Kirjasuositus

perjantaina, syyskuuta 09, 2016

Perjantai, onneksi tulit taas. Viikonloput tulee tällä hetkellä todellakin tarpeeseen. Vaikka mulla onkin energiaa ihan kivasti, niin työt verottaa energiasta aivan liian suuren lovin. Niin suuren lovin, etten oikein töiden jälkeen jaksa tehdä juuri mitään. Sen takia viikonloput tulee todellakin tarpeeseen, jos sitä oikeasti saisi jotain aikaiseksikin. Mulla on meinaan ihan jäätävä pesänrakennusvietti päällä. Haluaisin saada kodin valmiiksi tällä punaisella sekunnilla, mutta taitaahan se viedä tovin jos toisenkin valmiiksi tulemisessaan. Ja se energia... Mutta jotain uutta olen saanut ujutettua iltoihini. Siinä missä ennen saatoin nuokkua puhelin käden jatkona useammankin tunnin, olen tehnyt vaihdoksen. Joka tuutista on saanut kuulla ja lukea, miten somehengailu ja puhelimen näyttö vaikuttavat yöuniin huonolla tavalla. Olenkin siis valinnut kaverikseni iltaisin kirjan, jos uni ei ehdi silmään ennen sitä. Kuten nyt tuntuu tapahtuvan. Olen jo puoliksi unen rajamailla, joten jos tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä, niin olen vain ihan töttöröö :D

Mä en ole koskaan ollut mikään lukutoukka. Olin kyllä kirjakerhossa nuorempana ja heppakirjat jaksoivat innostaa jonkun verran. Koulussa kuitenkin kun oli pakollisia kirjoja mitä piti lukea, ne oli niin puun jauhamista, etten mitenkään jaksanut innostua. Mulla meni koulun loputtua monta vuotta, ennen kuin tartuin kirjoihin uudestaan. Jotta jaksan lukea, kirjan on oikeasti vietävä mennessään. Niin, etten edes huomaa sivujen vaihtoja kun se lennättää mukanaan. Onneksi moisia kirjoja on tullut vastaan ja olen saanut kaivettua edes pienoisen lukijan itsestäni. Kesän alussa päätin, että mun on luettava edes yksi kirja loman aikana. Otin tosiaan iltoihini täyden uuden rutiinin ja avasin kirjan kännykän näytön sijaan. Voisin sanoa valinnan olleen ihan huippu. Unet ovat olleet paljon rauhallisempia.

Onneksi Sirja-ystäväni pelasti mut pulasta ja antoi juuri oikeaan aikaan kolme kirjaa lainaksi. Kirjaan on paljon helpompi tarttua, kun joku on suositellut sitä. Nämä kirjat tulivat vielä aihepiiriltään sopivaan aikaan. Tai siis... no en haluaisi pilata liikaa kertomalla juonista liian paljoa. Kirjat kertovat lasten teosta, vauva-arjesta ja lopulta tarhaelämästä. Kolmas kirja on itsellänikin vielä vaiheessa, mutta silti voin puhua jo senkin puolesta.


Eve Hietamies oli mulle täysin tuntematon kirjailija ja yllätyinkin hänen tyylistään kirjoittaa. Tai jos totta puhutaan, en mä kovinkaan motaa kirjailijaa tiedä nimeltä :D Even erikoinen tapa tempaisi mut kuitenkin mukaan. Puolinainen on tarina itsessään, mutta Yösyöttö ja Tarhapäivä kertovat samasta päähenkilöstä. Puolinainen kertoo pariskunnasta, jolla on haave lapsesta, joskin heillä on mennyt useampi yritys pieleen. Harvemmin sitä on tullut itkettyä kirjan parissa, mutta tämä osui kyllä mulla ainakin niihin kyynelkanaviin ihan täysin. Toki iso osa varmasti johtui myös näistä raskaushormoneisa ja Niksu ei ainakaan ymmärtänyt, miksi mun piti lukea iltaisin niin surettavaa kirjaa. Totta, mutta kirja sai ainakin ajattelemaan. Elämä ei ole todellakaan reilua.


