvola. Googlesta tuli muuten mieleen. Olen pysynyt sieltä poissa aika hyvin. Mä en halua maalata itselleni kauhukuvia mistään. Niitä on saanut kuulla jo ihan tarpeeksi monesta paikasta. Toisaalta, kyllähän mä vielä ehdin :D Yritän pitää itseni kovana ja pysyä poissa niistä huonoista jutuista.

Apua, tää on jo ihan kilometripostaus enkä edes tiedä, olenko kertonut mitään järkevää. En varmaan. Mulla oikeasti pyörii sen sata ja tuhat ajatusta samaan aikaan päässä. Ne oikein sinkoilee puolelta toiselle. Tällä hetkellä pääasia on se, että mahassa on kaikki hyvin. Se oli meille kaikkein tärkein juttu. Vaikka kyllä me siellä ultrassa kuultiin tänään pieni lisäjuttu... eli kumpi siellä masussa oikein köllii ;) Mutta mä olen niin ilkimys, enkä kerro sitä vielä kenellekään. En edes äidille, joka kovasti jo yritti arvuutella. Voihan olla, että mieli muuttuu ja kerrotaankin sitten kumpi tulee, mutta ei ainakaan vielä. Sen voin jo kertoa, että meillä kotimatkalla alkoi nimivaihtoehdot kovasti pyöriä päässä. Eihän tässä oikeasti ole enää kauaakaan, kun raskaus on lopuillaan.


Eiku oikeasti, mä oon lörpötellyt jo ihan liikaa. Pakko laittaa teille tuonne alkuun jo varoituksen sana, että pitkä juttu tiedossa. Jätetään jotain seuraavaankin kertaan :D Nyt mä lähden tällä onnellisen muikealla hymyllä tuonne iltapuuhiin ja tsemppaamaan itseni viikon viimeiseen työpäivään. Aamuherätykset, ne on olleet mulle nyt vähän hankalia. Niistäkin on kyllä selvitty :)

Toivottavasti saitte tästä nyt jotain selvää ja kai tässä nyt jonkinlainen punainen lanka on kätkettynä. :)

Mä muistelen teille joskus aiemminkin tämän jo kertoneeni, mutta koska en ole nyt ihan satavarma ja uusien lukijoiden tultua joukkoon tahdon kertoa uudestaan :D Mähän olen ollut lapsena ihan hullu toimistotäti. Mä leikin meidän keittiönpöydän äärellä tärkeää virkailijaa ja mulla oli edessäni kamala määrä eriliaisia papereita, kalentereita, post it-lappuja ja kyniä muine tarvikkeine. Puhelin tietysti myös kuului asiaan, pitihän asiakkaille vastailla ja hoitaa niitä tärkeitä hommia. Meillä oli vanha lankapuhelin, jota sain leikeissäni käyttää ja voi miten mä muistan räpeltäneeni numeroita ja pidin puhelinta olkapäällä kuin aikuiset. Voi niitä aikoja, silloin siellä puhelimessa ei ollut ketään oikeasti vakavaa tyyppiä. Toisin se on nykyään. Toisaalta aika hassua, että mä olen nyt todella se toimistotäti, joka saa käyttää kalenteri, post it-lappuja ja puhua niitä puheluita asiakkaiden kanssa. Yksi lapsuuden haaveistani siis toteutui. Mutta eihän se mun himotus kunnolla tasaannu tuolla työpaikalla. Eihän siellä ne pöytäkalenterit ole mitenkään ihmeellisen ihania, enkä mä kehtaa laittaa tarroja tärkeisiin papereihin. Onneksi tätä himotusta voi helpottaa sitten taas omalla kalenterilla ja lappusilla.

Mikä onkaan sen parempi onni tällaiselle kalenteri/vihko/kirjepaperi/toimistotarvike/jne hörhölle kuin Chic Company. Tämä ei ole ensimmäinen, eikä muuten varmasti viimeinenkään kerta, kun teille kyseistä verkkokauppaa puhtaalla sydämmelläni haluan suositella. Tämä ei todellakaan ole maksettu mainos vaan äärimmäisen tyytyväisen asiakkaan rehellinen kirjoitus. Tämä kauppa jos mikä mielestäni ansaitsee jokaisen hehkutuksen, jonka voin antaa. Koska se nyt vaan on niin ihana!


