Ikävä

maanantaina, elokuuta 20, 2012

Voiko ikävään kuolla? Tai jos ei kuole niin se kiduttaa hiljalleen. Mitäköhän mä olen viimeksi ikävöinyt näin kovin? Varmaan lapsena koti-ikävää. Tää tunne on ihan pyllystä ja tätä kestää vielä ainakin pari päivää, huonossa tapauksessa enemmän.

kuva: weheartit.com

Omaa rakastahan mulla on kamala ikävä. Niksu lähti viimeisellä loma viikollaan tapaamaan porukoitansa melkoisen pitkän matkan päähän ja mä en päässyt mukaan töiden takia. Nyt mä joudun kököttämään yksin hiljaisessa kodissa vaikka onhan mulla täällä tukena ja turvana tuo haukku. Mutta mä en taida olla ainut kuka ikävöi... Tarelle ei ruoka oikein maistu ja vahtiminen on aika kovaa. Vähän väliä käydään kuuntelemassa oven takana, josko "isi" jo tulisi kotiin. Välillä pitää murista vähänkään epämääräisille äänille ja aiheuttaa vilkkaan mielikuvituksen omaavalla mammalle jo valmiiksi kiihtyneesti tykyttävälle sydämelle vielä lisä tykytyksiä. Silloin kun isi on kotona, ei tartte vahtia, mutta nyt tarvii ku ollaan kahden. Taidetaan me olla vähän reppanoita. Mut iso on ikävä. Näinköhän saan edes unesta kiinni...

Millaisia ikävän helpottamis keinoja teillä on vai joudutteko ikävästä koskaan edes kärsimään? Mä olen tässä ihan untuvikko ja inhottavaahan tämä on.

On mulla ollu rankka maanantai :D

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Jos mä potisin tuollaista ikävää niin kuolisin varmaan oikeasti, sen verran erillään tätä elämää vietetään vaikka samassa huushollissa asutaankin että ei tulisi mitään. Mä oon toisaalta niin monta vuotta tätä harjoitellut että pakkihan se on ollut tottua tai oikeastaan ei meille ikinä olekkaan tullut sellaista paita ja peppu meninkiä kun vapaat ja puolet kaikista reissuistakin tehdään erikseen.

    Tottakai on ikävä välillä jos aletaan puhumaan vaikka viikoista, T on matkustanut aikaisemmin aika paljon yksin sen siskon asuessa milloin missäkin päin maailmaa ja mä en taas töistä saa samalla tavalla koska vaan lomaa niin olen usein jäänyt tänne. Sama kaikki kesän mökkireissut, T oli meidän kanssa siellä ehkä kerran viime kesänä ja sitten se puolestaan tietysti omilla vapaillaa tekee omat mökkireissuna jne. Välillä käy mielessä että osattaisiinko me edes elää sellaista yhteistä arkea jos sellainen elämäntilanne joskus sattuu kohdalle :D Toivotaan että osataan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taas taidetaan olla oikein patja ja lakana, melkoisen paljon tehdään asioita yhdessä ja vietetään aikaa paljon yhdessä. Mä en osaa toimia, jos toinen ei ole siinä lähellä. Puolet musta on silloin jotenki hukassa. Mä en voi ymmärtää, miten sä pystyt olla noin paljon erossa :D Mut onneksi tuo on teille sopiva tapa elää ja kyllä varmasti osaisitte yhteistä arkea enemmänkin elää :) Mä oon vaan niin "lauma"ihminen, et tarviin rakkaita ympärilleni :) ♥

      Poista
  2. Mä oon kanssa vähän semmonen, että jos ihan 24/7 "pitäs" olla yhessä, niin, en kestäs :) Parempi on kun on omia menoja ja juttuja molemmilla, niin ei pala käpy ;) Ei tietenkään oo kivaa olla pitkään yksin ja varsinkaan jos joutuu usein olemaan pitkiä aikoja erossa, mutta pari päivää ei tee tiukkaakaan :) Tykkään esim. hirveesti siitä, että mulla on arkivapaita ja toinen on töissä, niin saa puuhailla ihan rauhassa mitä tahtoo :)
    Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun on aina välillä vähän erossa, niin sitten yhdessä olokin tuntuu taas paljon paremmalta ja toinen vielä rakkaammalta :) Kyllä sä selviät, kun keksit vaan tarpeeks tekemistä ja puuhailemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei kyllä ihan 24/7 pysty olla koko ajan kyhnäämässä :D Ehdottomasti pitää olla niitä omia menoja koska muuten se käpy palanee ja siinähän vielä vois vaikka sotia syntyä ;D
      Mutta varmasti on totta, että kun on vähän erossa nii sit yhdessä olo onkin vähän ihanempaa :)
      Ja kyllä, kaiken näköistä puuhaa olen kovasti yrittänyt keksiä :D

      Poista