Yösyöttä ja Tarhapäivä kirjat ovat miehen näkökulmasta kirjoitettuna. Erittäin raikas tuulahdus ja Yösyöttö osui tarinaltaan täysin meidän tulevaan. Millaista elämä voi olla pienen kanssa. Toki kirjassa oli vähän kaikkea muutakin, mutta jälleen, en halua paljastaa liikaa. ;) En todellakaan olisi kuullut näistä kirjoista mitään ilman ystävääni, joten ajattelin nyt jakaa teillekin uudet tuttavuuteni.

Koska olen nyt saanut itsestäni taas kaivettua pienen lukijan, niin olisiko teillä suositella jotain kirjoja? Jotain melko helppoja näin alkuun :D Mua ei meinaan saa lukemaan mitään Tuntematonta Sotilasta (Koulussa piti lukea ja mä luin vain sen luvun, josta mun piti pitää esitelmä. Ei mitään hajua mitä muuta siinä tapahtui. Nukahdin joka kerta, kun avasin kirjan :D) tai Sinuhe Egyptiläinen. Pelkkä kirjan paksuus on saanut mut juoksemaan karkuun. Mutta jos teillä on jotain vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan :)

Nyt se Nukkumatti kuitenkin heitti mun silmille niin kamalat unihiekat, että pakko läheä Taren kanssa iltapisulle ja nukkumaan pitkät unet.
Ihanaa alkanutta viikonloppua <3

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Mä tiedätkö luin näitä kesällä 2013 esikoisen ollessa nelisen kuukautta ja itkin sekä nauroin ääneen Yösyötön kohdalla, se oli paikka paikoin niin totta ja olin niin epätoivoisen väsynyt. Huuh. Hyviä kirjoja ja uppoaa kyllä elämäntilanteeseen. Koin saavani jotain vertaistukea tilanteeseen.

    Itse tykkään mm. Marian Keyesin ja Jennifer Weinerin hömpästä! :)

    VastaaPoista
  2. Itse tykkään enemmän dekkareista - vaikka niihinkään ei ole taas piiiitkään aikaan tullut tartuttua.. Muutamia suosikkikirjailijoitani on Agatha Christie (<3), Robin Cook, Tess Gerritsen - nämä nyt tulevat ensimmäisinä mieleeni :)

    VastaaPoista
  3. Yösyötön olen itsekin lukenut. Täytyy sanoa, että nämä on kirjoitettu hyvin mukaansatempaavalla tavalla <3

    VastaaPoista
  4. Nora Roberts, Cathy Kelly, Lesley Lokko, Marian Keyes. Näillä on kivaa hömppää!

    VastaaPoista
  5. Heiii, saanko lainata ;)
    -Skeit-

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut nuo kaikki. Yösyöttö ja Tarhapäivä olivat kyllä hyvinkin viihdyttäviä kirjoja. :D

    VastaaPoista
  7. Kannattaa lukea esim. Sophie Kinsellan Himoshoppaaja sarjan kirjoja, ne ovat nopeatempoisia ja helppolukuisia viihdekirjoja.

    VastaaPoista
  8. Nämä pitää varmaan seuraavalla kirjastokäynnillä lainata, kiitos suosituksesta :) mukava löytää tämmöistä erityisesti raskauden ja vauva-ajan lukemista :)

    VastaaPoista
  9. Ranskalaisen Anna Gavaldan kirjat ovat keveitä, mutta eivät turhauttavan höttöisiä. Tänä kesänä luin Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta, joka oli ihana rakkausromaani kirjeromaanin muodossa. Sijoittuu 1. ja 2. maailmansotien aikaan. Kirje- ja päiväkirjaromaanit ovat siitä kivoja, että voi lukea "pienen kokonaisuuden kerralla", ehtii hyvin esim. julkisissa tai illalla ennen kuin uni painaa liikaa. Viime aikoina lukemistani dekkareista itävaltalaisen Ursula Poznanskin ovat olleet hyviä ja Robert Galbraithin myös. Jälkimmäinen on siis salanimellä kirjoittava J. K. Rowling.

    VastaaPoista
  10. Nuo Pasasen perheestä kertovat kirjat on ihan parhaat! Nauraa tirskuin monet kerrat. :D
    Puolinainen on myös tärkeästä ja mielenkiintoisesta aiheesta, mutta olisin toivonut hiukan eri tyylisesti kirjoitettuna.. Se ei siis kolahtanut itseeni.

    VastaaPoista