Voi hormonit, sanon minä! Mun mieliala on kuin nopeasti vaihteleva sää. Hetkessä sataa, sitten taas paistaa. On sumuista tai kirkasta. Ota tästä nyt selvää. Ärsyttää! Eikä tämä kaikki ole vain päässäni. Ympärilläni olevat ovat huomanneet samaa. Välillä olen kuin vihainen härkä, hetkessä saatan nauraa. Olen ollut paljon normaalia hiljaisempi, varsinkin tänään. Enkä tiedä yhtään mistä tämäkin tuli. Saanko syyttää hormoneja? Niitä jotka nyt ilmeisesti palautuvat pillereiden lopettamisen jälkeen. Tää on todella outoa. Eilinen ilta meni Minnan kanssa. Oltiin super reippaita ja käytiin heittämässä lenkki ja tehtiin vatsalihakset siihen päälle vielä. Sitten puputettiin salaattia ja naurettiin. Kohta mä sitten jo itkin. Okei, siihen vaikutti kyllä surullinen romanttinen draama elokuva, mutta kuitenkin. Kolme kertaa ehdin sitä katsossa vollottaa. Minnakin varmaan ihmetteli. On siinä seuralainen :D On tää vaan niin outoa.

Tänään  olikin juhlapäivä. Mun nuorimmainen kummityttö, veljen tytär, täytti jo kuun ensimmäinen päivä viisi vuotta, mutta aikataulullisista syistä ehdittiin vasta nyt juhlistamaan niitä. Mun pieni rääpäle on kasvanut jo niin isoksi somaksi tytöksi, ihan niin kuin kaikki kolme kummityttöäni. Yksikään ei ole enää sellainen suloinen sylivauva. Suloisia kyllä, mutta isoa ja fiksuja tyttöjä jo.

Oletteko te muuten huomanneet, että lastenelokuva Frozen on tällä hetkellä aika kovassa huudossa? Tai ihme on jos ette ole. Näitä kuvia ja juttuja tuntuu olevan ihan joka paikassa ja vähän joka ikisessä tuotteessa. Ei siinä, ihana että lapsilla on joku mistä kovasti pitävät, olihan mullakin pienenä. Mun oli pakko katsoa Frozen tässä jokunen aika sitten, kun nämä lapsukaiset kaikki puhuivat siitä ja elokuvaa piti saada katsoa joka päivä. No, olihan se ihan hyvä elokuva, mutta en nyt tiedä mikä ihme siinä on, että se on koukuttanut lapset niin totaalisesti :D Pieni pohjustus siis siihen, että nämä juhlat oli pienellä Frozen teemalla, se kun on pienokaisen lempijuttu vissiin nyt.



Skeit oli tehnyt ihanan Frozen kakun. Pakko sanoa, että tuo lumiukko Olaf on ihan paras :D Höpsö ukko, joka rakastaa kesää. Herkkuja oli taas pilvin pimein ja arvatkaa vaan kuinka mun kävi. Pakkohan se oli taas kaikkea maistaa ja sitten tuli morkkis ja huono olo. Huomenna taas ruotuun, tiukkaan sellaiseen. Onneksi lauantai ja sehän on siis herkkupäivä. Ei tietysti tartteis ihan näin övereitä vetää.



Siinähän se päivä sitten meni. Ihanaa oli, vaikka moni ihmetteli minä mua vaivaa. Olin kuulemma niin kovin hiljainen. Ei mulla mikään ollut, ei vaa puhuttanut. Saas nähdä millä tuulella sitä on kun huomenna nousee sängystä. Se kun on itsellekin ihan täysi mysteeri. Miten ihmeessä näitä tuntemuksia voi hallita? Oisko mitään vinkkiä?



Nyt mä menen tonne sohvalle ja köllähdän mun turvonneen mahan viereen. Ihanaa lauantaita <3