Chic Company verkkokauppa on täydellinen meille tarvikkeisiin hurahtaneille ja palvelu on oikeasti täysi 10! En muista, missä olisin saanut niin nopeasti vastauksia kyselyihin ja minusta asiakkaana välitetään. Arvostan sellaista tuhannesti ja monesti palaan kauppoihin ihan vain palvelun takia, vaikka tuotteet olisivatkin kalliimpia kuin muualla. Itsekin asiakaspalvelijana tiedän, ettei se homma ole aina kaikkein miellyttävintä, joten osaan arvostaa heitä, jotka sen hoitaa kunnialla. Chic Companyn kanssa asioidessa musta tuntuu, että minulla tilaajana on väliä. Mutta tietysti itse tuotteet, joita kaupasta saa. Mä menin ihan totaalisen sekaisin, kun heidän valikoimiin tuli kalentereita. NIIN IHANIA kaletereita, etten meinannut pysyä pöksyissäni. Eikä siinä vielä kaikki, kalenteriin sai vaikka mitä ihania lisäosia!!!


Mä myönnän nyt jo tässä vaiheessa, että kyllä, homma lähti ihan lapasesta ja mä tilasin tuotteita ihan reippaasti. Koska, ne nyt vaan on aivan liian ihania ja onhan 18 kuukautta mukana kulkevaa kalenteria ihana koristella just täydelliseksi. Tilasin lisäksi tuollaisia kortteja, pahvisia taskuja, tarroja sekä kotiplanner osion.


Kalentereita oli tosiaan useammalla eri kannella ja vähän erivärisellä sisuksella kannen mukaan, mutta muhun iski ihan täysiä tämä vaaleanpunainen hempeä kalenteri. Pioneilla ja ihanalla tekstillä varustettu kansi oli sellainen, jota tiesin haluavani kantaa koko 18 kuukautta mukanani.



Jos jostain haluan mainita, niin tämä kalenteri ei ole sitten mikään ihan pikkuinen, joka mahtuu sopivasti jokaiseen laukkuun mukaan. Mutta mä voin kertoa, että rakastan tätä kokoa täydestä sydämestäni. Kalenteriin mahtuu kirjoittamaan, laittamaan tarroja ja vaikka mitä ihanaa. Jokaiselle kuukaudelle on omat välilehdet, koko kuukausi näkyy yhdellä aukeamalla ja sitten joka viikolle vielä oma aukeama.



Kalenteria voi tosiaan muokata ihan omaksi mieleisekseen. Sivut ovat irroitettavissa ja takaisin laitettavissa. Nuo kartonkiset taskut sopii kivasti tuonne väliin, jos tahdot säilyttää jotain tärkeitä papereita yms. kalenterin välissä. Tuo kotiplanner on myös hyvä. Siellä on viikottaisia ja kuukausittaisia tavoitteita, budjettilaskelmaa ja siivousapuri. Tykkään siitä ihan hirmuisesti :) Ja näistä kaikista jos nyt totta puhutaan.



Kalenterillä oli hintaa 29,90€ ja se kulkee tosiaan mukana sen 18 kuukautta. Eli pitkäaikainen kumppani. On siis todellakin ihanaa, että saa koristella sitä mielin määrin ihanilla jutuilla. Kalenterin sisältä löytyy myös ihania tekstejä, joten se ilahduttaa jokainen päivä.


Tuo kirjoitusalusta ja notes on tilattu aiemmin jo, mutta Chic Companylta löytyy tosiaan myös niitä. Samoin kynät ja nuo klemmarit. Aivan liian ihania juttuja, eikö? Suosittelen todellakin tutkimaan verkkokaupan valikoimaa, sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa.

Ja todellakin jotain kivaa järkättiin Chic Companyn kanssa myös teille. Saatte 10% alennuksen tilauksestanne koodilla Janet10.


No, joko kävitte? :)