Voi mikä olo mulla on ollut tänään. Nähtävästi se on vaan niin, mitä vanhemmaksi tulee, on juhlista palautuminen paljon pitkäkestoisempaa. Tai sit se on harjoituksen puute. Muhun sopii meinaan molemmat :D Harvemmin sitä enää tulee käytyä missään isommissa pirskeissä ja sen kerran kun sellaisiin pääseen, onhan siellä nautittava täysin rinnoin. Ja näin kuulkaas tein. Me lähdettiin Niksun kanssa lauantai aamuna ajamaa kohti Itä-Suomea ja mun kummin miehen 50-vuotis juhlia. Voi miten mahtavat pirskeet olikaan! Harmitti ihan hirmuisesti, kun aika kului aivan liian nopeasti. Neljään asti aamulla jaksettiin painaa ja viimeinen tunti vedettiin vielä karaokea oikein tunteella. Aikuinen nainen ja Oon viisikymppinen tuli laulettua ;) Kummin miehellä on oma bändi ja he esiintyivät myös illan aikana erään toisenkin bändin lisäksi. Vedin serkkupoikien kanssa humpat ja jamit, Niksun kanssa otettiin slovarit, tai se yks ja ainut kun hän ei pidä tanssimisesta. Naurettiin maha kippurassa ja välillä herkistyttiin kyyneliin. Mulle meni tunteisiin pojan puhe ja tyttären laulu. He ovat mulle kuin toinen perhe ja siellä tihrustettiin itkua sitten kimpassa. Aivan mielettömän ihana päivä ja yö, tällaisia lisää! Varsinkin se oli ihanaa, kun sai olla pitkästä aikaa oman suvun kanssa ja näki muitakin rakkaita pitkästä aikaa. Meillä kun tää suku on niin iso, että harvemmin me kaikki ollaan samassa paikassa.

Viime maanantaina oli yllä olevat fiilikset ja niin oli kyllä tänäänkin. Voi kun viikonloppua olisi saanut jatkaa. Parin tunnin yöunilla kun sunnuntai piti jaksaa ja olo oli...no sellainen iloliemen nauttineen olo, joskin ei onneksi mikään niin paha, ettei burana olisi vienyt oloja :D


Viime viikon liikunnat jäi viikonlopun menojen takia vähän vähemmälle. Salille asti en päässyt vieläkään, mutta kotitreeni tuli tehtyä jaloille, VoimaMinä-valmennuksen tehtävänä oli. Ja voi luoja miten mun jalat tuli siitä kipeeksi :D Lihakset otti siitä itseensä oikein urakalla. Nyt olisi toinen treenitehtävä odottamassa, mutta se mun pitäis mennä tekemään salille kahvakuulan kanssa. En tiedä mikä lukko mulla nyt on sinne salille menon kanssa. Anne ystäväni kanssa, joka personal traineriksi opiskeli, juteltiin siitä ja yritettiin miettiä mikä siinä on esteenä. Vielä en ole saanu kaivettua itsestäni vastausta ulos. Mä oon jotenkin niin turhautunut, kun millään ei oikein ole tullut kunnon tuloksia. Tai no tuli sillä C9-ohjelmalla, mutta ei sekään pidemmän päälle tee hyvää, vetää niin minimaalisella ruoalla. Turhautuminen on tällä hetkellä todellakin se vahvin tunne. Muilla treenaavilla kavereilla paino tippuu ja muutokset näkyy, oma kroppa tuntuu vaan kerryttävän massaa koko ajan. Oon niin tympääntynyt tähän.


MA: -
TI: Kävelylenkki 40min 4km, VoimaMinä jalkatreeni
KE: Kävelylenkki 50min 5km
TO: Kävelylenkki 1h15min 7km
PE: Pyöräily 30min 10km
LA: -
SU: -



Ruokailu on ollut edelleen ihan ok. Vaikka teinkin Niksun toiveesta Canneloneja, joissa kaloreita on varmasti ihan jäätävä määrä, pidin annoskoon kuitenkin sopivana. Ja eipä tää mun maha vieläkään vedä samalla tavalla kuin ennen. Mikä siis vain on hyvä juttu. Monta pienempää annosta päivän mittaan menee.



Jotenkin tää salilukko ja turhautuminen pitäisi saada kukistettua. Oon vaan vähän hukassa, et miten sen tekisin. Kävelylle pitäisi päästä joka päivä, tai ainakin vielä se tuntuu ihan hitsin hyvältä. En tiedä stressaanko liikaa kaikesta vai mikä ihme mulla nyt tökkii. Syksy ja pimeys ei toisaiseksi ole tehnyt pahaa. Ennemminkin olen nauttinut kynttiöistä ja tunnelmallisista illoista. No, tutkitaan mistä tää tökstöks johtuu.



Mites teidän viikonloppu meni? Oletteko te päässeet juhlimaan vai nautitteko koti-illoista?