Huhheijaa, selvisinpäs viime viikosta. Se tuntui yllättävän raskaalta heti maanantaista alkaen eikä helpotusta näkynyt vielä eilenkään. Onneksi tänään olo on kuitenkin vähän jo parempi ja ehkä alan päästä taas normaaliin rytmiin kiinni. Normaalilla rytmillä tarkoitan tietysti siis liikuntoja. Viime viikko meni totaalisen penkin alle, mutta nyt oli ihan pakko kuunnella kroppaa. Kuuntelinkin sitä viime viikolla enemmän kuin aikoihin. Normaalisti olisin meinaan painanut menemään salille ja lenkille, vaikka väsymystä on ollut. Viime viikolla oli pakko antaa keholle aikaa. Tai oikeastaan mä havahduin tähän tunteeseen jo heti maanantaina motarilla kotiin päin ajaessa. Mä torkahdin iahn totaalisesti ratissa! Olin niin vihainen itselleni, miten ihmeessä näin pääsi käymään. Koko loppu matkakin oli yhtä taistelua, että pysyin hereillä, joten ensimmäisenä kotiin tultua oli pakko käydä päiväunille. Ja mähän olen siis noi päikkärit jättänyt kokonaan pois päiväjärjestyksestä, koska ne vaikuttaa mun yöuniin. Vaan ei maanantaina, illallakin uni tuli ihan salamana.

Tiistaina meninkin tapaamaan yhtä parhaista ystävistäni töiden jälkeen ja väsymys vaivasi edelleen. Onneksi kotimatkalla ei silti sattunut mitään, mutta kotona en oikeastaan kyennytkään mihinkään ihmeelliseen. Ihan vain loppu ilta meni ihmetellessä. Kotityötkin tuntui ihan ylitsepääsemättömiltä.



Keskiviikkona onneksi olikin vuorossa viikon etäpäivä ja sain ladattua vähän virtaa kotona ollessa. Minna ystäväiseni tuli meille töiden jälkeen ja yhdessä tehtiinkin sitten vähän kotitreeniä. Sekin tuntui niin kamalan haastavalta, mutta onneksi edes vähän. Peppu oli kyllä ihan tulessa treeniä tehtäessä, että perille meni sekin pieni treeni. Muuten sitten aika menikin levätessä.

Torstaina olikin tiedossa sitten Bernerin tapahtuma, jossa onneksi sain virtaa ihanista naisista ja väsymys onneksi tajusi hetken aikaa pysyä loitolla. Kyllä muuten hyvä seura tekee ihmeitä! Illalla olinkin sitten supernuutunut, mutta eipä tarvinnut unta odottaa kauaa.



Perjantaina kävi sama kuin maanantaina. Mun oli ihan pakko nukkua päikkärit. Onneksi ne jäi ihan lyhkäisiksi, kun Niksu tuli autotallista herättämään puolen tunnin kuluttua. Käytiin kaupassa ja hän sitten lähtikin yövuoroon. Minä sitten touhuilin blogin parissa ja katselin Emmerdalea Katsomosta. Muuhun en olisi edelleenkään kyennyt. Pakko oli ladata akkuja lauantaina koko päivän kestävään Indiedaysin tapahtumaan. Ja onneksi muuten latasin.


MA: -
TI: -
KE: Kotitreeni 20min peppu-vatsat
TO: - (Berner)
PE: -
LA: - (ID BID & IBA)
SU: -



Ponkaisin ylös jo heti seitsemän jälkeen lauantai aamuna, joten pitkä päivä oli tiedossa. Onneksi mulla oli ihan parasta seuraa koko päivän ajan, niin väsymys pysyi taka-alalla. Dixi-blogin Helena lähti kanssani Indiedaysin tapahtumiin ja kyllä vaan meillä oli jännittävä päivä. Kirjoittelen teille vielä enemmän itse tapahtumasta, mutta mainittakoon tässä välissä meidän kotimatkasta. Kotimatkalla meinaan satoi sitten ihan kamalasti isoja rakeita ja maa meni kokonaan valkoiseksi. Meillä oli hieman haasteita pysyä tiellä tai ylipäänsä päästä valoista liikkeelle. 20km/h maksimissaan päästiin eteenpäin, kun renkaat sutkutti vain liukkaudesta ja mutkat meinasi mennä suoriksi. Kyllä nyt nämä kelit ovat olleet ihan pyllystä. Lunta, vettä ja aivan liian vähän tuota energiamollukkaa. Nyt onneksi se pilkistelee tuolta pilvien raosta, että mulla on taas voimallisempi olo.


Sen verran voimallinen, että uskaltaudun ehkä tänään lenkille. Sen jälkeen kun olen käynyt lääkärissä. Tällä hetkellä mun oikea olkapää ja ranne vihottelee mulle oikein urakalla. En tiedä mikä niille on tullut, mutta tätä kipua ei kestä kyllä enää laisinkaan. Pakko siis käydä näyttämässä, josko lääkäri saisi selville mikä siellä on.


Ei siis kamalan hyvä viikko takana, tästä yritän kyllä tehdä paremman. Silti, vieläkin vähän väsyttää. Muistakaa kuunnella kehoa, se kertoo kyllä aika paljon, mitä se mahdollisesti tarvitsee!