Mä olen miettinyt... Pitäisköhän mun jatkossa otsikoida tää edellisen viikon läpikäynti jotenkin muuten kuin liikunnat nimikkeellä? Tää kun on vähän sellainen sekametelisoppa kaikkea. Viikon läpikäynti muuten vaan, edellisen viikon instakuvat, no kyllä ne liikunnat ja ruoka sekä hyvinvointihöpinääkin silloin tällöin. Haluan vahvasti pitää maanantain edelleen viikon läpikäyntinä ja ennen kaikkea liikunnan ja hyvinvoinnin päivänä. Mä en tiedä. Josko ensi vuonna, joka pimpulat soikoon on jo ihan nurkan takana, olisi sitten joku osuvampi nimi. Olisko teillä ehdotuksia? :D

Kauhea ikävä tuota ilmaa, joka viime maanantaina oli. Tänään onkin sitten ollut ihan päinvastainen tilanne. Kamala myrsky! Vettä tulee vaakatasossa, tuulee niin että tukka irtoaa ja valoisaa ei ole tullut missään vaiheessa. Vähän teki tiukkaa pysyä hereillä. Onneksi tänään on ollut niin paljon tekemistä, että ei ole mitenkään edes ehtinyt miettiä päikkäreille menoa. Olen saanut töiden jälkeen suhailla tukka putkella pitkin poikin hoitamassa hommia. Äiti ja isäpuoli ovat paraikaa löhöilemässä Thaimaan auringon alla en ole kade...enpä! ja mä saan toimia talovahtina. Sen jälkeen kävinkin tekemässä yhden huonekaluostoksen. En malta enää mitenkään, että yksi tila meillä valmistuisi aika pitkälti kokonaan! Olen pitänyt teiltä tätä vähän salassa (snapchatin puolella janetfantazya olen kyllä näyttänyt ja höpötellyt aiheesta. Siellä pääsee vielä vähän enemmänkin pintaa syvemmälle.) ja olen tässä kovasti pähkäillyt, että annanko väliaikatietoja vai näytänkö sitten valmiin lopputuloksen. Kauhean vaikea päätös. :D Mitäs sanotte rakkaat lukijat? Haluatteko tietää vai näytänkö vasta lopputuloksen? ;) Itse olen niin intopiukeana asiasta, mutta lopputulos päässä voi tietysti näyttää paremmalta kuin sitten todellisuudessa on. Mutta mutta... menee vielä aikaa, että saadaan se valmiiksi. Olen tehnyt itselleni aikataulun, että ennen joulua sen on oltava valmis!



Viime perjantaina kirjoittelinkin jo mitä tuli tehtyä, seuraneiteilyä autotallissa. Torstaina julkaisin kuvan pikkuminästä. Nauroin maha kippurassa. Hitto mikä pahvipää. Sama tyyppi edelleen :D


Mutta, sitten surulliseen lauantaihin. Tai silloin se tuntui ihan super surulliselta ja olin ihan maani myynyt. Monta tuntia. Niksua tietysti harmitti mun puolesta ja yrittikin piristää kaikin keinoin. Perjantain postauksessa intoilin teille, että me ollaan menossa Flamingo Spahan rentoutumaan ja mä menen sinne kerkoittamaan tätä kökkä stressiä, mikä mun mukana roikkuu hiton tiiviisti. Innolla toimitettiin ensin tärkeät ostokset ja kahden jälkeen lähdettiin sitten Flamingon parkkiin ja pyörittiin sitten alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Toisen kerran. Kolmannen. Meidän edessä oli koko ajan neljästä viiteen autoa ja parkkipaikat aivan tupaten täynnä. Aina kun nähtiin, että joku lähtee parkista pois, hyökkäsi siihen tietysti joku muu ennen meitä. Puoli tunti jaksettiin suhata edes takaisin. Sitten alkoi mennä hermo. Tilanne ei muuttunut mihinkään sinä aikana. Mistä ihmeestä niitä ihmisiä riitti ja mitä siellä tapahtui, kun kaikki paikat täynnä? Hyvä etten tirauttanut itkua. Harmitus oli niin samperin suuri. Tuo lauauntai oli meinaan ainut, mikä sopi molemmille ihan täydellisesti. Nyt sitten joudutaan sumplimaan päiviä todella paljon, että ehditään käyttämään tuo lahjakortti. Otinpa tästä sitten vaan lisästressiä ja ehdotin Niksulle jo sitä, että myydään koko kortti eteenpäin. Se ei tietysti käynyt päinsä, mutta mulle tuli niin toivoton olo. Harmitti ehkä eniten paljon. Mutta nyt yritetään uudelleen tämän viikon sunnuntaina ja pliis pliis pliis, voisko nyt olla parkki meillekin! Oma vika tietysti, kun tää jäi näin viime tinkaan... No, loppuilta menikin sitten Itiksessä pyöriessä, jossa ihailtiin ihania jouluvaloja ja illalla mentiin käymään vielä rakkaan ystäväni syntymäpäivillä.


Eilen sitten siivosin melkein koko päivän. Joulusiivous on siis aloitettu. Hyvä aloittaa ensimmäisenä adventtina. Josko jouluksi sitten olisi kivasti puhdas koti. :)

Liikunnat on edelleen kovin minimissä. Se on tää pimeys mikä vie multa niin paljon voimia sekä tää stressi. Kun vielä ymmärtäisi, miksi ihmeessä stressaan. Ja tällä hetkellä ihan kaikesta. Ja tajuan kyllä, ettei tässä ole mitään järkeä. Pää ei vaan tajua, ettei tartte stressata. Tää stressaaminen kun ei hyödytä mitenkään eikä ne asiat stressaamalla parane. Tartten vaan oikeasti levähdyksen kaikesta. Mä veikkaan, että kesäloman lomailun puute on jättänyt jälkensä näin pitkälle. Viisi viikkoa lomaa, josta lomailtiin oikeasti sen pari hassua päivää. Tuntuu varmasti vieläkin.

MA: - (pihahommia 1,5h)
TI: Kävelylenkki 50min 5km
KE: -
TO: -
PE: -
LA: - (shoppailua 4h)
SU: Kävelylenkki 40min 4km (siivouspäivä)





Viikon pari kävelylenkkiä teki kyllä hitsin hyvää! Tiistaina kun turvana oli ystävä, ei tarvinnut pelätä mörköjä ja eilen sunnuntaina keli oli aurinkoinen, joten imin itseeni valoa niin paljon kuin mahdollista. Mutta tästä jatketaan. En mä tähän aio silti liikuntoja tyssäyttää saati syödä ihan kökösti. ;)

Mites, vaikuttaako teihin kovasti tää pimeys?